maanantai 18. kesäkuuta 2018

Kaikkea kivaa betonista


Muutama vuosi sitten osallistuin betoniaskarteluiltaan ja opin tekemään betonista ruukkuja, saappaita ja pieniä koristeita. Sen jälkeen olen joka kesä valanut jotain, pihalaattoja kukkapenkkiin, lisää saappaita, muutaman ruukun... Uskomattoman koukuttavaa, helppoa ja jännittävääkin hommaa, kun ikinä ei tiedä, mitä muotista kuivumisen päätteeksi irtoaa! 


Homma on helppoa. Osta säkki sementtilaastia, hanki iso ämpäri ja vettä letkussa tai kastelukannussa, ja jokin, millä voit sekoittaa: pieni pitkävartinen lapio olisi oivallinen peli. Hanki muotteja: voirasioita, ämpäreitä, rahkakippoja, vanhoja tarjottimia, melkein mitä vain. Öljyä muotit ruokaöljyllä. Sekoita vedestä ja laastista puuronpaksuinen seos, käytä mielellään suojaa nenän ja suun edessä sekoitusvaiheessa ja hanskoja aina, kun käsittelet betonia.

Sitten vain betonia kuppeihin. Paukuta välillä muottia maata tai pöytää vasten, että betoni leviää tasaisesti ja ilmakuplat tulevat pois.Anna kuivua, pienet työt pari päivää ja isommat noin viikon: tosin isotkin kannattaa irrottaa muutaman päivän päästä valamisesta, irtoavat silloin helpommin. Kuivumisen aikana töitä kannattaa kastella välillä hiukan, että ne eivät kuivu liian nopeasti.

Hyvät ja yksityiskohtaisemmat ohjeet tarjoaa Kotiliesi.

Merkillä ei ole väliä, mutta itse suosin palkallista. Sementti on riittoisaa, yhdellä säkillä tekee useammat saappaat, pikkuruukut ja vielä jotain muutakin pientä 

Ellukin halusi kokeilla äidin harrastusta ja hyvinhän se sujui viisivuotiaaltakin.


Teimme Ellun kanssa tällaisia: simpukka-astia on menossa lahjaksi, siihen tulee vielä lasitölkki kynttiläkipoksi. Ruukkuja tarvitsee aina, jos ei muuta, niin mehikasveille. Taulujakin tehtiin matkamuistosimpukoista ja kulho hyttyssavulle.


Silikonisissa jääpalamuoteissa on nopeaa ja helppoa valaa pieniä koristeita, niitä voi sitten myöhemmin maalata halutessaan. Jos betonimassan sekaan painaa rautalankapätkät, saa koristeet ripusteltua myöhemmin kransseihin tai vaikka niihin saappaisiin. Ellusta näitä oli kaikkein hauskin tehdä.


Tuon betonivadin tein betoni-illassa: metallitarjotin öljytään hyvin selkäpuoleltaan, ja siihen päälle taputellaan huolellisesti paksummaksi jätettyä betonia. Betoniaskartelut kestävät hyvin ulkona, yleensä myös talvella, mutta tarjottimet ja ohuet ruukut jne kannattaa laittaa varastoon tai kääntää talveksi ympäri, etteivät ne halkea.


Tänä kesänä toteutin vihdoin suunnitelmani isojen ruukkujen tekemisestä, muotteina muoviset kukkaruukut ja sisällä ämpäri tai muovinen amppeliruukku. Hyvä ohje jalalliseen ruukkuun löytyi Kopallinen inspiraatiota - blogista.  Lapsena haaveilin, että aikanaan puutarhassani on jalallisia kukkaruukkuja niin kuin prinsessoilla, ja kun nyt kuulin Ellun haaveilevan samasta, kävin ostamassa muovisen kukkaruukun halpahallista. Yksi lapsuuden haave toteutettu!


Ja betonista on tosiaan moneksi, laattojen ja ruukkujen lisäksi siitä saa vaikkapa jalat kaikelle, minkä pitäisi pysyä pihalla pystyssä. Meillä kasvaa kukkapenkissä uskomattoman hienoja ja perhosia houkuttelevia punatähkiä, jotka loppukesästä ovat niin korkeita ja painavia, että valtaavat polun. Tein niille tuen valmiiksi heinäseipäistä, köydestä ja betonista : painoin seipään ämpärin pohjalle mätettyyn betoniin ja tuin seipään laudanpätkillä, että se pysyisi betonin kuivuessa suorassa. Samalla lailla ajattelin tehdä lyhtykoukkuja.

Oletteko te kokeilleet betoniaskartelua? 

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Vähän pihaa



Kun kauan sitten suunnittelimme miehen kanssa unelmiemme taloa ja sen pihaa, meillä oli varsin selvät näkemykset: pari isoa puuta ja muuten helppohoitoista nurmikkoa ja laattaa, ja yksi kukkapenkki johonkin että saisi välillä kimpun tehtyä. Siinä se. Koska eihän sitä pihaa käytetä kuin satunnaiseen grillaukseen ja auringonottoon, helppohoitoista sen olla pitää!


Kun ostimme talomme, sen piha oli tasainen multaläntti, johon oli kylvetty nurmikonsiemenet ja istutettu neljä puuta, joista kolme oli kuollut. Siitä se sitten lähti. Aloitin istuttelemalla sen ainoan hengissä olevan puun ympärille kasveja ja harjoittelimme rakentamista tekemällä Ellulle leikkimökin. Kolmessa vuodessa olemme ehtineet tekemään jonkin verran, mm. rakentaneet leikkimökin, terassin ja (pienen) puuvaraston, istuttaneet useampia puita ja pensaita, tehneet hiukan laatoitusta ja suihkulähteen sekä kaivaneet ja istuttaneet useamman kukkapenkin. Lisäksi parille kulmalle tonttia on tehty aitaa.

Tänä vuonna hommia ovat ainakin takaterassin laajentaminen ja jonkinlainen iso laatikko istutuksille puuvaraston viereen. Haluaisin myös jonkin pienen puun ja sen juurelle kukkapenkin lähelle etuovea (kohtaan, johon lumi kolataan talvella, eli ehkä pitää hiukan miettiä) Myös kukkapenkit ovat taas tänä keväänä kasvaneet kokoa ja olen tehnyt yhden uudenkin. Se on lempihommaani pihalla.


Ensi (tai tänä?) vuonna teemme polun takapihan portilta etupihalle, se on tarkoitus tehdä betonilaatoista. Ensi vuonna pitäisi tilata asfaltointi osaan pihasta, ja sitä seuraavana laatoittaa osa etupihan sorasta. Sitä on paljon ja pihalaatat ovat ärsyttävän kalliita, mutta haluaisin saada pihan laatalle, vaikka sitten useamman kesän aikana. Pelkkä sora on kovin masentavan näköistä ja turhan hyvä kasvualusta rikkaruohoille. Haaveilen myös jonkinlaisesta puutarhakatoksesta, mutta miehen mielestä meillä alkaa olla pihalla tarpeeksi rakennuksia. :D


Miusta on ihana miettiä ja suunnitella pihajuttuja. Välillä miua ärsyttää se, miten hitaasti kaikki kasvaa, mutta ehkä tällaisen kärsimättömän tyypinkin on oikein hyvä ottaa oppia kasveilta. Miusta on ihanaa siirrellä kasveja uusiin paikkoihin kun vanhassa on alkanut tulla liian ahdasta tai jakaa niitä ja tehdä taas uusia kukkapenkkejä. Kauppojen puutarhaosastolla huokailen onnellisena. Yritän valita helppohoitoista ja melkein kaikissa olosuhteissa pärjääviä kasveja, koska innokkuudestani huolimatta en ole kovin kummoinen viherpeukalo. Rikkaruohojakin löytyy ja nurmikko on usein liian pitkä, koska otan puutarhanhoidon harrastuksena ja teen pihalla lähinnä niitä juttuja, jotka ovat miusta kivoja.


Unelmieni pihalla olisi joka kulmassa jotain kaunista katsottavaa, jossain kukkisi koko ajan keväästä syksyyn ja syksyllä pensaat ja puut loistaisivat kauniissa väreissä. Piha olisi suojaisa, mutta valoisa, ja sieltä löytyisi niin istuskelupaikkoja, marjapensaita kuin tilaa pihapeleille. Ja olisi kiva, että homma näyttäisi suht harkitulta kokonaisuudelta eikä siltä, että olen vain innoissani istuttanut sinne K-raudan viherpihan tarjouskasvit, joka kyllä on totta ainakin puolittain. ;) 


En ikinä uskonut, että miusta tulisi puutarhahullu, mutta tadaa, tässä sitä ollaan! Apua. 

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Kirjoittamisen tuska


'Kirjoitanpa blogiin meidän reissusta mummilaan...' Hm, mentiin autolla, kaikki meni hyvin, syötiin ja puistoiltiin ja käytiin rannalla ja uimahallissa, ei mitään uutta. Enkä halua tarkemmin tuoda ilmi, missä mummila on, vaikka joku sen olisi jo osannut päätelläkin.

' Kirjoitanpa blogiin Ellun ekasta kerhovuodesta!' Juu ei, hyvin meni ja kaikki tykkäsi, mutta ehkä hiukan liikaa Ellun yksityisasia.

'Kirjoitanpa blogiin meidän terassiprojektista!' Siis miehen projektista. Tällä hetkellä maassa on kasa betonilaattoja ja pihassa pino lautoja, ehkä palaan asiaan sisustusvaiheessa.

'Kirjoitanpa blogiin leikkimökin kevätsiivouksesta!' Kuten kahtena aiempana vuonnakin. Ehkä ei.

'Kirjoitanpa blogiin, että on ok syödä toisinaan lasten kanssa eineksiä.' No tottakai on. Äh. Mitä sitä nyt kirjoittamaan samaa kuin tuhat äitibloggaajaa ennen siua.

'Kirjoitanpa blogiin siitä, miten kiva on viettää kesä lasten kanssa  vapaalla.' Kuulostaapa leuhkimiselta ja työnpakoilulta.

'Kirjoitanpa blogiin meidän uudesta keittiön pöydästä!' Tästä voisinkin tietysti kirjoittaa, tai ainakin siitä näkökulmasta, kuinka huonekalukauppojen sudenkuoppia voi edes yrittää välttää. Pöytä itsessään on kyllä niiiiiin hieno, mutta palvelu oli surkeaa.

' Kirjoitanpa blogiin, miten kiva on tehdä pihahommia ja kuinka kasvit ovat kasvaneet.' Ja rikkaruohot. Aitakasvit eivät edelleenkään ole kasvaneet, joten jokaisessa kuvassa näkyisi myös naapurin talo. Ja kasveista on vähän hankala kirjoittaa, kun en muista puolienkaan nimiä.

'Kirjoitanpa blogiin siitä, miten vaikea on keksiä kirjoitettavaa blogiin.' Se lienee jo jonkinlainen rimanalitus. Mutta sitä se kesä teettää. Tai viisi- ja melkein kaksivuotiaat lapset, joiden jonkinasteista yksityisyyttä yrittää arvostaa. Ja kun on kirjoittanut samaa blogia vuodesta 2011, niin aika moni asia on jo kirjoitettu, moneenkin kertaan. Ja vaikka miulla onkin mielipide monesta asiasta, niin kirjallinen suuni avaaminen voisi hankaloittaa työskentelyä ehkä eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa myöhemmin. Siksi täällä aika harvoin nähdään kommentteja lastenkasvatuksesta tai yhteiskunnallisista ilmiöistä, koska asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia.

Mutta ehkä kesä tai syksy tuo tullessaan uusia juttuja ja uusia näkökulmia. Ehkä. Olisi ihana löytää vähän enemmän aikaa tälle blogille, ja myös joitain ihan uusia kirjoitusaiheita. Pitäkää peukkuja, että niitä löytyy!




keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Kiireinen toukokuu


Viikon reissu, lämmenneet säät ja kerhojen ja harrastusten loppu saivat tämän toukokuun aika kiireiseksi, onneksi ihan hyvällä tavalla. On ollut kevätretkiä ja - kirkkoja, iltajuhla ja iso tanhun kevätesitys, pihalla on riittänyt puuhaa ja talven polttopuukuormakin kipattiin pihaan, ja frisbeegolfkausi on täydessä käynnissä. Eipähän ole tylsää!


Olen nauttinut näistä ilmoista niiiiiin paljon. Viime kesä oli niin masentavan märkä ja harmaa, ettei siinä mitenkään saanut ladattua aurinkoenergiaa talven varalle. Kotona meillä juoksee pölypalloja nurkissa ja pyykkivuori huojuu kodinhoitohuoneessa, koska olemme päättäneet nauttia näistä ihanista ilmoista täysillä. Eihän sitä tiedä, vaikka loppukesän vain sataisi (no ei saa sataa, olen tilannut jo talvella vuosisadan lämpimimmän kesän).


Mies on tänä vuonna töissä vielä heinäkuun alunkin, eli koko perheen lomaa saadaan odotella, mutta tyttöjen kanssa me olemme tämän viikon jälkeen niin täydellisen lomalla kuin hoitovapaalla nyt vain voi olla: harrastukset ja Ellun kerho ovat kesätauolla, ja vaikka sekä harrastaminen että kerhoilu ovat ihania, niin aika ihanalta tuntuu myös suunnittelematon vapaus. Miulla on, jälkeen kerran, kutina, että tästä tulee maailman paras kesä!

maanantai 21. toukokuuta 2018

Kesä on ihmisen parasta aikaa



On se ihanaa, kun on kesä!

Ja on se ihanaa omistaa omakotitalo ja piha  kun on kesä. Talvella sähkölaskuja maksellessa ja lumitöitä tehdessä mietin välillä, että oishan se varmaan ihan kivaa kerrostalossakin, mutta sitten tulee kevät ja kesä ja ah, joskus onnekkaasti jopa tällainen kevät kuin tänä vuonna!


Kreetalta paluun jälkeen olemmekin olleet käytännössä ulkona. Kyläilyreissut ovat sujuneet ulkoillessa ja omalla pihalla on riittänyt puuhaa kun on kitketty, istuteltu ja muutenkin laiteltu paikkoja. Ihanaa kun kaikki kasvaa ja tytöillä on tilaa temmeltää!


Jaaaa olen löytänyt itseni taas suti kädessä pihalta lasten mentyä nukkumaan. Tänä vuonna ei onneksi pitäisi olla niin paljon maalattavaa kuin esimerkiksi viime vuonna, jolloin maalasimme sekä terassin, aidan että puuvaraston, joten toivottavasti yhdet aidantolpat ja kalusteiden huoltoöljyäminen tuntuvat mukavalta pikkupuhteelta.

Tänään tyttöjen kanssa leikkimökkiä siivoillessani mietin, että kaikki on nyt niin hyvin. <3

lauantai 19. toukokuuta 2018

Keep calm and dance sirtaki - Kreeta vol 2




Terveiset lomalta! Olipa ihanaa.  Oikeasti. Mahtava, aurinkoinen, rento ja onnistunut reissu.

Vietimme siis viikon Kreetalla, Hanian kaupungin kupeessa, Agia Marinan kylässä. Mahtava lomapaikka lapsiperheelle, kilometrikaupalla ihanaa hiekkarantaa, hyvää ruokaa ja mukavia ihmisiä. Hanian vanha kaupunki oli lyhyen paikallisbussimatkan päässä ja hotellin lähettyvillä oli 'ihan oikeita' kreikkalaisia koteja ja pieniä hedelmätarhoja. Likat olivat lumoutuneita nähdessään, miten onnekkaiden kreikkalaisten pihalla ihan oikeasti kasvoi sitruunoita, mandariineja, rypäleitä, banaaneja ja ties mitä.


Tytöt olivat muutenkin lumoutuneita kaikesta uudesta, niin kreikkalaisista lastenohjelmista, katujunista, erilaisista linnuista, (Ellu) ruuasta, simpukoista, palmuista ja erityisesti merestä. Hotellimme sijaitsi rannalla ja kävimmekin rannassa monta kertaa päivässä kävelemässä, uimassa, tekemässä hiekkakakkuja ja keräämässä niitä simpukoita. Muuten päivät kuluivat kävellen lähiympäristössä, käväisten paristi Haniassa, leikkien leikkipaikalla ja syöden runsaasti kreikkalaista ruokaa.

Voi onnea, Frozen - jäätelö. Frozen ja Pipsa Possu ovat tällä hetkellä Kreetan kuuminta hottia kaikessa mahdollisessa lastenkamassa: Pipsalla on jopa omia muroja ja juustosiivuja


Ja kaikki meni älyttömän hyvin. Ennen reissuun lähtöä vietimme pari hermostuttavaa päivää, koska Veenu alkoi yskiä ja niiskuttaa. Odotimme kauhuissamme, paheneeko vai helpottuuko tauti, koska kuumeinen lapsi ei missään nimessä olisi voinut lähteä matkaan enkä olisi vienyt räkäistäkään lasta lentokoneeseen, koska laskeutuminen olisi voinut tehdä todella kipeää ja jopa pysyvää vahinkoa korvalle. Soittelin jo vakuutusyhtiöön ja varmistelin peruutusehtoja lääkärintodistuksella, mutta onneksi Veenu heräsi lomallelähtöpäivän aattona täysin kunnossa. Ensimmäisenä päivänä hän oli vähän matkustamisesta väsynyt ja kiukkuinen, mutta sitten hän muuttui taas aurinkoiseksi itsekseen.


Säät suosivat Kreetaa siinä missä Suomeakin lomamme aikana, ja merivesi oli ihanan lämmintä jo nyt. Toukokuu oli loistavaa aikaa matkustaa etelään lasten kanssa, kun aurinko ei ole niin polttavan kuuma eikä palamisesta ja juomisesta tarvinnut pitää ihan niin hysteeristä huolta kuin vaikkapa heinäkuussa. Tosin uv-paidoilla ja jättimäisillä uv-hatuilla suojatuista lapsistani vanhempi pisti merkille, että meidän (ja muiden suomalaisten) suhtautuminen aurinkoon oli varsin erilaista kuin muiden rannalla olijoiden. 'Me suomalaiset vissiin halutaan pitää Kreikassakin paitaa rannalla...' Juu, halutaan.


Olisin  voinut jäädä tuonne. En ole ollut noin rento... Ööö... Hm. Ainakaan Veenun syntymän jälkeen? Päässä ei koko ajan laukannut miljoonaa hoitamatonta asiaa ja huolta tai huonoa omaatuntoa jostain jutusta. Toivottavasti rento fiilis jatkuisi edes osittain täällä Suomessakin. En kyllä tiedä, mikä miua voisi auttaa säilyttämään tuon mielenrauhan, ehkä raki tai sirtaki? ;)


Viikko meni uskomattoman nopeasti, ja viimeisenä päivänä suunnittelimme jo seuraavaa reissua Kreikkaan. Toivottavasti se tulee hyvin pian! Ja lasten kanssa oli todella mukavaa ja rentoa matkustaa, kaikki meni niiiiiin hyvin. Erityisen ihanaa oli seurata, miten Ellu imi itseensä kaikkea uutta - kaikkialla ei siis ihan oikeasti ole samanlaista kuin Suomessa. Matkailu selvästi avartaa.