tiistai 4. joulukuuta 2018

Koiramäen joulu


Miehellä oli asiaa Tampereelle ja päätimme tyttöjen kanssa hypätä kyytiin. Mikäpä meitä estää. Googlettelin Tampereen tekemisiä ja kas, Koiramäessä Särkänniemessä alettiin juuri viime viikonloppuna viettää joulua! Sinne siis!

Varasin liput etukäteen netistä (halvempaa kuin portilta) ja alle kolmivuotias pääsi ilmaiseksi. Iloinen yllätys oli, että näin talvisaikaan pysäköinti Särkänniemessä on maksutonta.


Ohjelmassa oli muutama tonttujumppa, porojen ruokintaa ja villisikojen touhujen seurailla, askartelupisteitä, pipareiden koristelua, vaahtokarkkien paistoa ja joulupukinkin pääsi tapaamaan. Lisäksi tietysti Mauri Kunnaksen kirjoista tuttujen paikkojen ja tyyppien bongailua: Ellu on tutustunut lähes kaikkiin Kunnaksen kirjoihin, Veenulle kaikki olivat vielä vain koiria.

Ellulle tämä oli muuten toinen Koiramäki - visiitti, edellisen kerran kävimme Särkänniemessä Ellun ollessa taapero. 


Tunnelma oli mukavan jouluisa, pieniä kivoja yksityiskohtia löytyi joka puolelta ja askartelut, piparit ja vaahtokarkit olivat tytöistä mahtavia juttuja  Aikuisella olo toisaalta oli vähän kuin missä tahansa joulutapahtumassa: tonttujumpan taustalla soi Arja Koriseva ja joulukoristeita askarreltiin pilleistä ja glitterliimasta, joka ei miun mielestä ihan sopinut tunnelmaan. Tosin Koiramäen talossa sai tehdä villasta enkelit, se oli tarpeeksi maalaisromanttista myös tälle äidille!


Mutta, ihan mukava ja jouluinen pistäytymispaikka. Jos satutte olemaan Tampereella viikonloppuisin ja tykkäätte joulusta ja Koiramäen tyypit ovat tuttuja, niin kannattaa tuolla löydä. Tosin, jos odotatte kesään, on leikkipaikoissa leikkiminen helpompaa (t. Äiti, joka meinasi jäädä vamppyyrilinnaan jumiin toppatakkinsa kanssa) ja silloin paikalla on enemmän eläimiäkin.


Ps. Muista toppahousut. Ja villasukat.

maanantai 3. joulukuuta 2018

Puolapuut - kannattiko ostaa?

Meillä on ollut puolapuut nyt vuoden verran ja lienee aika kertoa, että ovatko ne olleet hyvät vai aivan täysi turhake. Ensikokemukset vuoden takaa löytyvät täältä.


Ja ne ovat olleet hyvät. Todella hyvät. Ellu kiipeilee niissä joka päivä osana leikkejään ja on todella taitava. Veenu alkoi kiinnostua puolapuista ollessaan n. 1v9kk ja kiipesi pari puolaa ylöspäin, nyt ollessaan kohta 2v4kk hän on jo hyvän tovin kiivennyt ylös asti ja osannut hienosti tulla myös alas.

Me aikuiset olemme käyttäneet puolapuita vähemmän : mies roikkuu niissä joskus selkänsä ollessa jumissa ja mie harvemmin. Hankin kyllä kuminauhankin että voisin hyödyntää puolapuitta jalkalihasliikkeissä, mutta noh, nauha pölyttyy kaapissa. Pitäisi aktivoitua. :D


Olohuone on ollut mielestäni oikein hyvä paikka puolapuille kun lapset ovat näin pieniä. Kiipeilyä voi vahtia paremmin: erityisesti silloin, kun kavereita on kylässä, vaarojen määrä mielestäni kasvaa. Meillä on sääntöinä, että puolapuiden alle ei saa mennä leikkimään kun toinen kiipeilee, kiipeilijä varmistaa, ettei alla ole leluja jne ja puolapuilla ei saa kiipeillä lelu kädessä. Ellu on sen verran taitava ja varovainen, että hänen kohdallaan ei ole asiasta oltu enää niin tiukkoja ja erilaisten vuoristoratojen rakentelu pehmoeläimille hyppynarusta onkin Ellun lempileikkejä. Sukat jalassa meillä saa kiivetä: tossut tai paljaat jalat olisivat tietysti turvallisemmat, mutta puolapuittemme pinta ei ole samalla lailla liukas kuin esimerkiksi työpaikallani.

Puolapuumme ovat siis Suomen voimistelutuotteen puolapuut. Ne ovat kotimaiset, vaikuttivat kestäviltä ja olivat saatavilla toiveemme mukaan mustina, siksi päädyimme juuri näihin. Kokoaminen oli helppoa ja puolapuut ovat olleet todella laadukkaan oloiset, joten voin lämpimästi suositella. Valitsimme puolapuihin leuanvetoulokkeen (hyvä roikkumiseen) ja puolapuiden leveydeksi 80cm: kaksi lasta mahtuu hyvin kiipeämään siinä rinnatusten.


Puolapuiden alla meillä on Polkupediltä tilatut jumppamatot. Ne ovat olleet todella hyvät: kestävät, paksut ja pysyvät hyvin paikallaan. Ne puhdistuvat hyvin imurilla ja olen myös suihkuttanut ne pariin kertaan siivouspäivinä.

Muutamat vieraamme ovat miettineet, ääneen, että olisivatpahan puolapuut kuvat, mutta jäisivät kuitenkin turhaksi pian ja seinäänkin jää rumat jäljet. Noh, kun ja jos nuo joskus siirretään, niin seinään jää kahdeksan ruuvinreikää ja se vaatii sitten seinän uudelleentapetointia. Se kannattaa miettiä puolapuiden paikkaa valitessa, ehkä se tuplakorkean olohuoneen tapettiseinä ei ole kaikkein paras vaihtoehto puolapuille, jos on mahdollista, että ne siirretään myöhemmin toiseen huoneeseen.


Meillä suurin  puolapuuhaaste on ollut joulukuusen paikka. Se oli ennen tuossa puolapuiden kohdalla. Pitää sovitella sitä tänä vuonna toiselle puolelle olohuonetta!

maanantai 26. marraskuuta 2018

Tee omanlaisesi joulu


Suomalaisessa kirjakaupassa oli paljon ihania, rauhoittavia joulukortteja. Olen jouluihminen henkeen ja vereen, miusta on ihanaa valmistella ja odottaa joulua lasten kanssa pitkän kaavan mukaan, mutta kieltäydyn stressaantumasta. Keskitymme askarteluihin, herkkuihin ja koristeluun, satuihin ja tarinoihin. Teemme joulusiivouksen, joka on hiukan perusteellisempi viikkosiivous, mutta en jaksa stressaantua siitäkin. 

Joulu on monelle vaikeaa aikaa. Siihen liittyy niin paljon hyviä ja ehkä myös huonoja muistoja, ajatuksia siitä, millainen on hyvä joulu ja miten sitä vietetään. Tulee vaatimuksia ehtiä moneen paikkaan, tehdä itse, muistaa täydellisin lahjoin, vinguttaa luottokorttia ja vilkuilla kelloa. Joulu ajatellaan perhejuhlana, jolloin suku kokoontuu, mutta kun yhteen laitetaan sukulaissuhteiden vyyhti, yhteiset hyvät ja huonot kokemukset, paineet, odotukset ja jokaisen henkilökohtaiset Oikean Joulun Viettotavat, on tilanne räjähdysherkkä. Vuoden ihanin ja odotetuin juhla voi muuttua (kylmäksi) sodaksi heti kynnyksellä. 


Mutta miten siitä sitten selvitään? Niin kuin arjestakin, miettimällä, mikä on itselle tärkeää ja kertomalla se myös muille. Esimerkiksi mie tahdon katsoa Lumiukon. Autan jouluruokien teossa ja pöydän kattamisessa ennen sitä ja sen jälkeen, mutta Lumiukon ajan istun sohvalla lapsi kainalossa ja syön suklaata. Jos äitini tai mieheni olisi sitä mieltä, että juuri silloin on katettava pöytää, koristeltava kuusta tai mentävä saunaan, niin riitahan siitä tulisi. Jos joulua vietetään yhdessä, niin sitten yhdistellään jokaiselle tärkeitä juttuja ja tehdään tarvittaessa kompromisseja.

Joulu ei myöskään ole oikea hetki käsitellä vanhoja kaunoja tai muuta vuoden aikana tapahtunutta. Se on juhla, ja sitä yhdessä juhlimaan kokoontuneet ovat kaikki sen vieraita, joita kohdellaan arvokkaasti niin kuin vieraita kuuluu kohdella. Mahdolliset erimielisyydet voi selvittää sitten pyhien jälkeen. Joulu ei ole mikään valtapeli. 


Eikä jouluna ole pakko tehdä mitään jos ei tahdo. Aikuista ihmistä ei voi (henkisestikään) pakottaa kylään tai viettämään sukujoulua. Jokaisella on oikeus viettää joulunsa miten haluaa, joko perinteitä noudattaen ja joulun sanomaa miettien, nukkuen tai sitten joulua täydellisesti pakoillen. Kenenkään joulu ei ole parempi tai oikeampi kuin toisen, eikä oman joulun onnistuminen saa riippua siitä, tulevatko kaikki serkunkaimat kouluaterialle aattona klo 17 vai eivät. Tee oma joulusi sopivien tyyppien kanssa tai ihan itseksesi, ja sitten stick with it.

Ihanaa joulunodotusta! Vietä joulua just niin kuin siusta tuntuu! 

maanantai 19. marraskuuta 2018

Eka oma kamera

Ellu viettää tänään nimipäiväänsä. Olemme juhlineet tyttöjen nimipäiviä pienesti, sankari on saanut pienen lahjan tai olemme menneet kylpylään tai Hoploppiin, ja jotain pientä herkkua on ollut tarjolla. Tänä vuonna kyselin Ellulta, mitä hän haluaisi tehdä. 'Noh. Miulla on vain yksi juttu, jonka haluaisin, mutta se on aika iso. Haluaisin oman kameran.'


Nonnih. Kamera viisivuotiaalle. Hieno mahdollisuus käyttää luovuutta ja ilmaista itseään, mutta vähän turhan arvokas lelu kuitenkin. Sanoin jo, että ehkä niin arvokasta lahjaa voidaan miettiä vaikka syntymäpäiväksi, mutta sitten muistin Ellun tädin vanhan kameran, joka on ollut meillä jo tovin jemmassa odottamassa aikaa, jolloin sitä ehkä tarvittaisiin. Kameran nykyiseen muistiin tosin mahtui vain kahdeksan kuvaa, mutta ei se mitään, helppokäyttöisellä kameralla pääsee hyvin alkuun.


Nimpparisankari oli onnesta soikeana, ja tänään meillä on sitten kuvattu kaikki mahdollinen edestä ja takaa, ja välillä tyhjennetty kuvia muistista. Toivottavasti löydämme kameraan pian muistikortin. :D

Veenu on ollut onnessaan kameran edessä ja pyytänyt Ellua kuvaamaan itsensä uudessa mekossaan, siivet selässä, kiipeilemässä ja ties missä. Tyttöjen luonne-erot ovat siinä selvästi esillä, Veenu kokeilee rohkeasti, keimailee ja hassuttelee, Ellu on taiteellisempi ja pohtivampi tyyppi, joka otti oikein hyviä kuvia eri kulmista. Hän osasi myös siivota kuvien taustat, eli äidistä on selvästi katsottu mallia. ;)

Mainitsin Ellulle, että kamera on alunperin ollut T. - tädin vanha, mutta sillä ei ollut hänelle mitään merkitystä. Se oli kamera, se, mitä hän oli toivonut, ja sillä pystyi tekemään sitä, mitä hän sillä halusi. Pienet kolhut tai se, että siihen mahtuu toistaiseksi kahdeksan kuvaa, eivät yhtään haitanneet. Mikä on ehkä ihan hyvä muistaa tulevaisuudessa, kun lapsi toivoo jotain tavaraa, se voi aivan hyvin olla käytettykin.


Miusta on oikein hienoa, että Ellu harjoittelee kuvaamista. On mielenkiintoista saada nähdä, mitä hän pitää kuvaamisen arvoisena ja miten asiat hänen kuvistaan välittyvät. Ja ehkä miekin pääsen joskus johonkin kuvaan - tällä hetkellä perhealbumeissamme on lähinnä kuvia miehestä, tytöistä ja koirasta, ja mie olen mukana vain, jos olen ottanut selfien tai myöfien.

Iloista nimipäivää muille tämän päivän nimpparisankareille!


Ps. Ihana nykymaailma: Ellu otti itsestään jo ensimmäisen peiliselfien. Kerhomatkalla hän pohti kovasti, millainen tikku hänen pitäisi kameraan teipata, että hän pystyisi ottamaan kuvia itsestään..

perjantai 16. marraskuuta 2018

Ideoita joulukalenterin yllätyksiksi

Ellun ollessa pieni ompelin hänelle joulukalenterin, josta jokaisena joulukuun aamuna löytyi yllätys. Joulukalenteri on ilmestynyt roikkumaan jostain joka joulu sen jälkeen ja joka aamu Ellu on kaivanut sieltä yllätyksen, viime vuonna Veenun kanssa yhdessä.


Ompelin joulukalenterin tilkuista, jotain kangasta riitti isompiin yllätystaskuihin ja joistakin tuli sitten pienempiä. Tämä tuo vähän haastetta yllätyksiä keksiessä, koska erääseenkin taskuun mahtuu lähinnä kynä tai pensseli.

Joulukalenterin taskut voisi täyttää vaikka karkeilla tai erilaisilla elämyksillä (kirjoitetaan Joulupukille, lähdetään taskulamppukävelylle jne) mutta tässä hommassa olemme olleet materialisteja. Olen yrittänyt hankkia yllätykseksi tavaroita, joista oikeasti olisi iloa leikeissä tai jouluvalmisteluissa, vaikka ne maksaisivatkin vähän enemmän.

Ellun yllätyksiä vuodelta 2014

Yllätyksiä vuodelta 2016

Yllätyksiä taskuihin sujautellessa pitää tietysti miettiä, mikä yllätys mahtuu mihinkin taskuun ja myös sitä, mitä päivän ohjelmassa on. On vähän ikävää löytää yllätystaskusta sormivärit juuri sinä päivänä, jolloin ollaan lähdössä koko päivän pituiselle sukulaisreissulle eikä ehditä maalailla.

Veenun ja Ellun joulukalenterista löytyy joko yhteisiä yllätyksiä tai sitten suosiolla kaksi yllätystä, koska Veenulle vuorottelu on vielä hiukan hankalaa, ainakin, jos siihen liittyvät tontut ja yllätykset.

Meillä joulukalenterista on vuosien varrella löytynyt .. :

- Pensseleitä, hilekyniä ja väriliidut, sakset
- Tarroja (jouluisia ja milloin minkäkin aiheella)
- Koruja (kaulakoruja, hiuspinnejä)
- Hiusharja, hammasharja (ei yhtään tylsä lahja, varsinkaan, jos siinä on lempiväriä tai jonkin kivan hahmon kuva)
- Dvd ja pieniä kirjoja
- Joulukuusen koristeita
- Pienet jouluaiheiset mukit
- Piparimuotteja
- Tonttuja: olen joka vuosi laittanut yhteen taskuun Mailegin tontun
- Heijastimia (näitä tarvitsee aina..)
- Tonttulakki
- Välipalaa : pieniä rusina-askeja, pussismoothieita, hedelmäpatukoita.. Erityisen hyviä piristämään niitä päiviä, jolloin ollaan lähdössä autolla jonnekin
- Rytmimunat, rytmikapulat
- Legoja
- Pieniä leluja : meillä on löytynyt mm. poneja, muumifiguureja ja zhuzhu - petsit joistain pusseista, siis sellaisia leluja, joilla lapset ovat muutenkin leikkineet ja joita on kaivattu lisää. Näitä, legoja ja muita pieniä yllätyksiä, vaikka kirjoja, löytää oikein hyvin myös kirppikseltä tai Kontista
- Muovailuvahaa, hamahelmiä ja koruntekohelmiä
- Saippuaa vaahtokylpyyn, takunselvityssuihketta ja kerran myös kynsilakka


Tänä vuonna kalenterista löytyy ainakin mekkoja ja koruja barbeille, dvd ja askartelutavaroita, en ole vielä kaivanut jemmojani ihan loppuun asti. Ja jos jotain jää puuttumaan, niin Tigerstoresta varmasti löytyy kivoja pieniä yllätyksiä.

Oi joulu. Ei onneksi enää kovin pitkä aika, että pääsee ripustamaan joulukalenterin taas paikoilleen !