tiistai 27. elokuuta 2013

(Suhteellisen) mustavalkoinen keittiö


Eilen käytiin taas asuntonäytössä. Odotukset eivät olleet mitkään valtavat, mutta kun astuttiin sisään, niin hei, täähän on aika kiva! Oli huoneita enemmän kuin riittämiin, isoimmat rempat tehty, mutta kuitenkin pientä pintarempattavaa jolla voisi itse vaikuttaa asunnon tyyliin. Autotalli, isohko piha, hyvä, rauhallinen sijainti kuitenkin lähellä miehen työpaikkaa ja palveluja, hintakin kohdallaan. Iso parveke ja vielä isompi terassi.

Ja tässä kohtaa voi lopettaa lukemisen ja syventyä katselemaan keittiökuvia meidän nykyisestä kodista -  huomasin nimittäin, että keittiötä en ole tähän blogiin kuvannut oikeastaan ollenkaan, vaikka siitä pari kyselyä on joskus tullutkin. 


Niin, takaisin siihen lupaavanoloiseen uuteen asuntoon. Miusta kodinhoitohuoneessa (siellä oli sellainenkin!) oli jotenkin tunkkainen ilma joka alkoi väsyttää ihan heti. Mieleen muistuivat opiskelupaikka ja eräs muinanen työpaikka, homepesiä molemmat. Homelle herkistynyt mieheni haisteli myös vähän aikaa eikä ollut ihan varma, mutta näytöstä lähtiessä ranteita ja nilkkoja alkoi taas kutittaa. Huoh. Useamman vuoden varrelta niin kovin tuttu tilanne, me kävellään ulos ihan mukavasta asunnosta esitteet kourassa ja mies raapii ranteitaan. Ainoa, mikä tässä vuosien aikana on muuttunut, on se, että nyt näytöissä käy mukana myös Ellu.

Arjen pelastajat: neuvolan henkilökuntaa järkyttänyt veitsiteline, vedenkeitin, kahvanlepuutin ja vähän nätimpi koiranruokatynnyri

Miten voi olla näin surkea tuuri? Ja ollaanko me jotenkin uskomattoman yliherkkiä, asuvatko puolet suomalaisista jonkinlaisissa homeasunnoissa vai onko meillä vain pahuksen huono onni?

Kihlajaiskahvinkeitin punaisemmalta sisustuskaudelta ja Pariisin matkamuistoja


Ja jotta asuntoasiat näyttäivät entistä valoisemmilta, niin tänään aamun lehdessä oli iso juttu siitä, kuinka vaikeaa pankeista on nykyään saada lainaa. Kiva, olemme itse menossa toteamaan tätä maanantaina, meidän lainalupaushan on vanhentunut jo aikoja sitten. Haluaisin kyllä olla ihan luottavainen, että ainakin jonkinlainen laina irtoaisi. Voin toki olla ihan väärässäkin.



Lehtijutussa kerrottiin myös siitä, minkä olemme itsekin asuntoa etsiessämme huomanneet: tässä kaupungissa asunnot eivät käy kaupaksi, koska ostajat eivät uskalla (tai halua) ostaa kallista, ja myyjät taas eivät halua laskea hintoja. Moni asunto on ylihinnoiteltu, mutta koska naapurikin myy samalla hinnalla ja asunto on ehkä itsekin ostettu ylihintaisena, ei hintaa tietenkään haluta laskea.

 Vitriinikaapit, joista en pidä. Huomatkaa olohuoneen puolen pikapuunaus taperilla ja teipillä

Välillä on tällainenkin fiilis.

Jaa-a. Pitää varmaan vain luottaa siihen, että se Meidän Koti sattuu vielä joskus kohdalle. Tässä vain on se huono puoli, että vaatimuslista vain venyy koko ajan, ja samalla laiskuus lisääntyy: alunperin etsittiin vanhempaa omakotitaloa, jossa olisi saanut remontoida oikein antaumuksella, ja ainakin tällä hetkellä olemme Ellun vuoksi "korkeintaan keittiö- TAI kylppäriremontti" -koulukuntaa. Ja välillä ollaan muuttamassa näppärään rivitaloasuntoon, välillä taas haluttaisiin toteuttaa se ikiaikainen haave omakotitalosta. Pitäisi vissiin ensin itse päättää, mitä haluaa!


Jk. Tässä samalla tätä kirjoitellessa olen facebook-chatannut varastoaan siivoavan kaverin kanssa, ja nyt Ellulla on sitten talveksi fleecepukua, kenkiä ja sadeasua. Taas on siis vauvan päiväunihetki käytetty tehokkaasti, vaatehankintoja tehden. ;)

Jk. 2. Löysin muuten sen kantosuojankin, kiitos Cua yhteisövinkistä! Ostin sitten oikein siistin Mamin talvikantosuojan, kun syyskanto-ongelmat tuli ratkaistua sillä muuntautumiskykyisellä syksytakilla. 

14 kommenttia:

  1. Me aikoinaan alettiin etsimään omakotitaloa vuonna 2006, juuri muutettuamme vuokralle kerrostaloon. Monien vuosien ajan lähinnä vain katseltiin netistä. Mutta sitten vuonna 2011, kun Pikku-E oli tulossa alettiin etsimään ihan urakalla. Tämä meidän koti löytyikin sitten lehti-ilmoituksen kautta. Talon entinen omistaja myi talon meille ilman välittäjää, jolloin hinta oli huomattavasti halvempi, kuin välittäjän myymänä. Tänne ehdittiin muuttamaan pari viikkoa ennen Pikku-E:n syntymää. Että kyllä se oikea koti löytyy sitten kun sen aika on :) Ja se saattaa käydä ihan yllättäen, juuri silloin kun ei enää ollenkaan usko että sitä sopivaa taloa löytyykään.

    Onnea teille kodin etsintään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli raskausaikana asunnonetsintä tauolla, ensin pahoinvoinnin takia, sitten supistelujen takia. Olisi ollut jotenkin ihanaa, että olisi tuotu Ellu sairaasta siihen "ihan omaan" kotiin, vaikka se aika pinnallinen ajatus onkin.

      Poista
  2. Mä ainakin toivoin aikoinaan keittiöpostausta, kiitos tästä siis. Tuo musta seinä on kivan näköinen! Itse olen niin arka, ettei ensimmäisenä tulisi mieleen maalata seinää mustaksi - mutta se toimiikin tehosteena tosi hyvin!

    Teidän kannattaa olla onnellisia, että huomaatte mahdolliset homeongelmat jo varhaisessa vaiheessa. Siis ennenkuin asunnosta/talosta on hierottu kauppoja. Ajatelkaa miltä vaivalta säästytte. Siis jos niinkuin yrittää positiiviselta kantilta tarkastella noita miehen kutisevia nilkkoja ja ranteita ;) Mutta toki se turhauttavalta tuntuu, kun ei SITÄ OMAA ASUNTOA löydy. Onneksi mahdutte vielä asumaan nykyisessä asunnossanne ja kyllä se seuraavakin varmasti löytyy vielä jonain päivänä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tuo musta seinä syntyi ilman sen kovempia harkintoja. "Oi, mustaa tapettia! Mihis laitettaisiin?" :D Mutta miekin tykkään, se on miun lempikohtia tässä asunnossa.

      Onhan se tietysti iloinen asia, että home tulee ilmi ennen kuin jo asutaan siinä asunnossa. Ei se kuitenkaan ihan kamalasti lohduta. :P

      Poista
  3. Miä niin rakastan tuota teiä keittiön lamppua! :) Ihanasti tuunattu! Ite joskus katoin sitä IKEAssa, että onpas tylsä varjostin, enkä ees tienny, mitä sille tekis. Mut tässä tuli mieleen, et voisiko sitäkin maalata Spray-maalilla? Tekisi vaikka pitsikuvioita? :)

    Ja harmillista, ettei asunto ollutkaan sopiva teille tuon homeongelman takia, jos muuten asunto oli kuin teille tehty! :( Mutta kyllä se oikea koti tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miullakin on tuollaisille muovilampuille vielä vaikka kuinka monta ideaa, mutta pahus, kun ei tarvita lisää lamppuja. :D

      Mie toivon kovasti, että aika pian alkaisi olla se "ennemmin"...

      Poista
  4. Ihan kivahan tuo teidän keittiö on. Siisti ja valoisa.
    Itse myös paljon näytöissä kirtäneenä ja uutta kotia etsineenä, olen huomannut saman asian asuntojen/talojen hinnoissa. Täälläkin päin samat kohteet myynnissä kuukaudesta ja jopa vuodesta toiseen, kun hinnat on laitettu överiksi :( Pelottaa välillä, että saako omansa kaupaksi, sitten kun sen aika koittaa... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tää kiva asunto, mutta voisihan sillä rahalla, joka tässä asumiseen menee, alkaa lyhentää omaakin asuntoa! :P

      Toivottavasti teitä aikanaan lykästää äkisti, kun päätätte omanne myydä.

      Poista
  5. Kyllä se oikea löytyy! Yritän tätä hokea itellenikin, tuntuu et haluisin löytää sopivan asunnon Kotkasta nyt HETI ja muuttaa HETI. Kärsivällisyys ei ilmeisesti ole hyveitäni..

    Eeva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie oonkin ihmetellyt, keltä ihmeeltä Ellu on saanut tuon kärsimättömyytensä! Mehän ollaan miehen kanssa oikeita kärsivällisyyden perikuvia, tai sitten ei. ;)

      Poista
  6. Kyllä te vielä sen unelma asunnon löydätte. Tulee se tunne heti "tää se on". Kunhan aika on oikea. Väenväkisin ei synny mittään hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin mie en enää jaksa uskoa tuohon tunteeseen. Nykyään en ole missään näytössä edes valmis ihastumaan yhteenkään asuntoon kun pelkään, että mies alkaa kuitenkin kutista. Huoh. Mutta tuo on ihan totta, ei tässä pakolla pidä mitään ostaa, niin kuin ei pidä tehdä mitään elämässä.

      Poista
  7. Kiva keittiö! Ei kai sitä nyt aina tarvitse mitenkään värikästä ollakkaan. Paitsi näköjään meillä, kun mun suosikkivärit tuntuu nykyään olevan punainen ja musta + kaikki muut riemunkirjavat, jotka vähänkin sopivat sisustukseen (musta menee kyllä hyvin kaikkeen, kun on värikkäät seinat).

    Yhdyn kyllä Millamiin täysin, että eikö ole mukavampi, että ne homeongelmat selviävät heti kättelyssä? Mie kanssa uskon, että se oikea koti vielä kävelee teille vastaan, kun sitä vähiten odotatte. Ja jos teillä ei oikeasti ole mihinkään kiire niin ehkä parasta katsoa ajan kanssa. Heh, helpommin sanottu kuin tehty, silloin kun jotain haluaa just nyt niin sehän on juuri silloin saatava.. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miekin kai haluaisin meille niitä värejä, mutta sitten kyllästyn niin nopeasti. Osaan kyllä kyllästyä mustaan ja valkoiseenkin, viimeistään sitten, kun on taas aika vaihtaa keittiöpyhkeet. :D

      Juu, kivempi tietysti huomata home silloin, kun asunto ei vielä ole oma. Olisi vaan jo niin kiva löytää jotain omaa!

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!