tiistai 9. lokakuuta 2012

(Kovin pitkältä tuntuvan) odotuksen alku



Ensimmäinen ultra oli muutamia viikkoja sitten, ja kaikki oli kunnossa. Jo heti alkuun oli ihan selvää, millä geeneillä tätä lasta on tehty: ainakin kuvassa nenä näytti aikamoiselta, ja siitä on kyseenalainen kiittäminen rakasta aviomiestäni. Ipana oli myös kovin itsepäinen eikä olisi kovasta heilumisesta huolimatta mitenkään tahtonut kääntyä niin, että saataisiin kunnollinen kuva niskaturvotuksen mittaamista varten. Kääntymään houkuttelu olikin sitten aikamoinen projekti. Noh, sellainen lapsi kuin on vanhemmatkin...

Raskautta olisi nyt takana 16 viikkoa eli neljä kuukautta, mutta miun ulkomuodosta sitä ei kyllä vielä huomaa. Painoa ei ainakaan vielä viikko sitten ollut tullut grammaakaan normipainosta, mikä tietysti osaltaan selittyy alkuraskauden (aivan kamalalla) pahoinvoinnilla. Lapsettomat, alkuraskauden  aamupahoinvointi saattaa teidänkin kohdallenne olla täydellinen myytti ja voitte huonosti ihan vuorokaudenajasta riippumatta. Toiselle kolmannekselle siirryttäessä toivoin pahoinvoinninkin loppuvan, mutta pöh, mitä vielä. Onneksi se sentään väheni ja nyt todellakin voin huonosti vain aamuisin.

Kaikenlaisia hankintojakin ollaan jo tehty. Vaunut ja tulevan lastenhuoneen lipaston olemme ostamassa uutena, mutta suurinpiirtein kaikki muu löytyy toivottavasti käytettynä (kirpputorien vakioasiakas on vauvapöllyissäänkin kirpputorien vakioasiakas).

Kiitos kaikille onnitteluista! :) Ne lämmittivät kovasti. Pitäkäähän peukkuja, että kaikki menisi loppuun asti hyvin ja saisimme sitten aikanaan kevätvauvamme.

8 kommenttia:

  1. Miä oon onnesta mykkyrällä.Voi paksusti.Aurinko paistaa.

    VastaaPoista
  2. Minulta on menny tuo edellinen postaus ihan ohi! Mutta siis älyttömästi onnea ja tsemppiä odotukseen! :) Itse olen jo melkein unohtanut aamupahoivointini, jotka onneksi loppuivat siinä kolmen kuukauden kohdilla. Leipää ja mehujäätä tuli syötyä aika paljon ja banaani oli aina yöpöydällä odottamassa heräämistä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. :)

      Juu, leipä oli täälläkin alussa sitä suurinta herkkua (=välillä se ainoa juttu, jonka sai syötyä..), ja yöpöytä-banaani on ystävä! Valitettavasti siitä tai sen kavereista ei ole ollut mainittavaa hyötyä, mutta itsepintaisesti kokeilen edelleen joka aamu.

      Poista
  3. Olet noin pitkällä jo! Kurjaa kun on ollut pahoinvointia, se varmasti hankaloittaa elämää aika paljon. Minä en muuten tunne ketään, jolla olisi ollut pelkästään sitä paljon puhuttua aamupahoinvointia. Otos on rajallinen, mutta silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enkös osannut hienosti olla hiljaa näinkin pitkään. :D

      Mie en sentään ole joutunut tiputukseen tms. oksentelun takia, joten yritän lohduttaa itseäni, että huonomminkin voisi mennä.

      Ja kiva kuulla tuo, miun tutuista ainoastaan yksi on onnistunut voimaan yhtä huonosti kuin mie..

      Poista
  4. Voi voi suloista pikku vauvelia!!

    Vakkarilukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan hän herttainen, mutta mie olen hiukan huolissani tuosta nenästä. :D

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!