torstai 2. toukokuuta 2013

Tyttö 1 kk

Pikkuinen tyttösemme on saavuttanut kuukauden iän. Onnea, tyttöpieni, enää ikääsi ei ilmaista viikoissa, päivistä nyt puhumattakaan! :)



Meinasin kuukausittain kirjoitella näitä kuulumisia, jos ei muuta, niin omaksi ilokseni - vuoden päästä voin laittaa tulostimen laulamaan ja saan oikein näppärästi tallennettua pikkuisemme vauvavuoden.

Mitat

Koska tämä merkkipäivä nyt sattui aika huonosti neuvolakäyntien väliin, vetäisen äitimäisellä tarkkuudella arvauksen, että tyttö painaa 3,5 kiloa ja on 54 senttiä pitkä. (syntyessä 2875 g / 52 cm).

Muuta terveysasiaa

D-vitamiinitipat alkoivat kahden ja puolen viikon iässä ja tyttö on tottunut niihin aika hyvin, aluksi tyttö paukutteli runsaasti mutta oli ihan tyytyväisen oloinen. Nosteltiin annosta pikkuhiljaa ja ollaan nyt siinä viidessä tipassa. Tosin eilen tyttö pulautteli tavallista enemmän, pitää seurailla tilannetta.

Tytöllä oli maha kipeä iltaisin kahden viikon iän tienoilla: noin viidestä alkaen huudettiin pari tuntia ja mie olin jo ihan varma, että meillä on koliikki. Disfatyl -tipat auttoivat kuitenkin hyvin ja nyt mahavaivoja ei olekaan enää ollut.


Napa on parantunut hyvin ja ihokin on kunnossa.

Ruoka maistuu - ensin syödään rintaa ja sitten 50 milliä korviketta päälle. Tyttö pitää itse aika tarkasti huolta, että ruokailujen välit pysyvät noin kolmessa tunnissa.


Arkea

Yöt sujuvat mukavasti, tyttö herää kahdesti yöllä syömään ja nukahtaa sitten heti (mitä nyt sen tutin kanssa pitää ehkä joskus temppuilla..). Tähän asti yö on selkeästi pysynyt meillä yönä ja päivä päivänä, toivottavasti asia pysyisikin näin!

Tytöllä on myös ihan syntymästä asti ollut rytmi, joka on tämänkaltainen:
6.15/7 Herätään, syödään rintaa, tehdään aamutoimet, seurustellaan kun aikuiset syövät aamupalaa
n. 8 syödään, käydään aamupäiväunille
n.8-10.30/11 aamupäiväunet
10.30/11 syödään, yleensä jaksetaan seurustella pieni hetki
n. 12 taas unille (sisällä tai vaunukävelyllä)
n. 13.30 syödään, seurustellaan
n. 15 (yleensä lyhyemmille) unille
n. 16.30 syödään, seurustellaan, päivän virkein hetki, joka saattaa kestää mitä tahansa puolesta tunnista kolmeen ja puoleen tuntiin. 
-jossain välissä pienet unet, yleensä vaunukävelylle koirien kanssa, seurustelua-
n. 20.30 syödään, (joskus kylvetään), vaihdetaan yövermeet, aletaan käydä nukkumaan
n. 21-22 tyttö nukahtaa yöunille (arkipäivinä myös vanhemmat)
klo 01/02 syödään ja sammutaan uudestaan petiin
klo 04/05 toistetaan edellinen
6.15-7 herätään

Aika ennustettava likka siis. Tiedän, että tämä voi muuttua millä hetkellä hyvänsä, mutta otan tällä hetkellä ilon irti tästä varsin hyvästä rytmistä. Aamupäivän pitkät unet on antaneet miulle vähän "omaa aikaa"(=siivoamisen ja pyykinpesun lisäksi yleensä netissä roikkumista) ja yritän ottaa pienet torkut kun tyttö puolenpäivän tai kolmen maissa nukkuu.

Isä ja tytär tutustuvat manducaan

Muutaman kilometrin vaunukävelyjä ollaan tosiaan harrastettu. Aloitettiin ulkoilu noin vartin pätkissä kun tyttö oli puolentoista viikon ikäinen ja ilmat olivat kivoja. Tyttö nukahtaa vaunuihin (ilman tuttia, jes!) ja viihtyy niissä valveillakin. Kiva juttu, saa äitikin happea!

Ensimmäinen kävelyreissu keskustassa käytiin tekemässä kun tyttö oli kolmiviikkoinen (ei kyllä käyty kaupoissa sisällä) ja käytiin autoreissulla kyläilemässä appivanhemmilla seuraavana päivänä. Hyvin meni kumpikin reissu. Kaupassa ollaan nopeasti käyty, keskustassa uudestaan, ja Plantagenissa - reissut on menneet tytön osalta oikein mukavasti nukkuen kun itse on käyttänyt pelisilmää ja syöttänyt likalle mahan täyteen ennen lähtöä. Lapsen osalta reissut on siis menneet nukkumatin mailla.

Tytöstä huippujuttu on tällä hetkellä neuvolasta saatu nallennaama, sille jutellaan ja hymyillään (!!) aina hoitopöydällä ollessa. Hymy tosiaan tuli isälle ensimmäisen kerran hiukan päälle kaksiviikkoisena, ja aina välillä seurustelessa se vilahtelee. :) (Miusta kyse on ihan tarkoituksella tulevasta hymystä eikä esim. mistään ilmavaivan aiheuttamasta naamanvääntymästä.) Kameralle ei sitä tosin olla saatu ikuistettua..


Nallen lisäksi kivoja juttuja ovat pyllynpesu ja M.-kummin tuoma, soiva norsu. Sitä jaksetaan kuunnella pari kertaa sitterissä lötköttäessä, niin äiti saa esim. kuorittua perunat.

Illat tai iltaunille käyminen ovat vähän kitisevämpiä tällä hetkellä. Illalla taitaa jo väsyttää kovasti mutta uni ei kuitenkaan tule, ja tyttö onkin sitten sellainen hiukan ärtyisä sylityttö illan viimeiset pari tuntia. Yöunille käyminen kestää hetken, joko aika kuluu tuttia tiputellessa tai sitten tyttö vetäisee pienen yliväsyneen huutokonsertin ja sammahtaa sitten yhtäkkiä kuin saunalyhty. Tulkitsen tämän niin, että koska tyttö on aina nukkunut yöaikaan sikeämmin ja pitempiä pätkiä kuin päivällä, alkaa illan tullen jo oikeasti väsyttää mutta aivot eivät sitten väsyneinä vielä osaa kääntyä unimoodiin. Onneksi töissä on tullut tutuksi vaikka minkälaiset väsyneenä tehdyt temput, joten on miullakin muutama niksi hihassa. Toistaiseksi äiti ja nukkumatti ovat voittaneet nukahtamiskamppailut.


Tyttö on yleensä oikein virkeä ja tarkkaavainen ja ottaa tiukasti katsekontaktia. Ääntelyä ja omia kiljahduksia tulee hyvällä tuulella oltaessa, ja lähes aina tyttö onkin tyytyväinen tapaus.


Äiti (hö, kuka? Ai niin, mie!)

Synnytyksestä toipuminen sujui aika vauhdilla, pari ekaa päivää kotona olin vielä vähän toipilas ja herkistyin itkemään kaikelle, mutta sitten olo on kaikin puolin ollut ihan "normaali". Ensimmäisellä (lyhyellä) lenkillä kävin koirien kanssa, kun oltiin oltu kotona muutama päivä, ja tytön ollessa viikon vanha jaksoin jo käydä kaupassa. Siitä eteenpäin jaksainen on ollut ihan tavallista.

Pelkäsin baby bluesia kun olen muutenkin niin herkkis, mutta ainakaan vielä ei ole merkkejä näkynyt. Pelkäsin, että ahdistun kun vauva sitoo niin paljon, mutta aika luontevasti tähän on osannut suhtautua: tottakai vauva sitoo enkä ole kokenut mitään sellaista ylitsevuotavaa rakkaudenpaloa (rakastan lastani, tottakai, mutta kaikenlainen "ylitsevuotava" on kai miulle vierasta) joka saisi nauttimaan jokaikisestä hetkestä, mutta tähän on suhtaunut luontevasti - tyttö itkee ja miun homma on nyt hoitaa sitä. Nyt ei aina ehkä jaksaisi, mutta tätä ei kestä ikuisesti. Tytön selkeä rytmi on varmasti auttanut, kun tietää, että jossain kohtaa lapsi nukkuu ja itse saa ehkä hiukan hengähtää.
 


Ulkomaailmassakin olen käynyt ilman tyttöä, pari kertaa kaupoissa/muilla asioilla ja ollut pois pari tuntia. Mies on ollut tytön kanssa ja vaikka en olekaan halunnut jäädä turhia viivyttelemään mihinkään, ei kotiinkaan ole ollut kauhea kiire: luotan mieheen lapsen hoidossa ihan täysin.

Mies oli tosiaan kaksi viikkoa isyyslomalla ja palasi sitten töihin. Meillä lähti tytön kanssa sujumaan ihan mukavasti kaksinkin olo, joskus ollaan pirteämpiä ja joskus vähän väsyneempiä.

Raskauskilot ovat lähteneet kivasti. Kävin eilen aamulla ekaa kertaa vaa'alla sairaalasta kotiutumisen jälkeen ja kaksi kiloa olisi vauvakiloja jäljellä. Vanhat vaatteet mahtuvat päälle (oikeasti, ihanaa, voi vetäistä jalkaan muutakin kuin mammafarkut!), tosin mahanahalla ei kannattaisi missikisoihin osallistua - ei tosin olisi kannattanut ennen tyttöäkään.

 

Täysimetys ei tosiaan onnistunut meillä. Tietysti olisin toivonut, että se olisi onnistunut, mutta kun ei niin ei. Hiukan se harmitti, mutta ei mitenkään masentanut: koen, että kokeilin kaikki niksit, ne eivät auttaneet, joten miun on nyt vain kuuluttava niihin (aika isoon osaan) äideistä, jotka eivät pysty täysimetykseen. Meitä oikeasti on aika paljon, mutta aiheesta ei vain puhuta. Ymmärrän sen ihan hyvin, esimerkiksi uteliaiden sukulaisten kanssa pääsee paljon helpommalla jos valehtelee, että maitoa tulee rutkasti tai jotenkin ovelasti jättää vastaamatta koko uteluihin.


Lähitulevaisuudessa luvassa

- neuvolalääkäri 8.5
- ensimmäinen yökyläreissu (tod. näk 12.-14.5?) Mies lähtee työmatkalle ja me mennään tytön ja koirien kanssa evakkoon tytön mummille
 - ensimmäinen äitienpäivä!
 - ristiäiset helluntaina 19.5


Tällaista siis tänne. Ekasta kuukaudesta selvitty ja paljon on opittu. Kaikki oli kuitenkin helpompaa ja luonnollisempaa, kuin etukäteen osasi edes kuvitella. :)




16 kommenttia:

  1. Paljon onnea tytylle! :) menipä kuukausi nopsaan!
    Hienoa että olet toipunut hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuukausi tuntuu tosiaan vilahtaneen ohi!

      Poista
  2. Kiitokset kuulumisista, niitä on mukava lukea :) Tässähän meinaa tulla melkein vauvakuume ;) Hyvin tuntuu teillä alkaneen :) Ei varmasti kannata tuota imetystä harmitella, vaikka tietysti helpommin sanottu kuin tehty! Etenkin noiden kyselyiden takia. Itseäni kysely ärsytti, vaikka maitoa tulikin. Ihan kuin se nyt olisi maailman tärkein asia ja kuuluisi ylipäätään muille! Jossain vaiheessa kyselyt sitten kääntyivät muotoon: "Vieläkö sinä noin isoa imetät?!" (T:n ollessa 10kk) huh huh..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten mie olen tän osittaisimetyksen kanssa ihan ok, mutta vanhempien sukulaisten mielipiteet inhottaa.

      On se jännä, miten vauvan (pienemmän ja isomman) ruokkimisesta on jokaisella mielipide, ja aina teet jonkun mielestä väärin, imetit sitten kaksivuotiaaksi tai et ollenkaan!

      Poista
  3. Kiva postaus! :)

    Ensinnä toivotan onnea kuukauden ikäiselle tytölle. Toivotan onnea myös sinulle, joka olet niin hienosti selviytynyt uudesta roolistasi äitinä.

    Teillä kuulostaa olevan aika toimiva päivärytmi, hyvä juttu. Meillähän sitä ei oikeastaan vieläkään ole :D Aion kyllä ottaa asian puheeksi seuraavalla neuvolakäynnillä, ja tiedustella pitäisikö päivittäistä rytmiä ruveta oikein kunnolla työstämään.

    PS. Alkoi huvittamaan tuo manduca-kuva, kun tuo vauvatuki näyttää niin väljältä teidän tytölle. Meillä se tyyliin natisi liitoksistaan, kun Tirppa on hieman pulleroisempi tapaus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan, kauanko rytmi pysyy ja millaiseksi se muuttuu. :P Voihan se olla, että kohta on täysin rytmitöntä meilläkin ja se kuuluu asiaan - helpommalla tosin pääsee näin!

      Poista
  4. Voi kun ihana postaus! Miekin ajattelin tulostaa kaikki mun vauva-aiheiset postaukset, saapahan poitsu sitten kunnon kertomuksen vauvakirjan väliin. Tuleepahan kunnolla dokumentoitua tämä vauva-aika. Loistava idea siis!

    Ja tuo hoitoalusta on kyllä kummallinen paikka, siellä meilläkin viihdytään kaikista parhaiten. =) Ja vau, mikä rytmi! Ihanaa ennalta-arvaavuutta! Meillä ei olla tuohon kyllä päästy, mutta vähän edes sinne suuntaan.. Nooh, ehkä joskus. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että teilläkin viihdytään hoitoalustalla - tiedän pari vauvaa, joille vaipanvaihto tms. on ihan hirveää. :P

      Poista
  5. Tuntuu lähteneen mukavasti tuo vauva-arki teillä. Olet ihan järkevä kun maltat jättää tytön myös iskän kanssa.

    Kaikkia vauvakiloja ei ole tarpeen välttämättä vielä laihduttaa pois. Olen kuullut, että äidin kehon rasva imee ympäristämyrkkyjä ja ne eivät sitten mene äidinmaitoon. Totta vai tarua en tiedä.

    Vakkari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen tuo ympäristömyrkkyteoria!

      Poista
  6. Onnea sinne :) Mustakin oli ihanaa saada oma kroppa takasin ja kaikki rakkaat vaatteet. Hienostihan teillä päivät sujuu ja onneksi saat nukuttua!

    VastaaPoista
  7. olipas mukavaa luettavaa (: hyvin vaikuttaa alkaneen tuo vauva-arki teillä. muistinkohan jo mainita että pieni on niiiiin sulonen :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä pitäisi laittaa pari rääkymiskuvaakin, silloin ei olla kovin suloisia vaan huudetaan tunteella. :D

      Poista
  8. Ihana kuulla, että kaikki on tuntunut helpommalta ja luonnollisemmalta, kuin mitä osasit odottaa.

    Tyttö on tosi suloinen. Tuo on aivan ihana kuva, jossa hän on sinun sylissäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miustakin se on ihana - meistä on aika vähän kuvia, kun yleensä se olen mie joka on kameran takana. :D

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!