maanantai 14. tammikuuta 2019

Mikä pelasti kuivan ihon?

Ah, kerrankin sain tilaisuuden käyttää klikkiotsikkoa.

Rohkaistuin tänään laittamaan Instagramiin pari kuvaa vuoden takaa. Esittelen siinä kameralle kättäni, ja kuvan tarkoitus on siis välittää miehelle, kuinka paljon paremmassa kunnossa käsien iho rasvauksen myötä jo oli.. Parhaimmillaankin käsiä kiristi, kutitti ja kirveli, pahimmillaan niistä vuoti verta ja mätää. Muutama vuosi sitten tilanne oli niin huono, että miulta irtosi mädän ja tulehduksen takia pari kynttä.

Ja mie hoidin käsiäni. Käytin kumihanskoja jos tein märkiä hommia, rasvasin tunnollisesti hajusteettomilla, laadukkailla rasvoilla ja käytin tarpeen tullen kortisonia. Olen lapsena ollut atoopikko ja vaikka homma helpotti aikuistuessani paljon, ovat talvet olleet kaameita. Käsien lisäksi taipeet ja posket kuivuivat ja se harmitti: peseytyminen oli kivuliasta ja näytin välillä siltä kuin olisin törmännyt raastinrautaan. Kipeät kädet rajoittivat elämää, en voinut leipoa mitään, mitä piti vaivata ja muovailin tyttöjen kanssa kumihanskat käsissä.

Vuosi sitten tammikuussa. Tässä tilanne on suht hyvä, sitten ihottuma paheni taas ja kädet turposivat niin, että jouduin suurentamaan sormuksiani.

Ajattelin, että tää nyt vain on miun ihon tyyppi. Syön monipuolisesti ja vielä monivitamiinilisääkin, joten en osannut ajatella, että jostain vitamiinista tai muusta voisi löytyä apua. Onneksi ystäväni suositteli kokeilemaan, olisiko B6-vitamiinista apua. Tilasin ensimmäisen purkin syksyllä ja aloin syömään : eron huomasi jo parin viikon kuluttua. Melkein kuin Ostos-TV:ssä! 


Tällä hetkellä miulla ei ole lainkaan ihottumaa missään. Kädet eivät ole ihan niin pehmeät kuin kesällä, mutta en ole halunnut rasvata niitä vain pehmeyden takia, koska en ole halunnut sotkea ihoni omia kuvioita. Viime vuoden talvena käytin rasvoihin varmasti useamman satasen. Tänä vuonna en ole rasvannut käsiä, kasvoja enkä muuta ihoa kertaakaan, vain huulten ympäryksen muutaman kerran kookosöljyllä. Äitini oli kiltti ja lähetti miulle syksyllä jonkin todella tehokkaaksi mainostetun, kalliin käsirasvan talvea varten, mutta en ole päässyt kokeilemaan sitä. Säästän sen ensi vuoteen kun olen taas töissä ja joudun käyttämään esimerkiksi käsidesiä, silloin sitä varmasti tarvitaan. 

Mutta elämä on ihanaa. Voin pyyhkiä keittiön pöydän, auttaa Veenua pesemään käsiä tai pesemään hiukseni ilman, että se sattuu. Voin käydä uimahallissa ilman, että pelkään, että ihottumaisia jalkojani tuijotetaan enkä saa haavoja kuiviin sormiin kun vedän lompakosta pankkikorttia esiin. Pieniä asioita, mutta vaikuttavat valtavasti omaan mielialaan ja aktiivisuuteen. 

Yritän tässä pikkuhiljaa ottaa muutenkin paremmin selvää näistä vitamiinijutuista, ruuasta ja muusta. On alkanut tuntua, että moni asia, jonka olen oppinut olevan hyvää ja terveellistä ei sitä olekaan, ja että asioita voi tehdä monella tavalla. Tai olla tekemättä, vaikka hiusten pesun pesuaineilla voi kokonaan lopettaa. Mutta se on sitten ihan toinen juttu. 

Jos kärsit todella kuivasta ihosta, niin tätä B6:tta kannattaa kokeilla, sen puute on  ihmisillä yllättävän yleistä. Tai ehkä kärsit jostain muusta puutostilasta, jonkun muun vitamiinin tai esimerkiksi raudan. Asia kannattaa selvittää sen sijaan, että tunnollisesti hoitaa vain sen oireita.

Ps. Oman B6:seni olen tilannut täältä (ei kaupallinen yhteistyö). Hyviä valmisteita on varmasti muitakin, mutta tämä ainakin on laadukas (ja Suomessa valmistettu). 

tiistai 8. tammikuuta 2019

Tykkääkö kaikkien muiden lapset linsseistä?



Fakta on, että kasvisruokaa pitäisi syödä enemmän. Se on parempaa ympäristölle ja terveydelle, monesti myös kukkarolle. Ja kasvisruuat ovat oikein hyviä, eihän siinä.

Mutta syövätkö täys-kasvissyöjien lapset onnellisena ja mutisematta papuja, linssejä ja soijaa? Maistuvatko lämpimät kasvikset muille lapsille vai ovatko tällaiset haasteet vain meidän sekasyöjien ongelmia? En varmastikaan ole ainoa äiti, kenen lapset nyrpistelevät paistetulle kasviksille tai pavuille.

Tottakai lapsi syö sitä, mihin on tottunut, mutta meillä molemmat tytöt ovat puolitoistavuotispäivän jälkeen sanoneet kiitos ei pehmeille kasviksille, pavuille, linsseille, ja soijalle, jos he tietävät sen olevan soijaa. Ellu on nyt 5,5v ja on viimeisen vuoden aikana rohkaistunut ruokailijana valtavasti, mutta kasviksia pannulla paistaessani saan edelleen olla aika nopsa, että paprika pysyy paistamisesta huolimatta rouskuvana eikä muutu löllön pehmeäksi - se on tarkkaa se.


Kasviksia tytöt kyllä syövät. Kurkku, tomaatti, kukkakaali, maissi ja herneet, höyrytetty parsakaali ja porkkana maistuvat molemmille, Ellulle kaikki, jos niitä ei ole kypsennetty. Hedelmätkin maistuvat, kaikki, se on ilahduttavaa, samoin marjat. Mutta ruoka on vaikeaa: osaan kyllä tehdä lapsille maistuvaa ruokaa, jossa ei ole lihaa, mutta en sellaista, mikä olisi monipuolista ja ravintoarvoiltaan erinomaista.

Kasvisruuista eniten meillä syödään erilaisia kasvissosekeittoja, pinaattilettuja/vohveleita, kaupan porkkanalettuja ja uunipuuroja. Tytöt eivät oikein innostuneet pavuista joten niitä ei toviin käytetty kovin paljoa, mutta nyt hekin ovat oppineet syömään niitä. Pavuista saa hyvää tomaattipohjaista kastiketta ja täytettä esimerkiksi tortilloihin ja ne käyvät niin risottoihin kuin patoihinkin. Ja niitä on runsaasti erilaisia, mikä tuo helppoa vaihtelua.


Mutta siis, mitä lapsille maistuvia kasvisruokia teillä syödään? Maistuvatko pullat, pihvit tai pyörykät ja löytyisikö reseptiä?

torstai 3. tammikuuta 2019

Unelmia tulevalle vuodelle

Pitääkö uudelle vuodelle tehdä lupauksia ja asettaa tavoitteita? Yleensä olen antanut jonkun lupauksen ja tehnyt suunnitelmia paremmasta, yleensä terveemmästä ja hoikeammasta, elämästä. Mutta mitäs jos tämä vuonna lupaisin vain nauttia ja iloita?



Ei sen puoleen, olen kyllä aiempina vuosina hyötynyt kovasti uuden vuoden lupauksista. Kun päättää tehdä jonkun muutoksen elämäänsä ja tietyn aikaa sinnikkäästi toteuttaa uutta tapaa, jää se todennäköisesti elämään ainakin jossain muodossa. Muutama vuosi sitten lupasin lisätä liikuntaa elämääni ja nykyään harrastan koiranpissatuslenkkejä rankempaa liikuntaa pari kertaa viikossa. Toissa vuonna lupasin lukea enemmän ja elvyttää miulle aiemmin elämässä iloa tuoneen lukemisharrastukseni: olen kauhean iloinen, että olen saanut lukemisen takaisin elämääni, olen oppinut, innostunut ja tuntenut uusien kirjojen myötä todella paljon tänäkin vuonna.

Viime vuonna kirjoitin toiveistani vuodelle 2018 näin :

Toivoimme, että vuosi 2018 on vuosi, jolloin teemme sitä, mistä oikeasti nautimme ja toteutamme niitä haaveita, jotka ovat viimeiset vuodet tai ehkä koko elämän odottaneet oikeaa aikaa. Se oikea aikahan on juuri nyt ja elämä on juuri sitä, millaiseksi sen tekee. Aikaa ja energiaa on melkein rajattomasti kun sulkee pois sen, mikä ei tuota iloa, mutta mitä on tehty velvollisuudesta tai vain koska ollaan kilttejä ihmisiä.

Amen. Alku oli vaikea: elämässä oli kiirettä ja murhettakin, ja oli yllättävän vaikeaa muuttaa omia ajatuksiaan. Kirjoitin kalenteriin kannustavia iskulauseita (kaiken muuttaminen on mahdollista, where there is a will, there is a way, pitkäkin matka alkaa yhdellä askeleella) ja harjoittelin, harjoittelin ja harjoittelin. Pitkän aikaa ensimmäinen ajatus oli, että mitä toiset tästä sanovat tai ei tällainen käy syystä X, mutta pikkuhiljaa se on vaientunut. Aikaa elämään ja oikeasti tärkeisiin asioihin on jäänyt paljon enemmän, kun on osannut luopua turhista asioista, joita on tehnyt vain velvollisuudesta.

Vuoden alussa kirjoitimme koko perhe ylös toiveemme tulevalle vuodelle ja toteutimme niistä kaikki paitsi kaksi, joita emme sitten ehkä kuitenkaan halunneet toteuttaa: keksimme niiden tilalle uusia, hyviä juttuja. Saman teimme tänä vuonna. Luvassa on matkoja, kokemuksia ja rahan säästämistä, näiden kotivuosien jälkeen toivon säästötilin rahavirran kääntyvän vihdoin toiseen suuntaan. Syksyä, töihin paluuta ja uudenlaisen arjen alkamista en oikein uskalla vielä ajatella, mutta edessä on onneksi pitkä ja ihana kevät ja kesä ennen sitä, ja ehkä siitä syksystäkin tulee hyvä miun peloista huolimatta.



Nyt mie nautin. Ja säästän. Eilen söin perheen kanssa juustoja ja talletin kaksikymppisen molempien lasten tileille, joten homma on lähtenyt käyntiin varsin hyvin, käytännöllisesti katsoen hoidettu. ;)

Iloista uutta vuotta!


maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuoden 2018 parhaat jutut

Vuosi 2018 oli aikamoinen. Toisaalta hyvin haikea, koska jouduimme hyvästelemään sekä mammani, enoni että toisen koiramme ja Veenukin sairastui joutuen sairaalaan, mutta toisaalta hyvä, iloinen ja voimaannuttava. Oli ja on fiilis, että meillä on kasassa hyvä ja toimiva perhepoppoo, jolla on ihania ystäviä ja muita läheisiä ihmisiä. Se on paljon se.


Ehkä kaikkein parasta tänä vuonna oli matkustaminen. Meneminen ja tuleminen Veenun kanssa on muuttunut jo todella helpoksi ja Ellu on aina ollut reipas reissumimmi. Oli hienoa nähdä perheenä paikkoja ulkomailla ja Suomessa, ja muutamassa reissussa kävin ihan itsekseni.


Lasten kasvessa kaikenlainen ulkoilu ja retkeilykin on muuttunut helpommaksi. Ihanan lämmin kesä ja syksy mahdollistivat monet retket, ja lisäksi pääsimme marjastamaan, tekemään pyörälenkkejä, uimaan ja frisbeegolfaamaan. Talvella hiihdettiin (vähän) ja luisteltiin (aika paljon).


Kaikenlaisia uusia juttuja kokeiltiin ja koettiin. Tytöt oppivat uutta valtavaan tahtiin ja itsekin kokeilin eri urheilulajeja ja kiinnostuin Zero wastesta. Monta askelta vihreämpään suuntaan otettiin ja monta pitäisi tietysti vielä ottaa. Jatketaan ensi vuonna!


Pihaa ja kotia laiteltiin pikku hiljaa. Isoimmat jutut olivat uusi keittiön pöytäryhmä, takaterassin rakentaminen ja eteisen uusi tapetti. Ensi vuonna pitäisi tapetoida makuuhuoneessa ja kaivaa pihalle polkuja, mutta mitään isompaa projektia ei ainakaan vielä ole mielessä.


Ja vaikka arki onkin kivaa, niin kyllä juhlat aina ovat kivempia! Tänä vuonna saimmekin juhlia niin miehen tohtoriutta kuin hänen kolmekymppisiään, kalenterivuoden juhlia lapsiperheen suureellisin menoin sekä tyttöjen (ja Sannan) synttäreitä. Lisäksi pääsimme useammille kavereiden synttäreille. Yhtä juhlaa!

Luin vuoden aikana muutaman kappaleen alle sata kirjaa, sain uuden ystävän, opin itsemyötätunnosta, rakastin ja koin olevani rakastettu. Ei huono vuosi.

Onnea vuoteen 2019!

torstai 27. joulukuuta 2018

Joulu 2018



Meillä oli ihana joulu. Tytöt saivat kivoja lahjoja (ja jännittivät pukkia), näimme sukulaisia, katsoimme jouluohjelmia, söimme hyvää ruokaa ja paljon suklaata ja vihreitä kuulia. Joulunviettoseuramme valitettavasti sairastui aattoiltana, joten päädyimme palaamaan kotiin pitämään lapsiperheen älämölöä jo joulupäivänä, mutta sekin oli kivaa. Ei valittamista puolittaisessa kotijoulussakaan. Sai nautiskella esimerkiksi tuosta omasta joulukuusesta.

Tytöt saivat toivomansa lahjat (erityisesti Veenu oli liikuttavan onnellinen saadessaan hartaasti odottamansa Hatchimals - pöllön) ja muutamia kivoja yllätyksiä lisäksi. Mie annoin miehelle pelin ja kylpytakin, itse sain korun ja kylpytakin.

Sukulaisille annoimme paikallisen Jävla Sås Bolagin herkullisia kastikepakkauksia (vahva suositus niin lahjaksi kuin omaan käyttöön  ja Leikkieniltä tilattuja aikalaatikoita, paikallista Hito hyvän Hienostosinappia ja Ellun kanssa itse tehtyjä talikransseja linnuille annettavaksi. Miun suku ei periaatteessa vaihda lahjoja, mutta jotain pientä kuitenkin yleensä annetaan puolin ja toisin, arpa tai jotain erikoisempaa syötävää, ja miehen sukulaisten kanssa myös jotain pientä. Tänä vuonna oli mukavaa ostaa muistamiset paikallisilta pieniltä firmoilta, tämän voisi ottaa perinteeksi.

Lisäksi teimme tyttöjen kanssa kummeille avaimenperät muistamiseksi, materiaaleina kutistemuovi ja helmet. Veenukin pujotteli hienosti kummiensa helmet ja väritti eläimet. Meillä on perinteenä muistaa kummeja jouluisin jollain lapsen itse (tai hiukan avustettuna) tekemällä, samoin isovanhempia.


Nyt olemme saaneet viettää ihanaa, rentoa joululomaa koko perheen voimin. Tänään kävimme luistelemassa, Veenukin ensimmäistä kertaa (ja hänhän piti touhusta valtavasti!). Huomenna sitten kylpylään pulikoimaan, ja viikonloppuna sitten kaikkea muuta uuden vuoden viettoa odotellessa. Ainakin joululahjalegoja pitäisi koota ja uusia pelejä pelata.


Mukavia välipäiviä!

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Jännittävää joulua!


Ihanaa, jännittävää joulua kaikille! Meillä kaksivee odottaa täpinöissään pukkia, joka tuo hänelle vauvapöllön, ja viisivee odottaa innoissaan ja kauhuissaan pukkia, joka tänä vuonna tulee ensimmäistä kertaa sisälle ja jolle hän haluaa laulaa, vaikka vähän kauhistuttaakin. Pukille on tehty myös kortit ja koristeltu pipareita evääksi.

Me aikuiset odotimme joululta suklaata ja hyvää ruokaa, molempia on jo näin aatonaattonakin saatu aika reilusti. Röyh.

Hyvää tahtoa ja rentoa mieltä!