keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Oranssi viikonloppu


Viikonloppuna käytiin miun isovanhempien luona miun lapsuusmaisemissa. Olen syntynyt ja kasvanut keskellä korpea, ja teini-ikäisenä vannoin, etten aikuisena sylkäisisikään tuohon Luojan hylkäämään loukkoon päin (käsi ylös, kuinka moni on joskus vannonut jotain samansuuntaista?). Jo muutaman vuoden ajan olen kuitenkin nauttinut viikonlopuista maalla, ja aina välillä mietin itsekseni, millaista siellä olisi asua. Kesäisin varmasti ihanaa (ainakaan naapureista ei olisi liikaa häiriötä, eikä kauppaankaan tulisi lähdettyä karkinostoon), mutta pahoin pelkään, että viimeistään ensimmäisenä syksynä pakkaisin jo muuttolaatikoita ja kääntäisin auton keulan kohti kaupungin valoja: masentuisin varmaan siitä, kun ikkunasta näkyisi pelkkää pimeää.
  

Koirat viihtyivät maalla, kun saivat juosta vapaana pitkin metsää ja peltoja. Mie tai mies ei kumpikaan kauheasti innostuta koirapuistoista, joten koirat pääsevät nauttimaan vapaana juoksentelusta lähinnä meidän postimerkin kokoisella rivitalopihalla tai varta vasten järjestetyillä metsäreissuilla.

Viikonloppuvisiitin syynä olivat tällä kertaa juhlat. Miun pappa täytti 80, ja oli tiukasti ilmoittanut jo kesällä, että mitään juhlia ei ole, mutta lapsenlapsille tarjotaan kahvit. Lahjoja kiellettiin tuomasta, ja topakkana ukkona pappa laittoi naapureiden poissapitämiseksi lehteenkin selkeän ilmoituksen: "EI JUHLIA". Juhlakielloista huolimatta me uskallettiin kuitenkin viedä miun sitoma kukkakimppu, papan elämästä kertova runomuotoinen kortti ja SPR:n lahjoitustodistus. Erityisen mieluinen oli kortti, pappa kun itse kirjoittaa runoja kaikenlaisiin tilaisuuksiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!