torstai 14. helmikuuta 2013

Ystävänpäiväkortteja ja -kuulumisia


Itsellä ystävänpäivä kuluu käyden neuvolassa ja lupasin myös lähteä pienelle köpöttelylenkille erään ystävän kanssa. Ja illalla saan karkkia (ihanaa) kun lupasimme miehen kanssa juhlistaa ystävänpäivää katsomalla elokuvan (jos mie saan valita, niin jonkin ihanan lällyn ja romanttisen) ja ostamalla karkkia - jo pari päivää on kauheasti tehnyt mieli "jotain hyvää", mutta yritän kovasti olla herkkuperseilemättä (anteeksi sanavalinta) ihan joka päivä.

Tein pari ystävänpäiväkorttia

Illalla voisi myös vähän yrittää tutkia meidän uutta videokameraa. Voi kamalaa, vihaan videointia, sain traumoja opiskeluaikana kun asiakkaankohtaamisharjoituksia ja ryhmähaastatteluja ja -kokeita videoitiin: se niiden filmien katsominen ja se oma ääni... Omissa korvissani ääneni on suorastaan hunajaisen pehmeä, mutta todellisuudessa taidan kiljua ja kimittää kuin Minni Hiiren pikkusisko. Meidän häitäkään en halunnut videoitavan, koska en tahdo katsoa itseäni nauhalta enkä tahtoisi kenenkään muunkaan katsovan.  Tosi aikuismaista, eikös?


Kamera kuitenkin hankittiin vauvaa varten. Miulla ja miehellä kun on kummallakin vanhempien kuvaamia videoita omilta lapsuusvuosiltamme, joten haluaahan sitä muistoja omallekin lapselleen. Että varokaa vain ystävät ja sukulaiset, meillä pääsee sitten tallentumaan filmille!

Samalla jouduimme pistämään elämän risaiseksi ja ostamaan uuden mikron. Edellinen nimittäin sanoi iltateetä lämmittäessä tavallisen "hrrrrrr":n sijasta "hrrrRÄKSPOKSPOKSHRRRRRÄKSKRASAAK" ja sai aikaan mielenkiintoisia valoilmiöitä.


Merkittäköön nyt tännekin, että olen vihdoin saanut haettua puntit varastosta ja olen jopa nostellut niitä nyt muutamana iltana. Tulee kyllä tarpeeseen, ei tarvinnut paljoa heilua, niin kädet ja hartiat tunsivat kyllä seuraavana päivänä jotain tehneensäkin... Ihan hyvää harjoitusta vauvankantelua varten.


Ihanaa ystävänpäivää kaikille! (Tai sitten ihan vain ihanaa torstaita, jos kaupalliset sydämet ja hempeily eivät innosta. :) )


jk. Mies lupasi miulle perusteellisen hartiahieronnan ystävänpäivälahjaksi. Ooo, tulee tarpeeseen! 

8 kommenttia:

  1. Ihanat kortit! Onko noi tehty sellasella leikkurilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan perinteisesti saksilla vaan. Leikkuri olisi kyllä ihana, mutta miun askartelukaapin säilytystila taitaa olla toista mieltä. :D

      Poista
  2. Tsih. Tuo oman puheen kuuleminen on kyllä kaikista pahinta. Hrr.. Tuoreessa muistissa vielä gradun litteroinnit. Miekin kuulostin ihan Minnihiireltä. Muista nyt sitten kuvata oikein paljon itseäsi ja ääntäsi! Siihen varmaankin tottuu.. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luuletko? :D Noh, vauvan kanssa on ehkä helpompi, keskityn vaan ihastelemaan miten suloiselta meidän pikkuinen filmillä näyttääkään ja unohdan oman ääneni. :D

      Poista
  3. Meilläkin on videokamera, millä oon yrittänyt poikiakuvailla, mutta jos se ei ole koko aikaa esillä, niin helposti unohtuu se kuvailu :( Ja sitten kun olisi hyvä tilanne ja haen kameran niin akku on tyhjentynyt itsekseen.. :) Toivottavasti olette aktiivisempia! :D

    Hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta, että jos jokin tavara ei ole esillä tai ainakin tosi helposti saatavilla, ei sitä tule käytettyä. Ihan tavallisenkin kameran kanssa huomaa saman.

      Poista
  4. Oi, kunnon hartiahieronta olisi kyllä paikallaan! Vauvan kanniskelu on meinaan aika raskasta - eli ihan hyvä, että kaivoit käsipainot esille :D

    Meidänkin ex-mikro piti muuten vastaavanlaisen konsertin hajotessaan. Se oli aika pelottavaa! :o Pelkäsin, että syttyy koko mikro palamaan. Onneksi ei syttynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ne pahuksen puntit on taas pari päivää keränneet pölyä. Pitää ryhdistäytyä tänään.

      Täälläkin alkoi haista ihan kamalalle (sähkölle?) sen äänen jälkeen, eipä tullut pieneen mieleenkään lämmittää vielä yhtä teekupillista sillä vehkeellä.

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!