maanantai 3. lokakuuta 2011

Harmaa alku

Blogini sai... hm, persoonallisen nimensä kahdesta syystä. Ensimmäinen (ja painavampi) oli se, että blogin nimen keksiminen on jotain äärimmäisen hankalaa. Ootteko kokeilleet, perkele? Tässä prosessissa avioeropapereidenkin täyttäminen kävi jo mielessä, kun mieheni yritti auttaa luovassa työssä ja ehdotteli kaikenlaisia miua vähän turhankin hyvin kuvaavia bloginimiä. Parhaimpina (tai pahimpina) voidaan mainita "Pikaliimaa hampaissa" ja "Riittävä vauhti korvaa suuntavaiston". Avioliiton pelastus oli se, kun epätoivon partaalla sain keksittyä edes jollain lailla itseäni kuvaavan nimen, jota ei tarvitse edes liikoja hävetä. (Luoja paratkoon, toivottavasti en nimeä mahdollisia tulevia lapsiani samoilla metodeilla.)

Toinen syy blogin nimelle oli se, että mie ihan oikeasti pidän harmaasta. Se on hyvä väri, vakaa, turvallinen ja helposti lähestyttävä. Siinä on asennetta, mutta samalla se on pehmeä. Siihen ei kyllästy, se rauhoittaa. Ja sen vierellä pienikin läikkä mitä tahansa sammaleenvihreää näyttää suorastaan ylipirteän iloiselta.







Kuvat: weheartit.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!