tiistai 13. elokuuta 2013

Maalattu pikkukaappi ja melkein kantotakki



Ellun T.-kummin ollessa meillä kesälomavierailulla käväisimme Kierrätyskeskuksessa ja siellä nätisti kaikenmaailman pöytien päälle nostettuna meitä odotti maailman sympaattisin pikkukaappi!


 Ellu tuijotteli meitä ihmeissään kun kävimme ensin ihastunutta keskustelua siitä, kuinka hienon kaapista saisi. Sitten taisimme käydä väittelyä siitä, kumpi sen saisi ostaa ja sitten pohdimme sitä, mihin ihmeeseen se kummankaan luona laitettaisiin.

Siskolta löytyi sitten sopiva kulma eteisestä, mutta perinteisen tyyliseen musta-valkoiseen asuntoon kaappi oli tietenkin väärän värinen. En sitten tiedä, kuinka tässä taas kävi näin, mutta MIE löysin itseni pensselin varresta. :D


Tilaustyönä käytettiin sitten (...taas...) mustaa ja valkoista maalia. (Haluisiko joku, että mie maalaisin jotain iloisen väriseksi? Olisi ihanaa maalailla vaihteeksi vaikka pinkillä, turkoosilla tai keltaisella!)

Viime viikot ovat tuntuneet olevan yhtä maalailua, mutta ollaan me tehty muutakin!

 

On siivottu, leivottu, puuhattu, istuttu autossa, ulkoiltu... Ja ulkoilusta puheen ollen, myös ratkaistu syksyn manduca-ongelma!

Eli vinkiksi siis kaikille manduca-mammoille: syksyn tuulelta ja pieneltä sateeltakin pikkuistasi suojaa näppärästi ja edullisesti hiukan liukaspintainen maihinnousutakki, jollaisia ihan perus henkkamaukat ovat nyt puolillaan!

Ostin itselleni takin alkusyksyn ulkoiluja varten, mutta tajusin vahingossa, että sehän on myös mitä parhain vauvankantotakki. Maihinnousutakissahan on kiristysnauha vyötäröllä, ja takin malli on aika reilu.  Kun vyötärönauhan jättää kiristämättä, sinne sujahtaa oikein mukavasti vauva manducoineen. Kun vauva ei matkaa mukana, voi takin taas kiristää ja äiti pääsee ulkoilemaan vähän kevyemmin.


Syksyn kanto-ongelmat on siis ratkaistu, mutta yhä vain edelleen olen ilman sitä oikeaa kantosuojaa. Kohta joudun oikesti tilaamaan sen, tai tekemään itse. Mitenhän ihmeessä sellaisen tekisi? Pitäisi nähdä oikea kantosuoja ensin, niin osaisi ehkä soveltaa.

Ai niin, Ellu tajusi koirien olemassaolon eilen! Onhan niitä aiemminkin tuijoteltu, mutta nyt likka oikeasti tajusi, että nuo karvakasat ovat muuten oikeasti olemassa. Tyttö hymyili koirille, hapuili niitä käsillään ja kiljui innoissaan, kun hauvat haistelivat käsiä. Koirat tuntuivat olevan yllättyneitä siitä, että Ellu ei enää ollut niitä kohtaan täysin välinpitämätön.


Mukavaa tiistaita! 

12 kommenttia:

  1. Wau, kaapista tuli tosi upea! Sopisi mainiosti meille mustavalkoisesti ajatteleville ihmsille, eikun siis meidän mustavalkoiseen asuntoon ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mie olen aatellut suhtautuvani asioihin monelta kantilta pohdiskellen, mutta tällä hetkellä ainakin meidän alakerta näyttää pelottavan mustavalkoiselta. :D

      Poista
  2. Löysimpäs kivanoloisen blogin ihan sattumalta. Hurjan muodonmuutoksen kaappi on kokenut, kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun satuit löytämään tänne, ja kiitos kehuista! :)

      Poista
  3. Onnistunut tuunaus, taas kerran!

    Tirppa tykkää kanssa karvakuonoista ja niiden "silittäminen" on superhauskaa (lemmikit eivät välttämättä pidä siitä yhtä paljon :D). Muistaakseni tyttö oli myös melko pitkään välinpitämätön kissaamme kohtaan, mutta jossain kohtaa sen olemassaolo alkoikin kiinnostaa kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kattiparkaa. :D Noh, se sentään pääsee pomppaamaan ylemmäs jos alkaa liikaa ahdistaa, meillä mikään ei pelasta hauvoja enää kun Ellu oppii juoksemaan....

      Poista
  4. Ihana pieni tyttönen siellä takin suojassa turvassa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä viihdytää hyvin, kun kaiken näkee niin paljon paremmin!

      Poista
  5. Mulla ois antaa vihreitä ja turkooseja maalauskohteita. ;)
    Kaapista tuli hyvännäköinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ois kyllä oikeasti kiva maalata jotain iloisemmanväristä. :D Sillä pinkillä olen uhkaillut monta kertaa, mutta ei... Milloinkohan voisi alkaa rakentaa asumusta Ellun barbeille...?

      Poista
  6. Hieno tuunaus! Ja kiitos takkivinkistä - taidan suunnata tampereella takkikauppaan.

    Poika otti kontaktia isin pidempikarvaiseen koiraan - kohta oli nyrkki täynnä koirankarvoja ja koira inahtanut hädissään. Oho. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä toisella koiralla on nyt karvanlähtöaika, ja Ellun kädet on täynnä niitä karvoja ilman repimistäkin... Ja karvat menee tietysti suuhun ja... Noh, se on sitä vastustuskykyä. :P

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!