perjantai 2. elokuuta 2013

Ellu 4kk

Jaahas, taas kuukasikuulumisten aika. Vastahan mie tällaisen kirjoitin!



Ensin ajattelin, että noh, viimeisen kuukauden aikana ei ole tapahtunut yhtään niin paljon kuin aiempina kuukausina. Ihan ensimmäisinä kuukausinaan Ellu "heräsi", alkoi ottaa kontaktia meihin vanhempiin ja sitten muuhun maailmaan, alkoi liikkua, äännellä, kiinnostua, tarrata, kehittyi siis ihan valtavaa vauhtia! Mutta eihän se tietysti siihen jäänyt, tässäkin kuussa likka on kasvanut ja kehittynyt kovaa vauhtia.

 


Mitat
(Nelikuukautisneuvola oli yli viikkoa etuajassa, joten mitat olisivat todellisuudessa pikkuisen isommat)

Pituus  64 cm (kuukausi sitten 62,9 cm  ja syntyessä 52 cm)
Paino 5265 g (5035g/2874g)
Päänympärys 40,2 cm  (39,8cm /32cm)

Muuta terveysasiaa 

Neuvolassa lääkäri kuuli Ellun sydämessä pienen sivuäänen ja mennään sen takia jatkotutkimuksiin. Todennäköisesti ääni on ihan vaaraton ja johtuu kovasta kasvusta, mutta parasta käydä tarkastuttamassa.

Ellu on alkanut tutustua soseisiin, tähän mennessä perunaan, porkkanaan ja päärynään. (Siitä myöhemmin lisää.) Kummastakaan ei ole tullut vatsaoireita tms.


Ellun kehitystä 

Ellua kiinnostaa näprääminen ja asioiden työntäminen suuhun: likka puuhailee pitkät tovit itsekseen makoillen leikkimatolla ja maistellen (selinmakuulla) lelujaan, sormiaan, mekkonsa helmoja jne. Lelukaaret, vaatteet, puklurätit, kaikki pitäisi saada suuhun maisteltaviksi. (Tämä taipumus innosti meitä tutustuttamaan Ellua soseisiin - jos rauta on kuuma, niin pitää takoa!) Kädet eivät enää mene suuhun samaan malliin kuin aiemmin vaan nyt pitää saada jokin esine.

Ellu oppi tasan 3,5 kuukauden ikäisenä kääntymään vatsalta selälleen. Mie tosin ihmettelen, onko se suurikaan saavutus, pään paino ja maan vetovoima kun auttavat aika lailla... Mistään vahingosta ei kuitenkaan ole kyse, kääntyminen on ihan hallittu ja kroppa tulee maahan ennen päätä.


Viikkoa myöhemmin likka hämmästytti meidät kääntymällä yhtäkkiä selältään mahalleen. Ohhoh. Ellu vaikutti oikein tyytyväiseltä itseensä ja alkoi ähistellä käsillään ja jaloillaan päästäkseen eteenpäin. (Vatsallaan olokaan ei enää ole niin vastenmielistä kuin ennen.)

Kummallekin kyljelleen tyttö osaa kierähtää, mutta lempiasento on tosiaan se selällään makoilu eikä kunnon kääntyilyjumppia ole meillä koskaan nähty. Kääntymistä vatsalleen tai selälleen ei vielä näe edes joka päivä. Ellulla olisi tosiaan kovat menohalut, ja nyt tyttö on keksinyt, että lelukaaren tai tuolien jaloista tarraamalla saa hilattua itseään eteenpäin (selällään maateen) ja uusiin maisemiin.

 Ellu ei vielä vierasta vaan hymyilee kaikille. Juttuakin piisaa pienen lämmittelyn jälkeen. Muutenkin tyttö on nykyään melkein poikkeuksetta hyväntuulinen ja herää päivä- ja yöuniltakin yleensä iloisena.


Iltaitkuja on tämän kuun aikana ollut ainoastaan kerran tai kahdesti, ja nekin todella lyhyinä. Huhhuh, selvittiin siis siitäkin! Nukkumaan mennessään Ellu on alkanut laulaa "unilaulua", eli lallattelee itsekseen. Tätä ei ole aiemmin ollut.

Lempparileluja tällä hetkellä ovat helisevä barbapapa, muovilusikat, kangastilkut ja miun ompelema mustekala, jonka hetuloita on mukava maiskuttaa. Niin ja mekon helmat, jos sattuu olemaan mekkopäivä. Lisäksi Ellu pitää valtavasti siitä, jos joku pörisyttää mahaan, ja erityisesti siitä, kun isä lennättää Ellua lentokoneena.



Uusia kokemuksia

  • Kiinteiden maistelu
  • Uusi yökyläpaikka (oltiin miun isällä yksi yö)
  • Vietimme miehen valmistujaisia meillä kotona, Ellu otti tilanteen oikein rennosti
  • Oltiin yökyläilemässä ilman isää, hyvin meni sekin
  • Uusia ravintoloita, kauppoja, kyläpaikkoja... Ollaan oltu paljon menossa, ja tyttö on ollut reissun päälläkin tyytyväinen
  • Metsäretket vaunuissa ja manducassa  
  • Matkasängyssä nukkuminen ja uudet vaunut mummin luona - todella rennosti sujui niissäkin 
  • Matkarattaat - ne olivat jännät, kun naama olikin työntäjästä poispäin. Virkeänä meno oli mielenkiintoista, mutta uni ei rattaissa meinannut tulla ennen kuin pitkään heijaten ja harso rattaiden peittona

Mieluisia juttuja

Kaiken maistelu
Peruna- ja porkkanasoseet
Isän lentokoneena oleminen
Huoltoasemien vauvanhoitohuoneet: ihania isoja peilejä, valoa, kiva kaiku...
Vaunukävelyt koppa auki, erityisesti metsässä: puut ja äänet kiinnostavat kovasti

"Lentokone taivahalla törmäsi sadepilveen..."


Ei niin mieluista

Kun ei muista, kuinka mahaltaan käännytään kyljelleen
Se, kun äiti ei lapa sosetta suuhun tarpeeksi nopeasti
Matkarattaissa nukkuminen


Arkea

Aika samanlaista kuin ennenkin, paitsi että ne suuresti rakastamani kahden-kolmen tunnin pituiset aamupäiväunet ovat alkanaat jäädä pois. Yleensä tyttö nukkuu aamupalan jälkeen tunnin tai puolitoista ja sitten puolitoista/kaksi tuntia keskipäivällä. Ihan hyvä tietysti, että suuntaus olisi tämä, että ne pisimmät päiväunet nukuttaisiin keskellä päivää.

Tyttösemme poikkeuksellisen vaaleanpunaisena :D

n. klo 7: Ellu herää itsekseen, tehdään aamutoimet
klo 7.30: Ellu puuhailee itsekseen kun aikuiset syövät ja syö sitten itse pullosta. Mies lähtee töihin, me seurustellaan ja leikitään Ellun kanssa vaihtelevanpituinen hetki
n. klo 9: Ellu menee nukkumaan
n. klo 10: Ellu herää. Seurustellaan, tehdään kotitöitä, syödään lähempänä yhtätoista, jonka jälkeen yleensä leikkimistä
n. klo 12 Ellu menee päiväunille sänkyynsä
n. klo 13.30: Ellu herää. Syödään, lähdetään ulkoilemaan tai esim. kauppaan. Jos ollaan reissussa pitempään kuin tunti, Ellu ottaa pienet tirsat vaunuissa, muuten menee unille kun tullaan kotiin.
n. klo 15 Mie laitan ruokaa ja syötän Ellun (yleensä soseet maistatetaan tässä kohtaa)
n. klo 16: mies tulee kotiin ja puljaa hetken Ellun kanssa. Aikuiset syö. Seurustelua.
n. klo 17 Ellu syö taas (tässä kohtaa tyttö syö sosetta, jos mie en ole maistattanut sitä aiemmin) ja menee unille (30-45 min). Jos on mentävä autolla jonnekin, esim. kauppaan, lähdetään yleensä nyt, jolloin Ellu nukkuu autossa kumpaankin suuntaan. Jos jäädään kotiin, odotellaan, että Ellu herää unilta ja lähdetään sitten lyhyelle kävelylle
n. klo 18.30 Ellu syö. Seurustelua toisen vanhemman kanssa tai koko perheen voimin
n. klo 19.45 Ja taas syödään, jos aiemmassa ruokailussa maistui kaikki, tehdään iltahommat ja mennään nukkumaan
viim. klo 20.30: Ellu höyhensaarilla

Ellu ei herää enää öisin syömään, ainoastaan tutti täytyy aamuyöstä nostaa suuhun pari kertaa, ja sitten likka nukahtaa itsekseen uudestaan.


Kiinteiden aloittamisesta

Ellu oli tosiaan kolmen kuukauden ja viikon ikäinen kun sai maistaa perunaa ensimmäisen kerran. Kiinteitähän ohjeistetaan maistattamaan lapsella neljän kuukauden iässä, mutta meitä neuvottiin kolmekuukautisneuvolassa aloittamaan jo pikkuisen aiemmin, kun tyttö on niin pitkä ja hoikka ja hänellä selvästi oli kiinnostusta syömiseen eikä meidän suvuissa ole allergioita. Ja koska tyttö ei ole enempää hämmentynyt koko ikänsä jatkuneesta rintaa+pulloa vaihtelevalla järjestyksellä -linjasta, niin en oikein uskonut tytön hämmentyvän parista lusikallisesta perunaakaan (koska varhainen kiinteisiin tutustuminen voi nimittäin sotkea imetystä).


Mutta siis, Ellu maisteli ensin kahden viikon ajan korvikkeeseen muussattua perunaa ja sitten keitinveteen muussattua porkkanaa. Kumpikin on maistunut oikein hyvin ja tyttö olisin ensi kerrasta alkaen tahtonut syödä kumpaakin enemmän kuin tyhmät vanhemmat uskaltavat antaa. Mitään vatsavaivoja ei ole tullut. Pari päivää sitten Ellu sai ensimmäisen kerran päärynää ja koska annoin varovasti vain pari lusikallista ensi alkuun (jos tuleekin jotain vaivoja), tyttö hermostui tyystin, kun herkku loppuikin ihan liian aikaisin! Äkkiä vaan suuhun seuraavaa ruokalajia...

Syömärinä tyttö on luonnonlahjakkuus: toisella lusikallisella perunaa Ellu oppi nielaisemaan suun tyhjäksi ja avaa suunsa nätisti ammolleen heti, kun näkee lusikan lähestyvän. Syömisestä kuulu tyytyväistä maiskuttelu ja hyminä, jos lisää tulee liian hitaasti, alkaa kuulua kiukkuista ähinää. Toivottavasti tämä jatkuisi samaan tapaan tulevaisuudessakin!


Äiti


Osaimetys jatkuu yhä (!!!), mutta tämän kuun aikana on jo pariin kohtaan ollut ilmassa sitä, että koko homma loppuu.

Muuten menee hyvin, mutta kuten parin muun bloggariäidin kanssa ollaan irvailtu, "Oma aika" on sitä, kun laittaa pyykit kuivumaan ja "Parisuhdeaika" on sitä, kun toinen (tai kumpikin) nyhvää tietokoneellaan ja toinen (tai yleensä ei kumpikaan) siivoaa. Nyt miehen lomaviikolla mummi hoiti taas Ellua päivän niin me päästiin miehen kanssa kahdestaan ulkomaailmaan. Ja välillä yritetään Ellun nukkumaan mentyä tehdä muutakin kuin siivota tai puljata kumpikin omiamme. Joskus onnistutaan myös keskustelemaan jostain muusta kuin miehen töistä tai siitä, millaista kakkaa tyttäremme on tänään vääntänyt. ;) Lisäksi mie lasken puolison huomioimiseksi ja laatuajaksi myös sen, kun tehdään koko perheellä jotain vanhemmille mieluista, esim. käydään ulkona syömässä tai liikkumassa.

Hyvin siis menee, mutta menköön. 

jk.Tajusin tätä kirjoittaessani, että Ellu on ollut olemassa nyt vuoden. Vuosi sitten Ellu oli viiva tikussa, kuukautiskipumaiset krampit vatsassa ja alkava "aamu"pahoinvointi (voi kyllä, mie voin pahoin raskausviikolta neljä alkaen enkä todellakaan vain aamuisin...). Uskomatonta, miten nopeasti viimeisin vuosi on mennyt - hieno, opettavainen ja voimaannuttava vuosi!

20 kommenttia:

  1. Ellu on supersuloinen. Tuo eka kuva on erityisen ihana. Mitä kaikkea hän jo osaakaan!!

    Vakkari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvat kasvaa niin älytöntä vauhtia, vasta nyt sen alkaa itsekin ymmärtää. :/

      Poista
  2. Ihania 4kk kuulumisia kuvia, Ellu niin ihanan suloinen vauva <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki vauvat on suloisia, mutta tietysti tällainen lämmittää äidin sydäntä. :D

      Poista
  3. Tuossa kuvassa, jossa Ellu on vaunuissa ja hymyilee, niin hän näyttää mielestäni kovasti sinulta. Kaunis ja reipas tyttönen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin tihrustaa ja tulin siihen tulokseen, että silmät kiinni ja suu auki siekin onnistuisit näyttämään miulta tai Ellulta. :D Mutta ilmeissä on kyllä miun kanssa kieltämättä jotain samaa, vaikka tyttö muuten onkin isäänsä tullut.

      Poista
  4. Komppaan Millamia, ihan siun näkönen tuossa vaunukuvassa! :D

    Eeva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja samat kommentit siulle kuin Millamille. :D

      Poista
  5. Ainii on pitäny laittaa siule tää linkki: http://fleimi.fi/2013/07/06/hulvaton-kokoelma-uusiksi-otetuista-vauvakuvista-katso/

    Ootan innolla millasia vauvakuvia nähää Ellusta muutama vuosikymmen myöhemmin!

    Eeva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei jesta, ihania! :D Ootteko ajatelleet otattaa uusiksi jonkin sisaruspotretin? Miusta tuo ois ihanaa, mutta tuskin saisin omia siskojani suostumaan. :D

      Poista
    2. Ois kyllä kivaa, pitää ehdotella noille kahelle :D

      Poista
  6. Ihana Ellu! Ja tsih, tuo parisuhde.. =D Me ollaan nyt todettu miehen kanssa, että keretään me sitten vuoden päästä olla enemmän kahdestaan. Vuosi on kuitenkin niin lyhyt aika meidän näkökulmasta, mutta kuinka paljon pienelle lapselle tuossa vuodessa kerkeääkään tapahtua. <3 Onneksi on kuitenkin yhteinen huumori, joka kantaa pitkälle. Ja tietysti rakkaus. <3

    Ps. Apua, vuosi sitten oli kamala olo ja kamalat kivut, totta tosiaan. Hyvä kun muistutit! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miullekin ajatus jostain viikon etelänreissusta tässä kohtaa ilman Ellua olisi ihan vieras, mutta tällaiset kahden kuukauden välein olevat parin tunnin vauvavapaat ovat ihan tervetulleita. :D Ja iltaisin pitäisi yrittää järjestää Ellun nukkuessa enemmän yhteistä aikaa. Mutta totta, rakkaudella ja huumorilla pärjää pitkälle, eihän tää tätä ikuisesti ole ja pitää nyt nauttia tän ajan hyvistä puolista!

      Vuoden takaista kun muistelee, niin lisää lapsia ei tee mieli. :P Loistava ehkäisykeino!

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Onnea pienelle, suloiselle neidille neljän kuukauden kunnioitettavasta iästä :) .
    Sulla/teillä tuntuu olevan ihanan maalaisjärkinen ote asioihin. Uskon, että tuossa elämäntilanteessa hirveän suuret suunnitelmat ja odotukset omasta ajasta ja parisuhdeajasta iskevät nopeasti omaan nilkkaan. Kun kuitenkin se tavallinen arki ja oleminen on sitä tärkeintä:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan onneksi oltu yhdessä "niin kauan" ennen Ellua, että sen tietää, ettei toinen tuosta helpolla häviä vaikka ruusupuskat ja shamppanja ovatkin aika harvassa - tosin ei niitä nyt kyllä liikoja näkynyt ennen tyttöäkään. :D

      Poista
  9. Suloinen Ellu <3 Käyn täälläkin aina lukemassa uudet postaukset mutta en jaksa puhelimella sitten alkaa säätämään kommenttia.. /: Heh, kertoo tosiaan jotain siitä paljon puhutusta omasta ajasta (niin mistä?)..

    Mutta, onnea neljästä kuukaudesta! Ihania kuvia ja näitä kuukausikuulumisia on aina tosi kiva lukea. Jää teillekin sitten mukavat muistot kun näitä jaksat kirjoitella (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhelimella kommentointi on muuten takamuksesta, varsinkin jos haluaa kirjoittaa muutakin kuin "ihanaa <3". :P

      Mie olen muuten aika huono kirjoittamaan mitään ylös, joten onneksi on blogi, josta tarkistaa!

      Poista
  10. Olipas ihana löytää sinun harmaan värikäs blogisi. Liityin heti lukijaksi, koska tämä tuntui kotoisalta ja pitäähän meidän 4kk pojulle tyttöystäväehdokkaita näyttää ;)Tervetuloa vastavierailulle ehkä saan itsekin jossain vaiheessa laitettua vauvakuulumisia. Olen niin vasta-alkaja tällä saralla.

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!