lauantai 17. maaliskuuta 2012

Kääk, onks miulla tällainenkin?

Meillä on toukokuussa tiedossa puolen suvun Rodoksen matka. Matka varattiin viime vuoden lopulla, pari päivää sen jälkeen, kun olin maksanut meidän Pariisin reissun: soimaavaa omaatuntoa vaimentaakseni lupasin itselleni, että hankkisin ainakin osan Kreikan reissun matkakassasta myymällä varastossa lojuvia turhia tavaroita ja vaatteita kirpputorilla.

Noh. Varasin viikolla sen kirpputoripöydän ja aloin tänään käydä tavaroita läpi etsiskellen myytävää. Se olikin aika helppoa, koska olen nostellut "pariin" kassiin turhia tavaroita odottamaan sitä, että joskus taas varaan kirppispöydän.

Selvisi, että tavaraa ei olekaan ihan niin vähän. Erityisesti vaatteita on ihan kamalasti. Kyllä miulla vaatteita on, mutten ole koskaan pitänyt itseäni hurjana shoppailijana: ne kerrat, jolloin olen palannut kotiin kädet täynnä vaatekauppojen kasseja ovat olleet kovin harvassa. Nyt on jotenkin huono omatunto: miten miulle on kertynyt näin paljon vaatteita, joista olisin nyt halukas luopumaan?



Varsinaisia virheostoksia tavaravuoressa ei sentään ole montaan, kaikkia olen käyttänyt ainakin jonkin verran, toisia paljonkin. Joukossa on iso kasa vaatteita, jotka ovat joskus olleet lemppareitani, mutta eivät enää. Olen pysynyt koko aikuisikäni samankokoisena, joten vaatteet kyllä mahtuisivat minulle edelleen ja voisin ihan hyvin käyttää niitä, mutta en halua - ne eivät ole enää minua. Tunnen tämän pinnallisuuden vuoksi huonoa omaatuntoa.




Haluaisin uskoa, että osaan nykyään ostaa sellaisia vaatteita, joita tahdon käyttää vielä vuosienkin kuluttua. Toivon, että osaan nykyään myös paremmin huomioida ostamieni vaatteiden laadun ja yhdisteltävyyden, jolloin niiden käyttöikä olisi pitempi.

Outoa. Kun ennen kannoin tavaraa kirpparille pohdin pitkään, että raaskinko luopua tästä esineestä, vai tarvitsenko sitä vielä joskus. Nyt olen täydellisen varma, etten tule sitä koskaan tarvitsemaan, ja koen huonoa omaatuntoa siitä, että olen joskus ostanut ja nyt olen valmis luopumaan täysin ehjästä ja käyttökuntoisesta vaatteesta: minunhan kuuluisi käyttää se loppuun.

Saan jonkinlaista pientä lohdutusta siitä, että kirpputorilta joku toinen ostaa minulle epämieluisan vaatteen ja toivottavasti tarjoaa sille vielä monia käyttövuosia. Parempi niin, kuin että vaatteet lojuisivat minun varastossani odottamassa päivää, jolloin pääsisivät taas käyttöön - sitä kun tuskin koskaan tulisi. 



Onko teistä jollain ollut ongelmia kirpputoritavaroiden kanssa? Raaskitteko luopua omaisuudestanne vai säästelettekö kaikkea viimeiseen saakka?

4 kommenttia:

  1. Tavarasta luopuminen ei ole täälläkään ollut heti kovin helppoa. Meillä remontin valmistuttua piti saada kahden kaksion verran tavaraa mahtumaan yhteen kolmioon - eihän se auttanut kun inventoida ja laittaa ylimääräiset tavarat kiertoon. Kauan kyllä yritin saada kaikkea mahtumaan kaappeihin ja varastoihin, mutta lopulta oli pakko tehdä sille kaaokselle jotain.

    Laitoin tavaraa myyntiin netin myyntipalstoille tuntien aluksi kovaa tuskaa. Tavaran toisensa jälkeen lähteminen uuteen kotiin oli kuitenkin lopulta helpottavaa, sillä kaaos pikkuhiljaa väheni ja saimme vähän rahaa jokaisesta tavarasta. Kierrättäminen on musta hyvä asia, sillä tavara saa uuden elämän toisaalla. Toisen roska voi olla toisen aarre ja hyvä niin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä mies muutti yhteenmuuttaessa suoraan armeijan jälkeen miun luokse, joten me vältyttiin sentään kaksi mikroa + kahvi kahvikeitintä + kaksi telkkaria = kovin täyttä -yhtelöltä.

      Rahan saaminen johonkin mieluisaan tarkoitukseen on kyllä todella hyvä motivaattori luopua tavarasta!

      Poista
  2. Miullakin on tuota, että ei kaapissa ole niitä virheostoksia, mutta joitain vaatteita ei vaan enää osaa käyttää. Viime viikonloppuna sain kaverilta juuri samasta syystä ison kassin miulle ihan mahtavan ihania vaatteita, joita hän ei enää "tuntenut omakseen". Nyt pitäisi rankalla kädellä käydä nuo omat vaatteet läpi, koska kaappiin ei enää mahdu;) Tai sitten keksiä isoille neuleille jokin toinen säilytysjärjestelmä.

    Miulla on vaan paha tapa aatella niin tavaroista kuin vaatteistakin, että "mitä jos tätä vielä tarvitsenkin" ja äh.. Siitä kun välillä pääsee yli saattaa hyvinkin kertyä tavaraa kasaa jota ei ihan oikeasti tarvitse enkä varmasti kaipaa sen jälkeen kun pussin suun suljen. Mutta mitä jos..

    Nyt oon ollut viime aikoina aika tiukkana kaupoissa sekä säästämisen suhteen, että siinäkin mielessä jotta en mie oikeasti mitään tarvitse! Tuleepas tästä nyt pitkä sepostus, mutta muistan jostain lukeneeni jollakin olleen systeemi: "yksi sisään ja toine ulos". Säilyisi ainakin tasapaino;) En kyllä äsken edes laskenut monta uutta tavaraa ikeasta kotiin toin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie kävin viime syksynä kesävaatteet läpi, ja nostelin osan varastoon mahdollista kirppikselle vientä varten: siinä olisi ollut vielä mahdollisuus ihastua johonkin vaatteseen uudestaan, mutta toisaalta kirppislappujen lätkiminen oli nyt keväällä paljon helpompaa. Kun en jotain mekkoa käyttänyt kertaakaan viime vuonna, niin tuskin käytän nytkään.

      Miekin oon kuvitellut, että miulla on tiukka linja tavaran hankkimisen suhteen, mutta nyt tää kirppikselle matkalla oleva tavaramäärä saa miut ajattelemaan toisin. Kamalaa. Pitää yrittää alkaa tiukemmin pohdiskelemaan omia kulutustottumuksia.

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!