keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Kesä kääntyi lopulleen


Miehen kesäloma loppui maanantaina ja kieltämättä oli taas vähän tippa linssissä. Koko vuosi sitä aina odotetaan kesälomaa ja yhteistä aikaa, ja sitten ne viikot ovat ohi ihan hujauksessa! Hiukan kauhuissani odottelen niitä aikoja, kun olemme taas molemmat työelämässä ja yritämme setviä perheellemme edes hiukan yhteistä lomaa..

Kesälomaan mahtui mummilareissu, Muumimaailma, Tykkimäki, Porvoo, kylpylää, frisbeegolfia ja onkikilpailuja, ja myös pari päivää, joihin lähdettiin ilman mitään suunnitelmia. Paljon kivaa tekemistä siis. Mökille emme päässeet, koska ilmat, mutta maalle kylläkin useaan otteeseen kun olemme remppailleet vapaa-aikapaikkaamme Jokelan tilaa. Sen parissa vierähtikin moni kesälomapäivä: ensi kesänä siellä puuhailu ja remppailu on toivottavasti erilaista, kun siellä pääsee yöpymään.


Meillä muilla loma jatkuu vielä pari viikkoa, ennen kuin Ellun kerho alkaa ja pikkuhiljaa kaikki muutkin puuhat ja harrastukset. Sitä ennen puuhailemme kesäjuttuja ja kohta pitäisi varmaan alkaa valmistella Veenun yksivuotispäiviäkin, joista Ellun mukaan tulee "ennennäkemättömät". Hän on suunnitellut juhliin perheelle ennennäkemättömät juhla-asut (sisältävät mm. viitat) ja isin pitää kuulemma rakentaa lava, jolla jokainen meistä esittää oman esityksensä.. Mie kuulemma laulun ja Ellu esittää ennennäkemättömän tanssin. Taidamme kuitenkin kehitellä vähän toisenlaiset juhlat... ;)

No, vielä on kesää jäljellä! Kai. Ainakin ilmat tuntuvat vihdoin muuttuneen ainakin täällä kesäisemmiksi.

Lomaillaanko teillä vielä? 

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Leiki ja opi Runebergin pihalla Porvoossa


Lapsissa on se(kin) ihana puoli, että heidän kanssaan pääsee puuhaamaan museoiden leikkipaikoille ilman (kovin) kummastelevia silmäyksiä. Monessa museossa on todella hyvin toteutettu ja opettavainen puuhapaikka lapsille. Tänään olimme tapaamassa Veenun kummisetää Porvoossa ja vierailimme vanhan kaupungin lisäksi J.L Runebergin kodin pihalla, jonne lapsille oli luotu ihana oma Leiki ja opi -piste.



Pihalla lapset pääsivät kalastamaan, leikkimään torikauppiasta, nostamaan vettä kaivosta, kastelemaan, pinoamaan halkoja, keräämään kananmunia, lakaisemaan luudalla, hoitamaan eläimiä... Siis tekemään niitä samoja puuhia, mitä Johan Ludvigin ja Fredrikan aikaan tehtiin. Itse olen lapsena päässyt isovanhempien luokse hoitamaan vielä niin kanoja kuin lehmiäkin, mutta Ellulle puuhat olivat vieraita.

Molemmat tytöt viihtyivät uskomattoman hyvin pihan puuhissa, mielikuvitus on uskomaton. Ellu oli välillä torikauppiaana ja välillä kalastajana, joka myi saaliinsa torikauppiaana vuorollaan toimineelle pojalle. Kaikki eläimet tulivat hoidetuksi, kirjoitusharjoituksia tehtyä ja halkoja pinottua, ja sitten saattoikin taas lähteä torille ostoksille... Käväisimme välillä kaupungilla ja palasimme sitten taas takaisin. Mahtava paikka, leikille ja oppimiselle todellakin oli mahdollisuuksia!



Leiki ja opi -piste Runebergin pihassa oli täysin ilmainen ja se on auki kesä- ja heinäkuussa museon ollessa auki, muutoin tilauksesta ja tapahtumapäivinä. Kannataa ehdottomasti poiketa, kävelymatka vanhasta kaupungista ei ole pitkä ja lähes koko matkan pystyy taittamaan kaunista joenvartta.



Ilmaiseksi pääsi tutustumaan myös pihassa olevaan Fredrika-rouvan puutarhaan, joka olikin kaunis paikka. Tällaiset vanhat ja runsaat puutarhat ovat ihania, ja vaikka meillä onkin uusi talo, niin tällaista samanlaista henkeä haluaisin pikkuhiljaa meillekin polkuineen ja hiukan rönsyilevine kukkapenkkeineen.


Käväisin kurkistamassa museokauppaa sisällä talossa ja talomuseo vaikutti ehdottomasti vierailemisen arvoiselta. Runebergien koti on säilytetty ilmeisen hienosti.

Alkuvuoden Porvoon vierailun aikoihin luimme Ellun kanssa Mauri Kunnaksen kirjan Koiramäen Martta ja Ruuneperi , joka kiinnosti Ellua tapahtumakaupunkinsa Porvoon (ja Runebergin torttujen) takia. Kirjasta oli jäänyt ilmeisen paljon mieleen, esimerkiksi Runebergin kirjoittamia teoksia ja se, että Runeberg oli jo eläessään varsin fanitettu kirjailija.



Runebergin kadun varresta löysimme myös Runebergin patsaan. Ellusta se ei tosin ollut kovin näköinen, koska kirjailijalle ei oltu tehty silmälaseja.

Koska sää suosi, pääsimme taas myös Muumipuistoon ja samassa Kaupunginpuistossa olevaan suihkulähteeseen, jonka tanssivia vesiä tytöt viime visiitillä olivat huokaillen katselleet kuivalta maalta. Luulen, että tämä oli ihan sallittua hupia, sen verran paljon paikalla oli muitakin (läpimärkiä) lapsia - mutta jos ei ole, niin ette sitten kuulleet tästä miulta. ;)



 Olemme tämän vuoden puolella ehtineet Porvooseen jo kolmesti, ja joka kerta pelkästään keskustan alueelta on löytynyt aina uutta tekemistä. Pienissä putiikeissa, mukulakivikaduilla ja kauniissa puistoissa olo on vähän kuin ulkomailla olisi, ja meistä on kyllä kovaa vauhtia tullut valtavia Porvoo-faneja. Kotimaanmatkailu on ihanaa!

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Tykkimäki


 

Terveiset Tykkimäestä!

Ellun kummitäti vietti syntymäpäiväänsä keväällä ja annoimme hänelle lahjaksi päivän Tykkimäessä: lapsuudesta tuttuja laitteita, huvipuistotunnelmaa ja tietysti mahtavaa seuraa. ;) Ellu talutti kummitädin laitteesta toiseen ja kaksikko onnistui vetämään narunvedosta samat palkinnot: Ellu oli onnesta soikeana, hän kun fanittaa kaikkia kummejaan.



Veenukin vietti iloisena ensimmäistä huvipuistopäiväänsä. Rannekkeella varustetun aikuisen kanssa hän pääsi muutamaan laitteeseen ja viihtyi oikein hyvin. Toisten syödessä hattaraa hän tuijotti meitä sellaisella koiranpentuilmeellä, että maissinaksujen lisäksi annoin Veenullekin pienen palan hattarasta, ja ai että oli herkkua.

Tykkimäessä alle 90 senttiset pääsevät aikuisen kanssa viiteen laitteeseen, jos aikuisella on ranneke. Yli 120 senttisen, mutta alle 140 senttisen kaverin tai sisaruksen kanssa laitevalikoima laajenisi kahdeksaan. Tähän olisi mukava saada hiukan muokkausta: vaikka viisi laitetta olisi Veenulle ihan riittävästi ensi vuonnakin, niin Ellu pääsisi moneen laitteeseen itsekseen tai aikuisen kanssa, mihin Veenu ei pääse, eikä hiukan alle kaksivuotias varmasti jaksa odotella rattaissa siskon huvittelua katsellen kovin monen laitteen ajan. Tykkimäestä löytyy kyllä myös minimaatila ja ulkoleikkipaikka Seikkailumaa, jossa pienemmillekin riittää puuhattavaa isompien pyöriessä laitteissa, jos porukasta vain löytyy useampi aikuinen lasten kanssa huvittelemaan.


 Mutta suosittelemme kyllä Tykkimäkeä päiväkoti- ja alakouluikäisille perheineen! Puisto on siisti ja sievä, ja tekemistä löytyy monenlaista. Aurinkoisenakaan päivänä jonot laitteisiin eivät yleensä ole kovin pitkät ja muutenkin homma toimii. Suosittelemme myös tällaista yhteistä huvipuistopäivää: meitä oli tällä kertaa huvittelemassa neljä aikuista, nelivuotias Ellu ja Veenu-vauva, ja kaikki saivat seuraa niin lastenlaitteisiin kuin niihin hurjimpiinkin vekottimiin. Samalla sai vaihtaa kuulumisia ja Ellu sai viettää tärkeiden aikuistensa kanssa.

Viihdyimme puistossa niin hyvin, että tytöt sammuivat autoon heti istuimiin päästyään. Miekin ilmeisesti pakkailin autoa jonkinlaisessa päiväunimoodissa, koska unohdin järjestelmäkameramme auton katolle. Tajusin tilanteen kotimatkalla, yli 50 kilometrin päässä Tykkimäestä ja itkuhan siinä tuli, kun tajusin kaikki kivan päivän kuvat menetetyiksi. Soitto huvipuistoon ei tuottanut tulosta, mutta valjastin Kouvolassa asuvat ja asuneet ystäväni etsitöihin sosiaalisen median kautta, ja niin kamera löytyikin tien poskesta parin päivän päästä. Käyttökuntoon se ei enää jäänyt, mutta saimme onneksi kuvat takaisin. Ja muistutuksen siitä, että ÄLÄ KOSKAAN MILLOINKAAN LASKE YHTÄÄN MITÄÄN AUTON KATOLLE AAARGH.

Että silleen. Mutta, kamerasta huolimatta, päivä jäi ehdottomasti plussan puolelle.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Veenu 11kk


Pikkuinen Veenumme täytti jo 11 kuukautta. Uskomatonta, että kuukauden päästä tässä talossa ei enää ole virallista vauvaa. Mutta onhan hän edelleen ihan pikkuinen vauva, jolla on vaippa housuissa, unilla tutti tiukasti suussa ja vain harvat haivenet päälakea koristamassa. Mutta kovaa vauhtia hän on muuttumassa koko ajan vähemmän vauvamaiseksi:

Viimeisen kuukauden aikana Veenu on oppinut juomaan mukista varsin siististi, ohjaamaan lusikalla ruokaa suht suuta kohti, vilkuttamaan, kävelemään tuen varassa, konttamaan huimaa vauhtia ja laittamaan palikoita päällekkäin. Ja piirtämään - tai ainakin tajunnut, että kynällä kuuluu sohia paperiin ja sitten esitellä muutamia (sympaattisia) viivoja polleasti virnuillen läheiselle yleisölle.


Hiekkalaatikolla Veenu on oppinut kaivamaan hiekkaa lapiolla ja mättämään sitä ainakin ämpäriä kohti. Ja kippaamaan (tyhjän) ämpärin nurin ja paukuttamaan sitä lapiolla tarmokkaasti pulisten. Sitten hän nostaa ämpärin ja ihmettelee, miksei kakkua tullutkaan. ;) Tänään hän oppi keinumaan keinuhirvellä, tosin siinä touhussa saa vanhempi vahdata sydän kurkussa vieressä.


Veenusta on myös paljastunut aikamoinen vesipeto. Missä vettä, siellä Veenu, napaa myöten. Rannalle hän on päässyt puljamaan paristi, lisäksi kävimme miun syntymäpäivänä kylpylässä ja Veenu oli onnessaan eikä arastellut yhtään.

Eläimistäkin Veenu tykkää, kuukauden aikana hän on päässyt hoitelemaan kummitädin kissaa ja nähnyt Tykkimäessä paljon kivoja eläimiä. Hellyydenosoitukset ovat vain vielä vähän turhan innokkaita.


Kesälomalla on ehditty niin Tykkimäkeen, Muumimailmaan, mummille kuin maallekin, ja Veenu on viihtynyt joka paikassa. Tykkimäessäkin hän pääsi muutamaan laitteeseen vanhemman kanssa ja oli oikein fiilingeissä.

Kaiken touhuilun lomassa Veenu on sanonut ensimmäiset sanansa, "vauva" ja "pusipusi". Myös "äithä" (äiti) kuuluu aika usein, ilmeisesti myös "yhiin" (syliin). Namnam tarkoittaa kaikkea ruokaa ja mammamma maitoa. Pyydettäessä Veenu antaa tavaroita ja ottaa niitä, ja hän osaa vilkuttaa, taputtaa ja näyttää, missä hän on (kädet laitetaan korvien päälle ja kiljaistaan "tässä"!)


Veenu pitää kovasti musiikista, hiekkaleikeistä, pyöräretkistä, palikoilla puuhailusta ja liukumäistä. Kirjoja hän katselee itsekseen, mutta ei ole oikein kiinnostunut kuuntelemaan lukemista. Hän nauttii seurasta, mutta ei ole oikein sylityttö: koko ajan pitää olla menossa johonkin suuntaan! Kunnon touhupylly.

Veenu syö aika hyvin sormiruokaa itse, nyt ollaan hiukan harjoiteltu lusikallakin syömistä, mutta yleensä ruoka menee suuhun sormin. Jonkin verran Veenua syötetäänkin vielä. Ruuan jälkeen hän juo vettä mukista. Lisäksi imetän Veenua vielä - wuhuu! Aluksi ajattelin, että jos nyt ainakin neljä kuukautta, salaa haaveilin vuodesta ja sitten yhdeksästä kuukaudesta, mutta näillä näkymin imetän kohta yksivuotiasta. Suunnitelmissa on alkaa tarjota Veenulle aikanaan maitoa mukista ruokailujen yhteydessä ja tissitellä sen jälkeen sen verran, mitä hän haluaa, eli varmaankin pari kertaa päivässä. Mutta katsotaan asiaa syntymäpäivän kieppeillä.


Pikkuinen touhupyllymme menee nukkumaan kahdeksalta illalla ja herää iloksemme yleensä jo viideltä.. Lisäksi hän nukkuu noin kahden tunnin unet puolesta päivästä eteenpäin ja aamulla pienet torkut rattaissa tai autossa, jos on herännyt jo viideltä. Hiukan alkavat kovin aikaiset aamut rasittaa. Toivottavasti tilanne helpottuisi jossain kohtaa. Yöt Veenu nukkuu muuten heräämättä, onneksi. Hänen sänkynsä on edelleen meidän vanhempien huoneessa ja siellä hän saa pysyäkin ainakin syksyyn asti.


Iloinen, tyytyväinen, luottavainen, energinen, vahvatahtoinen ja tarmokas pikkutyttö. Meidän ihana vauva, vielä pienen hetken.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Vahingossa vauvan kanssa Muumimaailmassa

Terveiset, taas, Muumimaailmasta! Kolmatta kesää putkeen!


Olimme puhuneet miehen ja Ellun kanssa, että Tänä Vuonna Ei Mennä Muumimaailmaan, koska a) välillä voi tehdä vähän muutakin, b) Veenu ei ymmärrä muumeista mitään, mutta ymmärtää ensi vuonna, mennään silloin, c) Muumimaailmassa on hankala liikkua rattaiden kanssa ja Veenu ei oikein ole manduca-ihminen.

Meidän piti mennä Koiramäkeen ja muutenkin Tampereelle, mutta sääennustus enteili kamalaa keliä. Naantalissa sen sijaan luvattiin aurinkoa. Ellu riemastui kun tiedustelin, voisko koiramäkeläiset vaihtaa muumeihin, ja eihän siinä sitten muuta kuin kokemaan Kailon saari myös vauvan kanssa.

 

Ja meillä oli taas niiiiiin ihana kesäpäivä muumien parissa. Ehkä muutamme Muumimaailmaan? Emme ole edes mitään Muumi-faneja, mutta saaren tunnelma ja tekeminem vetoaa meidän perheeseen kympillä. Kauniisti tehtyjä satumaisia puuhapaikkoja, tuttuja hahmoja jotka eläytyvät rooleihinsa, kivoja teatteriesityksiä, kauniita maisemia ja myös hyvää ruokaa.
 

Aiempina vuosina Ellun lempipuuhaa ovat olleet laivojen uittelu ja Muumipeikon talon liukumäki, ne piti nytkin kokea monta kertaa, mutta kaikkein hauskinta oli tänä vuonna Satupolku noidan mökkeineen ja hattivatteineen, sekä tietysti taas teatterin esitykset. Veenu piti myös Emma-teatterin näytelmistä, sekä hiekkalaatikosta. Kiinnostuneena hän katseli kaikkea ja oli fiilingeissä mukana, vaikka viettikin suurimman osan ajasta rattaissa.

 

Rattaiden kanssa tosiaan pärjäili oikein hyvin. Kapeahkolla Satupolulla mies oli kerran jumissa rattaiden kanssa, kun Noidan mökillä sattui olemaan esitys, mutta siitäkin selvittiin vähän odottelemalla. Rattaita pystyi ja jaksoi hyvin työnnellä. Muumitaloon ja muihin muumien rakennuksiin niillä ei tietenkään päässyt, eikä niitä saanut viedä teatteriin. Pakkasimme jo aamulla reppuun kaiken arvokkaan omaisuuden ja pidimme rattaissa vain ulkovaatteita ja Veenun hoitoreppua, joten rattaat uskalsi ihan hyvin aina hylätä jollein nurkalle. Hoitohuoneita löytyi hyvin, sosepurkit sai lämmitetyksi ja penkkejä ja ruohikoita löytyi imetys- ja evästaikoihin. Toimiva paikka siis pienenkin lapsen kanssa.

Tässä kolmen vuoden ja neljän Muumimaailma -päivän aikana olemme ehtineet testailla melkein jokaisen saaren ruokakojun ja ravintolan ja todenneet ne oikein hyviksi. Tällä kertaa söimme Mamman keittiön lounaspöydästä ja ruoka oli todella maistuvaa niin aikuisista kuin lapsistakin.

Muumimaailma on auki klo 10-18 ja vietimme taas melkein koko päivän muumien parissa. Siellä todellakin saa aikaa kulumaan kun kiertelee, katselee, bongailee tuttuja hahmoja ja käy välillä katsomassa esityksiä teatterissa tai hahmojen kodeilla. Esiintyjät olivat taas oikein hyviä ja vaikka Ellu järkeilikin, että muumit eivät ihan oikeasti taida olla muumeja vaan muumipukuihin pukeutuneita ihmisiä, ei se haitannut puuhiin eläytymistä.

 


Päivälippu Muumimaailmaan maksaa 28 euroa (netistä etukäteen 27e) ja alle kaksivuotiaat ovat ilmaisia. Perheille on saatavilla hiukan edullisempia perhelippupaketteja. Hintaahan päivälle muumien parissa tulee, mutta meistä visiitti oli jälleen kerran täysin hintansa arvoinen. Suosittelemme siis!

"Kyllä elämä on ihanaa, kun on kesä ja pääsee Muumimaailmaan", huokaili Ellu. Niinpä.


Ps. Kertomukset Muumimaailmasta aiempina kesinä löytyvät täältä (Ellu 2v) ja täältä (Ellu3v)

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Kesäloman ensimmäinen viikko

Kesäloma ja sen miljoonat mahdollisuudet! 


Meillä on aina paljon suunnitelmia lomille, sitten toteutamme niistä osan ja jotain extraa, ja osa jää odottelemaan tulevaisuutta. Juuri nyt meidän pitäisi olla odottelemassa junaa Tampereelle ja viettää päivä Koiramäessä, mutta olemmekin autossa matkalla kohti Muumimaailmaa. Koska Tampereella sataa ja Naantalissa ei. Ja koska Ellu vaihtoi riemusta kiljuen koiramäkeläiset Muumilaakson väkeen. 


Ennen tätä Koiramäesämuumeihin -reissua olemme ehtineet frisbeegolfaamaan, markkinoille, Lappeenrannan hiekkalinnaan, Imatran kylpylään ja Porvooseen. Yhden päivän kuurasimme maalaistaloamme ja kotonakin on ehditty maalailla muutamia pihamööpeleitä ja leipoa pakkaseen asti. On se ihme, mitä kaikkea ehtii kun kaksi aikuista on kotona yhtäaikaa!


Porvoon Muumipuisto oli muuten näin kesälläkin tosi kiva, puuhaa riitti vaikkei puisto kooltaan valtavan suuri olekaan. Viimeksi olimme puistossa tammikuussa jolloin Veenu vain torkkui rattaissa, nyt hän oli innoissaan keinumassa ja yritti kiivetä liukumäkiin. 

Olen myös ennättänyt hankkia ihan uuden kokemuksen kolmekymppisessä elämässäni: kävin yksin Ikeassa! Aina mukana on ollut joku toinenkin aikuinen, yleensä myös lapsi. Urheasti myös autoilin Hämeen mummilasta Espoon Ikeaan, vaikka vihaankin pääkaupunkiseudun valtavilla teillä ajamista. Mutta mitäpä sitä ei tekisi paistinpannujen ja uusien peittojen takia. 

Kuvan laastari ei liity (tähän) tapaukseen

Mutta nyt sitten muumeja moikkaamaan. Luvassa hyvää jumppaa Veenun kantelun muodossa. Toivottavasti Naantalissa nyt todella olisi Tamperetta kuivempaa!

Toivottavasti teillä on meneillään kiva kesä!