sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Pinkkejä syksykukkia


Yleensä edes yritän ja kysyn mieheltä mielipidettä pihakukkasista. Koska kaikki on kuitenkin "ihan kivaa" ja pahimmillaankin "jännän väristä" niin päätin tänä syksynä luottaa vain omaan makuuni kun kävin ostamassa terasseille syksykukkia. Tulos on juuri sen näköinen, että nainen pääsi yksinään kasviostoksille. 


Ostin pinkkejä callunoita ja saman värisiksi värjättyä hopealankaa. Niin, ja yhden runkosypressin, vaikka niiden talvenkestävyydestä onkin huonoja kokemuksia. Viime vuonna korvasin asetelmassa sypressin tuijalla ja lahjoitin sen sitten keväällä työkaverin pihaa täyttämään. Päätin antaa sypressille uuden mahdollisuuden ihan vain siitä syystä, että ne sattuivat olemaan tarjouksessa. 


Karjalanneidot ovat edelleen hengissä, vaikka yöpakkasia on ollut jo useita. Näitä ostan ensi vuonnakin, kukkivat upeasti ja kestivät hienosti meidän paahteisella takapihallakin!

Karjalan tyttönä olen tottunut katselemaan oransseja karjalanneitoja vanhempien sukulaisnaisten pihoilla ja, noh, olen aina pitänyt niitä mummolakasveina. Tänä vuonna ne kuitenkin alkoivat puutarhaliikkeessä näyttää hiukan japanilaishenkisiltä, paitsi ne oranssit: ne kuuluvat miun mielestä edelleen vain eläkkeellä olevien pihoille.


Takaterassin lyhdyissä on jo tullut polteltua kynttilöitä. Ja tunnustan, eilen kävin hupakkona viereisellä kevyenliikenteen väylällä katsomassa, miltä lyhdyt näyttivät sieltä katsottuna. 

 Ensi viikonloppuna voisi haravoida, aidan virkaa toimittavan tuomipihlajan lehdetkin alkavat olla jo karisseita. Mistään isosta urakasta meidän postimerkin kokoisella pihalla ei kuitenkaan ole kyse, pari haravan heilautusta ja se on siinä.

Nyt teetä ja kynttilöitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!