tiistai 17. huhtikuuta 2012

Paluu vuosiin 2008 ja 2009


Mie & Noa syksyllä 2008
 Kaivoin muuten vanhasta blogistani jotain ihan muuta, ja löysin pari vuotta vanhan postauksen, jossa piti kirjoittaa, millaista ajattelee elämänsä olevan vuoden, viiden vuoden ja kymmenen vuoden päästä. Viisi vuotta tuosta postauksesta tulee täyteen ensi vuonna - pitää muistaakin sitten jakaa se täälläkin.

 (Tämän postauksen kuvat ovat vanhasta blogistani, syksyltä 2008)

Noa n. 4 kuukauden ikäisenä

Syksyllä 2008 meille oli kesällä tullut Welsh Corgi Pembroke Noa,  ihana pakkaus. Meillä oli myös kissa. Mies oli kotitunut armeijasta viikkoa ennen Noan meille tuloa, ja asuimme aika pienessä ja hyvin kulahtaneessa opiskelija-asunnossa keskustan liepeillä. Mie opiskelin kolmatta vuotta, ja mies aloitti omat opintonsa yliopistolla. Silloin mie ennustin, että vuoden päästä... :

"Vuoden kuluttua eli syksyllä 2009
- Tähän aikaan ensi syksynä miun opinnäytetyö on varmaankin viimeisiä silauksia vaille valmis, ja oottelen kuumeisesti valmistumista joulukuussa. Samalla suoritan viimeisiä kursseja, varmaankin tentin varhaiskasvatuksen kirjapakettia.
- Me ollaan asuttu jo ainakin yli puoli vuotta uudessa vuokra-asunnossa, varmaankin joko keskustassa tai yliopiston alueella."



Meidän silloisen kodin olohuone. Asunnossa oli aina todella kuuma, ikkunaa piti pitää auki talvellakin...
Silloisen kodin keittiörä. Harmi, että vaaleanvihreät kaapinovet eivät näy tässä kunnolla...

 No, enpä arvannut, että vuoden kuluttua oltaisiin menty jo naimisiinkin. Kihloihin oltiin menty jo aiemmin vakaana aikeena mennä naimisiin sitten, kun valmistuttaisiin. Mies kuitenkin kosi (uudelleen?) uutenavuotena 2009, ja päätettiin pitää häät kesällä 2010. Oltiin sitten kuitenkin päätöksestä niin innoissamme, että parin päivän päästä päätettiin tahtoa elokuussa 2009. Ja niin tehtiin.

Mamma täytti 70 syksyllä 2008 ja merkkipäivää juhlittiin koko kylän voimin

Opinnäytetyön suhteen olin tehokkaampi kuin luulin koskaan voivani olla: tein opparin valmiiksi kesän aikana, ja syksyllä tein ainoastaan viimeiset puhtaaksikirjoitukset. (Tai sitten aika kultaa muistot, miulla on kyllä jonkinlainen ajatus siitä, ettei se nyt ihan näin helposti mennyt..) Kuvittelin viettäväni viimeisenkin syksyn vielä koulun penkillä, mutta tein viimeiset (vähäiset) kurssit etäopiskeluna ja olin koko syksyn oman alan töissä. Syksy oli tosi antoisa ja kuvittelin jaksavani tosi hyvin, mutta kun valmistuin ja jäin joululomalle, tajusin olevani ihan poikki. Nanna oli juuri silloin tullut meille ja muistan itkeneeni väsymystäni pissattaessani koiranpentua jäätävässä pakkasessa. Nostan siis hattua kaikille, jotka opiskelevat, käyvät töissä ja viettävät siinä lomassa vielä jonkinlaista muutakin elämää.


Kissamme

Ennustuksia tehdessäni muutettiin sitten aika pian uuteen vuokra-asuntoon keskustaan, muttei ehditty asua siinä kauaakaan, kun vuokraisäntä halusi myydä asunnon ja meidän piti taas muuttaa. Muutettiin sitten yliopiston alueelle, ja siellä oltiin syksyllä 2009.

Syksyllä 2008 tutustuin neulahuovutukseen. Tein paljon enkeleitä, heijastimia ja tonttuja

Eli en osannut ennustaa elämääni vuoden päähän kovinkaan tarkasti: opiskelut yms. itsestäänselvyydet osuivat tietysti nappiin, mutta jos joku olisi kertonut, että olen vuoden päästä naimisissa, olisin varmaan nauranut räkäisesti. Onnistuisin ennustuksissani varmasti yhtä huonosti, jos nyt ennustaisin kevättä 2013: jotkut asiat ovat tietysti selkeitä, mutta moni juttu riippuu jostain ihan muusta kuin itsestä - ja omakin mieli on aina taipuvainen muuttumaan.

Syksyllä 2008 hurahdimme myös chilien kasvatukseen

Jos joku teistä tätä lukevista ei ole tällaista ennustusjuttua tehnyt, niin olkaa hyvä vaan! Näitä on oikeasti mielenkiintoista lukea vuoden tai parin päästä. :) Eli kuvitelkaa, millaista elämänne on vuoden, viiden vuoden ja kymmenen vuoden kuluttua. Mitä teet, missä asut, mitä olet saavuttanut jne.

2 kommenttia:

  1. Mä en tiedä uskallanko lähteä ennustelemaan yhtään mitään... Toisaalta juuri siksi olisi hauska ehkä ennustaa!

    Periaatteessa suunnitelmat on selvät: ensi syksystä eteenpäin vuosi tai puolitoista gradua ja sitten ns. pitkään, neljän kuukauden harjoitteluun. Se vaan, että millainen se gradun aikataulu todellisuudessa on ja saanko sen harjoittelupaikan täältä päin vai pitääkö muuttaa jonnekin muualle. Ja mitä valmistumisen jälkeen?

    Hauskoja ennustuksia! Erityisen hauska oli lukea siitä, miten yhtäkkiä olittekin naimisissa. Varmasti aika hämmentävää huomatakin menevänsä naimisiin paljon nopeammalla tahdilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on muissakin asioissa ollut tapana edetä hiukan suunniteltua nopeammin. Ja mikäs sitä naimisiin mennessä, kun mies oli kuitenkin ihan oikea. :D Kuvittelin, että oltaisiin tarvittu hääjärjestelyihin pitempikin aika, mutta pikkuisen päälle puoli vuotta oli jopa liikaakin.

      Siulla on kyllä suuria kysymysmerkkejä elämässä. Itsellä kun on opiskelut onnellisesti ohi ja miehelläkin loppusuoralla, niin PERIAATTEESSA pitäisi pystyä suunnittelemaan vähän pitemmällekin, mutta ei...

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!