perjantai 1. maaliskuuta 2013

Uusia kokeiluja: vauvan tossut ja pipo

Miun pitäisi varmaan oikeasti ostaa jokin baby born -nukke mittatikuksi ja kuvausrekvisiitaksi näitä vauvanjuttuja varten... Kyllä on tuskallista yrittää tehdä esimerkiksi oikeankokoisia tossuja ja sitten vielä kuvata niitä, varsinkin, kun ne sattuvat olemaan mustat.

Yritin virkata remmilliset tossut ihan vastasyntyneelle. Kunnianhimoista, kun en ollut koskaan virkannut minkäänlaista kaarevaa muotoa, saati tehnyt remmejä yhtään mihinkään. Otin pohjan koon mammalta joululahjaksi saaduista vauvan tossuista ja näissä on nyt kaksi vaihtoehtoa: joko nämä ovat täydellisen hyvät ja tukevat jo ensimmäiset pari viikkoa, tai sitten saan lahjoittaa nämä kaverin lapselle, joka sitten pää punaisena kiskoa näitä baby borninsa jalkaan.


Ilahtuneena siitä, että olin onnistunut saamaan aikaiseksi kaksi edes suht samankokoista tossua, päätin jatkaa rajojeni koettelua:  neuloisin myssyn. Tiedoksi uudemmille lukijoille, että miehän en siis neulo muuta kuin kaulaliinoja. Suurin saavutukseni ovat pari kuukautta sitten valmistuneet lapaset for dummies, jotka ovat kyllä lämpimät, mutta eivät ehkä siedä tarkempaa tarkastelua. Muutenkin olen aina ollut oikea käsityönopettajan painajainen.

Suhisee-blogin Oo antoi blogissaan (tällaiselle tumpelollekin) suht helpon kuuloisen korvamyssyn ohjeen. Innoissani aloin sitten myssyn neulontaan, tajuten, ettei miulla ole ohjeenkaltaista lankaa eikä sopivia puikkoja. Koska olen luonteeltani "kaikki tänne nyt ihan heti" -tyyppiä, päätin rohkeasti soveltaa ja tein ohuemmasta langasta pienemmillä puikoilla täysin omasta päästäni vetäisemälläni silmäluvulla pipon. Sisäkorvat tein vaaleanpunaisesta huovasta ja ompelin kiinni.

Toivottavasti kehityn tässä myssynteossakin vuosien varrella

Pipon koko on aika mini, joten sekin sopinee pikkuiselle ensimmäiset viikot tai pääsee samalle baby bornille kuin tossutkin. Luulen (toivon!) kuitenkin, että tuo on sopiva ja täydentää käytössä aiemmin tehtyä, aika paksua nallepipoa. Harmi kun ei ole se vaippahousuinen kuvausavustaja-mittatikku on vielä työn alla!

Viikonloppuna tulee vieraita, joille mies haluaisi leipoa täytekakun. Reseptin valinta jää kuulemma miun harteille. (Tämä kertoo muuten hienosti meidän luonteiden ja erilaisuudesta: mie valitsen reseptit sen mukaan, mitä arvioin osaavani tehdä, ja mies taas tekee, mitä tahtoo.) Vähän mietin jonkinlaista mokkakakkua, mutta pitää nyt vielä googletella.

Mukavaa perjantaita kaikille! Mihin nämä viikot oikeasti menee... 

6 kommenttia:

  1. Jee! Hyvä, että ohje pääsi käyttöön vaikka muokattuna! Toivottavasti menee päähän, ja aina sitä löytyy vaikka joku nukke, johon pipo sopii =) Tossutkin näyttävät hienoilta!

    Nam, täytekakkua. Miekin olen sitä himoinnut jo muutaman päivän.. Slurps. Pitäisköhän tehdä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miusta tuntui, että meillä on kaikissa vaatteissa vain kauheasti kasvunvaraa, niin tein sitten riskillä tuosta piposta ehkä kuitenkin liian pienen... Noo, jospa joululahjapaketissa olisi sitten nalle tai nukke, jolle pipon saisi päähän. :D

      Poista
  2. Söpö tuo pipo, korvat on jotenkin aina niin veikeä lisä :D Hyvin oot osannu soveltaa, vaikka ekoja tekeleitä onkin! Kohta on onneksi se soviteltava omasta takaa:) mie en vieläkään tiedä miun viimeisistä tossuista meneekö ne oikean ihmislapsen jalkaan kun testaaja puuttuu, ainakin nukelle olivat isot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on sitä kasvunvaraa sitten niissä tossuissa. :D

      Poista
  3. Ihana pipo! Mäki tein pipon sillon kun Mimosa oli vielä mahassa. Se on sille sopiva nyt puol vuotiaana :D Kuvittelin sen paljon isommaks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pipot on kivoja kun ne valmistuvat niin nopeasti. :D

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!