tiistai 21. maaliskuuta 2017

Lomakkeiden äärellä


Ellun nelivuotispäivä lähestyy ja ylihuomenna on jo luvassa nelivuotisneuvola. Täällä meilläpäin se on hyvin perusteellinen: päiväkoti on jo lähettänyt Ellusta oman lappunsa terveydenhoitajalle, ja ylihuomenna terveydenhoitaja tekee terveystarkastuksen lisäksi kaikenlaisia tehtäviä kahden Ellun kanssa. Parin viikon päästä tapaamme vielä lääkärin, jonka kanssa tehdään lisää hommia. Lisäksi me vanhemmat olemme saaneet kotiin täytettäväksi kaksi kyselyä tyttärestämme, saamme useamman sivun verran ruksia, että millainen hän on.

Neljä vuotta. Aika menee kamalaa vauhtia. Miten ihmeessä me esikoisen vanhemmat olemme saaneet pienen, alle kolmikiloisen vauvan kasvatettua tuollaiseksi yli metrin mittaiseksi, taitavaksi hujopiksi? Jälkikäteen hiukan kauhistuttaa: emmehän me tienneet vauvoista mitään! Ihme, että tyttö jäi ylipäätään henkiin.

Mutta, aika ylpeänä äitinä saan laittaa rasteja neuvolalomakkeen ruutuihin. Luistelee, hiihtää tasamaalla, pyöräilee ilman apuvälineitä, kiipeilee, tottunut veteen. Hei jes, ollaan hoidettu lapsen aktivointi! On tehty palapelit, siivottu askartelusotkut, seisty kädet ojossa kiipeilytelineen alla leikkipuistossa ja laskettu laskemisesta päästyämme. On istuttu tuntikausia eteisen lattialla ja opetettu vetämään sukkahousuja jalkaan, kääntämään paitaa ympäri ja vetämään vetoketjua. Palkintona on tullut Ellun ylpeän onnellisia hymyjä ja nyt rasteja neuvolapaperin ruutuihin.

Ja sitten on rasteja, joihin meillä ei ole miehen kanssa vaikutusvaltaa vaan Ellu on hoitanut ne ihan itse. Lapsella on ainakin yksi kaveri. Lapsi hakeutuu oma-aloitteisesti toisten lasten seuraan. Lapsi luottaa aikuisiin, kestää pettymyksiä ja löytää itsenäisesti tekemistä. Toki vanhemmat voivat tukea näitä ominaisuuksia, mutta Ellu on kyllä ihan itse kehittänyt itsestään aktiivisen pikkutyypin ja pidetyn kaverin niin lapsille kuin aikuisillekin.

Opeteltavaa tietysti on aina, niin lapsella kuin vanhemmallakin. Ja pitää ollakin, onhan Ellu vasta neljä. Mutta katselen noita lomakkeita ja olen aika varma siitä, että jotain tässä ollaan näiden vuosien aikana tehty oikein.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Täältä tullaan, kotihoidontuki!


95 prosenttia ajasta olen äärettömän mielelläni kotiäiti. Aamuisin haen miehen aamutossut jalassa lehden postilaatikosta ja (salaa?) naureskelen naapurien autoille, jotka kaasuttavat lapset kyydissä päiväkotiin ja sitten nasta laudassa töihin kiirehtiäkseen sieltä iltapäivällä takaisin kotiin. Palkkapäivinä ja eläkekertymää katsellessa saattaa naapureita tietysti naurattaa miua enemmän, mutta mitäs siitä. Mie lähden tyttöjen kanssa kylään, puistoon, maalaamaan mustikoilla, muskariin, kirjastoon, rakentamaan legolinnoja, mitä nyt milloinkin huvittaa. Saan kaikki virastoajan kiukuttelut ja vaipanvaihdot, tyhjennän ja täytän tiski- ja pyykkikoneita jatkuvasti ja välillä tuntuu, että en muuta tee kuin valmistan, syötän, ostan tai suunnittelen ruokaa, mutta se on onneksi vain se viisi prosenttia ajasta.

Olen todella onnekas kun miulla on kaksi näin ihanaa lasta, joiden kanssa saan viettää aikaa. Suomi on hyvä maa olla vanhempi kaikkien perhe- ja hoitovapaidensa ansiosta ja miulla on hyvä elämäntilanne kun pystyn olemaan tyttöjen kanssa kotona sen verran kuin miusta tuntuu hyvältä.

Vanhempainvapaa (jonka käytän kokonaan) päättyy tasan kahden kuukauden päästä,joten tänään oli viimeinen päivä ilmoittaa työnantajalle mahdollisesta hoitovapaalle jäämisestä. Ilmoitin jääväni kotiin ainakin siiheksi, että Veenu täyttää kaksi. Tällä hetkellä uskon, että jos en mie, niin sitten mies ottaa siihen vielä jonkinlaisen hoitovapaajatkon, mutta katsotaan. Meidän molempien työpaikoilla tapahtuu nyt kaikenlaista ja vuoden päästä asiat voivat olla hyvin erilailla kuin nyt. Tai ehkä palaan töihin osittaisesti? Ellun kanssa tein nelipäiväistä työviikkoa siihen asti, kun hän täytti kolme, ja se oli ihana ratkaisu.

Ellu oli vuoden ja yhdeksän kuukautta lähtiessään päiväkotiin. Kaikki meni hyvin ja se oli meille oikea päätös ja ajankohta, mutta kieltämättä mietin usein Ellun ollessa kolme, että mitä, jos Ellu olisikin kotihoidossa. Mitä kaikkea me olisimmekaan yhdessä tehneet vaikkapa Ellun ollessa 2,5 -vuotias kun tekemistä rajoittamassa eivät enää olisi olleet vaipat tai aika tarkat ruoka- ja uniajat? (Ehkä hermostuneet toisiimme totaalisesti, en tiedä. :D) Ehkä tätä pitäisi Veenun kanssa testata. Tai ehkä olen vuoden päästä täysin kypsä lähtemään takaisin työelämään.

Mutta tällä mennään. Kotiäitiyttä ainakin elokuuhun 2018. Iiks.




maanantai 13. maaliskuuta 2017

Olohuonetta ja kaksi vuotta omakotitalon asukkaina

Helmikuun lopulla tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä,  kun muutimme tähän taloon. Aika on mennyt uskomattoman nopeasti: jo kolmannet kevätpurot ja kolmas kesä omalla pihalla!

 


Aloimme etsiä taloa jo vuonna 2011. Ellu syntyi keväällä 2013 ja silloin pidimme pientä taukoa, mutta jo syksyllä 2013 olimme taas asuntonäytöillä. Talohaaveemme muuttui Ellun syntymän ja miehen homeallergian myötä rempattavasta mansardikattoisesta talovanhuksesta maalla mahdollisimman uudeksi ja hyväkuntoiseksi taloksi suht lähellä miehen töitä. Ja sitten loppuvuodesta 2014 tulimme hiukan epäröiden katsomaan tätä täysin uutta taloa: sijainti ei ollut ihan mitä halusimme, eikä ollut pohjaratkaisukaan, pintamateriaaleista puhumattakaan, mutta tässä oli sitä jotain. Ellu oli silloin hiukan yli puolitoistavuotias ja oli heti näytössä kuin kotonaan. Kun me miehen kanssa vasta pohdimme tarjouksen tekemistä, Ellu alkoi oma-aloitteisesti puhua "toisesta kodista". Pohdimme, teimme tarjouksen joka meni läpi, luovuimme asumisoikeusasunnostamme ja muutimme pienen tapetointiprojektin jälkeen tänne helmikuussa 2015, kuukausi sen jälkeen, kun mie olin palannut töihin ja Ellu aloittanut päivähoidossa. Että se siitä leppoisasta aloituksesta kelleen. ;)

Talokauppoja tehdessämme olimme 27-vuotiaita ja tiesimme omakotitaloista tasan sen verran, mitä olimme lapsuudessamme ehtineet vanhemmiltamme oppia, eli emme melkein mitään. Siitä sitten hoitamaan 3h+tupakeittiö+khh+s -yhdistelmää! Onneksi neuvojia on löytynyt: vanhempien lisäksi olemme saaneet tilaisuuden kysellä mm. miehiltä, joista toinen on ollut rakentamassa taloamme kivijalasta asti ja joista toinen on piirtänyt talomme. Tässä kahden vuoden aikana olemme suurin piirtein oppineet, kuinka kaikki täällä toimii: taloissa on hämmentävä määrä kaikenlaista tekniikkaa tänä päivänä!

 

Tapetoinnin lisäksi olemme tilanneet keittiöön lisää kaappeja, laitelleet pihaa, rakentaneet kaiteita ja viime kesänä mies nikkaroi myös hienon terassin ja pätkän aitaa. Ellu on saanut niin hiekkalaatikon, keinun kuin leikkimökinkin. Viime syksynä vaihdoimme sisäovet valkoisista laakaovista peilioviin (mahtava päätös) ja alkuvuodesta täällä valmiina olleet eteisen ja kodinhoitohuoneen valaisimet energiataloudellisempiin ja silmää miellyttävämpiin. Tällaiset pikkujutut ovat varsinkin miulle tärkeitä ja saavat talon tuntumaan oikeasti kodilta.

Välillä hiukan ärsyttää se, että talo tuli myyntiin pintamateriaaleja myöten valmiina. Olisi ollut hienoa saada vaikuttaa esimerkiksi laattoihin, tapetteihin ja lattiaan: tammiparketti on kaunis, mutta lapsi- ja koirataloudessa vaihtaisin sen milloin tahansa laadukkaaseen laminaattiin. Ja erityisesti keittiön välitilan laattoja katselen pohdiskelevasti melkein joka päivä uudelleenlaatoitus tai mikrosementti mielessäni. 

 

Tänä kesänä vuorossa olisi terassin öljyäminen ja maalaaminen, muutaman kukkalaatikon naputtelu, (pienen) puuvaraston rakentaminen  ja saunan lauteiden käsittely. Ja jos jaksaa, voisi kaivaa yhden pihapolun. Ja laajentaa takaterassia, mutta se saattaa jäädä kesään 2018.

Jotain puuhaa löytyy talosta ja ainakin sen pihasta koko ajan, mutta toistaiseksi se on ollut ihan mukavaa puuhaa, varsinkin, kun tietää, että tekemästään työstä saa (suurella todennäköisyydellä) nauttia vielä vuosia eteenpäin. Rasittavimmat puuhat ovat ehdottomasti lumityöt (onneksi tämä vuosi oli niiden suhteen armollinen) ja nurmikon ajo, tosin olen suunnitellut joka vuosi lisääväni kukkapenkkien määrä niin ei tarvitse työnnellä niin paljon ruohonleikkuria. ;) Kaukolämpölasku ei myöskään naurata, mutta muuten omakotitaloelämä on ollut oikein kivaa!

Talo on ollut pohjaratkaisultaan meille hyvä, vaikka en koskaan ajatellut asuvani tämän mallisessa talossa. Erityisesti pienten lasten kanssa tupakeittiö-ratkaisu on hyvä ja toimiva, samoin iso eteinen. Makuuhuoneetkin on ripoteltu talon eri nurkkiin, joten kaikki saavat nukkua tai olla nukkumatta ihan rauhassa.

 

Talossamme on yläkertavaraus ja meidän olisi mahdollista rakentaa sinne kaksi makuuhuonetta, aula, wc ja vaatehuone lisää. Tilaa siis halutessa riittää! Alkuperäinen suunnitelmamme oli rakentaa yläkerta valmiiksi aika pian, mutta mahdumme näihin alakerran neliöihin toistaiseksi oikein mukavasti. Tytöt muuttanevat jossain kohtaa samaan huoneeseen, mutta pitää alkaa luoda katseita yläkertaa kohti sitten, kun he alkavat kaivata omaa tilaa. Tai ehkä luovumme silloin työhuoneesta.. Ken tietää!


Toisaalta olisi ihanaa asua maalla, siellä kauniissa vanhassa talossa, mutta toisaalta on ihanaa asua bussireitin varrella alakoulun naapurissa, kävelymatkan päässä miehen töistä. Talon omistamistakin on ollut huomattavasti rennompaa harjoitella uuden kuin vanhan ja remontteja odottelevan talon kanssa, erityisesti kun kuvioissa on lapsia. Ehkä remontoimme meille joskus kesäpaikan jostain vanhasta talosta, tai mummonmökin sitten kun tuppaudumme liikaa lastemme elämään ja muutamme heidän perässään toiselle puolelle Suomea ollaksemme lähellä mahdollisia lastenlapsiamme?


Summa summarum, olemme viihtyneet hyvin ja kaikki on sujunut hyvin. Tämä oli kiva talo ja järkevä ostos kun muutimme tähän, ja koko ajan enemmän tämä on ihana talo ja rakas koti. Sellainen meille hyvä ja meidän näköinen - vaikkei täällä Ellun mielestä olekaan tarpeeksi vaaleanpunaista muualla kuin hänen huoneessaan. ;) On kivaa kun on tilaa, piha jolla kuoputtaa ja jonne päästää lapset leikkimään, lähellä metsää ja kavereita. Ja, ennen kaikkea, tilaisuus laulaa niin suihkussa kuin hampaita pestessäkin ilman, että naapurit häiriintyvät. ;)



Ps. Kahden vuoden aikana olen esitellyt muitakin huoneita.Täältä löytyvät Ellun huone (joka on tuon jälkeen saanut uusia tauluja), meidän vanhempien (ja nykyään myös Veenun) huone ja työhuone (ja sen valokuvataulu täällä). Eteisestä pitäisikin ottaa joskus kuvia!


Ps.2.. Ei, meillä ei ole näin siistiä, muutoin kuin lattianpesupäivänä yhdessä huoneessa kerrallaan noin viiden minuutin ajan. ;)

torstai 9. maaliskuuta 2017

Veenu 7kk



Veenu on nyt seitsemän kuukautta vanha ja arviolta noin 70 senttiä pitkä ja hiukan alle seitsenkiloinen. Hän käyttää koon 74 vaatteita ja koon 3 Muumivaippoja, silloin kun ei kestovaippaile. Hän osaa syödä hienosti itse esimerkiksi banaania, mandariinia, tomaattia, parsakaalia ja pannukakkua. Hän ei pidä riisipuurosta. Se onkin kai ainoa asia, josta hän ei pidä.

Veenu on edelleen uskomattoman hyväntuulinen vauva. Joskus hän päästää kiukkuisen kiljaisun kun lelu on liian kaukana tai tomaatti tippuu lattialle, tai jos äiti pukee omia ulkovaatteitaan liian hitaasti ja toppapuvussa tulee kuuma, mutta välillä kuluu useita päiviä, ettei hän itke yhtään. Miten joku voi olla aina noin tyytyväinen?


Pari viikkoa sitten Veenu innostui pyörimään vatsallaan kellonviisarina ja keksi, että tuolinjalkoja apuna käyttämällä itseään voi vetää joka paikkaan. Myös kylkeä kääntämällä siirryttiin aika pitkiä matkoja. Tänään, kuukausipäivänsä kunniaksi, hän sitten oppi ryömimään kivojen, yleensä siis siskon, lelujen perässä. Tänä samana päivänä Ellu oppi vetämään Veenun jaloista takaisin kauemmas. ;)

Veenu on uskomaton Ellu-fani ja viihtyy pitkiä hetkiä ihastellen Ellun touhuja. Sisko saa myös Veenun nauramaan kaikkein parhaiten. Veenu saunoi viikonloppuna ensimmäistä kertaa ja hän nauroi koko reissun ajan, kun Ellun vesileikit olivat hänestä niin hienoja ja ihmeellisiä. Lattialta hän tuijottelee ja selkeästi kutsuu pöydän ääressä piirtelevää tai lastenohjelmia katsovaa Ellua ja naama loistaa kuin Naantalin aurinko jos sisko edes vilkaisee häneen päin.

Mutta osaa Veenu jo olla eri mieltäkin. Hän on oppinut rääkäisemään, jos Ellu yrittää antaa hänelle jotain, mitä hän ei todellakaan tahdo, esimerkiksi tässä yhtenä päivänä korun ranteeseen. Tai jos sisko avaa luukkukirjasta luukut, vaikka Veenu olisi itse halunnut. Ihan oikein. ;)


Veenu pitää valtavasti siitä, kun hänelle lauletaan tai hänen kanssaan luetaan vauvakirjoja. Kivaa on myös sormiruokailu, saunominen ja seurakunnan perhemuskarissa käyminen. Ja toiset lapset: kaveriperheen yksivuotias tyttö taisi olla melkein Ellua ihanampi. Harmillisesti tämä tautiaika on vähän rajoittanut Veenun kontakteja muiden lasten kanssa kun leikkitreffejä on peruuntunut enkä ole uskaltanut lähteä Veenun kanssa avoimen päiväkodin vauvapäiväänkään vielä. Mutta eiköhän tässä vielä ehditä!

Veenu syö hienosti kaikenlaista, mitä ikänsä puolesta saakin syödä. Aterioita on neljä tai viisi vähän päiväunista riippuen, ja imetys jatkuu vielä (jee!).


Tässä kuussa olimme mummilassa viikon tyttösakissa ja sitten koko perheen voimin Helsingissä pienellä hotellilomalla. Veenu viihtyi menossa mukana, nukkuen mm. päiväunet ratikassa. Hotellissakin hän nukkui yhtä hyvin kuin kotona. Enemmän reissussa oli hukassa äiti: täällä meillä pikkukaupungissa on kaikissa kauppakeskuksissa penkkejä ja hyviä imetyspaikkoja, mutta Helsingissä ne olivat vähän kiven alla. Sain myös muutaman mulkaisun kun imetin Veenua: elämäni ensimmäiset! Omituista. Ajattelin, että pääkaupungissa ollaan suvaitsevaisia. 

Nyt kun olemme taas olleet kotona, on Veenun rytmiksi taas palannut seuraava:

Klo 6.30-6.45: Hyvää huomenta, äiti ja isi! Aamuimetykset ja (äidin) hidasta heräilyä
Klo 7.15 Aamupuuroa ja vaatteiden vaihto
Leikkiä itsekseen ja äidin ja siskon kanssa
N. klo 9 Aletaan lähteä ulos/kylään/päivän menoihin
Klo 9.15-10.15 välillä n. 30/45 minuutin päiväunet, uni maistuu niin vaunuissa kuin sisällä pinnasängyssäkin
Lisää leikkiä ja muuta puuhaa
N. klo 11 lounas (liha/kasvissose ja sormiruokaa)
Leikkiä, kirjoja jne
N. klo 12.45 satuhetki Ellun sängyssä (eli yleensä Veenun jumppahetki)
N. klo 13-14.30 Veenun päiväunet
N. klo 14.45 välipala (hedelmä/marjasosetta tai hedelmiä itse syötynä)
Leikkiä, yleensä tässä kohtaa kaivataan äitiä leikkiseuraksi (juuri ruuanlaittoaikaan tietysti ;) )
Klo 16.15 Päivällinen (kasvis/lihasosetta ja/tai sormiruokaa)
Klo 16.45-17.30 Päiväunet, jos edellisiltä on herätty liian aikaisin tai jos ollaan liikkeellä autolla tai vaunuissa. Nämä alkavat pikkuhiljaa jäädä pois?
Leikkiä, kylpyä, seurustelua
Klo 19.15 Iltapuuro ja yöpuku päälle
Klo 19.45 Veenu silitellään unille
Klo 20 Tyttö höyhensaarilla
(Yöllä ehkä joku lyhyt havahtuminen)
N. klo 4.30 Veenu herää syömään ja nukahtaa pian uudelleen
N. Klo 5.15 Veenu toivoo, että on aamu, mutta nukahtaa yleensä isin sormea puristaen uudelleen


Semmoinen seitsenkuinen. Aika ihana tapaus, vai mitä?

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Välikausi - uhka vai mahdollisuus?

Teen töitä lasten parissa joten jo ennen Ellua olin tietoinen käsitteestä välikausi: en kuitenkaan ihan oivaltanut, että välikausi keetää Suomessa maaliskuusta juhannukseen ja iskee takaisin taas elokuussa jatkuen marraskuulle asti. Talvivaatteet ovat helppoja: lämmintä toppaa ja alle kovilla pakkasilla villaa, kunnon kengät ulkoiluun ja toiset kauppoihun, mutta keväällä ja syksyllä pitää olla ohuempaa ja paksumpaa takkia, pipoa ja hanskaa ja vielä kenkiäkin eri menoihin.



Meidän välikausi on vielä hiukan vaiheessa, mutta lista on ja aika iso osa vaatteistakin. Kampetta meillä on aika paljon, koska ulkoilemme säässä kuin säässä ja haluan lapsille myös ulkoiluvaatteiden lisäksi kaupungille sopivat kamppeet, joilla ei juuri tuntia aiemmin ole kahlattu kynnöspellossa ja joissa ei tule kuuma autossa.

Välikausivaatelistalla meillä on joka kerta.:

- Haalari (softshell)
- Takki ja ulkohousut 
- Kevyempi takki autoon ja kesäksi (Veenulle haalari)
- Fleecetakki/haalari kylmimmille päiville
- Kurahousut
- Sadetakki

- Kosteutta kestävät rukkaset (Yleensä Jonathanit)
- Kurarukkaset
- Puuvillalapaset/sormikkaat (2 kpl)

- Korville tuleva paksumpi (puuvilla)pipo tai kypärämyssy trikoopipon alle
- Trikoopipo ×  2 (toinen pihalle, toinen kylille)
- Tuubihuivi × 2
- Villasukat

- Korkeampivartiset Goretex-kengät (esim. Vikingit, nyt Reiman Wetterit)
- Kevyemmät lenkkarit tai tennarit
(- Siistimmät kengät kaupungille ja kylään)
- Saappaat (crocsit, kivan kevyet ja kestävät)


Ellulla on nyt kolmatta välikautta Name Itin softshell-haalari: todella hyviä ja laadukkaita tämän merkin haalarit! Vuosi sitten keväällä tämä oli miusta ihan hyvän kokoinen, ja on edelleen, vaikka Ellu onkin kasvanut. Name Itin haalareissa on suht kapea mitoitus ja pitkät lahkeet, joten nämä tuntuvat menevän meillä ikuisuuden, koska Ellu ei ole erityisen pitkärajainen. Haalarin koko on 104 ja Ellu on varmaan 105-106cm pitkä. Tämän vuoden malleissa mitoitusta on ilmeisesti pienennetty, ainakin lyhennetty lahkeita.



Softshell-takki on Racoonin viime vuoden malli, housut H&M:n. Meillä oli Racoonilta takki viime vuonnakin ja se oli todella hyvä, joten syksyllä (synnytyslaitoksella :D ) tilasin alesta Racoonin softshelliä molemmille tytöille. Ellun takki on kokoa 110 ja Veenun haalari kokoa 74 (Veenu on n. 70cm pitkä). Näissäkin on aika pitkät hihat ja lahkeet, mutta vastaavat kokoaan kuitenkin aika hyvin. Henkkamaukan housut ovat kokoa 110 ja varsin sopivat, eivät ehkä enää syksyllä mene Ellulle eli näissäkin merkin tapaan aika pieni mitoitus. Plussaa hyvästä heijastimesta lahkeessa, mutta katsotaan, miten kahdenkympin housut kestävät konttaamista ja pyöräilyharjoituksia!

Veenulla on jo oma haalarinsa käytössä autossa ja kaupoissa, suht lämpimänä se sopii siihen hyvin. Softshellit ovat siis pehmeitä, hivenen paksumpia haalareita ja erittäin sopivia alkukevääseen ja kylmiin aamuihin.


Kauppareissuille ja kesäksi Ellulla on Mini A Turen vuoriton takki, aika ihana tuollainen mekkohelmainen malli. Koko on 110, vastaa kokoaan, koska on Ellulle hiukan reilu. Kavatin Koppomit ostin Ellulle kevään paremmiksi kengiksi. Muina popoina on Reiman Wetterit (Racoonin takkikuvassa) ja hopeanväriset lenkkarit.

Nuo Wetterit ovat olleet erinomaisen hyvät, villasukan kanssa ne käyvät viileämmillekin keleille ja kestävät myös kosteutta hyvin, vaikka eivät mitkään saappaat olekaan.


Ihanan pipon ja huivin tilasin syksyllä Naurava Nappi -blogin Lauralta. Tämä setti sopii Ellun kaikkiin kevään ulkovaatteisiin, kyllä äidin silmä lepää! ;) Muina asuisteina on viime keväänä ostettua Name Itin pipoa ja tuubihuivia kukkahaalarin kanssa ja hanskoja ja sormikkaita, jotka ovat vielä kaupassa.

Fleecetakki ja kuravaatteet ovat samat kuin viime vuodenkin keväänä, kuten itseasiassa saappaatkin, kiitos Crocsin tuplakokojen. Aika ihanaa, kun (toiselle) lapselle ei tarvitse ostaa ihan kaikkea uudestaan aina puolivuosittain.


Veenulle on haalarin lisäksi Name Itin takki ja Reiman välikausihousut: housut saavat kosteammalla kelillä palvella myös kurahousuina. Reiman ulkohousuja Ellulla on ollut useana vuonna ja ne ovat olleet laadussaan erinomaisia. Huivi on Noshin kankaista, pipo Reiman - ja itseasiassa se on Ellun vanha! Kuvasta puuttuu mummin neulomat lapaset, joita Veenu on nyt käytellyt hanskoina kauppareissuilla: jotkin puuvillaversiot pitää vielä hankkia. Ja ehkä myös ohut haalari viileisiin kesäpäiviin, tai sitten pitää vain jaksaa pukea takkia ja housuja.

Gugguun kirppislöytöpipo on ollut Veenulla niin hyvä ja näppärä, että tilasin Ellulle Gugguun ennakkotilauksesta tämän vuoden mallin. Tosin saa nähdä, ehtiikö pipo perille ennen kuin käyttökelit loppuvat. :D Toivottavasti se mahtuisi vielä sitten syksyllä.

Mutta puuh, parit hansikasostokset ja se välikausi olisi sitten siinä. Selvittiinpäs. Jälleen kerran. :D

Joko teillä on kevätvaatteet valmiina? Jos olette bloganneet aiheesta niin hihkaiskaa, miusta on kiva lukea toisten vaateaatteita!




lauantai 4. maaliskuuta 2017

Asioita, joita kaipaan lapsettomassa arjessa


On kivaa olla äiti ja lapsiperhe-elämä on tosi kivaa. Kolmevee kehuu sinua kauniiksi aamupalapöydässä ja puolivuotias väläyttelee leveitä hymyjä kun astut huoneeseen. Pääset Muumimaailmaan ja Hoploppiin. Lastenkirjat ovat yleensä tosi kivoja, samoin pelit, lasten kanssa on hienoa keskustella ja heille saa ostaa suloisia vaatteita ja niitä leluja, joita et koskaan itse lapsena saanut. Ja lastenaltaassa on lämpimämpää vettä.

Muutamaa juttua kuitenkin ajoittain kaipaan lapsettomasta ajasta:

- Aamupäiväunia. Viikonloppuisin saatoin herätä aikaisin, syödä aamupalan ja painua takaisin torkuille
- Pitkiä kävelylenkkejä. Saatoimme miehen ja koirien kanssa tehdä monen tunnin lenkkejä - ei onnistu lasten kanssa. Erityisen ihania olivat iltalenkit yhdeksän maissa
- Elokuvissa käymistä, miehen kanssa siis. Tosin pääsin Ellun kanssa katsomaan Onnelin ja Annelin, sekin oli kivaa
- Telkkaria ennen lasten nukkumaanmenoa. Joskus haluaisin vain maata sohvalla ja katsoa tekevisiosta hömppää, tai antaa töllön pauhata taustalla kun laitan ruokaa, mutta Ellun hereillä ollessa meillä katsotaan vain lapsille sopivaa ohjelmaa rajallisissa määrin
- Ja edelliseen kohtaan liittyen, satunnaista syömistä telkkarin edessä

- Stand up -esityksiä. Ennen lapsia kävimme katsomassa niitä
-Hyvään kirjaan uppoutumista ihan niin pitkäksi aikaa kuin haluan. Ja sängyssä lukemista ennen nukahtamista: tätä päässen taas harrastamaan kun Veenu muuttaa omaan huoneeseensa
- Satunnaista karkin syömistä autossa. "Äiti, mitä sinä syöt?" Kesällä tajusin, että Ellu osaa sotkematta syödä jäätelöä autossa ja pääsin nauttimaan jäätelöpuikosta kauppareissulla kun ostin Ellulle oman jätskin. Satunnainen herkuttelu sallittakoon
- Rentoa reissaamista. Lähtö ja kotimatka milloin huvittaa, ilman kenenkään ruoka-aikojen tai päiväuniaikojen miettimistä
- Vähempää määrää tiskejä ja pyykkejä. Ehdottomasti.
-Ruuanlaiton korvaamista voileivällä
- Ruokakaupassa ja muilla asioilla käymistä heti töiden jälkeen. Nyt oravanpyörä vie töistä kaasu pohjassa päiväkotiin ja ruokaa lämmittämään
- Askartelujen levälleenjättämistä vaikka keittiön pöydälle: välillä voi syödä vaikka siellä sohvalla

-Ei tarvitse ostaa (niin paljon) sappisaippuaa tahranpoistoon
-Sitä, kun tarvitsee pestä vain omat hampaat ja huolehtia vain omista vessakäynneistään
-Vakuutusmaksut olivat älyttömän paljon pienempiä ilman näitä kultapalleroita

Tuollaisia pieniä juttuja siis. Unelmapäivänäni ilman lapsia nukkuisin aamupäikkärit, lukisin, söisin karkkia autossa, katsoisin telkkarista jotain tositv-hömppää puoliltapäivin ja kävisin elokuvissa, rahalla, jotka olisin säästänyt sappisaippuassa ja vakuutusmaksuissa. Ehkä sekin päivä vielä koittaa! Sillä välin meininki on tällainen:


Ja se on ihan hyvä meininki.