tiistai 5. helmikuuta 2013

Tuttipussi (täydellinen turhake?)



Lähestyvän vanhemmuuden myötä sitä oppii paljon uutta paitsi itsestään, myös puolisostaan. Mekin olemme pitäneet yhtä jo  vuodesta 2005 ja tunteneet vielä pitempään, mutta enpä ennen tätä vuotta ollut koskaan tullut kysyneeksi mieheltäni, kuinka hän suhtautuu esimerkiksi niin tärkeisiin asioihin kuin perhepeti, kestovaipat, tutti ja kaupan vauvanruuat.

Mie olen työssäni päässyt osallistumaan niin monen lapsen tutistavieroitukseen, että olisin kyllä ollut ihan valmis tukemaan mieheni mielipidettä olla koskaan tarjoamatta lutkutinta lapsellemme. Toisaalta olen päässyt myös kuuntelemaan monen vanhemman huolestuneet ajatukset siitä, kuinka lapsi syö kaikki päivä- ja yöunet peukaloaan - olin siis ihan tyytyväinen, kun mies ilmoitti aikovansa tarjota tuttia jälkikasvulleen.

(Henkilökohtainen mielipiteeni tästä tuttijutusta on, että tutti on hyvä tarpeeseen, pikkuvauvaiässä. Sitä ei tarvitse lutsuttaa päivät läpeensä kolmivuotiaaksi asti, vaan mahdollisimman vähän mahdollisimman vähän aikaa. Kaikki vauvat eivät innostu tutista koskaan. Jokainen vanhempi tekee tietysti tavallaan.)

Mutta niin, tuunailin kaapin perukoilta löytämästäni, pikkuruisesta kenkäpussista tuttipussin. Pussissa ovat siis olleet miun nyt jo puhkitallatut, taitettavat ballerinat (ja oi kuinka ne olivatkin ihanat - miun varpaat hiertyy usein rikki hyvissä ja tutuissakin kengissä, joten mukana oli hyvä kantaa kevyitä vaihtokenkiä).  




Tämä tuunaus oli maailman helpoin: piirtelin vain kangastusseilla tutin sopivan kokoiseen kangastilkkuun ja ompelin kiinni valmiseen pussiin. Tadaa!

Mutisin kyllä miehelle, että tuttipussi saattaa osoittautua maailman turhimmaksi vauvajutuksi. Toisaalta, jos tuttia kuljettelee mukana, on sille varmaan ihan hyvä olla olemassa jonkinlainen kuljetusjuttukin - miksei siis kestävä ja pestävä pussi?

Muuten, hauskaa Runebergin päivää!  Omissa suunnitelmissa on aikeissa lähteä tänään kyläilemään ja ajattelin hakea matkan varrella olevasta leipomosta viemisiksi Runebergin torttuja. Jännää, yleensä en ole yhtään välittänyt niistä - kuuluuko se jotenkin raskauteen, että juhlapäivät ja perinneruuat tulevat tärkeämmiksi? Olen mm. päättänyt, että laskiaisena meillä syödään kotitekoista hernerokkaa ja laskiaispullia. Lisäksi haaveilen äidin tekemästä hapanlohkosta.

2 kommenttia:

  1. Kivannäköinen pussi ja luulen että jossain tilanteissa ihan tarpeellinen. Ite olen ainakin huomannut, että joskus reissussa ärsyttää kun ei tiedä mihin sen tutin laittaisi ettei kauheesti likaannu/huku. Hoitokassin pohjalla sitten yleensä pyörii... :D

    Itse olen yrittänyt pitää tutin syönnin ainoastaan nukkumatilanteissa, hereillä ollessa vauvalle ei juuri tuttia tarjota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, meillä voi pussista huolimatta käydä niin, että tutti pyörii aina hiekan seassa laukun tai taskun pohjalla: yritä nyt sitten muistaa ottaa tutin lisäksi pussikin mukaan. :P

      Saas nähdä mitä meidän tutinsyömisen kanssa käy, mutta ajatus on ainakin kaunis! :D

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!