keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Ellu 3kk




Mietittiin miehen kanssa, onko kolme kuukautta vauvan elämässä paljon vai vähän. Jos Ellu elää kahdeksankymppiseksi, kolme kuukautta on vain hävivävän pieni aika, mutta yksivuotiaan elämästä se on neljännes. Ja mitä kaikkea lapsi oppiikaan ensimmäiseen syntymäpäiväänsä mennessä? Valtavan paljon!

(Tässä postauksessa on äärettömän paljon tekstiä. Jos joku meinaa olla urhea ja lukea koko löpinän, niin kannattanee käydä tässä kohtaa jääkaapilla... Tai sitten voi katsoa vain kuvat, tai mennä lukemaan jotain antoisampaa blogia. :D)


Mitat

Pituus 62,9 cm (kuukausi sitten 58,5cm  ja syntyessä 52 cm)
Paino 5035 g (4440g/2874g)
Päänympärys 39,8 cm  (38,5cm /32cm)

Ellu kasvaa omalla tutulla linjallaan, pituutta tulee vauhdilla lisää ja päänympärys kasvaa hyvin, ruumiinrakenteeltaan likka on edelleen hoikka. Meillä ei ole tästä huolta, mutta voisin kertoa muutaman "hauskan" kommentin, joita olen tytön ruumiinrakenteesta saanut kuulla... 


Muuta terveysasiaa

Eilisessä kolmikuukautisneuvolassa tulivat aikamoinen kasa rokotteita, ensin kaksi pistosta ja sitten rota-rokote suun kautta. Eka pistos meni hyvin, Ellu nyyhkäisi vain vähän, mutta toinen sitten kirveli enemmän ja sitä tyttö sitten nyyhkikin koko loppuneuvolan ajan hiukan ylidramaattiseen tapaansa. Juuri ennen nukkumaanmenoa Ellu alkoi tulla levottomaksi ja annoin yöksi särkylääkkeen varmuuden varalta, ja yön tyttö nukkuikin hyvin. Tänään Ellu on ollut ehkä hiukan huonotuulisempi kuin yleensä mutta kuumetta ei ole.

Ruoka maistuu edelleen hyvin, ensin rinnalta ja sitten pullosta.

Pulauttelu on vähentynyt ja on nyt varmaan siinä mittakaavassa kuin perusvauvalla. Aiemmin se oli jotain ihan uskomatonta... 

Ellun kehitystä


Ellun kädenliikkeet ovat paljon varmempia, ennen tyttö tarttui mihin sattui mutta nyt siihen, mihin tahtoo - viimeistään kymmenen yrityksen jälkeen. Lelukaaren leluja ja miun siihen ripustamia huiveja Ellu kiskoo molemmin käsin, näprää paidan- ja mekonhelmoja, heiluttelee puklurättejä ja käteen annettuja tavaroita, esimerkiksi lusikoita. Tässä yhtenä päivänä olin leipomassa ja annoin Ellulle muovisen ruokalusikan mitan vasempaan käteen: satuin vilkaisemaan muualle ja kun katsoin taas tyttöä, oli mitta siirretty oikeaan käteen ja tyttö tunki sitä tarmolla suuhunsa! Oli pakko soittaa miehellekin vaikka ajattelinkin homman olevan vain sattumaa. Sitten tyttö (kauhean haromisen ja ähellyksen jälkeen) teki saman uudestaan pariin otteeseen. Ohhoh.


Yleensä suuhun kuitenkin päätyvät ne kädet, ovathan ne lähellä ja aina saatavilla.


Ellun lempparileluja ovat tällä hetkellä tosiaan ne lelukaareen ripusteltavat, vaihtuvat pikkuhuivit (valvotusti tietenkin), niitä on kiva repiä ja heiluttaa. Muita lemppareita ovat helisevä barbapapa, tuo 3kk-kuvassakin näkyvä Lamazen merenneito ja koirapehmorätti, mistä saa hyvän otteen ja se onkin loistava viihdyttäjä turvakaukalossa matkustettaessa.

Ellu oppi juhannuksen jälkeen kääntymään kyljelleen, mutta aika harvinaista se vielä on. Mieliasento on edelleen selinmakuu ja kyljelle kiepsahdetaan vain satunnaisesti. Kyljellään ollessaan tyttö kääntyy hyvin nopeasti taas takaisin selälleen, joten ehkä kyljellään ei vain ole niin kivaa?  Pää pysyy hienosti pystyssä, mutta mahalla olo on Ellusta edelleen aika mälsää. Jalat kyllä heiluvat kovasti ja menohaluja vaikuttaisi olevan: mitenhän tyttö on meinannut lähteä liikkeelle, jos mahallaolo ei huvita?


Niin, ja ne jalat heiluvat myös selällä ollessa, ja öisin, ja sylissä. Tytön ollessa hyvällä tuulessa sylissä pitelyyn saa oikeasti keskittyä, koska Ellu on ottanut tavakseen välillä ponkaista oikein voimalla. 

Lelukaaren ääressä tai leikkimatolla tyttö viihtyy itsekseen hyvät tovit jos vaippa on kuiva, mieli virkeä ja maha täynnä. Lisäksi Ellu olisi todella kiinnostunut katsomaan televisiota, mutta se ei ole ihan vielä päässyt meillä lapsenvahdiksi.

Tyttö on tarkkaavainen ja utelias tapaus ja yleensä aika tyytyväinen. Jonkinlaisia sosiaalisia taitojakin alkaa olla ilmassa: tyttö keskustelee (omalla kielellään tietysti) paljon, ja nyt yleensä ihmisille, aiemmin parhaat jutut tulivat kattolampuille ja tuolinjaloille.. Ellu ymmärtää selkeästi, milloin hän on tehnyt vanhempiensa mielestä jotain hauskaa: esimerkiksi tässä yhtenä päivänä olin imettänyt Ellun kun ovikello soi ja jouduin rientämään avaamaan. Ovelta palatessa kysyin tytöltä, että jäikös meiltä jotain kesken. Ellu katsoi minua, tuhahti "huoh" ja avasi suunsa ammolleen. Kävimme miehen kanssa molemmat hekottamaan, Ellu katsoi vuorotellen meitä kumpaakin ja alkoi sitten itsekin virnuilla naamaallaan "olen muuten aika mainio tapaus" -ilme. Ja ihan kuin tyttö olisi siinä naurahtanutkin? En kyllä mene vannomaan.

Mutta niin, ei meillä aina hyväntuulisia olla, eiväthän vauvatkaan ole aina iloisia. Erityisesti päiväunilta herää yleensä aika kiukkuinen tyttö ja joskus likka löytyy pirun vihaisena jo aamulla. Ilmeisesti ei ole jaksanut heräillä itsekseen kunnolla.


Ellusta on tullut virkeämpi, hän saattaa päiväsaikaan pysyä hereillä neljäkin tuntia tyytyväisenä ja pirteänä. Tunnin vaunukävelylläkään likka ei  nukahda kuin ehkä vasta loppumatkasta hetkeksi, vaan katselee silmät selällään ympärilleen.

 Iltaitkutkin ovat jääneet pois oikeastaan kokonaan, jotain tirinää on, mutta se helpottaa pienillä unilla. Nukkumaanmenoitkuja on joskus edelleen, mutta paljon lyhyemmin ja yleensä tyttö nukutettaessa vain ynähtää hiljaa pari kertaa ja sammuu kuin saunalyhty. Ihanaa!


Uusia kokemuksia

Iskä syö ja Ellu seurustelee Matti-norsun kanssa
  • Ellu on päässyt mukaan useampaankin kyläpaikkaan, ensivisiitilleen päiväkotiin (miun työpaikalle siis)  ja pariinkin ravintolaan. Lisäksi käytiin katsomassa miehen valmistujaisia ja hyvin meni tuollainen virallisempikin tilaisuus. 
  •  Lusikan maistelu aloitettiin (meillä kun d-vitamiinit on sekoitettu maitoon, niin alettiin nyt esitellä tytölle lusikkaa kiinteiden aloittamista ajatellen): vetäisee yleensä kulmat miettiväiseen kurttuun
  • Yöpyminen muualla kuin kotona, kokonaisen viikon ajan: tosi hienosti sujui, ei mitään ongelmia
  • Muutama tunti mummin hoidossa: hyvin meni sekin, noin kuuden tunnin hoitoajasta Ellu nukkui yli puolet, mm. kolmen tunnin yhtäjaksoiset päiväunet
  • Ellu muutti pinnasänkyyn nukkumaan ja on nukkunut siinä hienosti


Mieluisia juttuja

Koiralelu (näkyy tuossa alla olevassa kuvassa)
Merenneito
Lelukaari
Kaikenlainen musiikki, niin laulettu kuin lelujenkin lallattama. Ehdottomia suosikkeja ovat tällä hetkellä Metrolla mummolaan  ja Autolla ajetaan varovarovasti, eli sellaiset hytkytysleikkilaulut
Tv:n katselu (silloin kun äiti tai iskä antaa vilkaista)
Oman (ja äidin) kuvan katselu peilistä
Puklurätin ja omien vaatteiden repiminen
Kaupassa käyminen, jos saa istua ostoskärrien kaukalossa: Ellu kuluttaa kauppareissut juttelemalla kattolampuille ja värikkäille mainoksille... 

Autoiluviihdykkeet, rakkaat koiralelu ja tukaani

Ei niin mieluisaa

Lusikkaan tutustuminen (tosin ei siitäkään ei enää paljoa valiteta)
Mahallaan olo, edelleen, tosin tässäkin on tapahtunut edistystä
Terkkarin kesäsijaiselle kurtisteltiin kulmia: alkaako tyttö kohta vierastamaan?

Arkea (ei kyllä suuria muutoksia edelliseen kuukauteen)


Arkena miehen herätyskello soi seitsemältä ja mie herään silloin, yleensä Ellukin havahtuu kellonsoittoon. Tehdään aamutoimet ja Ellu leikkii itsekseen kun aikuiset syö. Sitten tyttö syö, seurustellaan ja Ellu menee unille uudestaan n. klo 8.30 ja nukkuu pari tuntia. Päivä kuluu sitten syödessä, seurustellessa ja leikkiessä ja joka päivä käydään ulkoilemassa tai asioilla. Päivän aikana Ellu nukkuu yleensä kahdet n. puolen tunnin unet ennen kuin mies tulee kotiin klo 16.

Miehen tultua kotiin aikuiset syövät, lisää leikkimistä ja seurustelua, noin tunnin unet n. klo 17 ja sitten käydään yleensä uudestaan pienellä kävelyllä ennen iltahommia.

Ellu menee nukkumaan klo 20-21, ja herää ehkä syömään kerran aamuyöllä. Nyt menee suurinpiirtein niin, että kahtena yönä Ellu herää syömään klo 03/04, sitten taas kahtena menee aamukuuteen ja likka torkkuu rinnalla vielä kellonsoittoon asti. Yön aikana tyttö heiluu unissaan kuin heinämies ja havahtuu pariin kertaan, mutta nukahtaa itsekseen heti uudestaan.

Ellu nukahtaa tosiaan nykyisin pienellä silittelyllä kyljelleen, tutti suussa. Meillähän on ollut kaikenlaista tuttiongelmaa, mutta nykyään se pysyy suussa hyvin eikä likka enää havahdu siihen, kun se tipahtaa. Jos tämä menee samanlaiseksi tuttihölmöilyksi kuin joskus, niin silloin kökötin saa äkkilähdön. Toivottavasti se ymmärtäisi, että nyt on sen viimeinen tilaisuus tulla lutkutetuksi! Muutoin sama linja tutin kanssa kuin aiemminkin, kotioloissa sitä ei syödä ja muuallakin vain jos on ihan pakko.


Äiti
Äidit tarvitsevat paljon ruokaa - tosin tämä nyt on jo liioittelua...

  • Aina sanotaan, että äitiys tekee kärsivällisemmäksi, mutta toistaiseksi se ei ole pätenyt ainakaan miun kohdalla. Ellun suhteen olen kärsivällinen ja kestän itkut, kitinät ja sen, ettei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan, mutta minkään muun suhteen se ei ole pätenyt
  • Ellun pienten vaatteiden poislaittaminen tekee vähän kipeää joka kerta (vaatekokoina nyt 62 ja 68!) :/ 
  • Arki sujuu tällä hetkellä tosi hienosti. Mies oli ennen juhannusta viikon kesälomalla ja oltiin tosiaan siellä mummin hoivissa, joten mie pääsin vähän helpommalla Ellun hoidossa ja vähän omaa aikaakin ilman miestä ja miehen kanssa. Tuli tarpeeseen, nyt jaksaa taas! Päivätkin sujuvat Ellun kanssa aika näpsäkästi, ei voi valittaa.
  • Osaimetys jatkuu. Vuhuu, tästä voin taputtaa itseäni selkään! Pidin vähän tavoitteena, että jos tyttö jaksaa, niin miekin jaksan tätä ainakin siihen asti, että Ellu täyttää kolme kuukautta. Nyt ajattelin jatkaa niin kauan kuin maitoa tulee, mutta hieman alkaa näyttää siltä, että sen loppuminen tapahtuu aika pian. Päätän kuitenkin olla iloinen tästäkin.
  • Olen alkanut liikkua enemmän! Pistin tavoitteeksi viisi liikuntatuntia viikossa ja se on onnistunut nyt kuukauden ajan. Koirien lenkittämisen ja vaunujen työntelyn lisäksi en tosin ole saanut heiaheiaan merkittyä viime kuussa muuta kuin yhden hyvin lyhyen pyöräilyn ja yhden sauvakävelylenkin.. Noh, menköön kesä näin jos on mennäkseen, ilmoittauduin syyskuusta alkaen taas kiinteytysjumppaan (!) ja zumbaan. Tuskin maltan odottaa niiden alkamista!
  • Onnistuin tuossa ennen juhannusta kehittämään itselleni lähes hysteerisen kätkytkuoleman pelon. Sitä kesti pari päivää ja ramppasin tarkastamassa, että tyttö varmasti hengittää. Pari kertaa itkinkin pelkoani siitä, että tyttö ei heräisikään päiväuniltaan ja miulla oli vaikeuksia käydä illalla nukkumaan, kun kuuntelin koko ajan tytön hengitystä. Onneksi se meni ohi - en tiedä, johtuiko tuo vaihe (eikös kaikenlaisten vaiheiden kuuluisi tulla sille vauvalle, ei äidille?) pienestä väsymyksestä vai jostain kiintymysvaiheesta, mutta pitkittyessä tuossa olisi kyllä voinut mennä järki. Menetyksen pelko on jotain ihan kamalaa. 
  • Olen ihan varma, että tulen vielä tulevaisuudessa kaipaamaan tätä aikaa. Kaikki on nyt niin hyvin. <3

jk. Vähän pohdin Ellun (ja siis myös itseni) ilmoittamista vauvamuskariin syksyllä. Onko kukaan käynyt? Onko se ihan turhaa näin pienelle? Ellu olisi silloin 4,5 -kuukatinen ja se ryhmä on suunnattu 4-7 -kuukauden ikäisille.

8 kommenttia:

  1. Tuo kaikki kuulostaa varsin tutulta. Omasta äitiydestä on jo aikaa, mutta muistan yhä kaikki nuo tunteet ja ajatukset. On hauskaa lukea vauva-arjestaasi.

    Vakkarilukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti miekin muistaisin tämän ajan vielä sittenkin, kun Ellu on jo iso. Harmillista, kuinka ne ihan ensimmäiset ajat ja fiilikset ovat alkaneet jo nyt unohtua! Onneksi on kuitenkin valokuvat ja jotain on tullut kirjoiteltua ylöskin.

      Poista
  2. Luin postauksen yhteen putkeen, ei ollut yhtään liian pitkä! Sitten muutama kommentti.

    - Jaksaapa Ellu olla välillä pitkiä aikoja hereillä ja virkeänä. Tuntuu, että meillä kaksi-kolme tuntia on sellainen melko normaali aika, jonka tyttö jaksaa olla virkeänä. Sitten alkaa väsykitinä. Ja nuo Ellun yöunet, niistä olen suoraan sanottuna kateellinen!

    - Minäkin taputan sua selkään osaimetyksen jatkumisen johdosta! Siitä on varmasti ollut hyötyä Ellulle (vastustuskyky ym.), hienosti olet jaksanut! :)

    - Voitko kuvitella, että Tirppa ja Ellu käyttävät samankokoisia vaatteita? Tirpalla nimittäin on vielä käytössä muutamia 68 koon vaatteita :)

    Ps. olin imettämässä/nukuttamassa Tirppaa, kun luin tätä postausta kännykällä ja tirskahdin hihittämään, kun oli tuo kuva sinusta ja hampurilaisateriasta (se näyttää kyllä melko kookkaalta) :D Onneksi Tirppa ei häiriintynyt hihittelevästä äidistä, vaan nukahti kiltisti päikkäreille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkohan mie kohta näiden kuukausikuulumisten kanssa siinä pisteessä, että miun pitää jakaa ne kahteen postaukseen... Toivottavasti ei sentään. :P

      Meillä on nykyään melkein joka päivä se neljän tunnin valvominen jossain kohtaa, yleensä tietysti juuri silloin, kun olen yrittänyt satuttaa jonkin menon Ellun päiväunihetkeen!

      Miusta ois kyllä mielenkiintoista lukea jotain tutkimustietoa siitä, kuinka pienestä määrästä äidinmaitoa enää on mitään mitattavaa hyötyä lapselle esim. vastustuskyvyn kannalta. Usko siihen, että tästä voi oikeasti olla jotain hyötyä, olisi parantanut silloin aluksi mielialaa oikein roppakaupalla.

      Hih, aika hauskaa tuo vaatekoko. :D Ellulla on niin pitkät jalat että housujen ja mekkojen pitää olla yleensä sitä kokoa 68. Ja on se hurja, kuinka paljon vaihtelua on eri valmistajien mitoituksessa!

      Se oli kyllä kunnon kokoinen hampurilainen. :D Muistaakseni söin purilaisen melkein kokonaan, mutta mies sitten söikin kaikki miun ranskikset.

      Poista
  3. Vauva-arkenne kuulostaa mukavalta ja Ellu näyttää tyytyväiseltä vauvalta. Ihanaa, että kaikki on hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä Ellu kyllä on aika tyytyväinen - tyytymättömyydestä tulee ilmoitus sen verran nopeasti ja ärhäkkäästi, että korjaustoimenpiteisiin on parasta ryhtyä sassiin!

      Poista
  4. Noniin, testataan kuinka minun käy..

    -Voi että kun tuo teidän Ellu onkin hoikkanen! Meidän poitsu kilon painavempi, mutta kaksi senttiä lyhempi eikä mun mielestä tämäkään mitenkään kovin paksu vaan sieltä hoikemmasta päästä. Mutta kuten sanoit, jokainen kasvaa omalla käyrällään. Kuulinpa jutun kuukautta vanhemmasta lapsesta, joka painaa jo 9 kiloa.. =) Siinä on jo äitin haba koetuksella..
    -Rokotukset aiheutti meillä itkuhuudon illalla, mutta onneksi yö meni sitten hyvin, kylläkin kahdella syötöllä. Mahtihomma kuulla että siellä ei tullut mitään pahempaa myöskään
    -Samanlaisia juttuja Ellu kyllä touhuaa kuin täälläkin. Ihana tuo teidän ovikello-tarina, hih, mainio tapaus. =D
    -lomailu kyllä tekee terää, arkea jaksaa huomattavasti paremmin kun on käynyt jossain muualla välillä. Alkaahan nää kodin nurkat vähän ahistaa välillä, kun kotona tulee vietettyä huomattavasti enemmän aikaa kuin aikaisemmin, ennen tuli tuijoteltua myös työpaikan seiniä.. =)
    -onnittelut tosiaankin osaimetyksen jatkamisesta, olet selkääntaputukset ansainnut! Mulla ois saattanu jo mennä hermot.
    -auts, tuo kätkytkuoleman pelko. Välillä se on täälläkin käynyt mielessä, mutta olen onneksi onnistunut sysäämään sen syrjään. Nimim. eilen piti käydä sitten melkein herättämässä poika päiväunilta vaunuissa, kun en saanut selvää hengittääkö hän vai ei.. oho.
    -kyllä miekin yritän aloittaa jotain harrastuksia syksyllä, saispahan itekin jotain rytmiä tähän elämään. tapaishan siellä sitten muitakin äitejä.. =)

    jee, mä selvisin, melkein koko teksti yksisormitekniikalla poika sylissä.. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksisormitekniikka kunniaan, niin täälläkin usein kommentoidaan - hymiöissä tosin tulee silloin aikamoisia haasteita. :P

      Juu Ellu on ilmiselvästi tullut isänsä läpipasko... VILKKAAN RUUANSULATUKSEN omaavaan sukuun ja keskittynyt tähän asti kasvattamaan vyötärönympäryksen sijaan kinttujaan!

      Mitähän mie nyt oikeasti tekisin tuon muskarin kanssa.... Yhtenä päivänä olin jo ilmoittamassa meitä, ja eilen taas olin sitä mieltä, ettei me sitä tarvita. Nyt taas tuntuu siltä, että voisihan sinne mennäkin. Äh, hankalaa!

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!