lauantai 15. joulukuuta 2012

Joulupipareita ja ajan tappoa




Itsenäisyyspäivänä leivottiin meidän talouden joulupiparit ja nyt koristelin niitä. Ikeasta ostetuilla tonttumuotilla tehdyistä pipareista tuli aika veikeitä, "hiukan" miulla tosin on vielä harjoiteltavaa tuon koristelun kanssa...


Viime vuoden tapaan tein myös joitain lumihiutalepipareita. 


Syksyllä kuulin hämmentävän faktan siitä, että se pipariukon kanssa käytettävä muotti ei kaikkien mielestä olekaan pipariakka, vaan enkeli. Noh, voihan se tietysti olla sekin kun muottia katselee, mutta itse olin aina ajatellut sen pipariakaksi, samoin mies. Päätin antaa enkelillekin mahdollisuden tänä vuonna:


Niin, miulla on nyt ollut aikaa koristella pipareita: olen taas sairaslomalla, tällä kertaa joululoman alkuun saakka. Hämmentävää, kun olo ei ole edes sairas, mutta neuvolalääkäri teki päätöksen "varmuuden vuoksi" eikä lääkärille ja miehelle ollut vastaansanomista. Ja vaikka kotona kökkiminen miusta turhauttavalta tuntuukin, niin tietysti ajattelen pikkuisen parasta ja yritän hyväksyä sen, että oma kroppa ei kestä töissä oloa tällä hetkellä. (Ja tähän väliin nolo tunnustus: pillahdin itkuun siellä vastaanotolla kun tajusin, että seuraavan kerran pääsen töihin tammikuussa. Ensi vuonna!)

Olen nyt sitten tappanut aikaa koristelemalla pipareita, paketoimalla joululahjoja ja neulomalla. Pientä kivaa -blogissa oli lapasenteko-ohjeet tumpelolle ja ne ovat tulleet ihan tarpeeseen, koska nämä ovat ensimmäisen lapaset, jotka teen ilman opettajan tai äidin neuvoja ja avustusta hankalissa paikoissa. Suosittelen tuota lapasohjetta lämpimästi!

Peukalo on kyllä luonnossa paljon nätimpi
Eilen meillä kävi vieraita pelailemassa lautapelejä ja tänään vien miehen virkistysseteleilläni elokuviin. Kai nämä päivät saa tästä kulumaan.


Ja onhan sitä aikaa tietysti tapettu myös lukemalla Hobitti -kirjaa: mies on yrittänyt houkutella miua sen lukemiseen jo monta vuotta, mutta olen aina ottanut hyllystä jotain muuta luettavaa. Ei se kyllä yhtään huono kirja ole, ainakin ensimmäiset 60 sivua ovat paljon valoisammat ja humoristisemmatkin kuin Taru Sormusten Herrasta.

Tässä raskaana olemisessa ja syksyn aikana sairastamisessa on muuten ollut yksi hyvä puoli: itselleen voi sallia kaikkea pientä ihanaa, kuten uuden vartalovoin, suklaata tai muuta vetoamalla siihen, että "mie olen raskaana ja voin huonosti, olen niin ansainnut tämän". Viimeksi vetosin tähän eilen kun varasin itselleni kampaaja-ajan maanantaille. Ei hajuakaan mitä teen tälle tukalle, mutta luoja tietää, että nyt mie tarvitsen hemmottelua ja piristystä.

Niin, ja onhan tässä toinenkin hyvä puoli: en ole ostanut itselleni kuin yhden puseron, kahdet mammafarkut ja yhden mammahameen sitten heinäkuussa tehdyn positiivisen raskaustestin (pankkitili ja vaatekaapin hyllytila kiittävät). Tunikoita yms. miulta on löytynyt ennestään ja tuntuu tyhmältä ostaa mitään uutta, kun sitä ei joko voi käyttää nyt tai sitten sitä ei voi käyttää kovin pitkään. Onneksi nyt tulee piristykseksi edes uusi tukka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!