sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Tyttö 2kk




Kaksi kuukautta sitten miun pieni oli ihan pieni, vastasyntynyt. Nyt on jännää kun Ellu tuntuu toisaalta niin isolta ja kasvaneelta, mutta on toisaalta niin pikkuinen. Ressulla saattaa mennä pää sekaisin kun hän on vuoroin miun lepertelyissä "hieno iso tyttö" ja vuoroin "äitin pikkuinen vauva".

Mitäkö kuuluu kahden kuukauden ikäisen tytön perheeseen? Ihan hyvää, kiitos! Iltaisin ääntä yleensä riittää, mutta muuten arki rullaa mukavasti. Sainkin elostamme aikamoisen jaarituksen aikaiseksi:

Ellun kuulumiset

Mitat

Neuvola oli pari päivää sitten ja mitat olivat
Pituus 58,5cm (kuukausi sitten 56,3 cm ja syntyessä 52 cm)
Paino 4440g (3975g/2874g)
Päänympärys 38,5cm (37,3cm /32cm)

Kasvu on siis ollut hyvää ja ruumiinrakenteeltaan tyttö on siro tapaus edelleen.


Muuta terveysasiaa

Vatsavaivoja ei ole enää ollut  eikä ole tarvittu Disflatylia. D-vitamiinitipatkaan eivät aiheuttaneet ongelmia. Aiemmin tosi runsas pulauttelu on nyt vähentynyt.

Ruoka maistuu hyvin ja Ellu syö jo isoja annoksia kerralla: osittaisimetys jatkuu ja rinnalla olon jälkeen Ellu syö reilusti korviketta yleensä kuusi kertaa vuorokaudessa.

Neuvolassa annettiin rota-rokote lusikalla suun kautta. Ensimmäiset pikkulusikalliset tyttö otti kulmat kurtussa ihmetellen ja maisteli tarkasti, mutta totesi sitten, ettei tämä olekaan kivaa hommaa ja aloitti loukkaantuneen huudon. Hyvin saatiin kuitenkin rokote syötyä (kuulostaapa tyhmältä) ja Ellukin rauhoittui pian. Illalla nukutti hyvin, vatsavaivojakaan ei tullut. 


Ellun kehitystä

Pää pysyy sylissä ollessaan jo aika hyvin pystyssä: tytön mieliasento on vatsa miun rintaa ja hartiaa vasten ja pää sitten kuikeroi, mitä miun selän takana tapahtuu. Mahallaan ollessaan jaksaa nostaa ja kannatella päätään vähän aikaa, turhautuu sitten kun ei saavuta haluttuja tuloksia ja huutaa kuin syötävä... :D Tähän touhuun on tosin viime päivinä tullut valtavasti lisää kärsivällisyyttä. Lisäksi Ellu osaa kääntää päätään puolelta toiselle ja aika paljon ylävartaloakin seuraa mukana.

 

Viimeisen parin viikon aika Ellu on opetellut käyttämään käsiään. Hän osaa lätkiä lelukaaren leluja jo aika tarkastikin, tavoittelee hoitopöydän vierellä olevaa pehmokalaa (se näkyy tuolla yläkuvassakin ja on tällä hetkellä huippujuttu) ja tarraa esimerkiksi miun ojennettuun käteen ja virnuilee onnistuessaan leveästi. Leluja tyttö kuitenkin vain läiskii eikä ota niistä otetta vielä.

Lelut ovat alkaneet kiinnostaa, erityisesti lelukaaressa roikkuvat lelut: niille jutellaan ja niitä läiskitään. Ellu viihtyy sitterissä pariin otteeseen päivässä pienen hetken, juuri (nopeahkon...) aamupalan tai ruokailun verran. Astiat tuppaavat jäämään pöytään kun tyttö ilmoittaa kyllästyneensä, mutta kiva, että edes noin pieni hetki menee! Leikkimatolla ei yleensä viihdy yhtä pitkään, varmaan siksi, että sieltä aikuinen näkyy huonommin. 

 

 Hymy näkyy usein ja hoitopöydän nallenkuvan lisäksi hymyillään miulle, miehelle ja erityisesti kaverin seitsemän kuukauden ikäiselle tytölle. Katsekontaktiakin Ellu ottaa paljon ja on innostunut "keskustelemaan" eli tuijottamaan meitä suoraan silmiin ja ääntelemään. Toinen hauska leikki on makoilla esimerkiksi sängyllä vierekkäin: tyttö katsoo ensin miua ja hymyilee leveästi, kääntää sitten päänsä vikkelästi pois ja pyyhkii hymyn huuliltaan, kääntyy taas miun puoleen ja hymyilee, kääntyy salamana pois jne. Joskus touhua värittävät vanhemmalle osoitetut ilahtuneet kiljahdukset.


Mieluisia juttuja

Lelukaaren lelut, erityisesti ne, joilla on selkeä naama
Kääntymisleikki
Hoitopöydän kala
Äidin laulaminen: erityisesti Pikkuiset kultakalat lammessa ui (uskomattoman rauhoittava vaikutus nälkäkitinään), Pikkuinen kala (hoitopöytä innoittaa äitiä...) ja Metrolla mummolaan
Pyllynpesu, kylpeminen ja se, kun pesupallolla kaadetaan vettä päälle
Manducassa matkustaminen


Ei niin mieluista 

Sauvasekoittimen ääni
Se, kun pää ei pysy pystyssä haluttuun malliin
Märkä vaippa klo 16 eteenpäin 
Illat, yleensä



Arkea

Ellu on vastasyntyneestä saakka ollut aika ennustettava tapaus ja elänyt aika rytmikkäästi. Aamut, aamupäivät ja yöt alkavat olla aika lailla kiveenkaiverrettuja, mutta iltapäivät vaihtelevat tytön iltaitkuisuuden ja meidän menojen mukaan. 

Päivät ja yöt ovat muuten oikein rauhallisia, mutta iltapäivisin ja iltaisin Ellu tapaa tosiaan olla kärttyinen. 

Tällä hetkellä tyypillinen päivä on aika lailla tällainen:

6.30/7 Ellu heräilee, syödään rintaa, tehdään aamutoimet
n. 7.30 Ellu makoilee hetken sitterissä "leikkien" leluillaan, äiti juo aamukahvia ja mies lähtee töihin. Sitten syödään ja seurustellaan/leikitään, jos Ellu on virkeä
n. 8.15 Ellu käy aamupäiväunille vaunuihin tuulikaappiin
klo 10-11  Ellu herää. Syödään, seurustellaan, leikitään
n. klo 12 lähdetään ulos kävelylle ja/tai kauppaan. Joskus koirat ovat mukana ja joskus mennään metsään jolloin Ellu roikkuu manducassa.
n. klo 13.30 Ellu heräilee vaunuista (yleensä ulkona olevissa, pysähtyneissä vaunuissa maistuu unta vain n. 10 minuuttia, tämä kaipaa harjoitusta..). Syödään, seurustelua, leikkimistä
klo 14.30-19 vaihtelevaa ohjelmaa. Päiväunet lyhenevät ja jossain kohtaa tyttö nukkuu vastentahtoisesti kahdet puolen tunnin unet, helpoiten vaunuissa tai manducassa. Seurustellaan, leikitään, syödään, vieraillaan, ulkoillaan, käydään kaupassa jne.
Viimeistään klo 20: aletaan rauhoittua iltapuuhiin. Syödään, sylitellään, (ehkä kylvetään), vaihdetaan yöpuku. Syödään sängyssä vähän lisää, ehkä hiukan seurustellaan ja Ellu on höyhensaarilla n. klo 21.
n. klo 03 Ellu herää syömään ja nukahtaa pienellä silittelyllä pian uudestaan
yleensä n. klo 05.30 Ellu havahtuu, mutta ei syö vaan nukahtaa pian silittelyllä
6.30/7 Aamu! Aloitetaan alusta...



Öistä, nukkumisista ja iltakitinästä

Viime kuukausikuulumisten jälkeen ollaan luovuttu tytöllä tutista (lisää myöhemmin) kotioloissa ja se helpotti nukahtamista, kun meidän ei enää tarvitse nostella tuttia. 

Ellu alkoi itse jättää toisen yösyötön yleensä pois välistä. Hän havahtui n. klo 5 ja söi, muttei kuitenkaan kovin paljoa. Päätin kokeilla, josko pärjättäisiin jo ilman toista yösyöttöä ja nostettiin sitten illan, yön ja aamun maitoannoksia. Nyt tyttö havahtuu puoli kuuden maissa heilumaan, mutta nukahtaa parilla päänsilityksellä ja nukkuu sitten vielä tunnin verran eikä vielä silloinkaan ole kovin nälkäinen. Äiti kiittää! Pari poikkeusyötä on tietysti mahtunut joukkoon, mutta suunta on oikea. Ja kahtena viime yönä tyttö meni nukkumaan klo 20.30 ja nukkunut koko yön sikeästi heräten klo 05.45! Herramunjee. Seuraava tällainen yö koetaankin sitten varmaan eskarivuonna. :D


Kolmen viikon iässä meillä tosiaan alkoivat iltakitinät. Pisimmillään tyttö huusi puolitoista tuntia ennen nukahtamistaan eikä mikään auttanut, lisäksi ilta oli yhtä tirinää noin kuudesta eteenpäin. Yhdistin iltahuudon alkamisen siihen, että seurustelu ja maailma olivat alkaneet kiinnostaa enemmän joten tyttö oli varmaan kaikesta uudesta ihan naatti ja huusi sitten yliväsyneenä. Nyt unille nukahtaminen käy vaivattomammin kun sain äidiltäni vinkin nukuttaa tyttö vatsallaan, vaikka se onkin neuvolan nykyohjeita vastaan. (Mahallaan ollessaan tyttö nukahtaa parissa minuutissa eli entiseen verrattuna uskomattoman nopeasti Mie tai mies ollaan kuitenkin hereillä vieressä sen aikaa, että tyttö on sikeässä unessa, ja käännetään sitten likka nukkumaan kyljellään. Tuskin mahallaan nukkumisestakaan vaaraa olisi koska tyttö osaa kääntää päätään mahalla ollessaan ja patjakin on tukeva, mutta varmaan kuitenkin parasta näin.)

Iltakitinät sen sijaan jatkuvat. Syy lienee ihan vain väsymys, mahavaivoilta tämä ei vaikuta. Viimeistään tyttö on kärttyinen kuudelta, mutta toisinaan jo kolmelta, ja sellaiset päivät ovat raskaita. Jos kitinä alkaa jo kolmelta, tytön saa yleensä nukkumaan vain manducassa tai vaunuissa mutta päiväunet tekevät tyytyväisemmäksi vain pieneksi hetkeksi. Yritettiin ratkoa tätä rauhoittamalla iltoja ja välttämällä alkuillan menoja, mutta siitä ei ollut apua. Nyt ollaan sitten ihan tyynesti tehty kauppareissuja, lenkkejä ja koirapuistovierailuja alkuillastakin, Ellu tyytyväisenä manducassa ja meidän korvat levossa. Pari viime iltaa on mennyt oikein mukavasti vaikka ollaan oltu kotonakin, tyttö on ollut oikein aurinkoinen ja hyväntuulinen aina nukkumaanmenoon asti. Tätä lisää, kiitos!


 Melkein-tutittomuudesta

Tutin syömisessähän (tai siis sen suussa pitämisessä) oli meillä "pieniä" haasteita joista vuodatinkin aiemmin täällä. Yhtenä väsyneenä yönä sitten päätin, että nyt riitti, arkena ei tuttia tarvita ja otin sen pois.

Ensimmäisenä yönä Ellua itketti tunnin verran ja pari seuraavaa iltaa olivat vähän tirisevämpiä, mutta parannus oli silti melkoinen. Päiväunet lyhenivät aluksi kahdesta-kolmesta tunnista vähän päälle tuntiin mutta olivat muutaman päivän jälkeen palanneet normaaliin mittaansa. Pelkäsin, että likka alkaisi syödä sormiaan, mutta niin ei ole ainakaan vielä käynyt: tyttö työntää sormia suuhun ainoastaan ollessaan todella nälkäinen.

Tutti on tallella, se tulee mukaan kyläreissuille ja neuvolaan ja on varalla, jos meillä käyvät vieraat alkavat liikaa huolettaa. Joskus tutti tarvitaan rauhoittumisavuksi, joskus ei. Tutti napataan eleettömästi pois kun tyttö pakataan manducaan tai turvakaukaloon, ja kotona viimeistään kun vieraat lähtevät ulko-ovesta. Ainakaan vielä tyttö ei ole osannut kaipailla tuttia enää kun elämä on palautunut "normaalitilaan", joten osa-aikatutti on toiminut hyvin.

Muita kokemuksia tässä kuussa

Tämän kuukauden aikana Ellu pääsi pariin uuteen kyläpaikkaankin, mm. tapaamaan seitsemän kuukauden ikäistä E.-neitiä. Aluksi pirteä, hihkuva ja heiluva E. oli Ellusta vähän pelottava, mutta miun sylistä Ellu uskalsi väläyttää E.:lle muutaman uskomattoman ihastuneen ja leveän hymyn!

Uusissa kaupoissa ja kirpparillakin ollaan käyty. Kirjastossa ollaan vierailtu useamman kerran, aika hiljaa jopa :D Koirapuistoonkin Ellu on päässyt manducan kyydissä, tosin niin että mieskin on ollut mukana ja toisella on ollut Ellu ja toisella vastuullaan koirat. 

Onnistuu se koirien liikuttaminen vauva manducassakin, tosin silloin ei paljoa kumarrella

Ristiäiset vietettiin hiukan ennen seitsemänviikkoispäivää ja ne menivät hienosti: tyttö nukkui melkein koko ajan ja oli tyytyväinen tapaus. Seuraavana viikonloppuna Ellu edusti isoilla syntymäpäivillä, jossa useampikymmenen isotätiä, -setää, serkkua ja pikkuserkkua halusi kurkata, miten paljon isänsä näköinen tyttö oikein onkaan. Valtaosan ajasta Ellu nukkui manducassa mutta edusti välillä myös sylissä, tosin hiukan huolestuneen näköisenä. Juhlat olivat kuitenkin miun mielestä ihan hyvä kokemus tytöllekin.

Eilen käytiin päiväreissulla Lahdessa, jonne meiltä ajaa pari tuntia. Ellu nukkui automatkat kumpaankin suuntaan, söi nätisti niin autossa, kylässä kuin ravintolassakin ja oli uskomattoman tyytyväinen kun samoissa paikoissa vaihdettiin vaippaa. Ravintolassa tyttö söi ensin ja köllötteli sitten tutti suussa vaunuissa seurustelemassa hatulleen sillä aikaa, kun aikuiset söivät. Hyvä reissukokemus siis.

 

 Äiti

Terveydenhoitajan ja lääkärin jälkitarkastukset ovat nyt ohi ja kaikki on kunnossa. Oli hassua makoilla samalla tutkimuspöydällä Ellu turvakaukalossa tuijotellen, kun vasta jokin aika sitten samassa paikassa kuunneltiin Ellun sydänääniä.

Odotin lääkärin jälkitarkastusta että uskaltaisin alkaa liikkua muutenkin kuin vaunukävelyillä ja koiria kävelyttämällä. Nyt pitäisi sitten ottaa itseä niskasta kiinni ja lähteä iltaisin kunnon lenkille, mutta toistaiseksi en ole vielä saanut aikaiseksi. Iltaisin väsyttää liikaa, mutta liikunta tietysti auttaisi jaksamaan paremmin.

Osaimetys tosiaan jatkuu. Aluksi päätin olla tyytyväinen, jos tyttö suostuisi imemään rintaa kuukauden ikään saakka ja sitten pidensin tavoitteeni kolmeen kuukauteen, koska luin jostain vastustuskyvyn olevan silloin huomattavasti tulevia kuukausia heikompi. Katsotaan nyt, kuinka käy: miun maidontuotanto on sen verran surkeaa, että ymmärrän ihan hyvin, jos Ellu pistää pystyyn tissiboikotin. Siihen saisi sitten imetys loppua, parin tipan takia en ala lasta huudattamaan.

Muuten mieli on hyvä, mutta ne ilta(päivä)kitinät ovat tosi raskaita. Toivottavasti nekin olisivat nyt menossa ohi, johan tätä on yli kuukauden kestänyt. Onneksi on kesä, niin tilannetta on saanut tarkottua ulkoilemalla - keskellä paukkuvia pakkasia se ei olisi ihan niin helppoa.

Pieniä kitinöitä lukuunottamatta hyvin menee. Öisin saa nukuttua kohtuullisesti ja päivisin löytyy ainakin tytön aamu-unien aikaan pieni hengähdystauko, joka on ollut miulle tosi tärkeä. Silloin saa tehtyä käsitöitä, luettua tai bloggailtua ihan rauhassa, korkeintaan käynnistän tiski- tai pyykinpesukoneen. Olen jättänyt siivoamisen, ruuanlaiton ja muut kotihommat suosiolla iltapäiväksi, teen silloin jos ehdin ja olen ehtinytkin tytön nukkuessa pikkutirsat tai torkkuen manducassa.

Montakohan kertaa tässä kirjoituksessa mainittiin manduca Meidän perheessä se on ainakin ollut liveto kapistus. Mieheltä tultiin eilen kirpparillakin kyselemään sen käytöstä.

Yhteenvetona: Tyttö voi ja kasvaa hyvin, vanhemmat voivat hyvin ja onhan tämä välillä raskasta, mutta lopputulemana kuitenkin niin ihanaa.

13 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Ellu kasvaa kuvissakin tosi nopeasti! Jaksat kirjoittaa ihanan tarkasti Ellun kehityksestä ja teidän vauva-arjesta. On varmasti mukava myöhemmin palata lukemaan näitä postauksia ja ihmetellä, miten se aika menikään niin nopeasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie huomaan tytön fyysisen kasvun vain kuvista, "livenä" sitä ei huomaa muulloin kuin vaatteiden jäädessä pieneksi.

      Huoh, jaarittelu on miun perusvika, siksi tääkin oli tällainen kilometripostaus. :D Mutta onpahan ainakin raportoitu, ja tarkkaan!

      Poista
  2. Paljon onnea pienelle 2kk:n ikäiselle Ellulle <3 Niin se aika vaan vierii hirveän nopeaa! Aatella että kohta tuo teidän pieni kulkee jo itse eteenpäin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie veikkaan, että tyttö lähtee jollain konstilla eteenpäin aika aikaisin, sen verran kova mönkyämään ja pyörimään tuo on jo nyt. Voi äitiparkaa sen jälkeen. :D

      Poista
  3. voe ettien että, hän on niin suloinen ja hymyilee niin vienosti.. mukava lukea Ellun kehityksestä ja muutenkin kuulla teidän arkikuulumisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miusta tytöllä on yleensä selkeä "olen aika mainio tapaus ja tiedän siun tietävän sen"-hymy. :D

      Poista
  4. Oi kun ihana postaus! Kommentoitavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta tyydyn vain sanomaan, että hienosti kasvaa ja kehittyy! Ja niin moni asia on samalla tavalla! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmaisit asian juuri niin kuin meidän neuvolantätikin, "hienosti kasvaa ja kehittyy, iho kaunis" jne. :D

      Poista
    2. Haahhaahaa :-D Mustahan on kuoriutunut oikea kliseiden jakelija! :-D

      Poista
  5. Moikka. Ihana blogi sinulla :) Ja mikä ihanuus tuo teidän Ellu onkaan. Jonkin aika olen jo blogiasi lueskellut ja jäin täysin koukkuun :). Tekstejäsi on aina ilo lukea, joten taidampa klikkailla itseni lukijaksi :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi, ja mukava kuulla, että miun jaaritteluja jaksaa lukea! :)

      Poista
  6. Vauvoissa ehkä parasta on just noi "ilahtuneet kiljahdukset" joita ne sillon tällön päästelee. Jos niistä ei ihminen tuu hyvälle tuulelle ni ei sit mistää, alko hymyilyttää pelkästää ajatuski :)

    Eeva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamuisin on kovin vaikea olla väsynyt ja mieli maassa, kun tyttö on niin aidon ihastunut jälleennäkemisestä miun, tyynyliinan tai kuivausrummun kanssa. :D

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!