keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Kymmenen ihanaa, pientä asiaa

Sain Minnalta haasteen - miun piti selata Just little things -sivustoa ja valita sieltä kymmenen miua ilahduttavaa asiaa. Todella tiukan karsimisen jälkeenkin miun listalla oli 18 asiaa, ja kymmenen valitseminen oli oikeasti todella vaikeaa. Kiva huomata, että ilahduttavia asioita on olemassa niin paljon. 

Nämä eivät nyt sitten ole missään järjestykessä, mutta.... 


Tää on varsin tuoreena mielessä. Meiltä töistä ovat sähköt katkenneet useamman kerran tänä talvena, ja on aina ihanaa, kun ne tulevat takaisin. Sitkeästi olemme syöneet kynttilöiden varassa aamupalaa, käyneet potalla ja vielä pukeneetkin uloslähtöä varten: kun taskulampun avulla yrittää etsiskellä pilkkopimeästä eteisestä oikeita kenkiä kahdenkymmenen parin joukosta, niin tuntee itsensä todelliseksi arjen sankariksi...


Tämäkin liittyy paljolti töihin. Itku kuuluu elämään, tottakai, mutta meidän aikuisten tehtävä on lohduttaa lapsia ja saada itkukin loppumaan. Sitä tuntee itsensä välillä aika avuttomaksi, kun pieni ihminen itkee eikä mikään tai kukaan kelpaa. Itkun loppuminen on aina pieni onnistumisen elämys.  


Mie en ole aiemmin ollut kovin liikunnallinen. Pyöräilin ja kävelin, joo, mutta oikean, ohjatun liikuntaharrastuksen (vatsatanssin) aloitin ensimmäisen kerran vasta viisi vuotta sitten eli ihan aikuisiällä. Muutin uudelle paikkakunnalle ja ehdin taas olla pari vuotta ilman ohjattua liikuntaa, ennen kuin ilmoittauduin zumbaan ja syvävenyttelyyn ja aloin treenata juoksua. Nykyään käyn juoksemassa kerran viikossa ja jumpissa kahdesti: aina loppuvenyttelyjen aikana mietin sitä, miten monta vuotta hukkasinkaan ilman liikuntaa - tämä tekee miulle niin hyvää fyysisesti ja henkisesti. 


Tämä on ihanaa. Miulla on useampi sellainen ystävä, jota en tapaa kovin usein. Sitten kun vuoden (tai herrajumala pitemmänkin) ajan jälkeen nähdään, niin juttu jatkuu, kuin mitään taukoa ei koskaan olisi ollutkaan.

Syksy lienee miun lempivuodenaikoja. Värit ovat hienoja, ei ole liian kuuma ja iltaisin voi poltella kynttilöitä. Ja syksyaamuisin tuoksuu ihanalta!

Aina joskus päätyy mielenkiintoisiin keskusteluihin mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Kun matkustin enemmän junalla, tapasin tosi usein mielenkiintoisia ihmisiä: terapeutteja, inttipoikia, muusikoita, maahanmuuttajia, ortodoksiksi kääntymistä harkitsevia, vaikka keitä. Nykyään koulutuksista löytää mielenkiintoisia yhden päivän tuttuja.

Mie tarvin tätä. Miun työssä joutuu koko ajan puhumaan ja olemaan valppaana, joten työmatkan hiljaisuus tulee todella tarpeeseen. Joskus käännän radionkin pois päältä... Ennen, kun miulla oli lyhyempi työmatka, istuin kotona lukemassa lehteä tai katsomassa telkkaria hetken aikaa ennen kuin pystyin kunnolla sisäistämään yltiösosiaalisen mieheni päivän kuulumisia.


Miusta on ihanaa laittaa ruokaa ja kestitä vieraita. Olen joskus jopa hiukan pahastunut jos meille tullaan ihan yllättäen, koska haluaisin leipoa ja kokeilla uusia juttuja. (Kahdelle ei kauheasti kannata leipoa herkkuja.) Miehellä on muutama oikein hyväruokahaluinen ystävä, ja heidän syömisensä katselu lämmittää emännän mieltä: hyvä, kun maistuu.


Mammojen ja pappojen näkeminen on mukavaa. Lämmittää mieltä, että toiset ovat oikesti pitäneet yhtä vuosikymmeniä, niin niinä hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Miun kanssa samassa zumbassa kävi herttainen eläkeläispari, pappa oli lähtenyt mamman mukaan vaikka olikin porukan ainoa mies.


Niin, ja tämä. Mikäpäs sen ihanampaa, kuin vielä "kaikkien näiden vuosien jälkeen" nähdä se seurustelun alkuajoilta tuttu hymy, vaikkapa kahvipöydän yli.

Mie olen huono haastamaan ketään, mutta tutustukaan ihmeessä tuohon sivustoon ja pitäkää mielessä ne elämän ihanat, pienet asiat! Jos tuntuu, että sieltä löytyisi kymmenen blogissa pohdittavaksi, niin ottakaapa nekin ylös. :)

4 kommenttia:

  1. oijoi =)
    ihania juttuja!
    tuo hiljaisuus on mullekin tärkeää välillä :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos näistä hyvän mielen tuojista tähän torstaiaamuun! :)

    VastaaPoista
  3. Mullekin hiljaisuus on etenkin työpäivän jälkeen niin ihana hetki. Vaikka inhoan autolla ajamista, nautin erityisen paljon siitä, etten joudu radiota kuunnellessa puhumaan sanaakaan. Siinä vaiheessa on ihana todeta työpäivän olevan ohi, eikä koko iltana joudu enää sanomaan "istu alas, tee tehtävä, tarkista tehtävä, lakki pois, tule takaisin omalle paikalle tai vähennä desipelejä". Ja silti tykkään työstäni yli kaiken! :D

    VastaaPoista
  4. Minna, oi kyllä! On kivaa, kun ympärillä tapahtuu, mutta vastapainoksi kaipaa myös sitä hiljaisuutta.

    Minttu, ole hyvä vaan! :)

    Tilaihme, niin totta! :D Miun toistetuimmat fraasit tosin taitaa olla "vedä sukka jalkaan, vedä sukka jalkaan vedä sukka jalkaan, ei saa ottaa kaverilta" ja aina niin ajankohtainen "älä kaiva nenää". :D

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!