maanantai 4. helmikuuta 2013

Linkkivinkki

Helsingin sanomissa on mielenkiintoinen juttu: Näin nelihenkinen perhe asuu 35 neliön yksiössä Helsingissä.

Perheessä on kohta viisi henkeä, ja vielä he aikovat mahtua asuntoonsa. Itse olen asunut yksin 30 neliöisissä yksiöissä pitäen niitä hiukan liian pieninä, ja miehen kanssa kahden 45-neliön kaksiossa, joka todellakin oli liian pieni. Kohta meitä on kolme 80 neliön kolmiossa eikä ylimääräisiä neliöitä mielestämme kauheasti ole. Voi apua. Omat asumistottumukset taitavat todellakin tarvita aikamoista tuulettamista.

11 kommenttia:

  1. Luin saman jutun ja oikeastaan se oli hyvin positiivista, että ahtaasti asuenkin voi olla onnellinen. Se asumisympäristö oli varmaan tosi kiva yhteisine pesutiloineen ja suihkuineen. Se oli sellaista "vanhanaikasta asumista". Pienet lapset ovat ihan onnellisia ahtaassakin.

    Vakkari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, eihän ne neliöt sitä onnea tuo. Ja kaikessahan on kysymys tottumuksesta - tosin väitän, että pimeinä pakkasöinä nelivuotiaan oksennettua sänkyyn, itsensä ja äitinsä päälle, olisi ainakin sitä omaa suihkua kaivattu? :D

      Ihailtavaa asumista kyllä.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen linkkivinkki! Miettii pakostikin kuinka itse asuu 60neliössä ja tuntuu etten mahdu tavaroineni.. Tosin oon myös sitä mieltä että voisin helposti asua pienemmässä, jos pohjapiirros olisi fiksu!
    Täytyis kyllä miettiä tosissaan tavaraa ei oikeasti tarvitse, mitä ilman voisi vallan mainiosti elää. Hmm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjapiirros vaikuttaa kyllä tosi paljon. Meidän 45-neliöinen kaksio oli musta oikeasti pieni, koska vessa ja eteiskäytävä olivat ihan liian isoja ja huoneet sitten hankalan muotoisia: olohuone pikkuruinen ja makuuhuone makkariksi turhan iso.

      Poista
  3. Olipa mielenkiintoinen juttu! Kokemuksesta voin sanoa, että pohjaratkaisu tosiaan vaikuttaa. Silti en haluaisi enää takaisin 33 neliöön, ellei ole pakko. Tähän reiluun 60 neliöön kyllä mahtuisi hyvin pieni lapsikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin mietittiin miehen kanssa, että hyväpohjaiseen 60 neliöön mekin varmaan mahduttaisiin ilman valtavaa tavaroista tinkimistä.

      Poista
  4. Itse olen avomieheni kanssa asunut 50neliön mökissä ja tila tuli nopeasti meille pieneksi. Molemmilla harrastuksensa ja pohja ol kyllä aika erikoinen siinä mökissä. Kolme vuotta ehdittiin asuttamaan ja sitten alettiin rakentaa isompaa. Sitä kyllä katsoo ihaillen sellaisia joilla ei ole paljon tavaraa ja minimalistinen sisustus, mutta olen semmoinen hamstei ettei se minulta onnistuisi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama, ihailen niitä, joilla on tavaramäärä karsittu ihan minimiin. Miekin olen hamsteri ja harrastukset (askartelu-, käsityö- ja tuunaustarvikkeet) vievät tilaa. Tosin olen kyllä opetellut luopumaankin, en ainakaan myönnä, että meillä lainehtisi täällä täysin turhaa tavaraa. :D

      Poista
  5. Kiitos linkkivinkistä, oli melkoisen mielenkiintoinen juttu! Me asuttiin miehen kanssa ensimmäiset ajat (n. puoli vuotta) minun 28 neliön yksiössä, sitten tuli koira taloon ja oli pakko muuttaa isompaan. Nyt sitten asutaan 64 neliön kolmiossa, tässä meinataan kyllä pärjätä vielä monta vuotta! Vähän vaatii pientä sumplimista ja järjestelyä, mutta eiköhän se tästä.. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hesarissa on välillä tosi mielenkiintoisia juttuja, pitäisikin tilata viikonloppuhesari...

      Meillä kaksikerroksisuus "hukkaa" jonkin verran neliöitä (portaat ja aulat), mutta pakko on myöntää, että onhan tässä tilaa - ei siis pidä valittaa. :D

      Poista
  6. Me asuttiin piiiiiitkään mieheni ja kahden koiran kanssa 32neliön kaksiossa ja oikein oli passeli! :) hyvin mahtui sukset, lumilaudat, ompelukone, maalit, taulupohjat yms. ja silti jäi tilaa! Hehehehe! No eipä sillon paljon kotona oltukaan :) Nyt ei kyllä mahduttaisi millään niin pieneen! Vaikka tässä nykyisessä neliöitä onkin ehkä vähän jopa liikaa...

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!