maanantai 2. tammikuuta 2012

Ensimmäinen päivä Pariisissa


 Pariisin reissulla meidän perheen kamerat kärsivät. Toisesta loppui ensin (isomman puoleinen) muistikortti ja sitten akku, joten jälkimmäinen meinasi ylikuumentua.

Meillä oli aivan mahtava reissu. Maanantaina, tapaninpäivänä, saavuttiin Pariisiin ja perjantai-iltana lähdettiin pois. Valtavan paljon jäi vielä näkemättä, seuraavasta reissusta on jo ollut puhetta... Ei ehditty läheskään kaikkea mitä oltiin suunniteltu, mutta ei se haittaa: vaikka halutaan miehen kanssa kumpikin nähdä nähtävyyksiä, on hienoa myös vain kävellä ja istuskella - kaupunkilomakin kun on loma.


Charles de Gaullen lentokentältä siirryttiin keskustaan RER-junalla (paikallisjunalla). Meidän hotelli oli lähellä Notre Damea ja aivan vieressä oli myös yksi RER:in asemista. Ostettiin liput automaatista lentokentän pohjakerroksesta (opasteet olivat oikein hyvät), piletit kahdelle maksoivat noin 19 euroa.




 Junalla puksuteltiin hotellille, kirjauduttiin sisään ja heitettiin laukut huoneeseen. Sitten olikin jo hoppu ulos ihastelemaan suorastaan keväistä ilmaa: aurinko paistoi ja lämpöasteitakin oli melkein kymmenen. Ihmeteltiin Notre Damea (on se iso!) ja päiviteltiin, miten maalaiskakarat ovatkin päätyneet tänne.


Käveltiin pitkin Île de la Citéa, eli saarta, jolla esimerkiksi Notre Dame ja Sainte-Chapelle sijaitsevat. Nähtiin myös rakkauslukoilla täytetty silta.


Seinen varrella oli sympaattisten kirjakauppiaiden kojuja. Kirjakauppiaiden päätyönä olisi ilmeisesti kuulunut olla vanhojen kirjojen myyminen, mutta suurimmat tuotot taisivat tulla postikorttien, Eiffel-tornien ja uusvanhojen julisteiden myymisestä. Itsekin ostin viimeisenä päivänä tuollaisesta kojusta Pariisin kartan.


Matkamuistoja Pariisissa muuten riitti: Eiffel -torni oli ikuistettu esiliinaan, kondomiin, t-paitaan, laukkuun, pelikortteihin, julisteisiin, magneetteihin, sukkiin, tarjottimiin, oikeasti ihan kaikkeen mahdolliseen. Tornin pienoismalleja olisi myös saanut kotiin kymmenessä eri koossa, kaikilla väreillä, ja glittereillä tai ilman.

Ruokakauppaa tai kioskeja sai useassa osaa kaupunkia etsiä. Se hämmästytti. Patonkeja ja crepejä kyllä myytiin melkein jokaisella nurkalla, ruoka kuului napata mukaan, mutta puistonpenkkejäkään tms. ei oikein ollut tarjolla.


Me hoidimme useana iltana ruokailun hotellimme naapurikadulla, Saint-Séverin -kirkon takana, joka oli täynnä turisteille suunnattuja pikkuravintoloita kiinteähintaisin menuin. Samoissa ravintoloissa tosin söi paljon ranskalaisiakin, ja ruoka oli joka paikassa hyvää. Erityisen hyviä olivat yleensä alku- ja jälkiruuat, erityisesti sipulikeitto. Mies tilasi melkein jokaiseksi jälkiruuaksi karamellivanukkaan.



Usein varoitellaan, että ranskalaiset eivät osaisi tai tahtoisi puhua englantia ja olisivat jopa töykeitä ranskaaosaamattomille turisteille. Me olimme heti ensimmäisen illan jälkeen eri mieltä, ja niin olemme vielä loman jälkeenkin: kun keskustelut aloitti iloisella "Bonjour, hello!" -tervehdyksellä,  sai aina hymyn ja oikein hyvää palvelua. Moni pariisilainen myös puhui erinomaista englantia. Ruokalistatkin löytyivät lähes jokaisesta ravintolasta englanniksi.

Ruuan jälkeen kävimme ostamassa ruokakaupasta vettä ja painuimme sitten pehkuikin.

Seuraavana päivänä lähdimme katsomaan Eiffel-tornia, ja se onkin sitten jo ihan seuraavan merkinnän juttuja....


2 kommenttia:

  1. Mekään emme ole kohdanneet ranskalaisia, jotka kohtelisivat englantiapuhuvia ihmisiä huonosti. Pikemminkin päinvastoin, kaikki tuntuivat olevan iloisia ja auttamishaluisia ja mitä kauemmas keskustasta päätyi sitä enemmän kohtasimme kiinnostuneita ranskalaisia, jotka halusivat puhua kanssamme vaikkapa sitten englanti-ranska-saksa -sekoituksella. :)

    VastaaPoista
  2. Miulle jäi oikein positiivinen kuva ranskalaisista. En sitten tiedä, että ovatko tiukempien arvostelujen takana britit, jotka aika monesti ainakin rantalomareissuilla ovat odottaneet keskustelukumppaneiltaan suurinpiirtein täydellistä englannin ymmärrystä.

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!