torstai 20. kesäkuuta 2013

Viisikymppisellä mummilla


Viisikymppinen - jo hiukan kärsinyt?

Tänään tultiin reissusta kotiin, vietettiin siis viikko Ellun mummilassa.

Elämä ennen vauvaa oli aika tylsää, koska silloin tiesi tarkasti, kuinka tulee viettämään elämänsä seuraavat tunnit ja olisi osannut ennustaa minuutilleen, kuinka vaikka ruokakauppareissu tulee sujumaan. Kahden ja puolen kuukauden ikäisen "palvelua tänne ja heti" -vaippapöksyn kanssa arjesta, juhlasta nyt puhumattakaan, tulee paljon jännittävämpää!

Vähän oli mietityttänyt, kuinka Ellu pärjäisi reissussa: rauhoittuisiko tyttö unille, suostuisiko viihtymään muuallakin kuin sylissä, miten (jälleen yhdet) juhlajärjestelyt sujuisivat vauvan kanssa ja entäs taas yhdet juhlat. Luotettiin kuitenkin, että manducan ja tutin avulla selvittäisiin hyvin ja saataisiin pidettyä vielä kivaakin.

 

Kerroinkin jo aiemmin, että reissu sujui todella mukavasti. Vaikka Ellu onkin (suht olemattomassa) kärsivällisyydessään tullut äitiinsä, on tyttö ainakin toistaiseksi kovin tyyni tapaus: uni maittaa vaikka missä, kenen tahansa syli kelpaa vielä ja sitterissä/imetystyynyllä/turvakaukalossa jaksaa istuskella (hereillä) todella pitkään, jos on vain vatsa on täynnä, käden ulottuvilla on mieluisia leluja ja välillä saa seurailla ohiviilettäviä ihmisiä.

Viisikymppiset menivät mukavasti, juhlavalmisteluissa sen sijaan oli haastetta: juhlien valokuvashown sisältämä läppäri ei enää käynnistynyt, yksi valmistelijoista joutui juhla-aamuna lääkäriin (ei mitään vakavaa), mie onnistuin kauppareissulla pudottamaan pyörästä ketjut ja raahaamaan sitten pyörävaraston perukoilta tyhjäkumisen varapyörän, unohdin kaupan kassalla totaalisesti pankkikortin tunnusluvun muistaakseni sen kuitenkin ulkona kun olin lähdössä mieheltä sitä kysymään (noloa..) ja Ellu päätti nukkua aamulla vain tunnin verran päästäkseen osallistumaan siivoamiseen ja ruuanlaittoon... Onneksi tyttö viihtyi itsekseen katsellen, kun isommat ihmiset pesivät hiki hatussa perunoita ja imuroivat.

Sitten sain tuntea itseni todella rupsahtaneeksi äitimuoriksi kun pengoin kassiani ja tajusin jättäneeni kaikki muut hiustenlaittovälineet kotiin paitsi perushiusharjan. Lyhythiuksisella äidilläni ei tietenkään ollut lainata, joten väkertelin sitten kiharoita muotovaahdon, vessapaperin ja pyykkipoikien avulla... (Ja siitä ei ole tulossa Näin teet näppärästi kiharat -postausta, koska se olisi täyttä valhetta.)

Juhlissa aluksi itketettiin juhlakalua (humoristisella) kortilla (eli menkiköhän jotain nyt vähän pieleen) ja lahjalla. Sukulaisten ja muiden vieraiden saapuessa mie taistelin perunoiden keittämisen kanssa: uusien perunoiden keittäminen suht vieraalla hellalla kolmessa pienessä padassa samalla kun yritti lämmitellä muita ruokia kävi urheilusuorituksesta ja sai miut miettimään, että ura pitopalvelussa ei todellakaan olisi miua varten. Ruoka saatiin kuitenkin pöytään ja se valokuvaesityskin pyörimään, ja mukavaa oli kaikilla.


Ellu seurusteli ja torkkui milloin kenenkin sylissä ja jaksoi olla viimeisille vieraille iltayhdeksältä sellainen päivänpaiste ettei tottakaan. Seuraavana yönä uni sitten maittoikin.

Yhtenä päivänä mummi hoiti Ellua puoli päivää kun me käytiin miehen kanssa "vapaalla". Suunnitelmissa oli ollut käydä tutkimassa Hämeen linnaa tai Aulangon näkötornissa, mutta sää oli sen verran kehno että kierreltiin vain kaupoilla ja käytiin syömässä sekä kyläilemässä. 


Edellisenä päivänä oltiin huokailtu useampaan kertaan, että haetaan vain lähihuoltoasemalta pitsat ja syödään ne autossa äitin pihalla, ollen pois vain noin puoli tuntia.  Raaskittiin sitten kuitenkin lähteä ja meillä oli mukavaa: menomatka autossa oli ehkä hiukan hiljainen ja tietysti heti ensimmäisessä kaupassa oli suht Ellun ikäinen vauva, joka päätti käydä itkemään. Mies katsoi miua ja totesi, että "apua, tuohan kuulostaa ihan meidän omalta". Niin kuulosti. Pian kuitenkin helpotti ja meillä oli ihan oikeasti mukavaa, kun sai jutella rauhassa vilkuilematta kokoajan vaikkapa turvakaukaloon päin.


 Viikon aikana ehdittiin käydä myös parissa muussa lähikaupungissa ihan porukalla, ulkoilla, pelata lautapelejä ja ihan vain ottaa rennosti. 


 Ellu sai kummilta lahjaksi "Jos minä en nuku, ei nuku muutkaan" -bodyn mutta onneksi ainakaan reissussa ei ollut minkäänlaisia uniongelmia. Ruokakin maistui ja tyttö tuntui ilmiselvästi viihtyvän. Mumminkin hoitovuoro oli sujunut hienosti, Ellu oli mm. vetäissyt kolmen tunnin päiväunet eikä ollut ollut mitään ongelmia. Meidän takaisin tullessa tyttö ei ensin ollut moksiskaan vaan käyttäytyi kuin me oltaisiin oltu korkeintaan viereisessä huoneessa. Kun sitten aloin syöttää Ellua, tämä lopetti pian yhtäkkiä syömisen, kurtisti kulmiaan ja kääntyi katsomaan miua. Sitten tuli niin leveä hymy ettei tottakaan! Ehkä hiukan hidas sytytys? :D

Hyytelö, josta riitti paljon riemua

Viikon reissaamisen jälkeen kukat ovat henkihievereissään ja jääkaapissa on vain valo. Nyt kun tässä on muutama tunti lepäilty niin pitäisi varmaan lähteä kauppaan tekemään juhannuksen ruokaostokset - mitähän ihmettä me syötäisiin, ei ole tullut etukäteen mietittyä ja sehän se on se tyhmin tapa käydä kaupassa...

  Mukavaa juhannuksen alkua kaikille! Mitä teillä muuten syödään juhannuksena? Vai laittavako kaikki vain pihviä grilliin?

9 kommenttia:

  1. Voi tuota suloista pientä!! Minulla on haaste sinulle blogissani:) Hauskaa juhannusta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos haasteesta! :) Pitää laittaa toteutukseen!

      Poista
  2. Voi että kun Elluliini on kasvanut hirveästi!! Täällä vietetään juhannus kotosalla. Syödään kaikkea roskaa, mutta niin vaan mielestäni kuuluu juhlapyhinä tehdä ;D Kohta karkkikauppaan nam! Ihanaa Juhannusta teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samantyylistä siis teillä kuin meilläkin, tosin yritettiin edes olla tervehenkisiä kun koko edellinen viikko oli kylässä mennyt herkkujen mässyttämiseksi. :D

      Poista
  3. Pihviä, makkaraa, kalaa, salaattia, uusia perunoita, silliä, leipää jne. juhannuksena ollaan aina grillattu..satoi tai paistoi :)
    On tuo teidän Ellu vain niin suloinen tyttö! :)
    Ihanaa juhannusta teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanan perinteiset juhannusherkut teillä! Grillaaminen kyllä kuuluu juhannukseen, vaikka sitten kaatosateessa itikoiden inistessä!

      Poista
  4. Mukavan kuuloinen reissu! Ellu vaikuttaa tyytyväiseltä reissu- ja juhlavauvalta. Ihana reaktio äidin kohtaamisesta. :)

    Meillä on tapana mennä juhannuksena miehen sedän mökille. Minä olen vienyt perinteisesti kylmiä tortilalrullia, joihin on resepti blogissa viime kesältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökkijuhannus lienee se paras juhannus, vaikka mökki olisi vedetön ja sähkötön, kuten meillä. :D

      Poista
  5. Luen nyt ihan maratonina näitä sun postauksia, kun viimein pääsin koneen ääreen. Ihana kuulla, että teidän reissu meni hyvin, ja että Ellulla ja mummilla oli sujunut mallikkaasti.

    Nyt on alkanut itsestäkin tuntua siltä, että pitäisi jättää Tirppa nyt edes pariksi tunniksi hoitoon jonnekkin tuttuun paikkaan. Kerran se vain kirpaisee, niinhän? Ja ei se tyttö varmasti loppuelämäkseen traumatisoidu, vaikka itkustelisikin sen koko kaksi tuntia.. :)

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!