lauantai 28. syyskuuta 2013

Kuin Ellun kanat


Hei, kiitos kannustavista kommenteista edelliseen postaukseen! Olette ihania! <3 

Eilen muskarin jälkeen otin kerrankin järkkärin mukaan, kun puljattiin Ellun kanssa tämän huoneessa. Opin tämän töissä, ja suosittelen myös kaikille vanhemmille: ota kamera mukaan ihan tavallisiin tilanteisiin, leikkeihin tai hiekkalaatikolle, varmista, että valoa on tarpeeksi (laita vaikka kattolamppu päälle), mene lapsen tasolle ja saat (erityisesti isommista) kivoja kuvia ja aitoja ilmeitä. 



Ellu on alkanut kiinnostua kirjoista, ei siis vain niin, että yrittäisi syödä ne. Sylissä istuen tyttö katsoo tarkasti kun sivuja käännetään ja välillä höhöttelee uudelle kuvalle. Kirjan kanssa on myös hyvä jumpata ja on jännää, kun kuvat välillä saa vaihtumaan. Aikuisen ääneenluvusta Ellu ei ole kauhean kiinnostunut, mutta yritän välillä vilautella tytölle kirjoja, joissa matkitaan eri eläinten ääniä: ne kiinnostavat luonnollisesti ihan eri tavalla.

 
Okei, kyllä niitä edelleen maistellaankin välillä...

Ellun ihana mekko on tämänviikkoinen kirpparilöytö. Ovatkohan mekossa nyt ne kuuluisat Ellun kanat? ;) En ole pitkään aikaan löytänyt kirppikseltä oikein mitään kivaa meistä kenellekään, mutta nyt oli oikea Ellu-päivä. Mekon lisäksi ostin tytölle kahdet housut ja muutaman siistikuntoisen perusbodyn: bodyja nimittäin tarvitaan, Ellu puklaa edelleen paljon, kuolaa kovasti eikä se syöminenkään niin kovin siistiä ole, oli tyttö sitten itse syömässä tai syötettävänä. Ja onhan se  kiva omistaa erivärisiä perusbodyja vaikkapa mekkojen kanssa käytettäväksi.

Tyttö mätsäsi huoneeseensa

 Sain muuten mielenkiintoista palvelua terveydenhuollosta koskien Ellun muutaman viikon takaista ruokapäiväkirjaa. Luvattua puhelua ei koskaan tullut, meidän olisi pitänyt mennä vastaanotolle. Yritin kysyä, mikä käynnin tarkoituksena olisi, mutta kun vastaukset olivat ympäripyöreitä "nooooh, jos vaikka luettaisiin sitä ruokapäiväkirjaa ja jos haluatte vinkkejä johonkin" niin päätin olla varaamatta aikaa, koska meillä vanhemmilla tai neuvolalla ei ole Ellun painosta mitään huolta. Yllätykseksi sain sitten kotiin aika ikäväsävyisen kirjeen ravitsemusterapeutilta.  Ellun neuvolatiedoissa tulee nyt sitten ikuisesti lukemaan, kuinka mie olen kieltäytynyt yhteistyöstä lapseni ruokavalion monipuolistamiseksi. Kiva. Noh, lukekoon, mie olen jo aikaa sitten luopunut toivosta, että Ellusta tulisi maailman kuuluisin naissumopainija. Kunhan pysyy terveenä, on iloinen ja kasvaa niillä omilla käyrillään (ja ehkä kiinnostuu edes jonkin verran kirjallisuudesta), niin me vanhemmat ollaan tyytyväisiä.

Kai se miunkin geeniperimä on tytössä jossain, mutta missä?

Ja en nyt sitten todellakaan sanoa, ettei ravitsemusterapeutille kannattaisi mennä! Tottakai, menkää ihmeessä, he ovat ihmisiä paikallaan ja osaavat auttaa ongelmatilanteissa. Meidän ongelma nyt vain oli se, ettei meillä ainakaan tällä hetkellä ole mitään ongelmaa. Etsitään toki sitten apua jos ongelmia ilmenee, mutta niitä me ei huolita käydä varta vasten kaivamaan.

Vauvakirjastomme - enemmän pikkuisten kirjoja kuin joissakin pienten lasten päiväkotiryhmissä...

Ensi viikolla meidän Pikkukulta-kukkamulta on puolivuotias. Luoja, aika menee vauhdilla! Ellun tuttipulloja pestessäni tajusin, että Ellulla todennäköisesti on edessään vähemmän tuttipullonjuontikertoja kuin takana (Ellu kun ei esim. nukkumaan käydessään juo tuttipullosta, joten kuvittelisin, ettei sitä tarvita meillä enää montaa kuukautta), se oli sellainen konkreettinen ajatus siitä, mitä vauhtia aika kuluu. Kuvasin Ellun ryömimisyrityksiä ja vilkaisin samalla yhtä heinäkuun alussa kuvaamaani videota: mihin ihmeeseen miun pieni vauva katoaa? Kohtahan se ajelee jonkun mopopojan kyydissä ja muuttaa pois kotoa, eih!

Tällaista siis tänne. Ihania mekkoja, kirjoja, ihmettelyä. Aikalailla meidän perusarkea.

18 kommenttia:

  1. Tuo kuva sinusta ja Ellusta on niin ihana, että sinun pitää tehdä siitä taulu. Sinulla on kyllä maailman ihanain pieni tyttö!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miustakin se oli hyvä otos, yleensä ainakun toinen heiluu tai on naamastaan räkäinen. :D

      Poista
    2. Koita nyt Minna olla heilumatta ja pyyhi räkä pois naamasta. HIH HIH

      Vakkari

      Poista
    3. Meillä on jako, Ellu heiluu menemään ja miulla on joka paikassa puklua ja muuta mielenkiintoista. :P

      Poista
  2. Ihanaa arkea ja ihania kuvia jälleen :).

    Täällä on tänään myös maattu lattialla pikku S:n kanssa kamera kädessä (niin kuin teen melkein joka päivä) :D hauska lukea että muillakin harrastetaan samaa :). Vanhemmat lapset on jo tottuneet siihen. Alkuun makoiltiin kaikki maan tasalla, mutta nyt noita muita ei enää kiinnosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että toisetkin on innokkaita kameran kanssa. :D

      Poista
  3. Nenä! Mun mielestä se on teillä vähän samanlainen. Tai sitten kuva hämää.. =)

    Mie kun sain uuden puhelimen niin lapsen kuvaaminen lisääntyi - ja samalla helpottui. Puhelin kun on kuitenkin joka paikassa matkassa niin tilanteiden ikuistaminenkin on helpompaa. Kamera unohtuu kotiin aivan liian helposti.

    Ja pöh tuo ravitsemusterapeutti. Joo - ymmärrän, jos lapsi olisi jatkuvasti nälkäinen eikä suostuisi syömään, mutta jos teillä vanhemmilla ei ole huolta niin miksi sitä suotta aletaan sitten kaivamaan huolenaihetta. Jokainen kasvaa kuitenkin siellä omalla käyrällään (ah niin ihanaa), ja tässä tilanteessa luottaisin kuitenkin siihen neuvolantätiinkin, se kun on teidät molemmat nähnyt niin tietää geeniperimänkin paremmin.

    Oon muuten jostain lukenut, että öljyn lisääminen "huonosti kasvavan lapsen" (öh, en tätä oikeasti tarkoita) ruokaan voi tuoda lisää painoa. Ilmeisesti tuo lisää energiaa eikä sitten kuluta kaikkea sitä ravinnosta saatavaa energiaa liikkumiseen tai jotain sinne päin, en nyt muista ihan tarkkaan. Kannattaa varmaan guuglettaa, jos et ole jo tähän törmännyt. En kyllä tiedä toimiiko ja toimisiko teidän tapauksessa, kun laiheliineja taidatte molemmat olla ja geenit viittaavat tuohon hoikkuuteen. =D Mutta on teillä ihana prinsessa, voi että.

    Niin ja muuten söpö mekko! Puklailusta tuli mieleen, että onko se lisääntynyt sen jälkeen, kun aloititte kiinteät? Meillä tuntuu lisääntyneen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nenästä ei olla vielä ihan selvillä, että kenen klyyvari se on. :D

      Meillä on nyt kuukauden lisätty öljyä Ellun kasvis- ja lihasoseisiin. Miusta pieni lisä on hyväksi ja sellainen meille on aiemmin ohjeistettukin, mutta r-terapeutti haluaisi meidän VIISINkertaistavan sen lisäöljyn määrän. Huhhuh. Pitänee viikolla kysellä neuvolassa, mutta miusta nykyinen määrä on terve ja hyvä.

      Ellun puklaaminen väheni kiinteiden myötä, ja ilmeisesti se on usein niin vauvoilla, jotka ovat aina puklanneet PALJON. Teillähän on nyt toisin päin? Jännää, mistähän se johtuu? Toivottavasti olisi kuitenkin pian ohimenevää!

      Poista
    2. Viisinkertaistaa? Paljon te muuten nyt annatte? Viisinkertainen määrä tuntuu kyllä hurjalta vaikka antaisitte ihan teelusikallisenkin.. Huhhuh. Jep, pitänee itsekin alkaa miettimään sitä öljyn antamista, kun se ilmeisesti on tosiaankin ihan terveellistäkin. (?)

      No ei voi sanoa, että meillä hirveästi puklaillaan edelleenkään, mutta on se vähän lisääntynyt ehkä. Voihan se olla, että se johtuu jostain ruoka-aineesta, mutta mitään pätevää selitystä en oo sille vielä löytänyt. Ehkä herra vain örppäyttää liiat pois.. =D

      Poista
    3. Me saatiin ohjeeksi laittaa teelusikallinen aina lämpimään soseannokseen, eli kaksi teelusikallista päivässä. Ja lisäksi Ellulla on ainakin toisessa päivän lämpimistä soseista myös lihaa (melkein aina kyllä kummassakin), joten siitäkin tulee hiukan lisärasvaa.

      Ruokapäiväkirjassa tosiaan oli merkitty nuo meidän antamat öljyt, terapeutin kirjeessä sitten luki, että "öljyannos pitäisi viisinkertaistaa". Taidanpa kuitenkin nyt vielä odotella, ennen kuin edes kaksinkertaistaisin ohjeen. (Nyt kävin miettimään, että voikohan tuossa olla jokin ajatusvirhe sillä terapeutilla? Viisinkertainenhan olisi jo yli kolme RUOKALUSIKALLISTA. Päivässä. Kuusikiloiselle.)

      Poista
  4. Tosi kurjaa juttu tuon ravitsemusterapeutin kanssa :( Mutta eikö sen päiväkirjan pohjalta pitäisi olla selvää, että ruokitte lastanne oikein eikä apua tarvita? Aika jännä tilanne.. Tsemppiä!

    Suloinen tyttö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miustakin pitäisi, mutta jotain ihmeellistä sekaannusta siellä toisessa päässä nyt on. Kirjeessä puhuttiin mm. Ellusta kuusikuukautisena, vaikka tyttöhän oli kuukauden nuorempi - aika iso ero tässä iässä.

      Miusta (ja neuvolasta) Ellun ruokailu on tosiaan täysin kunnossa ja hoikkien vauvojen ohjeistusten mukaista.

      Poista
  5. Ihana Ellu! Meillä on myös hoikka neiti (5kk ja 6010g), mutta en myöskään turhia murehdi kun lapsi on iloinen ja tyytyväinen. Aikamoiselta niuhotukselta kyllä nuo terveydenhuollon palvelut ja ravitsemusterapeutin touhu siellä teillä tuntuvat. Toiset nyt vaan ovat hieman hoikempia kuin toiset ja silti yhtä terveitä ja ihania vauvoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva löytää lisää hoikkeliineja! :D

      Terkkari on onneksi selväjärkinen tapaus, toivottavasti on tästä eteenpäinkin, ravitsemusterapeutista huolimatta. Olen omassa työssä nähnyt niin paljon ravitsemusterapeutin kontrolleilla ja painoseurannoilla stressattuja vanhempia, etten oikein haluaisi kuulua siihen joukkoon. :/

      Poista
  6. hyvä kun piditte päänne ettekä menneet ravitsemusterapeutille ja kiva kun on vielä osaavia neuvoloita jotka eivät turhista hötkyile. Meillä poika kasvanut pituutta hurjaa vauhtia ensimmäiset 6kk ja paino laahannut kokoajan miinuskäyrillä. Terve on ja silmämääräisesti ihan vauvanpyöreä meidän mielestä. Neuvolassakin oltu ihan ok asian suhteen. Jos vertaa minun omaan tai veljeni vauvamittoihin niin ihan samoissa menee ja silloin meistä neuvolassa sanottu että täysin normaali mitoissa. Ovat tainneet käyrätkin muuttua. Jokainen kasvaa ja kehittyy omaan tahtiin. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudet käyräthän on tosiaan tullut nyt viime vuosina, mutta eiväthän kaikki voi koskaan mahtua niille, jonkun täytyy aina olla vähän yli tai alle. Mie luotan myös tuohon, että kunhan kasvua tapahtuu ja lapsi on tyytyväinen, niin ihan hyvä siitä tulee. :)

      Poista
  7. Niin ja puklailuun piti kommentoida, että meillä tulee kaikki isolla oksennuksella ulos jos ei pidä syömisen jälkeen pystyssä sylissä vähintään 10 min ja saa lasta röyhtäsemään. Just yks päivä laskin 20min jälkeen alas kun röyhtistä ei kuulunu niin saman tien tuli kaarella pari oksennusta. Jännä juttu. Kiinteiden myötä pikkusen helpottanu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä Ellu röyhtäisee nätisti ja kuuluvasti, sitten tulee pikkiriikkinen puklu, mutta vielä useampi tunti syömisen jälkeen saattaa lentää jättipuklu, tai useampi... Vaaratontahan tuo on ja siihen on tottunut, mutta noh, välillä ollaan puklussa niin lapsi, vanhemmat kuin huonekalutkin. :P

      Meilläkin kiinteät vähensivät pulauttelua aika paljon, kertoja on yhtä paljon kai kuin ennenkin, mutta määrät ovat paljon vähäisempiä.

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!