lauantai 20. lokakuuta 2012

Lelupäivä



Ostin tänään ensimmäisen lelun tulevalle pienelle. En voinut vastustaa Brion rapua, se oli mielettömän herttainen. Eihän tuolla ihan pikkuinen tietenkään voi leikkiä, mutta onpahan sitten valmiina. Mies ehdotti, että voin viedä sen töihin jos joskus on miun vuoro olla Viikon lapsi... ;D

Miun äidin varastossa on ilmeisesti joitain leluja tulevia suvun pieniä varten, pitäisi käydä ne joskus läpi. Ihan pieni vauvahan ei leluja kauheasti edes tarvitse, joten toivottavasti pystyttäisiin (ja sukulaiset pystyisivät!) pitämään järjen kädessä niiden määrän suhteen. Jotain pureskeltavaa ja ravisteltavaa, katseltavaa ja kosketeltavaa tietysti pitää hankkia, kunhan kestävän ja muuten hyvän oloisia juttuja tulee vastaan. Pehmoleluvuorelle ja kymmenille sekalaisille, vilkkuville ja välkkyville, helposti särkyville muovijutuille on tässä taloudessa ei kiitos.

Kuulostipas tuo nyt tiukalta. Sukulaiset ja ystävät saavat tietysti halutessaan ostaa meidän lapselle nyt ja tulevaisuudessa mitä vain haluavat, mutta jos meiltä kysytään toiveita tai mielipiteitä, niin miulla on (mielessä) valmiina lista siitä, millaisia leluja ainakin haluaisin meidän 0-6-vuotiaalle lapselle. Brion junarata, puupalikat, dublot, nuppipalapelit ja hakka ovat hankintalistalla jo ihan taaperollekin, samoin ruuanlaittovälineet ja muut kotileikkitarvikkeet. Töissä on saanut huomata, että jo vuoden ikäisetkin ovat yleensä kiinnostuneita rakentelusta, palapeleistä ja kotileikistä, jos lelut vain ovat tarpeeksi helppoja ottaa käteen. Varsinaisilla vauvaleluilla leikitään siis suhteellisen lyhyt aika.

Valtaosan meiltä löytyvistä leluista haluaisin olevan  kehittäviä perusleluja, joilla lapsi olisi kiinnostunut leikkimään vuosia: esimerkiksi Brion junarata ja kotileikkivälineet ovat juuri sellaisia.  Ja jos lapsen haluaa pystyvän leikkimään samoilla leluilla useamman vuoden, ovat laatu ja kestävyys tärkeitä asioita. Tietysti leluja pitää myös jo varhain opetella kohtelemaan nätisti ja siivoamaan ne talteen oikeisiin paikkoihin.

Tietysti meilläkin tulee olemaan niiden peruslelujen lisäksi myös  lapsen iän ja vaihtuvien kiinnostuksen kohteiden mukaisia leluja, kuten pikkuautoja, barbeja, poneja jne. Varmaan meiltä joskus löytyy myös miun syvästi kammoama zhu zhu pets (Oikeasti, mitä ideaa on lelussa, joka vain pyörii lattialla ja vikisee ja lapsi istuu vieressä katsomassa? Senkin ajan voisi vaikka katsoa Pikku Kakkosta, se on sentään varsin kehittävä ohjelma). Mutta montako kymmentä pikkuautoa yksi lapsi todella tarvitsee? Ei lelulaatikollista ainakaan. Ja tarvitseeko olla sekä autotalot, ritarilinnat, merirosvolaivat, junaradat, geomacit ja kaikki? Vähemmälläkin varmasti pärjäisi ja saisi leikityksi. Vaihtelua leikkeihin toisi, jos esim. sen junaradan välillä korjaa varastoon mielenkiinnon laimentuessa ja tuo sen taas sitten takaisin. Kaikkien lelujen ei tosiaan tarvitse olla esillä yhtä aikaa: liian suuri yhdellä kertaa tarjolla oleva virikemäärä ei tosiaankaan tunnu lapsesta ihanalta, vaan se vie voimia keskittyä meneillä olevaan leikkiin. Siivoaminenkin on helpompaa, kun leluja ja lelulaatikoita on kerralla esillä järjellinen määrä.

Hm, tätä kirjoittaessani näen itseni parin vuoden päästä kuitenkin siellä leluosastolla, ja kolmevuotiaani vaatii jalkaa polkien ostamaan sen seitsemännen vilkkuvan ja varmaan jo laulavankin zhu zhu -petsin. Ja minä varmaan perhedraamaa välttääkseni ostan, vaikka lapsi ei petseineen meinaa enää mahtua huoneeseensa, kaikkien niiden jo kotona olevien lelujen keskelle. Mutta pitäähän niitä kasvatusperiaatteita olla, että on sitten jotain, mistä luopua!


8 kommenttia:

  1. Hyvä tuo loppukaneetti, että pitää olla periaatteita, joista luopua! :D

    Ihana rapu, tuollainen menisi ihan sisustuselementistä!

    Mies olisi varmaan eri mieltä pikkuautojen määrästä kuin sinä, sillä heillä leikkeihin kuului se, että mahdollisimman paljon pikkuautoja ajettiin lankusta tehtyä liukumäkeä pitkin kasaan. Sitten katsottiin, mitkä autoista saivat parhaiten hajotettua nämä kasta. Piti siis olla paljon ja erilaisia autoja! Miten erilaisia leikkejä sitä onkaan itse tullut leikittyä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie en ilmeisesti oikein ole ymmärtänyt pikkuautoilua (miulla kun on vain kaksi siskoa), koska mieskin huomautti, että pikkuautoja nimenomaan täytyy olla lelulaatikollinen. :D

      Poista
  2. Kun lapseni oli pieni sain yhtenä päivänä kauhean stressin, että meidän pieni ei ole saanut pitkään aikaan mitään kehittävää lelua ja meidän oli siltä istumalta lähdettävä lelukauppaan, josta sitten ostin kaksi hyvin kehittävää lelua. En tiedä kehittivätkö juuri nämä lelut häntä kauheasti, mutta kaikkia leluja käytettiin tosi ahkerasti, vaikka niitä oli aika paljon.

    Pienelle lapselle ei välttämättä tarvitse ostaa kalliita leluja, koska kekseliäs lapsi leikkii ihan millä vaan eikä ajattele esineen statusta.

    Kun odotin lastani lueskelin kasvatusoppaita. Niistä oli kyllä paljon hyötyä. Vaikka lasta ei voi ruveta kasvattamaan minkään oppaan avulla, tiedosta on hyötyä erilaisissa ongelmatilanteissa, joita väistämättä tulee eteen.

    Onnea odotukseen ja kasvatukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta, paras lelu voi olla vispilä, kaukosäädin tai vaikka sukka. :D Ja parhaitahan lapsena olivat (ainakin minusta) kaikki mielikuvitusleikit, joihin ei tarvinnut mitään valmiita leluja.

      Yhtään kasvatusopasta en ole tämän raskauden aikana vielä lukenut, yhtä kiintymismalleja käsittelevää kirjaa pohdin kyllä ainakin lainattavaksi. Koirien kanssa (vaikka koiria ja lapsia ei kuulemma saakkaan verrata) koin sellaisen perus hoito- ja kasvatusoppaan hyödylliseksi.

      Ja kiitos, onnea tässä varmasti tullaan tarvitsemaan!

      Poista
  3. Olen täysin samoilla linjoilla noiden lelujuttujen kanssa! :) Nyt meillä on jo kyllä sellaisiakin leluja, jotka eivät ihan täytä kriteerejä..Kaiken maailman muovihäkkyrät eivät vain houkuttele minua yhtään..Saas nähdä, onko meilläkin kuitenkin vuoden parin päästä juuri ne kauheat muoviset, pauketta pitävät taistelu-ukot ja muut..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miullakin on nyt ajatuksena olla kauhea äiti ja kieltää lapsoseltani pyssy- ja ampumisleikit... Toisaalta, sehän se vasta kiinnostaa, mikä kielletään. :P

      Poista
  4. Mikä onkaan syynä siihen, että yleensä vanhemmat ja lapset tykkäävät erilaisista leluista? Mulla oli aikoinaan suuri tuska ostaa pikkusiskolle Bratz-nukke, kun musta ne olivat vain niin rumia ja epäaidonnäköisiä nukkeja! Alkeellinen pikkusiskoni kasvatusoppaani joutui siis roskikseen ja Bratz-nukke lahjapakettiin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä vanhempien homma on aina olla kalkkiksia? :D

      Mie olen kuusi vuotta nuorinta siskoani vanhempi, ja jo miekin paheksuin joitain hänen lelujaan ihan turhina...

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!