tiistai 28. toukokuuta 2013

Ihan hyvä äiti kirjastossa

Ellu oli eilen elämänsä toisessa asuntonäytössä, ja pääsee tänään kolmanteen. Ja jos oikein innostaa, niin ennen perjantaita neljäänteenkin. Manducassa roikkuva vauva on asuntonäytössä muuten oikein vaivaton, mutta puolet miun ajasta on vaarassa mennä tyttöä ihastelevan välittäjän ja muiden näytössä olevien viihdyttämiseen.

Eilisessä näytössä välittäjä intoutui esittelemään miulle eteisessä olevan laattalattian kätevyyttä. "Kato kun lapsilla kun on sitten niitä kurahousuja joiden kanssa sie joudut puljaamaan". Tämä ei tullut miulle yllätyksenä, kurahousuthan on tuoneet miulle elannon jo useamman vuoden, mutta miksi ihmeessä vain mie tarvitsen näppärää laattalattiaa tytön kurahousuille? Eikö miehen tarvitsisi sekaantua puuhaan? No, mukava välittäjä, ja upea asunto, itseasiassa sen pari viikkoa sitten hehkuttamani asunnon (muistanette, uimaranta ja pururata vieressä) naapurista.

Ensisijaisesti haluaisin kuitenkin löytää kodin tältä nykyiseltä  alueelta miehen lyhyen työmatkan ja hyvien lähipalveluiden takia. Keskustaan tästä on se kuutisen kilometriä, mutta parinsadan metrin päässä on kaikki, mitä arkipäivään tarvitsee, ruokakauppojen lisäksi mm. maailman pienin kirpputori ja iso kirjasto.

Kirjastovisiitit ovat Ellun kanssa sujuneet hyvin, jos hyllyjä silmäillessään vain muistaa toisella kädellä hytkyttää vaunuja. Eilisellä kirjastoreissulla bongasin tämän ja pakkohan se oli lainata:

Sari Helin - Huono äiti - tunnustuksia

Käsi ylös, kaikki tänä vuonna vauvansa saaneet/saavat - montako kertaa olet jo tuntenut itsesi huonoksi äidiksi? Miulla näitä mieltä ylentäviä kokemuksia on varmaan jo miljoona: huonous käy mielessä aina kun juon kahvia (Olen huono äiti, koska nyt vauva saa mahanpuruja - ja Ellu ei edes saa), kun vien lapsen ulkomaailmaan (Apua, nyt se stressaantuu), kun en vie lasta ulkomaailmaan (Miten se nyt ikinä oppii olemaan poissa kotoa?), kun lasken tytön sitteriin tavoittelemaan lelukaarta (Nyt se ei saa tarpeeksi syliä ja läheisyyttä) ja kun en laske tyttöä mihinkään vaan keitän vaikka sitä kahvia likka sylissä (Apua, nyt se ei saa kokemuksia erillisyydestä eikä pääse kehittämään käsiensä motoriikkaa).  Tunne on onneksi ohimenevää, mutta on se jännä, kuinka kehnoksi sitä oikeasti voi itsensä välillä tuntea.

Kirjan kirjoittajan lapset ovat jo paljon Ellua vanhempia, mutta kyllä tähän voi hyvin samaistua, niin äiti kuin kuulemma isäkin.

 


En sitten tiedä, auttaako viime viikkoinen lainaus pääsemään Huono Äiti -fiiliksistä vai pahentaako se vain niitä. Lainasin nimittäin Anna Wahlgrenin nykyään aika kiistellyn Lapsikirjan. On muuten ensimmäinen kasvatusopas, jota en lainannut töiden takia!

Anna Wahlgren - Lapsikirja

Wahlgrenhan ei ole mikään ammattikasvattaja eikä hänellä ole kasvatus- tai hoitovinkeilleen tutkimuspohjaa, mutta toisaalta hän on suurperheen kokenut äiti jolla on lasten kasvatukeen jalat maassa oleva, "Minulla oli elämä ennen sinua, vauvani, etkä sinä saa muuttaa sitä kokonaan" -kasvatustyyli. Wahlgrenin tytär on kirjoittanut hirviöäidistään paljastuskirjan, mutta kukapa meistä eläisi ihan juuri niin kuin saarnaa.

Töiden puolesta mie olen lukenut niin monta kirjaa tutkijoiden ja asiantuntijoiden kirjaa lapsen kehityksestä ja kasvatuksesta, että miusta iso osa Wahlgrenin vauvavinkeistä on ihan asiallisia. Lapsen kuuluu olla täysivaltainen perheenjäsen jonka tarpeet täytetään ennakoiden ja viivyttelemättä, mutta vanhemman tehtävä on myös opettaa lapselle luonnollisesti, ettei maailma pyöri vain kotona ja pikkuisen ympärillä. Kirjassa on käytännön vinkkejä vauvan päivärutiinin luomiseen, ruokailuun ja nukuttamiseen - siis sellaisia asioita, joita voisi kysellä omalta äidiltä ja muilta kokeneemmilta. Kirjan kielikin on aika rentoa ja miun oli aluksi tosi vaikea lukea sitä, varmaan siksi että olen tottunut kasvatusasioissa tieteellisempään asuun enkä siihen, että lasta nimitetään "mussukaksi" ja huutoa "kysymyksiksi".

Wahlgrenin kirja on julkaistu alunperin 1983 ja moni asia on siitä muuttunut (Wahlgren mm. suosittaa vatsalleennukuttamista ja välttää vauvan selälläännukkumista tukehtumisriskin vuoksi, vaikka neuvola suosittaa nykyään ihan samasta syystä tekemään juuri päinvastoin), mutta kyllä tästä saa paljon ajattelemisen aihetta.  Miun mielestä kirja on huomattavasti nykyistä mainettaan parempi.

(Tähän väliin korostan, että vaikka mie periaatteessa olenkin perillä kaikenmaailman ajankohtaisesta lapsitutkimuksesta, niin meillä Ellua kasvatetaan ihan maalaisjärjellä ja asenteella "kokeillaan, jos tää vaikka toimisi" :D)

Onko kukaan muu lukenut Lapsikirjaa, millaisia ajatuksia heräsi? 

 

Lainasin myös pari virkkauskirjaa ja vahakangaskirjan. Pitäisi nyt oikeasti ottaa koukku kauniiseen käteen ja yrittää tehdä Ellulle jonkinlainen kesäpipo. Virkkaus voisi myös olla ihan hyvää vauvan äidin käsityöhommaa, sitä kun pystyy tekemään pienissä pätkissä ja vaikka kun hytkyttää jalalla vaunuja.

Vahakangaskirja taas tulee tarpeeseen, miulla kun on jäljellä vielä aika paljon Ellun huoneen kaappiin käytettyä vahakangasta, ja kirpparilla näin itsetehtyjä ruokalappuja. Vahakankaasta saisi varmaan aikaan paljon muutakin.

Yhden kirjan lainasin lähinnä ihastelua varten, näihin luomuksiin ei miun neulontataidot riitä, vaikka ohjeet yksinkertaisia olivatkin: 

Sari Savikko - Pienten pukimet - nostalgisia neuleohjeita vauvoille ja taaperoille

Ihania, perinteisiä lastenvaatemalleja ohjeineen, historiaa lastenvaatteista ja vanhoja valokuvia ja lehtijuttujen kopioita.

Tätä pipomallia hiukan meinasin koettaa jossain kohtaa, se vaikuttaa älyttömän suloiselta ja ymmärsin jopa ohjeenkin:


 
Jos aloitan kohta, ehdin ehkä saada pipon valmiiksi ennen kuin se jää pieneksi...


Lisäksi lainasin jälleen yhden kirjan vanhojen vaatteiden uudesta elämästä:

 


Miusta on kauhean kiinnostavaa, kuinka näppärät ihmiset saavat vanhoista vaatteista aikaiseksi vielä jotain uutta. Aihe olisi nyt meilläkin ajankohtainen, koska aikuisen vaatteissa on yllinkyllin materiaalia lapsen vaateparteen. Ja tällaiselle aloittevalle ompelijalle vanhoista vaatteista ompelu tuntuu stressittömämmältä kuin ostetuista kankaista, kun rahallinen menetys ei ainakaan ole suuri vaikka tekele menisikin täysin pieleen. Jotain tällaisia olen jo Ellulle tehnytkin ja ideoita on... Ajatuksissa on myös ollut aloittaa tämän nykyisen blogin rinnalle toinen, joka keskittyisi käsitöihin ja tuunaukseen. Tämä nykyinen avautumispaikka kun on nykyään aikamoinen sekametelisoppa vauva-, sisustus-, leivonta-, käsityö-, askartelu-, tuunaus- ja pohdintajuttuineen. Katsotaan nyt.


Kirjastosta tarttui siis iso kasa innoitusta ja luettavaa, mutta mistäs saataisiin vielä sitä aikaa? :D

4 kommenttia:

  1. Täällä toinen paska mutsi hei! =D

    Kivoja kirjavinkkejä, pitäneepä vierailla kirjastossa tässä kesällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se "Olen maailman huonoin äiti" -fiilis on ihan uskomaton! Tällä hetkellä koen taas olevani hyvä äiti kun tyttö nukkuu tyytyväisenä maha pullollaan, mutta eiköhän se kohta taas iske. :D

      Poista
  2. Mä ostin ton Wahlgrenin kirjan esikoista odottaessani, eikä mullekaan (myös kasvatusalan ammattilaisena, kuten sinäkin) tullu siitä mitään pahoja viboja. Mieleenpainuvin neuvo, jonka siitä sain oli lapsen ottaminen mukaan kotitöihin, siis ruuan laittoon ym. Että ei tarvitse siivota ja tehä ruokaa silloin kun lapsi nukkuu, vaan sitä voi tehdä sen kanssakin. Kirja on nyt lainassa mun siskolla, ehkä vois lukasta sen uudestaan nyt tässä joskus :)

    Tulevaisuutta varten kirjavinkki: Mekkotehdas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, vaikuttaa hyvältä kirjalta - ainakin siinä luvataan selkeät ohjeet: tällä hetkellä väännän mekkoa niin hepreankielisten ohjeitten avulla ettei tottakaan...

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!