tiistai 8. tammikuuta 2013

Raskauskuulumisia


En ole kauheasti kirjoitellut raskauskuulumisia, joten omistetaanpa yksi merkintä kokonaan niille. Kaikenlaisista sisustus- ja käsitöistä pitäisi myös tehdä juttuja (kunhan valmiit tuotokset saisi kuvattua) ja pari kivaa leivontareseptiäkin odottaa julkaisua. No, nyt kirjaimellisesti siihen omaan mahaan:
29+0

Raskausviikkoja tänään takana 29+0 eli aletaan puhua 30. raskausviikosta (miulla meni tän sisäistämiseen tovi jos toinenkin).


Vauvatulokas: 

Eilen äitiyspoliklinikalla ultrattiin ja lääkäri arvioi pikkuisen painoksi hiukan alle 1200 grammaa: ihan siis niillä kuuluisilla keskikäyrillä, hiukan keskiviivan alapuolella. Kaikessa muussakin pikkuinen kuuluu keskikastiin, ja ainakin tässä vaiheessa elämää se on oikein hyvä asia. 

Ipanalla on siis kaikki kunnossa, liikettäkin riittää ja mahassa on vielä hyvin tilaa vaihdella paikkoja: välillä perillinen hilautuu ihan ylös ja toisinaan maha on kovin, kovin alapainotteinen. Lisäksi miussa on kuulemma selkään päin niin paljon tilaa, että ipana pääsee tosi syvälle piilottelemaan. Tämän huomasinkin yhtenä aamuna, kun tuntui ja näytti siltä, kuin en olisi raskaana ollutkaan - melkein koko maha oli kadonnut ja sain alavatsasta puristettua kouriini oikein kunnon mahamakkaran löysää ihoa. Tilanne normalisoitui sitten, en onneksi ollut unohtanut ipanaa mihinkään. :D

Vauvan kehityksestä 30. viikolla voi lukea esim. täältä 

Äitikokelas:

Itselläkin kaikki menee hyvin, verenpaineet, hemoglobiinit (parin viikon rautalisäkuurin päätteeksi) ja kaikki muu on kunnossa. Painoa on raskauden alusta tullut kuusi kiloa (lapsettomille tiedoksi että se kuulostaa paljolta mutta on ihan hyvin) ja olen tosi hienosti osannut olla stressaamatta siitä. En käy kotona vaa'alla (koska mitäpä mie sillä kilotiedolla tekisin?) ja syön samaa peruruokaa kuin ennen raskautta, välillä tulee toki herkuteltua, erityisesti suklaalla... Maitoa ja hedelmiä olen syönyt aiempaa enemmän, ja se muutos on tullut, että syön iltapalaa joka ilta välttääkseni aamun huonoa oloa (kyllä, oksennan edelleen joinain aamuina).

Liikunta on jäänyt hirveän vähälle koko raskauden ajan, ensin pahoinvoinnin, sitten flunssaputken ja nyt harjoitussupistusten vuoksi. Olen sairaslomalla mutta en totaalisessa liikuntakiellossa, saan käydä kevyesti kävelemässä (ja siinähän ne sallitut lajit sitten olivatkin) ja olen yrittänyt joka päivä käydä kävelemässä edes pienen lenkin. Olin haaveillut uimaharrastuksen elvyttämisestä, mutta se ei ole kauhean hyvä yhdistelmä harjoitussupistusten kanssa, joten en ainakaan vielä viitsi lähteä uimaan. Ehkä sitten myöhemmillä viikoilla jos vähäkin kävely muuttuu hankalaksi?

Pitäähän insinöörin lapsella olla robotti, eikös?

Niin, ne harjoitussupistukset ovat olleet syy viimeaikojen sairaslomiin. Ne alkoivat marraskuun lopulla, ensin ihan parina supistuksena päivässä, ja sehän on ihan harmitonta ja asiaankuuluvaa. Joulukuun puolessa välissä niitä kuitenkin oli jo useampi kymmenen päivässä, erityisesti työpäivinä ja öisin niiden jälkeen (työni on aika fyysistä). Lääkäri kirjoitti sairaslomaa kahden viikon joululomani alkuun saakka. Tilanne ei ollut helpottanut loman loputtuakaan ja kohdunsuun todettiin alkaneen pehmetä, sain lisää sairaslomaa ja miut laitettiin jatkotutkimuksiin. Olinkin äitiyspolilla eilen, terveydenhoitajan ja lääkärin tutkittavana sekä ultrattavana. Siellä todettiin että kohdunkaula on hiukan lyhentynyt ja kohdunsuu tosiaan pehmennyt, mutta kiinni sekä sisä- että ulkopuolelta. Ei siis pitäisi olla mitään hätää, mutta sain sairaslomaa melkein kolme viikkoa ja kahden viikon päästä tarkistusajan äitipolille.

(On muuten hiukan ihmeellistä, että jo kaksi lääkäriä on sanonut, etten enää mene töihin ennen äitiysloman alkua, mutta kumpikaan ei ole kirjoittanut sairaslomaa suoraan siihen saakka?)



Supisteluista huolimatta muuten menee ihan mukavasti. Olen oikeasti kauhea stressaaja, mutta ilmeisesti hormonit on jotenkin rauhoittaneet, koska en ole huolestunut edes tuosta kohdunsuun pehmenemisestä. Mie teen minkä voin ja enempää en voi. Synnytystä en ole kauheasti miettinyt enkä stressaa siitä (vielä?) ja muutenkin on sellainen olo, että kyllä me pärjätään vauvan kanssa ihan hyvin. Varmasti vaihtelevalla menestyksellä, mutta lopputulemana ihan hyvin.

Tuo pingviinibody!
Hankinnat ja muu ajankohtainen:

Vauvan tarvikkeista meillä on melkein kaikki hankittu. On vaunut, turvakaukalot, sängyt, vaatteet, sitterit sun muut. Oikeastaan mitään muuta ei taida enää puuttua kuin reissu apteekkiin rasvahyllylle, kylpylämpömittari, kynsisakset (vaikkei niitä nyt heti tarvitakaan), kannellinen roskakori ja vastasyntyneen vaippoja (muuten meillä on kauniina ajatuksena ensiviikkojen jälkeen kestovaippailla).  Lisäksi miun äiti lupasi ystävällisesti ommella vielä parit lakanat ja anoppi ilmoitti tekevänsä villahaalarin.

Autokorjaamon herroja pitäisi käydä jossain kohtaa moikkaamassa, että he ottaisivat etupenkin matkustajan paikalta turvatyynyn pois päältä.

Näin.

 Kelan paperit äitiys- ja vanhempainrahaa varten täytin netissä ja odottelen, että ne joskus saataisiin käsittelytilasta ratkaistuksi. Tosin epäilen, että joudun antamaan lisäselvityksiä, kun ohjelma ei oikein ymmärtänyt miun haluja aloittaa äitiysloma viikkoa pakollista alkua aikaisemmin. Vauvan vakuutus hoidettiin kuntoon jo viime vuoden puolella. Miehellä on vielä virallisesti ilmoittamatta töihin isyyslomastaan, se pitäisi tehdä parin viikon sisällä.


Tämän hetken päällimmäisinä tunnelmina on, että odottelen kovasti postia. :D Laatikkoon pitäisi tänään tai huomenna kolahtaa vauvakirja, josta tiedän jo etukäteen sen olevan aivan ihana. (Yksi vauvakirjahan meillä jo on, mutta tässä oli eri kysymyksiä ja jääpähän sitten aikanaan yksi muistoksi meille ja toinen lapselle). Kahden viikon päästä on se äitiyspolo ja seuraava neuvola ja samalla ensimmäinen perhevalmennus. Synnytysvalmennukseenkin pitäisi ilmoittautua, se olisi ensi kuussa.

Nyt jatkan vauvakirjan odottelua, ja samalla voisin alkaa ommella sitä vauvan päiväpeittoa. Kyllä on jännitystä täynnä tämä sairaslomalaisen arki...

12 kommenttia:

  1. Tästä sun postauksesta muistui taas mieleen miten ihanaa toi vauvan odottaminen on! Melkein iski taas uusi vauva-kuume! <3
    Harmi vaan, etten osannut itse nauttia toisesta raskaudesta yhtä paljon kuin ensimmäisestä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkohan se on myöntää, että vaikka aina kolottaa jotain paikkaa, olo on kovin painava ja koko ajan jokin huolestuttaa, niin on tää aika ihanaakin. :D Ainakin näin koetan itselleni vakuutella.

      Poista
  2. Olipa kiva kuulla sun raskauskuulumisia! Miä olen kanssa perusluonteeltani stressailija ja stressasin kyllä raskausaikanakin kaikesta ihan liikaa. En saanut nautittua ajasta, kun melkein koko ajan pelkäsin, että jokin menee pieleen..vaikka se onkin aivan turhaa.

    Mulla oli kanssa noita harjoitussupistuksia, mutta ne olivat tehottomia eivätkä saaneet mitään aikaan. Inhottavilta ne kuitenkin jotenkin tuntuivat..

    Nyt vain lepoa ja unta :) Vielä kun sitä saa :D Rauhallista loppuodotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miulla oli ensimmäiset kolme kuukautta sellainen olo, että myttyyn tää homma menee kuitenkin. Onneksi ainakin nyt on seesteisempää.

      Kiitos, koetan ottaa rauhallisesti. :D

      Poista
  3. Ihanan kuulosta odotusta sinulla :)
    Blogistani löytyisi haaste siulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos, reagoin siihen joku päivä. :)

      Poista
  4. Kiva kuulla raskauskuulumisia! Miul on vieläki vaikeuksia käsittää et teille tulee oikee vauva.. Kerkesin tuossa jo vähä huolestua ku kirjottelit aiemmin että sairasloma jatkuu, mut tää postaus kyllä selkeytti tilannetta ja kevens mieltä :)

    Kauheen pitkälläki raskaus jo on.. Otahan ilo irti niistä aamuyrjöistä vielä ku voit!

    Eeva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie en arvannutkaan, että miun mahan elämä olis muista näin mielenkiintoista. :D Kaikki tosiaan ihan kunnossa, pitää vaan ottaa rauhallisesti että asiat pysyisikin niin.

      Pitkällä?? Miusta tuntuu, ettei tää lopu ikinä. Jos laskettuun aikaan asti mennään, niin vielä yli kaksi kuukautta, argh. Taidan tosin olla ainoa, jonka mielestä tää tuntuu etenevän ihan liian hitaasti.

      Kiitos, nautin oksenteluhetkistäni. :D

      Poista
  5. Ihania raskauskuulumisia! =) Mullakin on samanlainen teksti kirjoitteilla, piti viimeistellä reissussa mutta eihän siellä toiminutkaan netti.. Noh, uudella innolla tässä joku päivä. Kummallista kyllä tuo sairasloman kirjoittaminen, itekin mietin samaa, että kelle sitä oikein pitää valittaa, että saa sairasloman jatkumaan sinne asti, kun äippäloma alkaa. Ilmeisesti äitiyspolikaan ei siihen auta. Höh. Ja kateellisena kuuntelen tuota sinun kuutta lisäkiloa, mulle on tullut varmaan jo kymmenen. Minkäs teet kun ruoka maistuu.. =D Tätä postausta oli kyllä ihana lukea! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan, montako ehdin vielä kerätä, varsinkin tän lepäilykäskyn myötä. :P Liikunta kun rajoittuu tuohon lähikauppaan kävelyyn ja kevyeen siivoilemiseen... Olen kyllä ollut asenteella että tulkoon mitä tulee, eiköhän ne sitten taas aikanaan lähde poiskin.

      Kiitos tsempeistä, samaa sinne! :)

      Poista
    2. Tänään kävin neuvolassa ja totuus tuli ilmi. 12 kiloa. Hmph. Nimim. Läski. =D

      Poista
  6. Moikka, sinä meet melko samoilla viikoilla kun minäkin. Pääsiäisenä olisi laskettu aika :) itse oon myös sairaslomalla juuri noiden supisteluiden ja kovan kylkikivun vuoksi, ajattelin kyllä että töihin vielä pääsisi ennen äippäloman alkua.. Mistä päin olet?

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!