lauantai 22. huhtikuuta 2017

Lisää tunnelmia: Lapsimessut 2017


Hilluimme Lapsimessuilla puolitoista päivää majoittuen välillä hotellissa. Illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmäiseksi oli messut mielessä, koska huoneemme ikkunan alla oli Messukeskuksen valtava katto. Majoituimme siis Holiday Inn Messukeskuksessa, mukava hotelli, pehmeät lakanat ja maittava aamiainen.


Heti yhdeksältä olimme taas messuilla. Edellisenä päivänä näytteilleasettajat olivat odottaneet ehkä jonkinlaisella kauhulla lauantaita ja sen ruuhkaa. Heti yhdeksältä tilaa oli hyvin (muualla paitsi Gugguulla), puoli yhdeltätoista alkoi olla aika ahdasta erityisesti rattaiden kanssa. Silloin me pakkasimme auton ja lähdimme kohti kotia. Perjantai oli lasten kanssa paljon mukavampi päivä, jonottamista oli vähemmän ja liikkuminen sutjakampaa, mutta ei lauantaikaan ihan mahdoton ollut.

(Ihana) LittleMaya, söpösiä pipoja Riihimäeltä ja erittäin ystävällinen palvelu)
Tevella (tuo Timanttiponit on ihana peli!)
Eilen hehkuttamani Hammaskeiju, pastillimaistiaisia ja hyviä xylitol-pastilleja messuhintaan. Pastillit tehdään pienyrityksessä Riihimäellä: ja täälläkin palvelu oli todella ystävällistä! Riihimäkeläiset ovat ilmeisen mukavia
Ihania astioita Baby Stylellä


Kiertelimme joitakin myyntipisteitä ja kävimme Ellun toivomissa leikkipisteissä uudestaan. Mie kävin myös Outlet Expossa ostamassa meikkipussiini päivitystä sillä aikaa kun mies ja Ellu katsoivat Miinan ja Manun esitystä (anoppi paljasti tänään miehen olleen lapsena valtaisa Miina&Mani -fani: ilmankos kaksikko painui niin kiireellä esiintymislavaa kohti! ;) )

Muumimuseon esittelypisteessä: tänne kyllä mennään kesällä!


Hyvillä mielin lähdimme kotiin. Saimme paljon kesälomareissuideoita, teimme kivoja ostoksia, oli paljon yhteistä puuhailtavaa ja mukavia ohjelmanumeroita. Lasten kanssa messuilla oli todella mukavaa ja onnistunutta, ainakin näin kahden vanhemman voimin. Ellu huokaili jo ulko-ovella, että tulemmehan ensi vuonnakin kaikki yhdessä messuille. Ja emmeköhän me tule: esitykset olivat hyviä, lapsille oli paljon tehtävää ja nähtävää ja näytteilleasettajia oli runsaasti. Kaikki oli hyvin järjestetty ja opastettu, ja kiireestä huolimatta näytteilleasettajat olivat yleensä hyvin ystävällisiä ja auttavaisia, joten tuotteisiin oli helppo tutustua. Jonottamiselta ei ihan aina välttynyt, joten jos ostoksia aikoo tehdä, kannattaa lasten kanssa messuilevan ottaa mukaan toinen aikuinen porukan hajauttamiseksi, runsaasti maissinaksuja tai ilmapallo. Tai ne kaikki. Silloin pärjää ja on kivaa.



Lapsimessut vielä huomenna Helsingin Messukeskuksessa, kipin kapin sinne siis!

Yhteistyössä Messukeskus miun saaman lipun muodossa 

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Lapsimessut 2017


Perjantaina perheemme vieraili ensimmäistä kertaa Lapsimessuilla. Odotimme kivaa yhteistä tekemistä, esityksiä ja paaaaljon kivoja lastenvaatteita ja tarjouksia. Kaikkea oli tarjolla, ja lisäksi paljon ihmisiä - mutta hyvin mahduttiin, rattaidenkin kanssa, ja mihinkään ei tarvinnut kauaa jonottaa. Ruuatkin saatiin ravintolassa eteen 20 minuutissa, pahimpaan ruuhka-aikaan. Ei paha!


Tai no, olisihan sitä halutessaan saanut jonottaakin, Gugguulle nimittäin! Gugguun uutuudet ja aiemmin ilmestyneet vaatteet (jälkimmäiset 20 prosentin alella) houkuttivat kuulemma heti ysiltä jonoon valtavasti kansaa, jota kolme turvamiestä vartioi. Ensin jonotettiin rekeille, sitten ehkä varastoon oikean koon perässä ja lopuksi kassalle. Yhdeltä joukkoon mahtui jo ilman jonottamista, Veenu nukkui ja mie tein pienet ostokset.


Lastenvaatteita tosiaan riitti! Suunnistin ensin PompDeLuxille, joka oli miun tavoin messuilla ensimmäistä kertaa. Sukkiksia sai kahdella eurolla, bodyja, paitoja ja neuletakkeja vitosella, takkeja viidellätoista eurolla. Pompin osastolla kävikin koko päivän kova kuhina.

Melli Ecodesignin ekat vaatteet tulivat meille keväällä ja olen pitänyt niiden laadusta ja pehmeydestä kovasti. Mellilä oli alennuslaareissa vaatteita 15-25 euroa ja normaalihintaiset tuotteet -25 prosenttia.

Metsolalla ei ollut alennuksia normaalihintaisista tuotteista, mutta alennusrekkejä oli pari ja alennushintaisia kankaita.

Verson puodille sai jonottaa aamupäivällä tovin, mutta siellä olikin paljon ihania mekkoja ja tunikoita alessa. Ostin Ellulle kaksi hintaan 20e ja 25e.

For Minies and Mommies
Mainio
Me&I : isot pöydälliset vaatteita kympin kappale
Värikäs Paapii - löytökorissa oli paljon vaatetta kympillä
Papulla päivittäin vaihtuva tarjous (ja olikohan joku alekin?)

Name Itiltä en ottanut kuvaa, mutta heillä kaikesta sai -30 prosenttia alennusta. Ostin Ellulle haalarin (ja itselleni pipon) ;)

Lilla Company : paljon ihanaa sisustustavaraa ja ruokailualustoja messuhinnoin
Tactic oli yksi monista lelujen ja pelien esittelijöistä

Emma's and Mama's
Fazer Musiikki


Vaatteiden lisäksi täällähän on kaikkea, ruuasta vaippoihin, leluihin, kirjoihin, sisustukseen... Melkein alkoi tulla ähky, onneksi joka kojulla ei tarvitse pysähtyä vaan voi valkkailla itseään kiinnostavimmat.


Tekemistähän täällä riittää! Piirrospaikkoja, jumpparatoja ja askartelumahdollisuuksia riittää. Ellu on tehnyt pinssin, piparin, vappuhatun ja jumppaillut, rakennellut ja nähnyt lavalla niin Mimmit kuin Muumitkin. Ei varmaan tarvitse kertoa, että hänellä on ollut mahtavan hauskaa? 

Olemme tutustuneet suunnitelmiemme mukaisesti myös kotimaan matkakohteisiin, mutta niistä lisää toisessa postauksessa! 

Oletko menossa messuille viikonloppuna? Ota mukaan pientä evästä, meillä on pähkinöitä ja tytöille smoothiet, ja juotavaa. Messuilla on aika lämmin ja välillä on hyvä tankata niin mieli pysyy virkeänä. Maksa pysäköinti heti kun tulet, varo muiden lapsia ja pistä omaasi nimilappu, niitä jaetaan sisäänkäynneillä. Ja ota messuilu hauskana kokemuksena enemmän kuin vakavamielisenä tarjoustuotteista taisteluna, niin päivä on varmasti kiva! 

Ps. Ja kurkkaa Outletexpo. Siellä on hyvässä tarjouksessa niin Finlaysonia, meikkejä kuin kirjojakin. 

Ps2. Osta Hammaskeijun todella hyviä, Riihimäellä valmistettuja xylitol-pastilleja messuhintaan! Näitä meillä syö koko perhe.

Ps3. Me olemme messuilla vielä huomenna aamupäivällä. Saa tulla moikkaamaan! 

Yhteistyössä Messukeskus miun lipun muodossa 

torstai 20. huhtikuuta 2017

Vauvavuoden väsymys ei ole naurunasia


Esikoisensa saanut kaverini päivitti Facebookiin tehneensä tunnin vaunulenkin. Kotiintullessaan hän huomasi kuljettaneensa mukanaan koko lenkin ajan myös pyykkikoria. Nauroin ääneen - itse olen lenkittänyt roskapussia, ja päivitykseen tulleiden kommenttien mukaan niin on moni muukin univelkainen äiti. On juteltu ostoskärryille ja heijattu jauhopussia, ja unohdettu kaikkea mahdollista lapsen sotusta tärkeisiin tapaamisiin. Jälkeenpäin ja toisille tapahtuneena hauskaa, mutta toisaalta, erityisesti itselle sattuessa, myös aika pelottavaa ja ärsyttävää.

Veenu on nukkunut viime ajat huonosti. Hän havahtuu usean kerran yössä, kerran syömään, muuten ihan muuten vain. Ilmeisesti hän herää siihen, kun liikkuu unissaan.

Edellisistä kokonaisista yöunistani on yli vuosi. Veenun syntymän jälkeiseen aikaan mahtuu ehkä yksi yö, jolloin olisin herännyt vain kerran. Ja tämä on kamalaa. Tottakai vähäuniset yöt kuuluvat vauvavuoteen, mutta kamalaa se on silti. En yhtään ihmettele, miksi valvottamista pidetään kidutusmenetelmänä kuulusteluissa..

Älkää masentuneet loukkaantuko, en vähättele teitä yhtään, mutta masennuksessa on varmasti paljon samaa kuin tässä univelassa. Mie, joka olen aina ollut tehokas ja hoitanut kaiken paljon ennen deadlineja, lykkään nyt kaiken tekemistä viimeiseen mahdolliseen hetkeen ja teen sen sitten pakolla. Olen kaksi viikkoa ollut lähettämäisilläni yhden (kiireettömän) sähköpostin, mutta en ole tehnyt sitä, koska tarvitsen siihen liitteen, jota en vain jaksa kaivaa esiin. Huomenna miun on pakko kirjoittaa toinen sähköposti johon tulee paljon numeroita: olen lykännyt sitä virkeää hetkeä odotellen, koska numerot heittävät silmissä ja tarkistan kirjoittamaani hermostuneena monta kertaa.

Unohdin ilmoittaa Ellun urheilukouluun. En jaksa kuunnella miestäni. En jaksa vastailla kavereiden viesteihin vaikka haluaisin, vaan leikin, että en näe niitä tai vastaan vain osaan viestin aiheesta, koska en jaksa kirjoittaa pitkiä lauseita. Unohdin viedä kirjeen postiin. Siivosin kukkamaljakon jääkaappiin. Avaimet roikkuvat ulko-ovessa harva se päivä, tavarat putoilevat käsistä ja meiltä katkaistaan varmaan kohta kännykkäliittymät, koska niiden laskut tulevat miun sähköpostiin enkä meinaa muistaa niitä. Toisaalta tosiaan huvittavaa, mutta jos meillä ei olisi kahdeksan kuukauden ikäistä vauvaa, saisi tällaisella käytöksellä lähetteen jatkotutkimuksiin ja sairaslomaa - vaikka väsymys kuuluu pikkulapsiperheen elämään ja sille naureskellaankin, niin onhan tämä aika kamalaa.

En oikein tiedä, huomaisivatko ennen Veenun syntymää saamani ystävät ja viimeisen puolen vuoden aikana saamani uudet tutut puhuvansa samasta Minnasta, jos kuvailisivat miua. Mie ainakin kieltäydyn tuntemasta tätä saamatonta nahjusta, joka ei muista mitään, ei aina jaksa keskustella koska pitkien lauseiden muodostaminen on niin vaivalloista ja joka ei mielellään lähde kotikaupunkia pidemmälle, koska ei silloin pääse kotiin päiväunille.

On kamalaa olla väsynyt. Tiedän, että tämä menee ohi ja tiedän, että moni nukkuu vielä paljon huonommin, mutta kamalaa tämä on silti. On surullista, että ihanat vauvat kasvavat niin nopeasti isoiksi, mutta tätä vauvavuoden unettomuutta ei kyllä tule yhtään ikävä.

Kirjoitin tämän lähinnä muistoksi itselleni. Kostan, kun tytöt ovat teini-ikäisiä: meillä siivotaan aina viikonloppuisin aamukahdekselta, se parhaiten nauraa joka väsyneitä naamoja viimeisenä aamupalapöydässä katselee. ;) 

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kohti Kiekkokesää 2017

Ellu oli muutaman kuukauden ikäinen kun mieheni innostui frisbeegolfista. Ellu oli yhdeksänkuinen päästessään ensimmäistä kertaa järjestelemään isin kiekkolaukkua ja aika pieni keikkuessaan ensimmäistä kertaa manducassa frisbeegolfradalla. Veenu pääsi samaan hommaan eilen ollessaan kahdeksankuinen, ja Ellu kulki mukana oman kiekkonsa kanssa. Hän heittää jo paremmin kuin äitinsä.


Mies käy heittelemässä ilman meitäkin, mutta mukavinta on kun pakkaudumme koko perhe kiekkojen kanssa autoon ja lähdemme jollekin frisbeegolfradalle ja sen jälkeen syömään, johonkin uuteen leikkipuistoon tai milloin minnekin. Monta kärpästä yhdellä iskulla!

Tänä kesänä kesäsuunnitelmissamme on möyriä omalla pihalla, mökkeillä ja kotimaanmatkailla. Siinä samalla on hyviä tilaisuuksia frisbeegolfata. Miua on harmittanut, että miehen rakas harrastus on (ymmärrettävästi) kärsinyt tästä vauvavuodesta, mutta nyt kun kelit ovat lämpenemään päin pääsemme radoille koko perhe. Miehelläkin on sovittuna ihan omia frisbeegolfreissujaan viikottaisten fribailtojen lisäksi, joten jos kesän lopussa tuntuu, ettei kehitystä tapahtunut, niin vika ei ole ollut ainakaan harjoittelun määrässä. ;)


Täällä päin Suomea on vielä aika kosteaa, joten olemme pysyneet lasten kanssa vain lyhyillä ja kuivilla radoilla. Lasten kanssa liikkuville frisbeegolfaajille uskallan jo tämän kevään kokemuksella suositella Imatran Itä-Suomen koulun frisbeegolfrataa (jossa pärjää hyvin myös vaunujen kanssa) ja Lappeenrannassa Sammonlahden frisbeegolfrataa. Molemmat radat ovat yhdeksänväyläisiä (eli niillä on yhdeksän koria, joihin kiekkoa järjestyksessä heitetään) ja heittomatkat ovat erityisesti Imatralla sen verran lyhyitä, että lapsellakin säilyy mielenkiinto.


Mie toimin radoilla lähinnä huoltojoukkona. En itse innostu kiekon viskelystä, mutta tsemppailen Ellua, otan kuvia ja kantelen Veenua. Ja nautin säästä. :D Ja onhan noita kahta perheen kiekkohöperöä ihan hauska seurata. ;)


Tulossa siis toivottavasti monta rataa käsittävä kiekkokesä!

Tilanne huhtikuussa 2017: 

Perheenä kierrettyjä ratoja: 2
Hukkuneita kiekkoja: 0
Hukassa olevia ratoja: 1 (täältä naapurikaupungista käydään kai liian harvoin Imatralla..)
Hermonsa menettäneitä aikuisia: 0
Hermonsa menettäneitä lapsia: 0
Reissuilla tehtyjä heräteostoksia: 1 (hieno puunkantokori Imatralta) 


Frisbeegolfiin perehtyneempää näkökulmaa miehen blogissa 

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Äiti, mistä lapset voivat saada rahaa?

Ellua on jo tovin kiinnostanut raha. Viime vuonna hän sai toiveestaan oman pienin rahapussin niitä kolikoita varten, joita hän välillä papalta tai mammalta saa, yleensä matkarahaksi jotain reissua varten. Me vanhemmat olemme antaneet tytölle kolikoita lähinnä silloin, kun olemme menossa johonkin liikuntatapahtumaan jne, jonka pääsymaksun Ellu sitten saa polleana maksaa. Isovanhempien kolikoilla hän on ostanut jonkin pienen matkamuiston itselleen, rannekorun tai pienen lelun, tai jotakin askartelutavaraa. Vaihtorahat ja ihan pienimmät kolikot talletetaan sitten säästöpossuun.



Käydessämme Helsingissä minilomalla Ellulla oli mukanaan hiukan tavallista enemmän rahaa. Oletin, että hän olisi valinnut Sea Lifesta jonkin pehmolelun, mutta hän ei ollutkaan kiinnostunut. Verkkokaupassa hän sitten bongasi parinkympin Frozen-legopaketin ja ehdotti sen ostamista. Selitin, että siihen menisivät kaikki Ellun rahapussin kolikot ja silti meidänkin pitäisi isin kanssa auttaa maksamalla vielä kymmenen kolikkoa omasta pussistamme, minkä toki lupaisimme tehdä, koska legot ovat meistä hyvä ostos josta on iloa pitkään. Ellu mietti ja mietti: yksi hieno legopaketti vai pari pienempää juttua? Sitten hän päätti, että kyllä, legopaketti se on ja marssi kassalle, jossa hän tyhjensi lompakkonsa kouraani.

Hetki oli ilmeisesti Ellulle vaikuttava. Siitä eteenpäin hän on nimittäin ottanut toistuvasti puheeksi (yleensä hyvin kovaan ääneen julkisissa liikennevälineissä), että mistä hän voisi saada itselleen lisää rahaa koska äiti on vienyt ne kaikki kaupassa. Yhtä kovaan ääneen mie olen sitten kerrannut, miten Frozen-kuvio meni. Mutta mistä neljävuotias saa rahaa?

Viikkorahaan Ellu tuntuu meistä vielä liian nuorelta ja kuukausiraha on hänelle ehkä vielä hiukan hankala käsite. Olemme puhuneet, että lapsetkin voivat joskus saada rahaa lahjaksi ja sitä voidaan maksaa, jos tekee jotain erityistä hommaa kotona. Tosin emme halua maksaa "peruskotitöistä": Ellu siivoaa oman huoneensa, auttaa pölyjen pyyhkimisessä ja yhteisten tilojen järjestämisessä ja lajittelee omat pyykkinsä pyykkikoreihin jne, mutta meistä sellaisesta ei kuulu maksaa vaan ne ovat osallistumista yhteisiin kotitöihin. Palkkaa voidaan sitten maksaa sellaisista töistä, joita tehdään harvemmin ja jotka vaativat aikaa.


Keksin, että Ellu voisi järjestää miehen sukkalaatikon, jossa kaikki sukat olivat hukanneet parinsa. Pienellä neuvomisella se onnistuikin, mies tuli iloiseksi, samoin Ellu, joka kiitosten lisäksi sai kaksieurosen. Seuraavaksi ajattelin valjastaa hänet pesemään Veenun lelut, ja eiköhän meiltä aina välillä vähän muutakin hommaa löydy. Mitään säännöllistä tai isoja palkkasummia Ellu ei tarvitse, koska hänen ei tarvitse kustantaa omilla rahoillaan itse vaikka herkkujaan tai lelujaan, enemmänkin harjoittelemme rahan arvon ymmärtämistä ja ostamista.

Pari Ellun ikätoveria saa jo viikkorahaa, mutta useampi tuttu taas ei. Itse olen pitänyt nelivuotiasta liian pienenä viikkorahaan, mutta ehkä he eivät olekaan? Monelle lapselle myös maksetaan kotitöistä, esim. oman huoneen siivoamisesta tai eteisessä koko perheen kenkien laittamisesta kaappiin. Itse sain rahaa silloin kuin tarvitsin ja myöhemmin hyvistä koe- ja todistusnumeroista, tai jos tein jotain isoa, kuten pinosin kesällä polttopuita varastoon.


Saavatko teillä lapset rahaa ja millä ehdoin? Oliko sinulla viikkoraha lapsena?

torstai 13. huhtikuuta 2017

Täältä tullaan, Lapsimessut! (Voita lippu!)


Joka vuosi Ellun yksivuotispäivän jälkeen olen huokaillut, että olisipa kiva lähteä Messukeskuksen Lapsimessuille - ne ovat muiden blogeissa ja Instagram -kuvissa näyttäneet niin kivoille! Kai ne nyt edes kerran lapsiperhe-elämässä pitäisi kokea! Aina on sitten kuitenkin tullut jotain, kuten saituus tai töitä, mutta tänä vuonna meidänkin perhe lähtee messuilemaan: sain messuille bloggaajapassin (huimaa! Ensimmäinen etuuteni bloggaajana:D)

Messuillahan on luvassa vaikka ketä näytteilleasettajia  Gugguusta PompdeLuxiin ja Papusta Pitsidiivaan. Itseäni kiinnostavat eniten edellämainittujen lisäksi For Minies and Mommies, Little Maya, Hammaskeiju, Metsola, Valkama, Melli Ecodesign ja öö about kaikki. Perheemme naisilta puuttuu erityisesti kevät- ja kesäpäähineitä, joten niitä lähdemme katselemaan. Ja kaikkea askartelu/leikkitavaraa tottakai myös!

Vietämme kesäloman Suomessa frisbeegolfaten ja pieniä reissuja tehden, joten mielenkiintoisia näytteilleasettajia kesälomasuunnittelun puolesta ovat esimerkiksi lelumuseo Hevosenkenkä, Muumimuseo ja Särkänniemi, Silja Line (no Tukholma on melkein kuin Suomea), Tykkimäki ja Muumimaailma (vaikka sanoinkin Ellulle, että emme mene kolmatta kesää peräjälkeen Muumimaailmaan, koska vaihtelu). Esittelypisteillä Ellunkin saa hyvin mukaan loman suunnitteluun.

Eniten odotamme messuilta kuitenkin esityksiä ja lapsille suunnattua tekemistä, jota monella esittelypisteellä onkin luvassa. Koska mies pääsee lähtemään mukaan, ehtii hän jonottaa maksamaan sillä aikaa kun kierrän tyttöjen kanssa kojuja ja esityksiä.. Ei kun, köh. Ehdimme siis koko perhe tehdä yhdessä ja pareittain kaikkea mukavaa. ;)


Lapsimessujen lisäksi Messukeskuksessa on samaan aikaan Model Expo (kiinnostaa varmasti miestä ja Ellua),  Outlet Expo ja Kädentaito -messut, sekä lauantaista sunnuntaihin Eläinystäväni -messut. Me missaamme jälkimmäisen, koska messuilemme perjantaina, koska silloin paikalla lienee vähiten ruuhkaa. Mutta 

ARVONTA SUORITETTU, ARPAONNI SUOSI MILLA K:TA JA SUVI P:TA, ONNEA!

Lipun arvo on 16 euroa ja se oikeuttaa yhden henkilön sisäänpääsyyn messuille yhtenä päivänä. Arvon kaksi lippua sunnuntaina 16.4 klo 18 ja otan sitten yhteyttä voittajiin - jätä siis kommenttiin toimiva sähköpostiosoite niin saan sinuun yhteyden! :) Olet arvonnassa mukana ihan vain kommentoimalla jotakin tähän postaukseen, ainakin sen sähköpostiosoitteesi. Kiva jos olet klikannut itsesi blogini lukijaksi tai seuraat miua instassa, mutta mikään pakko ei ole!

Lykkyä arvontaan!

Yhteistyössä Messukeskus saatujen lippujen muodossa