lauantai 13. huhtikuuta 2013

Kun pitäisi nukkua, vaan ei malta


Otsikko pätee sekä äitiin että tyttäreen.

Yöt menevät hyvin, tytöllä ihan alusta saakka - yöllä herätään kahdesti syömään ja sitten nukahdetaan välittömästi uudestaan. Viime yönäkin oli viiden tunnin unipätkä, äiti kiittää!

Päivällä... Noh, meillä ollaan kovin virkeitä. :D Ehdin tottua kotiutuessa olleeseen kolme tuntia unta - puoli tuntia hereillä - kolme tuntia unta -rytmiin, ja nyt tämä vaihtelevampi tunti unta - tunti hereillä - kolme tuntia unta - kaksi tuntia hereillä -rytmi vaatii totuttelua. Tietysti pitäisi yrittää nukkua silloin kuin tyttökin nukkuu, mutta tunnen päiväsaikaan olevani ihan liian pirteä, vasta sitten kuudelta alkaa väsyttää ihan antaumuksella. Pienet tirsat siinä kohtaa ovat piristäneet, mutta eilenkin tyttö päätti pysytellä tyytyväisenä ja pirtsakkana hereillä puoli kuudesta puoli yhdeksään - KOLME TUNTIA.

Tyttö on alusta asti nukkunut sellaisia kolmen tunnin pätkiä ja nukahtanut tosiaan nätisti heti syötään. Miulla puolestaan on ollut opettelemista uudestaan nukahtamisessa sekä siinä, ettei viiden minuutin välein tarvitsisi tarkistaa, hengittääkö lapsi vai ei. Onneksi nyt alkaa jo miullakin sujua vähän paremmin. :D

Askarreltiin - tästä on olemassa videokin, mutta luulen, ettei se koskaan päädy dvd:lle asti. :D
Meillä menee edelleen mukavasti. Nyt ovat kaikki isovanhemmat ja yksi isoisovanhempikin käyneet katsomassa tyttöä. Likka on saanut ihania lahjoja ja meitä vanhempiakin on muistettu.

Eilen olin reipas, soitin seurakuntaan ja sovin tytön ristiäisistä. Samalla selvitin myös ensi viikon vesikalustemiehet, he tulevat iloksemme tiistaina klo 8.00.  Toivottavasti maltamme nukkua kaikki kolme edes silloin edellisenä yönä.

Ja eilen päästiin koko perhe hetkeksi ulos, kun tehtiin ensimmäinen (lyhyenläntä) vaunulenkki! Oli kivaa, tätä olin odotellutkin kuukausitolkulla. Taloyhtiön pihan läpi tyttö piti kauheaa huutokonserttia mutta hiljeni heti, kun päästiin jalkakäytävälle asti - piti varmaan tehdä naapureille tiettäväksi, että hän on nyt täällä?

4 kommenttia:

  1. Voi kun hän on pieni <3

    Kiva kuulla, että yöt menevät hyvin. Se on oman jaksamisen kannalta tosi tärkeää. Meillä meni taas viime yö ihan miten sun sattuu, huoh. Eikä päiväunissakaan ole mitään rytmiä. Ehkä tämä tästä vielä joskus.. :)

    PS. Mun on pitänyt kysyä, että näyttääkö tyttö etukäteen suunnitellulta nimeltään, vai jouduitteko pistämään mietintämyssyn uudestaan päähän?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ....Nooh, meninpä sanomaan, viime yö nimittäin meni taas miten meni. :P Johonkin kun tottuu, niin heti se muuttuu!

      Miehestä tyttö oli heti ihan kaavaillun nimen näköinen, miun piti vähän aikaa miettiä ja pohdiskelin sopivampia nimiä, mutta koska sellaisia ei ollut, niin pitäydyttiin ennakkoon pohditussa nimessä. Parin päivän jälkeen en enää olisi osannut ajatellakaan muuta nimeä likalle. :)

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!