maanantai 4. maaliskuuta 2013

Uusi viikko


Olipa kiva viikonloppu. Ollaan miehen kanssa siitä onnellisessa asemassa, että meillä kummallakin on työ, joka tuo mukanaan vapaat viikonloput. "Nuorempina" oltiin joka viikonloppu jossain sukuloimassa tai kumpikin päivä oli täynnä kavereiden tapaamisia, parina viime vuonna ollaan sitten onnistuttu olemaan välillä "itsekkäitä" ja pysymään välillä ihan kotonakin.


Lauantai kului siivoillessa: molemmilla koirilla on karvanlähtöaika. Corgin omistajien kuiva vitsi tosin on, että corgeilla on kaksi karvanlähtöaikaa vuodessa ja kumpikin niistä kestää kuusi kuukautta: meilläkin sitä karvaa lähtee molemmista tasaiseen tahtiin, mutta muutaman kerran vuodessa on kyllä erotettavissa ne ajat, jolloin sitä karvaa lähtee runsaan sijaan ihan saakutisti. Koirat on nyt furminoitu joka päivä ja pesty ja mie käyn imurin kera taistoa karvoja vastaan, mutta silti meillä on koko ajan sen näköistä, ettei imuria oltaisi nähty pariin viikkoon. Kiva, etenkin näin kevätauringon paisteessa.

Siivoilun lisäksi ehdittiin lauantainakin ulkoilla, kokkailla, leipoa ja töllöttää Holmes NYC:n (Elementary)  pari katsomatta jäänyttä jaksoa nettitv:stä. Onneksi on olemassa nettitelkkarit ja dvd-boksit, muuten miulta jäisi valtavasti hyvää tv-viihdettä katsomatta, koska en osaa enkä edes halua päivystää oikeana päivänä oikeaan aikaan telkan ääressä.


Sunnuntaina appivanhemmat tulivat käymään ja käytiin porukalla syömässä miehen syntymäpäivien kunniaksi. Anoppi, joka on mieletön käsityötaituri, oli tehnyt vauvalle aivan ihanan villahaalarin.

 

Miekin laittauduin ihmismäisen näköiseksi syömään menoa varten. Kun kävin töissä, meikkasin ja laitoin hiukset joka aamu - nyt kotona ollessa se ei kuulu aamurutiineihin, vaikka yritänkin katsoa, että tukka on suht siististi ja naama ja vaatteet puhtaat. Laittautuminen ei nykyään edes ole kauhean miellyttävää, inhottaa tuo naaman turvotus (juu ja tiedän, ettei se oikeasti edes ole kovin pahaa) ja lisäksi olen mielettömän kyllästynyt mammafarkkuihin, jotka ovatkin ainoat julkisen paikan housut, joita olen lokakuun jälkeen päässyt käyttämään. Mie, joka en normaalistikaan oikein välitä farkuista. Parien farkkujen lisäksi omistan yhden mammahameen ja tietysti parit kotoiluhousut.


Mokkakakku oli oikein onnistunut, välissä oli aprikoosihilloa. Miulla ei tosin ollut tässä kaakussa muuta hommaa kuin reseptin etsiminen ja kakun kostuttaminen + kuorruttaminen ja pähkinöiden viskominen, kaikki kunnia kuuluu siis meidän perheen kakkupaakarille.





Karkkiksen blogista nappasin idean käyttää Kivi-tuikkuja pikkuisina maljakkoina, ja sain tällä tempulla pari päivää viime viikolla saaduille ruusuille. Kukat ovat kivoja. 

Yhtään kivaa ei puolestaan ole tuo lumimäärä, joka edelleen on ulkona:

Keittiön ikkunasta 4.3.13
  Perjantain ja viikonlopun aikana paistoi aurinko ja lumi tuntui sulavan vauhdilla takapihalta. Nyt siellä on taas -18 ja samanlaista säästä on kai ennustettu koko viikoksi. Lauantaina innostuin jo tekemään ensi kesän piha- ja ruukkukukkasuunnitelmia, nyt saavat suunnitelmat näköjään taas odottaa. Tulisi jo se kevät!

Pakkasesta huolimatta, mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! 

8 kommenttia:

  1. Kirjauduin just bloggeriin aikomuksena kirjoittaa ahdistumispostaus aiheesta kevätaurinko, pöly ja kissankarvat. Olitkin ehtinyt ensin, joten tyydyn vain komppaamaan sua tällä kommentilla :D

    ps. mokkakakku on tosi herkullisen näköinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on se vuodenaika kun miettii, että miksi hiivatissa meillä onkaan koiria. :P Karvojen suurhyökkäys taitaa jo olla ohi, nyt käydään jälkisotaa...

      Poista
  2. Pinkin ruusut sopivat ihanasti noihin tuikkuihin! Viikonloppunne kuulosti kivalta. Sekä kotona oleilu että juhliminen perheen kanssa on kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti tasapaino on tärkeää viikonloppujenkin vietossa. :D Ensi viikonloppuna on tiedossa samankaltaista ohjelmaa, odottelen jo sitäkin innolla.

      Poista
  3. Juu ei paljon hymyilytä tuo lumimäärä. Täällä sitä satoi koko lauantaiillan ja -yön, eiliseksi vähän taukosi ja nyt on taas koko päivän tuiskunnut. Hanget korkeat nietokset saisivat mun puolestani jäädä jo taakse...

    Tsemppiä karvasotaan! Meillä on jatkuvasti niin karvaista, että jatkuvasti saisi heilua furminaattorin, imurin ja tarrarullien kanssa, mutta en vaan jaksa. Ostan sitten kissanvärisiä vaatteita ja huonekaluja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, meilläkin matot, huonekalut ja tulevan vauvan vaatteet valitaan niin, että niihin karva ei joko tartu tai ainakaan ei näy kovin selkeästi.

      Poista
  4. Holmes NYC on täälläkin suosikki! Se on tosi hyvä sarja! Ja vitsi miten hyvältä tuo kakku näyttää, voi slurps!

    Mie koko ajan toivon ettei meille tule ketään yllätysvieraita, koska näytän kotona aina aivan räjähtäneeltä. Mukava kyllä tosiaankin välillä käydä jossain, kun voi laittaa ihan ripsariakin. Ainut on, että muistaako sen sitten illalla pestä pois.. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miekin olen pari kertaa ollut ihan kauhistunut, kun päivällä on ovikello soinut ja oven takana on ollut huoltomies tai naapuri: ja mie olen näyttänyt ihan sillan alta repäistyltä! Argh, NIIN noloa. :P

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!