keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Kolmas päivä Pariisissa: Louvre, Panthéon ja joulumarkkinat


Aamulla täytimme taas kupumme hotellin aamiaisella (oi herrajumala noita croissantteja) ja lähdimme hyvissä ajoin kohti Louvrea. Suosittelen lämpimästi olemaan kaikkialla puoli tuntia ennen avaamista: silloin edessä oleva jono ei ole kovin pitkä, joten paljoa aikaisemmin tuleminen ei oikein kannata, mutta taakse alkaa kertyä jonoa kovaa vauhtia kun kaikki muutkin tekevät niinkuin opaskirjoissa neuvotaan, ja tulevat paikalle ennen aukeamisaikaa.


Ja jonot Pariisissa, kuten varmaan kaikissa isoissa turistikohteissa, ovat ihan kamalia.

Noin puolet jonosta Louvren oltua auki tunnin verran
Louvreen mennään ison lasipyramidin kautta, turvatarkastuksen jälkeen pääsee liukuportaita suureen halliin, jossa myydään lippuja. Kiitos Ranska, alle 26-vuotiaina olimme jälleen ilmaisia!


Valtaosa turisteita seurasi ensimmäiseksi opasteita Mona Lisaa katsomaan, ja me teimme perässä.



 Olihan se hieno taulu, seisoin eturivissä pitemmän aikaa ja ihastelin. Se on ehdottoman taitavasti maalattu ja värit ovat onnistuneet, mutta oltiin molemmat sitä mieltä, että Louvresta löytyisi varmasti kymmeniä taidokkaampia tai aiheeltaan tärkeämpiä töitä: Mona Lisa kuitenkin on se juttu, joka Louvressa käydessään kannattaa käydä ihan vaikka taulun historian vuoksi katsomassa.

 Louvre on maailman vierailluin museo, mutta koska se on niin valtava, huomaa ihmispaljouden ainoastaan jonottaessaan ja kaikkein kuuluisimpien teosten edessä. Louvressa on myös helppo liikkua (jos vain jaksaa kävellä), lipunmyyntipisteiden luona jaetaan karttoja ja museossa on hyvät opasteet.

Louvre on valtava, siellä on yli 35 000 taideteosta, jotka on jaettu kahdeksaan osastoon. Me kävimme muutaman tunnin aikana katsomassa kunnolla egyptiläistä osastoa ja kreikkalaisia veistoksia, ja hyvin pintapuolisesti italialaisia, ranskalaisia ja hollantilaisia maalauksia. Kreikkalaisten veistosten joukosta löytyi myös kuuluisa Milon Venus.




Louvre on jo tilanakin upea, entinen palatsi. Kun kulttuuriähky meinasi iskeä ja kaikki taulut alkoivat näyttää suht samanlaisilta, saattoi vain nostaa katseen kattoon tai laskea sen lattiaan ja ihastella. 

Työasiat palautuivat tämän porukan nähtyäni heti mieleen! Aika herttaisia olivat, taidekasvatus on ilmeisesti aloitettava nuorena.

 Louvren jälkeen oli ruokatauon paikka, mutta sitten jatkoimme rohkeasti Latinalaiskortteliin ja Panthéoniin. Kello oli suurinpiirtein kolme ja Panthéoniin oli yllättävän lyhyt jono, varmaankin noin vartin.


Panthéon oli iso ja harmaa. Sen rakennutti Ludvig XV kiitollisena siitä, että oli parantunut kihdistä - valtavaa rakennusta katsellessaan mieleen tuli useamman kerran, että kihti on varmaankin aivan kamala tauti.

 Panthéonissa oli myös miua huomattavan paljon teknisempää miestäni kiinnostava Foucaultin heiluri, jolla ystäväni Wikipedian mukaan voidaan osoittaa maapallon pyörimisliike akselinsa ympäri. (Miulle yritettiin kovasti selittää tätä myös paikan päällä, voi olla, että ymmärryksen puute johtui Louvren tuottamasta kulttuuriähkystä.)


Panthéonin kryptaan on haudattu suuria ranskalaisia tai Ranskassa elämäntyönsä tehneitä. Me kävimme katsomassa Pierre ja Marie Curien hautaa.

Illan hämärtäessä lähdimme vielä paikallisjunalla katsomaan Eiffel-tornia iltavalaistuksessa. Hienohan se oli. Nyt Trocaderon joulumarkkinatkin olivat auki, ja pääsimme kiertelemään kojuilla.


Tasatunneilla Eiffel-torni välkkyi juhlavalaistuksessa viitisen minuuttia. Istuskelimme puistonpenkillä kahvia juoden ja ihmetellen jälleen, että miten olimmekaan päätyneet tänne.


Jatkoimme matkaa katsomaan vielä Champs-Élyséen jouluvaloja ja joulumarkkinoita. Matkalla näimme Vapauden liekin, jonka turistit ovat ottaneet prinsessa Dianan muistopaikaksi.


Kävelimme Montaignea pitkin Champs-Élyséelle ja J. luennoi miulle matkaoppasta lukemaansa faktaa kadun hienostihotelleista ja muotiliikkeistä.


Champs-Élyseellä oli mieletön tungos! Liikennettä ohjasi liikennevalojen lisäksi kymmenkunta poliisia, kun kiireiset jalankulkijat ja vähän rauhallisemmat autoilijat yrittivät selvitä risteyksistä.


Ostimme joulumarkkinoilta pari tuliaista, suklaalla kuorrutettuja vaahtokarkkitankoja ja lämmintä viiniä, jota Pariisissa joulukuussa myydään melkein joka kojussa. Ja hyvää oli! Illan päätimme hotellimme kulmilla olleen leipomon panineilla.


Arvaatte varmaan, että yöllä nukutti jälleen oikein hyvin..?

4 kommenttia:

  1. Oi! Tuli niiin ikävä Pariisiin näitä muutamaa kirjoitusta lukiessa. :)

    VastaaPoista
  2. Miullakin on sinne ikävä jo nyt! Yritin ehdottaa miehelle vaihtoa Pariisin teknillisessä yliopistossa (mie lähtisin tietysti mukaan), mutta ihan vielä en ole saanut ylipuhuttua. :D

    VastaaPoista
  3. Oi, ihania kuvia. Trocaderon luistinkenttää katselimme joulukuun alussa kaiholla. Se oli silloin vielä laattapohjainen ja vailla jääpeitettä. Kiva, että ehditte nähdä sen alueen joulumarkkinat, vaikka joidenkin aluiden markkinat olivat jo sulkeutuneet. :)

    PS: Nuo suklaavaahtistangot oli kyllä aivan huippuja. Saisipa Suomestakin niitä!

    VastaaPoista
  4. Miua olisi kyllä jäänyt vähän harmittamaan, jos ei oltaisi nähty yhtään joulumarkkinoita. Ostettiin niiltä vain pari juttua, mutta se tunnelma!

    Hihkuin miehelle, että miun on pakko saada tuollainen suklaavaahtokarkkipötkö. Mies ihmetteli, että mistä ihmeestä mie tiedän, mitä ne on: "Noooo, jostain blogista joskus luin." ;D

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!