tiistai 5. maaliskuuta 2013

Vauvan sitterin tuunaus

Projektilistalla oli jo pitkään roikkunut sitterin tuunaus.

Eihän tuo mikään ruma sitteri ollut alunperinkään, ihan ok. Siksi se oli siellä listalla roikkunutkin, kun olisihan sitä voinut tuollaisenakin katsella.

Sitteri ennen (löytö Kontista, btw)
 
Mutta koska miulla oli aikaa ja kiinnostusta, tuli siitä tällainen:

Ompelin uudet kankaat suoraan kiinni vanhaan päälliseen, ja se oli (sitterin pehmusteista huolimatta) aika helppoa. Ongelmia koituikin sitten tuon vyön ja niskatyynyn kohdalla: luulin, että ne olisivat olleet helppoja, mutta tyyny oli niin paksu että sen pyörittely ompelukoneessa oli vaikeaa, ja tuon vyön kanssa olisin välillä kaivannut insinööriä, että olisin ymmärtänyt, kuinka se kannattaa tehdä. Eli se klassinen: vaikeaksi luullut jutut osoittautuvatkin yllättävän yksinkertaisiksi ja ne niin helpoilta ja nopeilta vaikuttavat eivät todellakaan ole sitä. 

 
Kankaiden kanssa olisi tietysti voinut irrotellakin, mutta hillitsin itseni. Alkuperäisessä suunnitelmassa eivät olleet edes nuo napit, lisäsin ne sitten viimeiseksi ja ne olivatkin aika kivoja. 
Kun sain sitterin päällystettyä, huomasin, että olin ihan ajattelematta tehnyt sen olohuoneen nojatuolien päällystämisestä jääneestä jämäkankaasta. Täysi sattuma siis, mutta ihan hyvä. Ainakin isojen ja pienten istuimet sopivat nyt yhteen ja tuo kangas on todettu aika koirankarvaahylkiväksi. 


Listani "Nämä haluaisin ehtiä tekemään ennen vauvan syntymää" alkaa käydä aika lyhyeksi. Kaikki mahdollinen on pesty, kasattu ja ostettu, pakastimeen on tehty sekä ruokaa että leivonnaisia  Sain luettua viimeisenkin pitkään lainassa roikkuneista kirjaston kirjoista ja nyt on tuo sitterikin päällystetty. Nyt yritän olla keksimättä listaan enää lisää tehtävää, toivon että alkaisin tylsistyä ja turhautua ja haluaisin vain päästä synnyttämään - vielä ei ole yhtään sellainen olo.

Ai niin, ensimmäiset "Jokos on alkanut tapahtua jotain?" -puhelut ovat tulleet! Ensimmäinen tuli sunnuntaina, kun laskettuun aikaan oli vielä kolme viikkoa ja kaksi päivää. Ei, en ole tapahtunut mitään, ja me ilmoitetaan kyllä heti, kun jotain ilmoitettavaa on. Erityisesti mammani tuntuu pelkäävän, että saa tiedon pikkuisen syntymästä vasta ristiäiskutsussa. Kovasti houkuttaisi laittaa puhelin kiinni seuraaviksi viikoiksi.

6 kommenttia:

  1. Oho! Melkoisen tuunauksen olet tehnyt! Hiano!

    Jep, puhelimet kiinni vaan ja vasta ristiäiskutsussa sitten lapsen syntymästä. Ei huono idea. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :)

      Onhan se ihanaa, että sukulaiset ovat niin innoissaan, mutta ei miua oikeasti huvittaisi kuvailla kaikkia tuntemuksiani ihan jokaiselle ihan joka päivä. :P

      Poista
  2. Yhdyn edelliseen kommenttiin :D

    VastaaPoista
  3. Meille ei ehtiny tulla noita puheluita kun neiti päätti putkahtaa 2 vko:a etuajassa. Meillä ei olli ketään noin hätästä tuttua/ystävää/sukulaista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En miekään uskonut, että niitä nyt vielä alkaisi tulla. Noh, myö ollaankin karjalaisia, varsin hätäistä sakkia...

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!