torstai 11. heinäkuuta 2013

Peruna on pyöreä, peruna on soikea...

... peruna on ruoka ihan oikea!

Miun sukulaiseni ovat viljelleet maata 1600-luvulta saakka suht samoilla tienoilla käväisten vain välillä kääntymässä evakossa. Voin kuvitella, kuinka esi-isäni 1600-luvulla saapui jostainpäin Saksaa, iski kuokan maahan ja ihasteli, kuinka loistava paikka tässä onkaan kasvattaa kaikenlaisia juurikkaita. Joku rohkea lapsenlapsi sitten parisataa vuotta myöhemmin istutti ensimmäisen perunan niille pelloille ja siitä saakka meidän suvussa on syöty perunaa, ja paljon.

Ellukin on nyt päässyt mukaan suvun perunansyöjiin - mie tai mies emme erityisesti välitä potuista (juuri niin, mie sain lapsena yliannostuksen niistä), joten Ellu tullee seuraavan vuoden aikana syömään enemmän perunaa kuin me yhteensä.


Saatiin tosiaan kolmekuukautisneuvolassa kehotus alkaa pikkuhiljaa totuttaa Ellua perunaan ja myöhemmin muunlaisiin soseisiin. Vaikka painoa on pitkälle ja hoikalle tytöllemme tullut hyvin ja kaikki on sitä myöten mallillaan, ovat likan vetelemät maitomäärät niin uskomattomia, että soseisiin tutustuminen alkaisi kuulemma pikkuhiljaa olla paikallaan. Miusta alkoikin vaikuttaa, että Ellua voisi kiinnostaa syöminen: tyttö on tullut vaiheeseen jossa kaikki (muukin kuin ne kädet) tungetaan suuhun ihmeteltäväksi, ja miun syömistä tyttö tapitti silmä kovana. Eipä sitten muuta kuin peruna pataan ja kokeilemaan, josko Ellua oikeasti kiinnostaisi maistella muutakin kuin leluja ja sormia!


Ellu vaikuttaa olevan tietoinen maanviljelijäjuuristaan, koska pottu on uponnut tyttöön ihan kiitettävästi. Näillä parilla kokeilukerralla ei ole ollut huutamisia eikä irvistelyjä, vain ensin hiukan ihmettelevää maiskutusta ja parin lusikallisen päästä tyttö jo leväytti suun auki lusikan lähestyessä - ja ymmärsi välillä nielaistakin jotain mahaankin saakka! Maitomääriinhän näin pienellä maistelulla ei ole mitään vaikutusta vielä aikoihin, mutta onpahan ainakin nyt aloitettu. Itse ajattelen tämän enemmän tutkimisena kuin ruokailuna.
 
(Kaverini muuten velmuili, että tottakai Ellu syö tyynesti perunaa, koska onhan äidillä vuosien kokemus kaikenlaisten kasvisten syöttömisestä lapsille. Saas nyt nähdä, likalla tuntuu olevan äitinsä temperamentti, eikä suutarin lapsilla perinteisesti ole ollut niitä kenkiä...)

Voi nyyh, miun vauva ei enää kohta ole vauva! Miksi jokainen edistysaskel on samalla niin hieno ja haikea?

jk. Äitikin on maistellut uusia juttuja: sain myöhäiseksi synttärilahjaksi ihania konvehteja, kiitos T.! Tämän piti olla herkuton heinäkuu, mutta hei, nuo säilyvät ostamisesta hyvänä vain viikon eikä niitä nyt roskikseenkaan voi... Pitäisi tosin itsekin tyytyä puputtamaan sitä perunaa!


2 kommenttia:

  1. Sukusi historia kuulostaa hieman samankaltaiselta kuin oman sukuni. Tosin en tunne sitä lainkaan niin pitkälle kuin sinä. Tietoni rajoittuvat lähinnä tuonne 1900-luvun alkuun saakka vain. Harmillista sinänsä!

    Kiva kuulla, että peruna maittaa Ellulle! Minullakin on taas tänään sosetehtailua tiedossa. Ajattelin tehdä ison satsin hedelmäsoseita pakastimeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä sekä mamma että pappa ovat harrastaneet sukututkimusta - se ei ole ollut kauhean vaikeaa, koska kukaan ei ole oikein koskaan muuttanut naapurikylää pitemmälle. :P

      Ihmeen hyvin on tytölle maistunut! Eilen likalla oli vauhti päällä ja pottua olisi mennyt vaikka kuinka paljon, mutta mie en uskaltanut antaa kamalasti ettei tulisi maha kipeäksi.

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!