sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Joulun (ja muutakin) odottamista


Itsenäisyyspäivänä ja viikonloppuna laittelin jo kotiin ekoja joulujuttuja. Asetelman kävyt on koristeltu suihkutettavalla lumella, liimalla ja sokerilla. Ulko-ovea koristavan kranssin tein kieputtamalla kranssipohjan ympärille villalankaa, lopuksi vain koristelin nauhalla ja sydämillä.

Ja tonttulakkinen punatulkku kököttää jo tv-tasolla, se oli vain niin söpö!

Joulua on kyllä ihana odottaa. Kaikenlainen joulustressi on meidän taloudessa yleensä hyvin lyhytaikaista ja ohimenevää.

Odotuksesta puheenollen. Täällä mahan kanssa sujuu ihan mukavasti, ipana on jo alkanut potkimaan niin että maha senkun hytkyy. Vointi on hyvä mutta pessimistinä odottelen selkäkipuja: tässä raskaudessa ei ole elokuun jälkeen tervettä päivää näkynyt, joten kohtahan se taitaisi olla jo aika aloittaa jokin uusi vaiva. :D Noh, en valita. Kaikki krempat ja vaivat kun ovat olleet ainoastaan miun vaivoja ja kyllä mie nää aikuisena naisena kestän: ipanan puolesta en tahtoisi jatkossakaan huolehtia.

24+3
Nyt viitsin jo laittaa ekan mahakuvankin. Nyt vyötärö alkaa toivottavasti jo ainakin tuttujen silmissä näyttää siltä, että siellä saattaa olla jotain muutakin kuin hiukan liikaa donitseja ja lenkkimakkaraa. Halutessaan pömpän piilottaa kyllä vielä ilman mitään vaikeuksia eikä tuo pahemmin ole tielläkään: ainoastaan mahallaan nukkuminen ei ole onnistunut enää kuukausiin, sen verran ikävästi se painaa.

Huomenna olisi edessä sokerirasitus. Voi yök. Pitää paastota, ja se olisi ilman raskauttakin aika hankalaa tällaiselle ilta- ja aamupalaan tottuneelle. Ja nykytilassa ei olo aamuisin ole vieläkään ihan priima. Toivottavasti saataisiin kuitenkin rasitukset tehtyä enkä oksentaisi kesken kaiken: silloin koko testi menee pilalle ja sinne pitäisi mennä uudestaan. (En siis kuulu mihinkään riskiryhmään, mutta kotikaupungissani testataan kaikki yli 25-vuotiaat.) Ja tärkeintähän tietysti olisi, että kaikki arvot olisivat kunnossa.

4 kommenttia:

  1. Herttainen massu! Toivottavasti rasitus meni hyvin. :)

    T. Blogissasi vierailija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos! :D

      Rasitus sujui ihan kivasti, onneksi sain pötkötellä!

      Poista
  2. Ihan selvä vauvapönppö jo :) Sokerirasitus on arsesta, mutta kyllä sen kestää. Täällä ainakin sai oman yksityishuoneen sängyllä, kun valitti huonoa oloa :P

    Ihania joulujuttuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :D Miulla on edelleen yleensä olo kuin oisin vain lihonut. :D

      Mie sain lainailla sydänfilmissä kävijöiden sänkyä: sydänfilmien ajan sain pötköttää käytävän penkillä. Mieluummin tulin muistetuksi naisena joka makasi penkillä kuin naisena, joka oksensi istuessaan penkillä.

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!