maanantai 17. helmikuuta 2020

Viikon menot (vko 7)

Kirjoittelin aiemmin, miten tyytyväinen olen arkemme ja viikonloppujen tasapainoon. Aina joskus selaan blogin vanhoja postauksia ja luen mielenkiinnolla vanhoja "meidän päivä" -postauksia: miten erilaista elämä onkaan ollut vaikka vain yhden vauvan kanssa tai silloin, kun olin kotiäiti kahdelle! Arki on kyllä tässä vuosien aikana muuttunut valtavasti, seitsemän vuotta sitten istuskelin kaiket päivät yksin kotona sairaslomalla vatsaa kasvatellen, sitten olin yhden lapsen työssäkäyvä äiti, joka jätti pois melkein kaikki omat menonsa ollakseen lapsensa kanssa hoitopäivien vastapainoksi,  ja vuosi sitten viisi- ja kaksivuotiaiden kotiäiti. Nykyään olen taas töissä käyvä äiti, jolla on omia menojakin. Välillä aika paljonkin.

Tältä, suurinpiirtein, näytti viikkoni seitsemän:



Maanantai: Järkyttävä lumimyrsky. Olen hoitovapaapäivällä, joten miun ja kuopuksen ei tarvitse lähteä mihinkään, esikoinen käy eskarissa. Maalaan yöpöytiä, laitan ruokaa valmiiksi tulevaa viikkoa varten ja pakastimeen, leikin nuoremman lapsen kanssa. Kirjoitamme tyttöjen tekemät ystävänpäiväkortit valmiiksi. Käyn työpaikan joogassa ja illalla miehen kanssa saunassa. Luen kirjan Yhdeksästoista jäsen ja olen järkyttynyt siitä, että Sara Danius on kuollut viime syksynä. Mielestäni hän oli vaikuttava, rohkea nainen ja harmittelen puoli yötä sitä, että hänen kuolemansa oli mennyt miulta aivan ohi (syykin selvisi myöhemmin, olimme juuri silloin syyslomareissulla enkä seurannut somea tai nettilehtiä).


Tiistai: Aamuvuoro, kuljen autolla. Töissä ystävänpäivään valmistautumista. Haen lapset jo kahden jälkeen ja haemme samalla esikoisen kaverin meille leikkimään. Maalaan yöpöydät uudestaan ja teen ruokaa. Käyn parissa kaupassa ja menen illalla ammattiyhdistyksen toimikunnan kokoukseen. Kotiin päästessäni olen niin väsynyt aamuvuorosta ja edellisen yön huonoista unista, että käytän koiran kävelyllä ja nukahdan itse jo yhdeksän jälkeen.


Keskiviikko: Töissä iltavuoro, joka ei tarkoita sen myöhempää kuin aamuysiltä alkavaa työvuoroa. Syömme lasten kanssa aamupalan kotona ja vien heidät päiväkotiin ja eskariin. Kävelen töihin. Töissä vedän lapsille jumppaa koko aamupäivän. Iltapäivällä kävelen kotiin. Iltavuoron takia illasta tulee vähän omituinen, ehdin syödä ja moikata nuoremman tytön, kun tämä jo lähteekin isänsä viemänä tanssiharrastukseensa. Vaihdan omat vaatteet ja siivoan vähän, ja vien sitten vanhemman tytön samaan tanssipaikkaan: tyttöjen tunnit ovat tänä keväänä ihanan näppärästi peräkkäin. Itse menen jumppaan, vaikka mieli tekisi maata sohvalla, mutta onneksi olen sopinut kimppakyydin kaverini kanssa, joten pakko lähteä. :D Jumpan jälkeen on kuitenkin hyvä fiilis, maalaan ennen nukkunmaanmenoa yöpöydät viimeisen kerran. 

Torstai: Taas iltavuoro ja aamun samat kuviot, mitä nyt viime hetken lähtöpaniikki esikoisen levyraadista. Kävelen töihin ja kuuntelen Antti Tuiskun Valittua kansaa, enkä oikein osaa päättää, onko levy hienon rohkea ja avarakatseinen vai ihan täyttä huomion hakemista herkällä aiheella. Pari kappaletta onnistuu kyllä koskettamaan ja pari naurattamaan ihan ääneen. Töissä helmikuun helmihommat jatkuvat. Kävelen kotiin ja saan syötyä juuri, kun pikku kakkonen loppuu, ja se on oikeasti aika haastavaa: kuopus haluaa ymmärrettävästi leikkiä kun ei olla nähty tänään ja eilen kuin hetki aamuisin, ja itsestä tuntuu, että kaikki voimat on jo käytetty. Saamme kuitenkin prinsessaleikin aikaiseksi. Laitan tytöt nukkumaan kun mies on harrastuksessaan, ja mietin, että hyvinhän tämä elämä sujuu. Mietin työpöydän vetimiä ja kirjoitan blogia.



Perjantai: Ystävänpäivä! Ja paniikki! Sekoilin ystävänpäiväkorttien kanssa ja tyttöjen eskari/päiväkotikaverien kortit joutuivat edellisenä iltana kummityttöni perheen postilaatikkoon  ja heidän korttinsa ovat meillä. Mies lähtee vaihtamaan kortteja ja hoidan tytöt ja itseni valmiiksi.  Tänään meillä alkaa miehen kanssa työt yhtä aikaa, viemme lapset yhdessä päiväkotiin ja mies vie sitten miut töihin. Töissä on ystävänpäiväjuhlat ja muuta mukavaa. Itse vien oman ryhmän työkavereille suklaata. Iltapäivällä joudun venyttämään hiukan omaa työpäivääni, mies hakee lapset ja he tulevat hakemaan minut töistä. Ystävänpäivän kunniaksi käymme tyttöjen toiveesta mäkkärissä. :D Käymme myös kirjastossa ja kaupassa. Illalla juomme miehen kanssa lasit kuohuvaa ja annan miehelle ystävänpäivälahjaksi tämän lempikonvehteja. Mie sain yllätykseksi lahjan jo viime viikonloppuna, lämpöpeiton! Vähän tuntuu turhakkeelta, mutta palelen niin paljon iltaisin, että tarpeeseen on kyllä tullut.



Lauantai: Aamun lastenohjelmien aikana laitamme miehen kanssa kalenterit kuntoon seuraavasta viikosta ja ilmoitamme lasten tulevat hoitoajat. Tämä meillä tehdään joka viikonloppu, ja hyvä suunnittelu on kyllä meidän perheemme toimivan arjen mahdollistaja. Laitamme  uudet yöpöydät paikalleen. Käymme luistelemassa ja tulemme kotiin syömään pastaa. Kuopuksen päiväuniaikaan muu perhe koomailee, ja varmaan kaikki torkahtavat. Mietin vähän huomisia opiskeluhommia valmiiksi. Iltapäivällä lähdemme kaveriperheen viisivuotiaan synttäreille, kotona luetaan kirjoja ja tytöt piirtävät. Illalla katsomme miehen kanssa dokumentin Auschwitz -oikeudenkäynnistä ja sammun taas kuin saunalyhty.


Sunnuntai: Aamupalan jälkeen muu perhe lähtee appivanhemmille kyläilemään ja mie jään puurtamaan Nepsy-tehtäviäni, samalla pesen pyykkiä. Tehtävissä on kirjoitettavaa, mutta ajatus tuntuu kuitenkin kulkevan. Teen pikalounaan ja käyn koiran kanssa haukkaamassa hiukan happea. Saan opiskeluhommat tehtyä hiukan ennen kuin muu perhe kotiutuu. Teemme pitsaa ja salaattia, käymme saunassa ja katsomme sitten elokuvan, tai lapset katsovat ja aikuiset lukevat samalla. Ulkoilut jäävät myrskyn takia väliin kaikilta muilta paitsi mieheltä ja koiralta. Ennen nukkumaanmenoa saan luettua kirjan Olisi jotain kerrottavaa , se oli hyvä, suosittelen.

---

Arkiviikko oli aika perus, tosin yleensä ei ole mitään kokouksia. Joogan ja jumpan lisäksi käyn zumbassa ja ystävän kanssa lenkillä, niin että valitsen työvuorojen jne mukaan joka viikolle kaksi (tai mieluummin) kolme liikuntaharrastusta. Esikoisella ei tällä viikolla ollut kuoroa, yleensä hänet pitää viedä sinne. Työvuoroni kiertävät, joten ne tuovat viikkoihin jonkin verran vaihtelua.

Viikonloppuisin olen aika harvoin yksin kotona, ehkä pari kertaa vuodessa muutaman tunnin. Oli hienoa, että mies vei lapset käymään anoppilassa, sain puolen päivän aikana tehtyä ja palautettua viimeiset opiskelutehtäväni.

Oliko teillä kiva viime viikko? 


torstai 13. helmikuuta 2020

Torstai on toivoa täynnä

Olen alkanut tämän talven aikana tykätä mielettömästi torstai-iltapäivistä. Perjantain aatto!

Perheessämme harrastukset ja muut menot painuttuvat alkuviikkoon. Torstaisin mie saatan toisinaan käydä joogassa, mutta koska menen sinne lähes aina suoraan töistä, ei iltoihin tule häsläystä. Tyttöjen käydessä iltapalalle mies lähtee sählyyn, mie laitan tytöt nukkumaan ja seuraavan päivän kamat valmiiksi, jee, viimeistä kertaa tällä viikolla. Nautin hiljaisuudesta ja tunnen suurta tyytyväisyyttä siitä, että viikko alkaa olla pulkassa. On aikaansaanut olo.



Töissäkin palaverit ja suunnittelut painottuvat alkuviikkoon, perjantait ovat helpompia, koska kaikki päivän hommat on jo valmiiksi suunniteltu ja tarvikkeetkin kaivettu valmiiksi esille viikon mittaa. Pystyn vaikuttamaan omaan työhöni jonkin verran ja jätän tarkoituksella kaikki isot kokonaisuudet ja henkisesti raskaammat paperihommat alkuviikkoon, ettei mikään jäisi mietityttämään ja painamaan viikonloppuna. Perjantai on kyllä hyvä päivä kevyelle ideoiden heittelylle (monesti silloin syntyvät parhaat ideat) ja toiminnan suunnittelulle pidemmälle eteenpäin, mutta silloin tekee mieli välttää tietynlaisia paperitöitä. Arki lapsiryhmän kanssa saattaa tietysti yllättää, mutta perjantai on töissäkin yleensä kevyen mielen päivä.

Meillä pyrkimys on, että arjen on oltava niin kivaa, ettemme elä vain viikonloppuja ja lomia odottaen. Arjessakin pitää olla rentoutta, vaihtelua ja mukavia kokemuksia ja ihmisiä. Olemme (myös) syksystä alkaen saaneet elää tällaista elämää, vaikka aamulla herätessä sänky kutsuisi niin päiväkotiin ja töihin päin kävellessä askel on kevyt. On kiva mennä ja kiva olla. On kiva tulla kotiin, syödä arjen peruspikakotiruuat ja on kiva harrastaa ja olla harrastustaksi. Ja sitten tämän vastapainoksi on ihana, kun on viikonloppu, jolloin saa vain olla, tai käydä tapahtumissa tai elokuvissa tai tavata ihmisiä, joita ei tapaa arkisin. Ja sitten on taas ihanaa, kun arki ja sen rytmit alkavat. 

Ihanaa iltaa, ja viikonloppua, just siulle! 

perjantai 7. helmikuuta 2020

Imatran kylpylässä lähilomalla


Käväisimme yhden yön lähilomalla naapurikaupungissa. Meiltä on nelisenkymmentä kilometriä sekä Imatran kylpylään että Holiday Club Saimaalle, käymme molemmissa uimassa suht säännöllisesti, mutta viime vuonna olemme välillä tehneet yöpymisreissunkin. On ihanaa, kun matkaan ei mene paljoa aikaa! Tällä kertaa olimme Imatran kylpylässä.


Miusta tuntuu  kivalta kannattaa paikallisia palveluja, niin kylpylähotelleja kuin niiden ravintoloitakin. Ja tällaisella pienellä reissulla saa keskittyä täysillä perheen kanssa olemiseen, kun kotityöt tai vaikka opinnot eivät pääse häiritsemään. Välillä on niin ihanaa päästä valmiiseen aamiaispöytään ja puhtaisiin hotellilakanoihin. Kylpylähotellit ovat erityisesti perheemme makuun, koska uiminen lämpimässä vedessä on meistä kaikista kivaa. Ja ainahan näitä reissuja voisi perustella sillä, että lasten uimataito kehittyy, mutta ei kai kaikkea tarvitse perustella. Tämä on meistä kivaa ja meille tärkeää.


Risteileminen on myös hauskaa puuhaa ja sitä harrastimme aikoinaan aika paljon. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että Tukholmassa ei ole meille nähtävää ihan niin usein ja päästötkin mietityttävät. Tänä vuonna mennään kyllä laivallekin lasten toiveesta, mutta me vanhemmat olemme aika ihastuneita tällaiseen helppoon lähilomailuun.


Voimme kyllä suositella Imatran kylpylää! Perheille tarkoitetuissa huoneissa oli mukavasti mahdollisuus laittaa lapset nukkumaan omaan soppeensa, jonka sai haitariovella erotettua, tuli unirauha kaikille! Kylpylän puoli on mukava erityisesti pienemmille lapsille, taikametsämäinen ympäristö on kaunis. Lämpimiä altaita ja porealtaita löytyy useampi, ja isommille löytyy pienemmän vesiliukumäen lisäksi isompi putkiliukumäki. Kesäisin kylpylän ympäristössä olisi myös kauniit ulkoilumaastot, esimerkiksi ihana Lammassaari.

Edellisen kerran olimme Imatran kylpylässä yötä kaksi vuotta sitten kun Veenu oli puolitoistavuotias. Mietimme monta kertaa, miten paljon helpompaa elämä nyt on kun meillä on jo melkein-7 ja 3,5-vuotiaat lapset. Ei vaippoja, ei pottia, ei rattaita, ei ruokailuongelmia, ei valtavaa vaatearsenaalia aina mukana.

Aika ihana elämänvaihe.


sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Sisustuspiristystä pienellä kuluttamisella

Vaikka kovasti yritän, etteivät sosiaalinen media ja mainokset vaikuttaisi kuluttamiseeni, niin se ei aina ole helppoa. Ei siinä tietysti tarvisekaan aina onnistua, mutta haluaisin kuitenkin, että hankintani olisivat kestäviä ja peeusteltuja eivät nojaisi ainoastaan Mutkun mie haluun, Kaikilla muillakin on tai Se oli halpa -argumentteihin.

Useammalla ystävälläni on remontti loppusuoralla, ja kuulen kauhean mielelläni uusimmat hankinnat ja tapettipohdinnat. Sisustaminen on aivan parasta ja on ihana seurata, miten muiden kodit etenevät. Siinä on tosin se vaara, että koska pidän siitä niin paljon, alan helposti nähdä kohennettavia nurkkia meillä kotonakin... Kevät on muutenkin tässä suhteessa vaarallista aikaa, kun lisääntynyt valo innostaa monia hankkimaan kotiinsa jotain uutta, miuakin. Viime vuonna kävin samoja ajatuksia läpi. 



Meitä kiinnostaa miehen kanssa Zero waste -elämäntapa ja aika paljon toteutammekin sitä. Karsimme elämästä ja kuluttamisestamme pois sen, mikä ei ole meille joko täydellisen tarpeellista tai tuota perheellemme oikeaa iloa. Tarvitsemme siis esimerkiksi imurin, joten omistamme imurin, vaikka se ei erityisemmin ilahduta. Omistamme myös muovisen joulukuusen, jossa on varmaan yli sata koristetta, mutta ne ilahduttavat meitä aivan älyttömästi. Mutta aika monta asiaa tulee kaupoissa, mainoksissa ja vaikka somessa vastaan, jotka ovat kivoja ja hienoja, mutta meille joko tarpeettomia tai eivät kestä lähemmässä tarkastelussa Tuottaako tämä minulle/meille pitkäaikaista iloa -tarkastelua. Näillä kahdella, tarpeen ja ilon, vaatimuksella, saa karsittua jo valtavan määrän ovesta sisään tulevaa tavaraa.



Mutta takaisin asiaan! Koska miekin olen vain ihminen (eikä näissä zero waste-, kierrätys- tai kasvisruokajutuissa tarvitse kenenkään olla täydellinen), sisustustamista rakastava ihminen, niin halusin keväistä uutta ja raikkautta kotiin. Tein/teimme kaksi asiaa, jotka ilahduttivat valtavasti:


  • Siivosin perusteellisesti koko talon
  • Laitoin diffuuseriin pari tippaa hyvän tuoksuista öljyä


Kun kerroin mm. Instagramissa purkaneeni valtavaa sisustarvettani siivoamisella, sain ystäviltä ja tuttavilta lisää vinkkejä:


  • Huonekalujen järjestyksen vaihto
  • Leikkokukat
  • Yrtit ruukussa
  • Kynttilöiden sytytys


Kun jotain haluaa, auttaa monesti, jos pysähtyy miettimään, mistä tämä tarve kumpuaa. Mietin, miksi miun tekee mieli rynnätä tilaamaan uutta sohvaa tai edes verhoja, vaikka en tarvitse ihan just nyt sohvaa saati verhoja. Tulin siihen tulokseen, että ihan oikeasti haluan vain jotain mukavaa, rentouttavaa, huoletonta tekemistä ja haluan nähdä omien kättäni jäljen kodissamme.

Mietin, pitäisikö meillä ihan oikeasti tehdä jotakin, mistä saisin mukavaa puuhaa, ja päätin toteuttaa pitkään mielessä olleen nojatuolin uudelleenverhoilun. Edellinen päällinen oli rikki ja pysyvästi tahriintunut.



Olisi hienoa pystyä tekemään sisustus- ja tuunausratkaisut kierrättämällä, mutta huonekalujen verhoiluun sopivaa kangasta on hankala löytää kierrätyskeskuksista jne tarpeeksi isoja määriä. Asioin siis Eurokankaassa ja löysinkin kauniin, uuden kankaan.


Muutama ilta meni ommellessa ja niittipyssyn kanssa, ja oli kyllä niin kiva pitkästä aikaa puuhailla verhoiluhommien parissa. Innostusta oli vielä vähän jäljellä joten öljysin parafiiniöljyllä saunan lauteet. Tällainen puuhastelu helpotti kovasti keväistä sisustusinnostusta.

Ihana, lisääntynyt valo. Tulee niin tarpeeseen pimeiden kuukausien jälkeen!



sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Merimonsterit Vellamossa


Perheemme toiveisiin tälle vuodelle kuului Merimonsterit -näyttelyn katsastaminen Kotkan Vellamossa, ja tänä viikonloppuna tuli rasti seinään.

"Ai siis mikä on merimonsterit", kyseli kolmevee ajomatkalla. "Monsteri tarkoittaa hirviötä", kertoi eskarilainen. Kolmevuotias Veenu ei sitten ollut aivan varma, uskaltaako lähteä katsomaan tällaista, mutta lupasin, että nämä hirviöt ovat varmasti aivan kilttejä.


Ja olivathan he! Iso verimerimakkara, jonka sisään sai ryömiä, kiltti kalmari-Kaa (joka valotti, että monet merihirviötarinat lienevät saaneet alkunsa, kun merimiehet ovat nähneet (ihmisille harmittomia) jättiläiskalmareita) ja muut hirviöt. Näyttelyalue oli pieni, mutta hyvin tunnelmallinen ja kaikki hirviöt hienosti ja mielikuvitusta kutkuttelevasti tehtyjä. Valaistus- ja äänimaailma loivat mahtavan tunnelman.

Jokaisesta monsterista oli oma runonsa, ja lisäksi löytyi ihan faktatietoa merimonstereiden ajasta ja sen ajan ihmisten maailmankatsomuksesta.


Pari osaa näyttelystä käsittelivät nykyajan merimonsteria, muovia. Sukelluskellon matkassa pääsi kurkistamaan entisajan mereen, joka kuhisi hirviöitä ja nykyajan aaltoihin, joissa uiskenteli muoviroskaa. Hienoa, että tämäkin puoli tuotiin esille!

Kävimme merimonstereiden näyttelytilassa kahdesti. Ensimmäisellä kierroksella lapset olivat innoissaan monsteripatsaista ja niiden kiertämisestä, toisella kerralla he halusivat edetä enemmän rauhassa ja ehdimme lukea runoja ja faktatauluja. Ajatus maailman reunasta ja sieltä putoamisesta oli lapsista huima, miksi ennen on uskottu niin ja nyt sitten eri tavalla..? Näyttelystä löytyi siis suloisenjännien monsterien lisäksi monta pohdittavaa puolta monenikäisille.


Saimme museokäynnin lomaan sovittua ystäväperheen kanssa brunssitreffit Vellamossa toimivaan Laakonki-ravintolaan. Suosittelemme, oikein laadukas brunssi, ja arkisin tarjolla on paikallisten mukaan hyvää lounasta.

Saman katon alla toimivat myös Suomen merimuseo, Kymenlaakson museo ja Merivartiomuseo, jotka kaikki voi kokea samalla lipulla. Mekin kävimme kiertämässä nämä kaikki, lapset pitivät erityisesti Kymenlaakson museon Tahdon-näyttelystä, joka esitteli hääpukuja, ja lasten leikkipaikasta, jossa pienempi leikki kauppaa ja isompi kuunteli satupuhelinta.


Brunssin jälkeen oloni oli ilmeisesti niin mukavan leppoisa, etten ottanut yhtään kuvaa merimuseossa ja merivartiomuseossakin vain yhden. :D Ja kertoo jotain myös vierailustamme, merimonsterit olivat erityisesti pienimmästä porukassa se ykkösjuttu ja siellä sitten vietimme aikaa. Mutta merimuseon puolella on mukavia pisteitä, joissa lapset pääsevät itse kokeilemaan ja osallistumaan, joten sinnekin kannattaa varata ihan hyvä tovi aikaa.


Tämä oli toinen visiittimme Vellamoon ja täytyy kyllä todeta, että se on hieno ja monipuolinen museo. Ja kuten kuvistakin huomaa, ruuhka ei pahemmin vaivaa viikonloppuisinkaan - tai ehkä kaikki vain olivat ulkona nauttimassa ihanan aurinkoisesta lauantaista ja vain me museossa. :D


Merimonsterit -näyttely on avoinna 17.1.21 saakka

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Viikonlopun retket, eväät ja muut hommat


Välillä katselemme miehen kanssa kalentereita ja toteamme arki-iltojen ja viikonloppujen olevan ihan täynnä. Loppuvuodesta sattui isänpäivää, synttärijuhlia ja kaikenlaisia tapahtumia lähes jokaiselle vapaapäivälle joten nyt alkuvuodesta on ollut hämmentävää, kun viikonloppuisin ei ole ollut yhtään mitään ohjelmaa.

Normaalisti tammikuussa varmaankin harjoittelisimme hiihtoa ja luistelisimme. Tekojäälle olemme päässeet tänä vuonna muutaman kerran, mutta hiihtämisestä on täällä eteläisessä karjalassa saanut vain haaveilla. Nämä kummalliset tammikuun säät mahdollistavat kuitenkin oikein hyvin retkihaasteen toteuttamisen, kun mitkään retket eivät ole ainakaan lumitilanteen vuoksi olleet mahdottomia.



Lauantaina lähdimme Savitaipaleelle, Kärnäkoskelle. Alle kilometrin pituisen lenkin varrella voi nähdä linnoituksen, myllyn ja kosken, vuorilinnoituksen (reduttin) ja laavun, joka sijaitsee kauniin järven äärellä. Myllyn tienoille ja linnoituksen valleihin pystyisi hyvin tutustumaan myös lastenvaunujen kanssa, ja laavulle pääsee myös hyvää ja tasaista polkua pitkin.


Retkeily lasten kanssa on meistä kivaa viikonloppupuuhaa. Kaikki saavat raitista ilmaa ja liikuntaa, näkyy uusia juttuja, joku saattaa vahingossa oppiakin jotain ja retkellä voi viettää juuri niin kauan tai vähän aikaa kuin haluaa. Meidän retkemme eivät vielä kestä kovin kauaa, menemme kolmevuotiaan fyysisen ja henkisen jaksamisen mukaan. Retkeily on myös todella edullinen koko perheen puuha, rahaa kuluu mahdollisiin bensoihin ja eväisiin.




Meillä lapset olivat Kärnäkoskella eniten kiinnostuneita koskesta ja laavun ympäristöstä. Vuorilinnoitus oli lasten silmin lähinnä mäki, mutta kyllä se toi eskarilaiselle mieleen joitakin juttuja Koiramäen historista. Ja ainakin maisemat vuorilinnoituksen laelta olivat hienoja!

Nakkien paisto ja eväät muutenkin ovat lapsille retken huippuhetkiä ja vuorilinnoituksen juuressa oleva laavu oli todella siisti ja hyvä eväidensyöntipaikka. Huussi ja laiturikin olisivat löytyneet: tänne pitää tehdä uusintareissu joku kesäpäivä!



Ehdottomia retkieväitä lasten mielestä ovat makkara tai nakit, joita saa itse paistaa. Koska paistamaan pitäisi päästä ihan juuri sillä hetkellä kun tulet sytytetään, on meillä aina mukana myös voileipiä tai jotain muuta, mitä voi syödä odotellessa pahimpaan nälkäänsä. Nyt olin bongannut hyvän vinkin netistä ja pakannut mukaan kotona lämmitettyjä lihapiirakoita, jotka olin käärinyt leivinpaperiin, folioon ja pyyhkeeseen. Oli mukava saada syödäkseen jotain lämmintä ennen nakkeja. 



Ystävältäni Lauralta sain aikanaan vinkin pakata ketsupit ja sinapit pienempiin purkkeihin retkeä varten. Näppärää ja vie paljon vähemmän tilaa repussa! Lisäksi eväinä oli lämmintä mehua ja hedelmiä, ja niitä nakkeja, eipähän ainakaan jäänyt nälkä.

Ellun repusta kurkistelee muuten Kisu Pikkukuu, joka tuli eskarista viikonlopuksi kotiin. Kisun touhuista meidän perheen kanssa pitäisi sitten kirjoittaa päiväkirjaan.



Muutoin viikonloppu on mennyt (ja tulee menemään) lähinnä ollessa. Tytöt ovat leikkineet ja piirrelleet, me miehen kanssa lukeneet ja jospa tässä vähän siivottaisiin jossain kohtaa. Yhdet synttäritkin olisi tänään iltapäivällä, kun ystävän tytär ja meidän tyttöjen lastenvahti täyttää 18.



Mitä te teitte viikonloppuna?