torstai 7. helmikuuta 2013

Raskauskuulumisia 2

Miulla oli kaunis ajatus kirjoittaa uusia raskauskuulumisia, kun edellisistä olisi kulunut tasan kuukausi. Noh, en ollut ihan hereillä. Nyt raskautta joka tapauksessa takana 33+2 eli tämä on 34. raskausviikko, josta voi lukea esim. täältä.

33+2

Vauvatulokas: 

Painon kehityksestä ei ole tarkkaa tietoa, edellisen kerran painoarvio tuli äitipolilla harjoitussupistusseurannan yhteydessä viikoilla 30+6. Silloin pikkuinen painoi 1,7 kiloa ja oli kuulemma "hienosti käyrillä" (vihaan tuota sanontaa), siellä alalaidalla edelleen. Tulee ruumiinrakenteeltaan ilmeisesti isäänsä - voin jo kuvitella, miten joudutaan heti alkuun neuvolan painotarkkailuun, kun jälkeläinen muistuttaa ruumiinrakenteeltaan lähinnä talventörröttäjää, vaikka syö kuin pieni hevonen...

Tein helistimen

Ipana on asettunut pää alaspäin ja pitää lähes poikkeuksetta pyllynsä miun vasemmassa kyljessä. Mie en erota vauvan osista muuta kuin pyllyn ja selän, mutta mies pystyy (ainakin omasta mielestään) erottamaan kädet jaloista. Potkimista ei enää oikein ole, enemmän (ajoittain aika inhan tuntuista) möyrintää. Hikkakin vaivaa silloin tällöin. Pari viikkoa sitten jälkikasvu veteli iltajumppaa miun nukkumaankäydessä, mutta nyt jumpattaa oikeastaan mihin aikaan päivästä vain. Välillä saattaa edelleen mennä puoli päivää, etten tunne vauvaa ollenkaan: selkään päin on edelleen tilaa painua.

Kerroinkin täällä, että pikkuisen sukupuoli varmistui ultrassa äitipolilla. Nyt meillä on sitten meneillään nimenkeksimisstressi...  Olemme sentään jo päässeet kahteen vaihtoehtoon, harmi vain, että siinä on yksi vaihtoehto liikaa.

Äitikokelas: 

Isoin asia on se, että harjoitussupistukset ovat jonkin verran vähentyneet. Jokainen autosta nousu tai ruokakaupassa kävely ei aiheuta supistuksia vaan olen päässyt pikkuisille kävelylenkeille ja kahdesti uimaankin. Vauhti pitää kyllä pitää rauhallisena. Ei siis mitään hirmuisia liikuntamääriä vieläkään, mutta paino on -ihme kyllä- pysynyt aisoissa. Viime neuvolassa (rv 32+2) painoa ei ollut tullut lisää, joten sitä on edelleen tullut raskauden alusta kuusi kiloa. Kuulemma ihan tavallista, että sitä ei aina neuvoloiden välissä tule.Verenpaine oli hyvä, hemoglobiinia ei mitattu.

Mittauksen perusteella maha oli kasvanut, mutta noh, mie en itse huomaa sitä eikä sitä kyllä (kai?) huomaa tuosta valokuvastakaan. (Ja kyllä, omistan muitakin vaatteita, mutta vaihdoin nyt paidan ihan kuvaa ja vertailua varten. :D)

29+0 ja 33+2
Välillä särkee lihaksia polvien yläpuolelta, olen sitten painellut niitä kauratyynyllä. Muita kremppoja ei ole - miun alaselkä on helposti kipeytyvää sorttia, mutta vielä ei ole kipuja. Alkuraskaudesta hankittua tukivyötä kokeilin kerran, muuten se on, ainakin vielä, saanut makailla kaapissa.

Aamupahoinvointi... Noh, oksensin tänään (halusittehan tietää?). Edellinen kerta olikin tammikuun puolella, joten edistystä tässäkin asiassa!

Mieli on vähän herkkä, erityisesti kavereiden ja blogituttavuuksien kasvavat vauvat saavat miut liikuttumaan: "Byääääh, miten se voi olla jo noin iso? Kohta meidänkin vauva osaa jo syödä perunasosetta!" Lisäksi itkin lähikaupan korttihyllyllä, kun olimme ostamassa osanottokorttia suht kaukaiselle sukulaiselle. Vollotin myös, kun mies huomautti yhdestä koiriin liittyvästä asiasta.

Äitiysloma alkaa virallisesti ensi maanantaina. Jee, sitten en enää ole sairaslomalainen! :D

Ja vähemmän jee, huomasin eilen saunassa ensimmäisen raskausarven (tai ainakin sellaisen alun). Harmittoman näköinen, pieni punainen läiskä odottaa tilaisuutta päästä kasvamaan vatsanahassani. Noh, en jaksa ottaa stressiä, miulla kun on reisissä ja kyljissä jo valmiina kauheat venymisjäljet murrosiän kasvupyrähdyksestä.



Hankinnat ja muu ajankohtainen: 

Nyt pitäisi olla kaikkea paitsi kynsisakset, vaippoja ja korviketta. Niin ja imetysliivit? Vaikka aiotaankin käyttää kestovaippoja, haen myös kaupasta valmiiksi paketin vastasyntyneen kertakäyttövaippoja. Ja ihanaahan se olisi, jos imetys onnistuisi, mutta ei se korvikekaan varmasti ihan hukkaan mene.

Kelan päätökset ovat tulleet ja olivat kunnossa. Mies on hoitanut isyyslomailmoituksensa töihin.

To-do -listalla olisi auton käyttäminen huollossa (se turvatyynyn poiskytkentä) ja isännöitsijältä pitäisi kysellä, miten vesimaksun kanssa menetellään - luulin sitä yksinkertaiseksi jutuksi, mutta se ei kai olekaan. Ja jonkinlainen lista pitäisi kai kirjoittaa sairaalakassin sisällöstä, en nyt kuitenkaan vielä pakkaa sitä.

Kuun vaihteessa olisi tarkoitus lähteä kyläilemään toiselle puolelle Suomea: oli jännää, kun lisäsin kyläilyreissuun ehdon "mikäli olen vielä yhtenä kappaleena". Todennäköisesti, mutta mistäs sitä koskaan tietää... 

Molemmat perhevalmennukset jäivät välistä, ja kyliltä kuulin, ettei menetetty mitään. Silti on hiukan huono omatunto. Ensi viikolla olisi mahdollisuus osallistua psykologin luennolle (lapsen asema perheessä) ja on "pikaneuvola". Sen jälkeiseollä viikolla onkin jo synnytysvalmennus - vielä en osaa jännittää, valmennusta enkä synnytystä.


6 kommenttia:

  1. Ihania kuulumisia! Hienoa, että voit hyvin ja pääset vähän enemmän liikkumaankin. Ja vauvan liikkeetkin kuulostaa niin tutulta, ihan samat tuntemukset olleet viime aikoina. Olet oikeassa, ei sun mahan kasvua noiden valokuvien perusteella oikein huomaa. Toista on täällä, tämän päiväisen mittauksen perusteella aletaan liikkumaan jo yläkäyrillä. Hoih.. =) (Ja olet oikeassa, noi käyrä-sanat on argh ärsyttäviä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se hyvä, että seurataan kaikenlaista, mutta välillä (=aina) tuntuu, että niistä ollaan ihan liian tarkkoja. Meidän terkkari jopa esitteli miulle tietokoneelta miun mahan kasvua joka on, tosiaan, "hienosti keskikäyrillä". Mitä hienoa siinä on, että on keskivertomaha?

      Poista
  2. Tuo on kyllä niin ihmeellistä miten lujaa ja kovaa voikin tuommoinen pieni paketti myllätä tuolla massussa. Oikein kipeetä tekee! Ja samaa mieltä Oon kanssa, näyttää oikein somalle ja samankokoiselle masusi :)

    Sairaalakassia en meinannut kyllä mitenkään erikoisesti edes pakkailla. Mukaan otan kameran ja kännykän laturin. Muut kyllä hoituu sairaalasta. Ehkä hammasharja pitänee lisätä tuohon listaan, mutta muuten näillä mennään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika samalta se miunkin lista kuulostaa (+ vilukissalle villasukat ja villatakki), mutta miun on pakko tehdä lista: jos "lähdön hetki" tulee yllättäen, niin en varmaan osaisi hermostuksissani pakata yhtään mitään. :D

      Poista
  3. Voi kun tuli oma raskausaika mieleen, tutulta kuulosti. Paitsi sulle on kertynyt raskauskiloja paljon vähemmän kuin itselleni, onnekas olet :)

    Ja tuosta sairaalakassista on pakko sanoa muutama sana. Itse pakkasin aivan liikaa kaikkea mukaan! Vallan hyvin olisin pärjännyt ottamalla mukaan vain kameran ja puhelimen latureineen, hammasharjan ja -tahnan, hiusharjan, naamarasvan, huulirasvan, parit alushousut ja sukat, sekä imetysliivit. Esimerkiksi "kotiutumisvaatteet" olivat aivan turhat, koska puin päälleni samat vaatteet, joilla olin sairaalaan tullutkin. Lukemisetkin jäivät aikalailla lukematta. Aika kului lähinnä imettäessä, nukkuessa ja syödessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kassivinkeistä! Tuo huulirasva onkin tärkeä, sen olisin unohtanut. Miekin meinasin ottaa jonkin roskalehden mukaan, mutta se saattaa tosiaan jäädä lukematta.

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!