tiistai 12. helmikuuta 2013

Vauvan hatun tuunaus / nallepipo


 En ole oikein koskaan tuunaillut omia vaatteitani, enkä kyllä tehnytkään niitä. Vauvan vaatteisiin suhtautumiseni on vähän toinen: johtuuko se siitä, että vauvan vaatteet maksavat vähemmän kuin aikuisen, joten epäonnistumisista ei synny ainakaan suuria taloudellisia tappioita? Vai onko se siitä, että vauvan vaatteet ovat pienempiä ja siksi helpompia ja nopeampia tuunata? Vai onko tämä nyt jokin hormonijuttu: "Haluan vaatettaa lapseni omien käsieni tuotoksilla, vaikken osaakaan ommella?"

Tai sitten se on ihan vain siitä, että lasten vaatteiden kanssa ei tarvitse olla ihan niin tosikkomainen. Itseäni en oikein osaa kuvitella nallepipossa, mutta lapseni kyllä voin. Ja onneksi lapsi ei ihan heti osaa pistää vastaankaan.

Pikkuisemme vaatteet on hankittu melkein kokonaan kirpputoreilta ja Huuto.netistä. Lisäksi miun äiti oli säästänyt joitakin miun ja siskojen vauva-ajan vaatteita ja ostanut esimerkiksi alennusmyynnistä joitain ihan uusiakin. Itse olen ostanut vauvalle uutena parit sukkahousut ja yhteensä neljä bodya, nekin isompia kuin kokoa 62, kun nettikaupassa oli hyvässä tarjouksessa yksivärisiä (sinisiä ja mustia, ihanaa!) perusbodeja.

Huudosta huusin ihan aluksi kaksi vauvojen vaatepakettia, joiden sisällöstä 85 % oli juuri meille sopivaa, 10% luokkaa "noh, ehkä tätä joskus tulee käytettyä"  ja sitten 5 % aiheutti syvän huokaisun "voi luoja, mitä mie tälläkin teen". Kyseisen reaktion sai aikaan kaksi aivan karmeaa potkupukua (jotka lahjoitin suoraan Konttiin) ja sitten tämä hattu:


Eihän siinä mitään, tuohan on ihan siistikuntoinen ja lämmin hattu ja lippa toimii varmaan hienosti suojana silmiin paistavaa aurinkoa vastaan (harsolla peitettyyn vaunukoppaan paistaakin aurinko ihan hirveästi). Tuo ei nyt kuitenkaan ihan miellyttänyt miua. Teddykangas oli kuitenkin kivaa eikä meillä ollut vauvalle muutakaan lämmintä pipoa (ties millaiset ilmat huhtikuun alussa on), joten tyynen rauhallisesti tartuin saksiin ja leikkasin lipan poikki. Sitten ratkoin sen irti hatusta, samoin tuon lipan yläpuolella olleen kangasmerkin.


Siistin reunat, ompelin ne uudestaan ja tein valkoisella villalangalla koristeet. Leikkasin paksusta huovasta korvat ja ompelin ne sojottamaan pystyyn myssyn laelle.


 Ja tadaa, meillä on nallepipo! Kypärämyssyn kanssa varmaan oikein lämmin yhdistelmä.

Pipon myötä tunnen oloni jo aika hyväksi äitikokelaaksi, vaikka neuvolan vanhempainillat jäivätkin välistä...


jk. Julkaisin muuten tuolla yläpalkissa listan viime vuonna tehdyistä askarteluista ja tuunauksista sekä (kauhean optimistisena) listan myös tälle vuodelle - ehkä sitä vauvankin myötä ehtii tekemään kaikenlaista?

10 kommenttia:

  1. Tehdään niin että tuunaat ja ompelet meilekin vaatteita!? Jooko?? Lähetän sulle postissa kaikkee kivaa :D oon kyl niin vihree kateudesta! Ihana pipo!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä tehdä, tulisi liikaa paineita. :D Mutta kiitos kehuista!

      Ja nyt kun siulla on se oma ompelukone niin ajattele, millaisia maailmoja sen kanssa avautuukaan!

      Poista
  2. Ihanan pipon sait aikaan! Lähtökohta oli aika hmm.. mielenkiintoinen. Voikun osaisi itsekin nähdä potentiaalia tuollaisissa ei niin kivoissa jutuissa ja saisi hienoja juttuja aikaan. -ennu

    VastaaPoista
  3. Ihana! Miten nuo korvat ovatkin aina niin supersuloisia lasten päähineissä ja haalareiden/takkien hupuissa :D ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että itsekin olen sovittanut jotain kissakorvapipoa, mutta miun päässä se näytti vain typerältä. :D Lapsilla ne ovat vain suloisia. Jännä juttu.

      Poista
  4. Wau, ei uskoisi kyllä samaksi pipoksi :) Ihana!

    VastaaPoista
  5. Mun blogissa on sulle haaste! :)

    http://silmukansaalistus.blogspot.fi/2013/02/minullako-outoja-tapoja.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo, kiitos! :D Pitääkin tehdä tunnustuksia joku päivä!

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!