tiistai 3. huhtikuuta 2012

Voi hiukset

Kävin eilen lenkkeilemässä kaverin kanssa ja puhuttiin hiuksista. Mikä siinä onkin, että luonnonkiharoilla siunatut haluavat suoran tukan, suoratukkaiset kiharan, vaaleat tumman ja niin edelleen? Onko oikeasti olemassa naisihmistä, joka olisi täydellisen tyytyväinen luonnolliseen tukkaansa?
Mie olen kokeillut oikeastaan ihan kaikenlaista. Ala-asteikäisenä miulla oli tosi lyhyt tukka, johon aina välillä sain vaaleita raitoja äitin väripaketista.

Tää leikkaus muistuttaa aika paljon miun ala-asteaikojen tukkaa, tosin miun hiukset sojottivat aina joka suuntaan
Yläasteella sitten kasvatin tukkaa pitemmäksi, ja voi miten kamalan näköinen se olikaan.. Kuvatodisteita ei suuremmin ole luvassa. Jossain kohtaa näytin lähinnä masentuneelta, miespuoleiselta hevimuusikolta:




Lukiossa värjäsin luonnostaan ruskeita hiuksiani tummemmiksi. Välillä ne olivat lähes mustat, mutta yleensä hyvin tummanruskeat. Tasamittainen, suora tukka, jonka usein kiharsin tai väkersin jonkinlaisen nutturan:

Abivuonna muuten kokeilin permanenttiakin. Salaa vanhemmiltani. Olihan se kiva, ensimmäiset kaksi päivää - sitten näteistä kiharoista tuli lähes rastoja. Myöhemmin eräs kampaaja epäili, että permanentti ei vaan ilmeisesti sovi miun hiuslaadulle.

Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen päätin räväyttää, ja blondasin tukkani. Ihan itse. Sillä värinpoistoaineella, jolla ei kuulemma koskaan saa aikaan kunnollista lopputulosta. No, mie onnistuin saamaan (sillä ekalla kerralla, uudestaan se ei enää koskaan onnistunut). Kun soitin asiasta äitille niin se suurin piirtein kiljui, että "hyi kamala, et kai sie oikeesti?!". Mieskään ei meinannut tunnistaa miua.





Tykkäsin kyllä olla blondi: olo oli oikein tyttömäinen ja vähemmän vakava. Viihdyin vaaleatukkaisena pari vuotta, meidän häissäkin miulla oli vaaleat hiukset. Välillä värjäytin hiukset alta tummemmaksi (se oli silloin kovasti muodissa), ja jonkinlaisia tummempia raitojakin oli joskus.


No, jokainen hiuksiaan vaaleammaksi värjäyttänyt tietää, millaista se on: juurikasvua saisi olla jatkuvasti värjäyttämässä, ja miulla vaaleat hiukset alkoivat nopeasti punertaa, vaikka olisin tehnyt mitä. Sellainen pissankeltainen ei oikein sovi miulle, eikä kyllä kelleen. Siitä punertamisesta sainkin sitten idean, ja lisäsin hiuksiin "hieman" punaista:



Ai jesta. Tuo kirkkaanpunainen tukka oli aivan ihana, siis silloin, kun se oli vastavärjäytty, puhdas, kuiva ja takuton: muuten se oli aivan kauhea. Väri haalistui tosi äkkiä ja miusta tuntui, että vaikka pesin hiuksia kuinka ja ties millaisilla aineilla, lähti sitä väriä aina pyyhkeisiin, äidin pyyhkeisiin, taloyhtiön lauteisiin ja ties minne. Ja haalistunut punainen on muuten paljon kauheampi väri kuin pissankellastunut vaalea! Pienen juurikasvun ja haalistuneiden hiusten kanssa näytin lähinnä pilvessä olevalta hipiltä...


Sitten koitti hiustyyli, joka on kaikkein helpoin pitää siistinä: ihan omanvärinen tukka, hartiamittaisena. Mutta mie en vaan pääse siitä mihinkään, että miusta tuo on tanttatukka. En oikein osaa päättää, että olenko tuollaisella tukalla oma ysiluokkalainen itseni vai naapurin nelikymppinen kolmen lapsen äiti (siis sellainen tanttamainen äiti, kaikki äidit eivät tietenkään ole tanttoja).

No, päätin kuitenkin kokeilla elämää omanvärisen tukan kanssa, ja kyllähän se pienten alkukankeuksien jälkeen lähti sujumaan. Annoin hiusten kasvaa hieman ja värjäytin joskus sekaan jonkinlaisia raitoja.

Loppujen lopuksi uhrauduin vielä kerran ja pyysin kampaajaa leikkaamaan hiuksia ihan kunnolla lyhyemmiksi: vuosien värjääminen oli tehnyt latvoista ihan kamalat, ja miun hiukset takkuuntuivat viiden minuutin kuluttua siitä, kun olin harjannut ne selviksi. En pitänyt hiuksia edes osittain auki oikeastaan koskaan, koska tukka oli heti takussa - ja mitä iloa on pitkistä hiuksista, joita joutuu aina pitämään kiinni?

Tässä tukka on kiharrettu, mutta eivätpä ne paljoa tuota pitemmät olleet

Nyt hiukset ovat sitten saaneet kasvaa ja olla ihan luonnollisen väriset. Välillä olen leikkuuttanut latvoja lyhyemmäksi, mutta siinäpä se. Hiukset ovat nyt hyvässä kunnossa, enkä olisi enää halukas ryhtymään minkäänlaisin värjäysoperaatioihin: olen liian laiska, ja inhoan sitä välivaihetta, kun hiukset alkavat olla sen näköisiä, että kohta täytyy taas värjätä, mutta ei nyt raaskisi ihan vielä. Voitaisiinko sopia, että tällainen maantienharmaa on tulossa muotiin?  
 
Haluan huomauttaa, että kyllä miulla on silmät ja suu olemassa ennen aamumeikkauksiakin, mutta tässä oli aivan kamala ilme...

No, koska tällainen vaalea harmaanruskea tuskin on sitä kuuminta hottia ihan heti, niin kai tässä jotain pitäisi keksiä.  Pitäisikö lyhentää vai ei? Laitattaa vaikka raitoja vai ei? Värjätä vaiko antaa olla? Ja mites se otsatukka - melkein kaikkea olen kokeillut paitsi sitä, kun jokainen kampaaja on kieltäytynyt sellaista leikkaamasta. Pitänee varmaan uskoa asiantuntijoita.

Huoh. Onhan sitä taas tässä pohtimista. Saa tehdä taas hiuksilleen jotain, joka varmasti kaduttaa taas sitten myöhemmin. :D


(Sanomattakin lienee selvää, että kaikenlaisia vinkkejä ja ideoita otetaan vastaan..?)

10 kommenttia: