tiistai 23. huhtikuuta 2013

Apua, se kasvaa (kohta ulos vaatteistaan)!



Täällä sitä ollaan, käytännöllisesti katsoen tyttöporukassa - taloutemme ainoa uros näin päiväsaikaan on sekin kastroitu. Mies siis palasi eilen työelämään isyysloman jälkeen ja me pidetään nyt kotia pystyssä kahden naisen ja kahden koiran voimin.

Eilinen meni tosi kivasti, tyttö nukkui pitempiä päiväunipätkiä niin sain siinä samalla leivottua (!!!) ja pestyä pyykit. Käväistiin vaunujen kanssa läheisellä pankkiautomaatillakin - paljon jännää siis. :D Tämä aamu taas ei ole alkanut niin vahvasti, klo 04.00-06.00 sain leikkiä tytön kanssa ah niin kivaa ja jännittävää leikkiä nimeltä Pieni Tutintiputtaja ja Väsynyt Äiti. Arvaatte varmaan, kumpi oli kumpi... Jospa sitä itsekin ottaisi päiväunet jossain välissä!


 Tyttö tuntuu kasvavan ihan silmissä ja voi jesta kuinka miua harmittaa, että se on kohta iso! (Öisestä tutintiputtelusta huolimatta..) Tietysti ihastelen tytön kasvamista ja kehittymistä (esim. välillä esiteltyä hymyä!), mutta on se aika surullista, että miun pieni vastasyntynyt on tänään kolmiviikkoinen. Ihan kohta tytön ikä on ilmaistava kuukausissa eikä viikoissa, apua!

Kasvamisessa harmittaa hiukan myös sellainen maallinen seikka, että ihanat vaatteet tulevat aikanaan käymään pieniksi. Varmaan itken kun huomaan, että jotkut bodyt tai housut eivät enää mahdukaan tytölle, eikä siihen päivään ole enää kauhean pitkä aika, koska meidän tällä hetkellä käytössä olevat vaatteet ovat kokoa 50. Miua ja miestä harmittaa kumpaakin, että tuo kuvassa oleva Barbapörrö -haalari jää myös kohta pieneksi - se on paitsi suloinen, myös maailman näppärin puettava!


Toinen vaatekappale, jonka tuleva pieneksi jääminen harmittaa, on miun tekemä essumekko. Tuo kangas oli niin ihana pienen tytön mekkoon ja mekosta tuli (vaikka itse sanonkin) niin söpö, että inhottaa, että sekin on joskus liian pieni. Onneksi tuo malli on sellainen, että mekko käy myöhemmin myös paidasta. Ja onneksi kangasta jäi vielä niin voin koettaa ommella siitä jotain muutakin.

Nyt kun kävin vaatteista lätisemään, niin on muuten ollut ihanaa päästä takaisin omiin vaatteisiin, vaikka vauvamaha olikin ihana. Miulle tuli raskauden aikana lisää painoa hiukan päälle kahdeksan kiloa ja  viisi päivää tytön syntymästä niistä oli jäljellä kaksi ja puoli. Sen jälkeen en olekaan vaa´alla käynyt, mutta suunta on kai ollut edelleen alaspäin, koska eilen huomasin mahtuvani viime keväänä ostamaani kovin tiukkavyötäröiseen mekkoon, jonka meinaan laittaa tytön ristiäisiin. Kiitos, Jokin Korkeampi Voima, kiitos - ei olisi todellakaan tehnyt mieli juhlamekko-ostoksille!

Laitetaan nyt vielä kuvakin - onneksi ei ollut mitään tiukkaa sikspäkkiä alunperinkään, niin nytkään ei ole palautumisesta kauheita paineita. :D 

Viisi päivää tytön syntymästä





Mukavaa tiistaita!

8 kommenttia:

  1. Pointsit sulle tosta leipomisesta! Meillä tyttö on jo kolmikuinen, ja nolona myönnän että oon leiponut ööö ehkä kerran. Ja sekin oli helppoakin helpompi pitsataikina :D No, ehkä tästä ryhdistäydyn joku päivä!

    Tyttö muuten oikeasti näyttää kasvaneen kovasti. Ja tuo barbapörrö-haalari on kyllä söpöin! Kehystät sen ja laitat seinälle - sopisi tytön huoneen värimaailmaankin oivasti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie olin kauhean yllättynyt tuosta leipomisesta, mutta tytön perinteeksi muodostuneet kolmen tunnin aamupäiväunet antavat mahdollisuuden olla tehokas. :D Saas nyt nähdä, kauanko tämä perinne sitten jatkuu.

      Hei kiitos vinkistä, saatetaan vaikka laittaakin haalari kehyksiin! :)

      Poista
  2. Maailman suloisin kuva tuo nukkuva pikkuruinen!!

    Tuosta kasvamisesta vielä. Vaikka aluksi tuntuu, että kohta minulla ei ole enää vauvaa kun se kasvaa niin nopeasti niin voin vakuuttaa, että tavallaan lapsi silti koko ajan paranee. Vauva-aika on omalla tavallaan ainutlaatuista, kun kehitys on niin nopeaa, mutta se vasta ihanaa on kun alkaa saada joka tavalla enemmän kontaktia pikkuiseen.

    Sitten tulee konttaus, kävely, puhuminen, piirtäminen, koulu ja ne ovat itse asiassa aivan ihania vaiheita kaikki.

    Iloa vauva-arkeen!!!

    Vakkari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan se on, että lapsen jokainen ikä on se paras ikä. Itsekin toki odotan sitä, että tytön kanssa pääsee oikeasti juttelemaan ja leikkimään ja hän alkaa muutenkin olla vähän aktiivisempi. Mutta on se vaan surkeaa huomata, että se huokaus "lapset kasvavat niin nopeasti" on ihan totta!

      Poista
  3. Vauva-aika menee totisesti liian nopeasti ohi! Meillä oli eilen 9kk-synttärit ja tuntuu, ettei mulla ole enää vauvaa, kun pikkunen jo konttaa, kävelee (tukea vasten), UHMAA kieltoja :D ja yrittää leikkiä samoja leikkejä 4v. veikan kanssa! Viime syksy tuntuu jo kovin kaukaiselta, kun oli vielä pieni nyytti sylissä <3

    Ihanaa kevättä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Byäääh, tääkin on joskus yhdeksänkuinen ja konttaa, silloinhan se on ISO TYTTÖ. Kauheaa. :D

      Poista
  4. Musta tuntuu ettei Mimosa edes oo enää vauva :( Se alkaa jo olla pieni ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kyläili eilen Mimosaa pikkuisen nuorempi tyttö, ja mie olin ihan kauhistunut, kuinka iso ja etevä sellainen jo on! Meidän vauva tuntui paljon enemmän vauvalta sen visiitin jälkeen.

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!