perjantai 27. syyskuuta 2013

Paketti Saimaan rannalta (ja pohdintaa kommenteista)

Oo voitti taannoisissa blogiarpajaisissani ja voitto löysi perille pari päivää sitten. Paketti oli tällainen - halusin änkeä jotain mukaan Vilhollekin, joka täytti juuri puoli vuotta, ja koska todella lappeenrantalaisen pehmolelun jälkeen kirjemuotoon ajatellusta tervehdyksestä oli jo tulossa paketti, laitoin mukaan pari esitettä, kotikaupunkimme teetä (mitä siinä oli, tervaa ja sitruunaa? Kuvastaa jotenkin tämän kaupungin meininkiä...) ja Heli Pukin kortteja.


Vilholle matkannut kuutti pääsi viime viikonlopun kaupunkireissullamme kuvattavaksi ison norpan vieressä - bongasitteko tuolloin kuutin kuvasta?


Laitoin äidille ja pojalle pakettiin vielä kortit.

Vilhon kortin toinen sisäsivu


Oo:n varsinainen voitto oli tosiaan tekemäni heijastin, toivottavasti se oli mieluinen ja tulee pian käyttöön - tarvettahan heijastimille jo on.


 Olisi ollut kiva koota paketti kelle tahansa arvontaan osallistuneelle, kiitos osallistumisesta! Miusta on ollut hienoa saada lukea teidän blogia, ja mukavaa, että tekin olette lukeneet miun juttuja. :)

Ollaan nyt Ellun kanssa käyty ensimmäistä kertaa avoimessa päiväkodissa ja treffattu kahvilatreffejen merkeissä muitakin äiti-vauvapareja. Vailla livekohtaamiset ovat aina eri juttu kuin blogit tai nettimaailma yleensä, niin tähän mennessä koen saaneeni eniten (vertais)tukea teiltä kaikenlaisilta blogitutuilta, niin lapsellisilta kuin lapsettomiltakin. Monta juttua olisi jäänyt kokeilematta, ajattelematta tai tekemättä ilman teidän vinkkejä. <3

Ihania ja kannustavia kommentteja olen saanut varmaan sadoittain, mutta onhan sitä kommenttilootasta löytynyt välillä ikäviäkin terveisiä.Tietysti pohdinnoista saa olla eri mieltä ja vinkkejä ja rakentavaa kritiikkiä saa antaa, mutta ilman nimimerkkiä on helppo olla toiselle ja varsinkin tuntemattomalle ihan tahallaan oikeasti ilkeä.

Niiden muutaman ilkeän kommentin takia olen huomannut sensuroivani nykyään aika paljon juttujani. Imetyksen loppumisvuodatus on edelleen julkaisematta ja Ellusta olisi pari juttua, joista haluaisin olla avoin (miusta on tärkeää, ettei tässä blogissa esitetä, että elämä olisi yhtä ihanaa päivänpaistetta - kenenkään elämä ei aina ole, ja miusta on tärkeää, että mie ja muutkin muistavat sen), mutta joista en kaipaa enää yhtään ikävää kommenttia. Mie en ole koskaan kertonut blogissani kaikkea enkä koe, että olisin tähänkään asti paljastanut liikaa tai ollut liian avoin, mutta mitä sitä enää nykyään uskaltaa kirjoittaa?  En varmaan ole ainoa bloggaaja,  joka miettii näitä juttuja. Oletteko muut saaneet ilkeitä kommentteja ja kuinka ne ovat vaikuttaneet? Entä, oletteko itse koskaan kirjoittaneet kommenttia josta olette tienneet, että blogin pitäjä voi pahoittaa siitä mielensä?

Jaah. Nyt saa loppua nämä pohdinnat ja lähden siirtämään vaunuissaan (ulkona!) nukkuvaa Ellua kohti muskaria. Ajattelen kaikkia mukavia juttuja, kaikkea ihanan höpsöä ja turhamaista, katselen kauniin syksyisiä maisemia ja laulelen reippaita syyslauluja. Ihan hyvä tapa viettää perjantaita.

Ihanaa alkavaa viikonloppua!


25 kommenttia:

  1. Noi ilkeät kommentit saa mennä kyllä ihan ö-mappiin jos niissä ei ole mitään järkeä. Yleensä niitä kirjoittaa vaan elämäänsä katkeroituneet ihmiset.

    Miullekin heijastin ! <3 tahon!! :)


    Ja kirjoita ihmeessä just sitä mitä haluat :) itse oon tosi arka kirjoittamaan mistään henkilökohtaisesta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suoraan roskakoriin ne ovat lähteneetkin, enkä kauheasti ole jaksanut niillä päätäni vaivata - joskus vain ärsyttää vähän liikaa. :D

      Kyllä miullakin on se raja henkilökohtaisuuksissa, erityisesti silloin, kun juttuihin liittyy muita ihmisiä.

      Poista
  2. Sulla on just IHANA blogi ja IHANA tyyli kirjoittaa blogia. Ihannoin todella paljon sun elämäntyyliäsi kun leivot ja teet käsitöitä. Mulla on saman ikäinen lapsi kuin omasi ja en jaksa/ehdi tehdä mitään. Mutta jotenkin saan aina uutta virtaa kun katsahdan blogiisi. Sun blogi ei nimenomaan esitä mitään ja tunnut olevan todella aito ja mahtava tyyppi. Oikeasti oon monesti miettinyt että otan suhun yhteyttä koska varmaan livenäkin sun kanssa tulisi mainiosti toimeen. Luen muitakin blogeja joissa lapsi on siinä 6 kk:n paikkeilla ja suoraan sanoen jotkut postaukset naurattaa.. Ollaan niin olevinaan ja on KAIKKEA eikä lapsella KOSKAAN mikään huonosti. Sulla on rehellistä ja mielenkiintoista tekstiä. Et varmasti lopeta blogia tai ala "piilottelemaan" mitään. Juuri tällaisena tää on ollut mainio ja voit nokka pystyssä vaan naureskella ilkeille kommenteille. Tarkoitan tässä kommentissa joka sanaani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mikä kommentti! Kiitos tästä, pelastit päiväni moneksi viikoksi! <3

      Poista
  3. Mä enemmänkin pelkään aina, että jos kirjoitan jollekin kommentin niin eikai hän ymmärrä sitä kettuiluna tai haukkumana. Tekstissä on kuitenkin vain ne sanat eikä ilmeitä ja äänensävyjä, niin ne voi ymmärtää joskus väärinkin. Mutta ilkeilijöitä riittää kyllä netissä :/

    Mun mielestä sulla on ihanan aito blogi, ja vaikka meidän lapset on eri-ikäisiä niin kotiäitielämä yhdistää. Meillä tuntuu olevan aika samanlainen tyylikin, ja saan paljon vinkkejä meidän kotiin ja muuhun täältä! Nyt kohtakin esimerkiksi pakkaan Pojun rattaisiin ja suuntaan Tigersiin ostamaan meillekin sellaisen naulakon kuin Ellulla, vaikutti niin kätevältä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miekin olen kommentoidessani yleensä tosi varovainen, ettei tekstistä voisi saada väärää kuvaa -tutummille bloggaajille sitten kommentoin rennommin ja luotan siihen, että he vähän paremmin jo tuntevat miun "tyylin".

      Kiitos kommentista ja kannustuksesta! <3

      Ja se Tigersin naulakko on muuten uskomattoman näppärä! Harmi, kun lähin Tigers on sadan kilometrin päässä, varsinkin nyt, kun Tiimarikin meni konkkaan. :P

      Poista
  4. Oletko julkaissut kaikki ilkeätkin kommentit? Minusta olet saanut lähes pelkästään positiivisia kommentteja. Ja kyllä bloggaajan pitää sietää sekin,että joku on asioista eri mieltä. Silti voi jatkaa rauhassa omalla linjalla. Olen kuullut blogeja arvosteltavan sekä liiasta negatiivisuudesta että liiasta positiivisuudesta. Eli summa summarum: Kaikkia ihmisiä ei pysty millään miellyttämään. Eli jatka omalla linjalla rauhassa.



    Vakkari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En todellakaan ole julkaissut - tai siis miullahan on täällä avoin kommentointi, joten kaikki kommentit tulevat ilman mitään esiseulaa, mutta poistan sitten ne, mitkä on kirjoitettu ihan vain ilkeily- tai provosointitarkoituksessa. En viitsi niistä huudella, koska ne tai niiden kirjoittajat eivät ole ansainneet täältä yhtään palstamillimetriä. :P

      Kuten kirjointinkin, niin kritiikkiä ja erilaisia ajatuksia saa aina antaa ja eri mieltä olla. Blogit eivät kuitenkaan ole paikkoja, joissa lukijat saisivat kommentoida ihan mitä tykkäävät ja blogin kirjoittajan pitäisi vain kestää se: eihän kukaan huutele naapurille tai kaverillekaan ilkeitä kommentteja tai arvostele suoraan päin näköä. Jos toisen elämäntapa tai ajatukset eivät kiinnosta tai tunnu oikeilta, niin sitten voi vain lopettaa lukemisen.

      Mutta niin, kaikenlaisille asiallisille kommenteille on toki edelleen paikkansa täällä. Niille törkeille ja ilkeille ei.

      Poista
    2. Tosi ikävää, että joutuu poistamaan ikäviä kommentteja, mutta ne ovat kateellisten ihmisten kirjoittamia. Mutta olen sitä mieltä, että ne pitääkin poistaa, etteivtä ne pilaa "ilmaa".

      Vakkari

      Poista
    3. Miustakin on ihan turhaa käydä kommentoimaan niihin mitään, paras antaa niille vain se minimihuomio - eli se pari napinpainallusta, mitä kommentin poistaminen vaatii. :P

      Poista
  5. Munkin mielestä sulla on tosi ihana blogi, just tällaisena - rehellisenä, monipuolisena, kuitenkin positiivisella asenteella.

    Olis kiva sanoa että välitä niistä ikävistä kommenteista mutta ei se taida mennä ihan niin.. Tosi kurjaa että sun pitää miettiä tällaisia asioita jonkun negailijan takia. Peesaan edellisiä kommentoijia, tämä on mullekin sellainen aito, mutta samalla piristävä, hyvän mielen blogi (:

    Valitettavasti mä oon joutunut miettinään vähän samoja asioita. mun blogia lukee moni mun oikeen elämän tuttu, ja vaikka en ole kovin herkkänahkainen niin välillä sellainen "hienovarainen arvostelu" ja asioiden jankuttaminen ottaa pannuun. Välillä tuntuu, että jos olisin jättänyt kirjoittamatta sitä ja tätä, olisin päässyt paljon helpommalla. Toisaalta, aloitin alunperin kirjoittamaan blogiani ihan vaan itselleni, joten tuntuisi tyhmältä muuttaa tyyliäni muiden kommenttien takia.

    Mutta joo. Täältä löytyy myös yksi lukija, joka pitää blogistasi juuri sellaisena kuin se on. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ymmärryksestä Cua! <3

      Miulla ei kovin moni live-elämän tuttu lue tätä, joten olen säästynyt paljolta - ja sitten toisaalta, miut tuntevat tietävät jo, että mie teen niin kuin haluan, turha tulla arvostelemaan sitten tosielämässäkään.

      Poista
  6. Ikäviltä kommenteilta ei varmaan blogimaailmassa voi täysin välttyä, mutta olen samaa mieltä kuin Sini, että välillä ihan neutraaliksi ja rakentavaksi tarkoitettu kommentti voi kuulostaa ilkeältä, koska ilmeet ja eleet puuttuu.

    Minä olen tehnyt sen ratkaisun, että blogissa keskityn kivoihin asioihin. Ihan myös sen takia, että se muistuttaa minua itseä siitä, mikä elämässä on ihanaa. Se ei ole minusta falskia, sillä se on yksi totuus elämästäni. Toivon ja oletan, että myös lukijat käsittävät tämän, eivätkä kuvittele että elämäni olisi pelkästään hehkutusta. (Näin on varmaan myös noissa vauvablogeissa, joihin Anonyymi tuossa ylempänä viittaa, kaikki vaan eivät halua jakaa niitä vaikeita juttuja).

    Tykkään myös lukea enimmäkseen blogeja, joissa painopiste on positiivisuudessa. On ok kertoa vaikeistakin asioista, mutta minä kaipaan aina loppuun jotain nostatusta ja muistutusta siitä, mitkä asiat ovat hyvin. Muuten helposti jää itsellekin paha mieli, koska olen aika herkkä tämmöisten asioiden suhteen. Jollekin toisella voi tietysti taas tulla paha mieli hehkutuksesta, kaikkia ei voi miellyttää.

    Sinun blogiasi tykkään lukea jatkossakin ja minusta vaikutat todella mukavalta ja aidolta ihmiseltä, joka olisi hauska tavata oikeastikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti et Karkkis käsittänyt miun pohdintaa väärin, niihin elämän positiivisiin asioihin täysin keskittyvillä blogeilla on paikkansa (ja siun blogi esimerkiksi on miun ehdottomia lemppareita), mutta aika usein törmää blogeissa sellaiseen.... turhaan kaunisteluun ja hienosteluun?

      Hyvä pointti tuo, että jollein voi tulla paha mieli. Miullekin tulee, kun luen jonkun toisen vaikeuksista, haluaisin tehdä jotain sen tuntemattoman tilanteen helpottamiseksi, mutta enhän mie voi. Itse olen luonteeltani aika lailla "nyt menee huonosti, mutta korjausehdotus on tällainen" -henkilö, ja toivottavasti se näkyy miun vuodatusteksteissäkin.

      Miekin huolisin tavata siut! Kai me joskus tullaan sinne suunnalle, ehdottelen sitten tapaamista! :D

      Poista
  7. Aivan ihana heijastin, siulla on silmää todellakin kehitellä kaikenlaista kaunista jopa tylsistä heijastimista! :)

    Ja mitä miä siut oikeassa elämässä tunnen ja lukee siun blogia, niin se kuvastaa juurikin siua, on aitoa tekstiä ja juurikin niin siua! Ja se, mitä näin lapsettomana on ihana lukea, niin siä käsittelet sellasia aiheita blogissa, mistä ei kamalasti puhuta eikä uskalleta puhua. Ihanaa, kun joku uskaltaa tuoda näitä asioita esille! Ja kun tulee miun aika perustaa perhettä, niin tiijän, keneltä kysyä neuvoa ja kuka tuo uusia näkökulmia asiaan ;)

    On kyllä ihanaa, ku sai siuun tutustua! Ja sekin tuli ihan vahingossa, mutta mikäs sen parempaa! :) Kyllä on ikävä meidän illanviettoja, keskusteluja sun muita hetkiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos! Ja toivottavasti mie en nyt pilaa kenenkään kuvitelmia lapsiperheen elämän ihanuudesta, koska ihanaahan tää on 99,9 % ajasta! :)

      Huoh, miullakin on ikävä siua, lenkkiseurakin kelpaisi!

      Poista
    2. Pyh, et siä mitään mielikuvaa mistään pilaa! Elämään kuitenkin kuuluu ne ylämäet ja alamäet lapsiperheissäkin.

      Voi ei, ne yhteiset lenkit! Oi että, niitä on kyllä niiiiin ikävä..

      Poista
  8. Mä pongasin tuon pehmonorpan kuvasta. :)

    Anonyymien on todella helppo heittää vaikka mitä kommenttia. Mulla asetukset niin että anonyymit eivät voi kommentoida. Kateelliset ihmiset yleensä tahallaan tahtovat pahoittaa toisen mielen.
    Itse pyrin siihen etten koskaan lähde mitään ikävää kommenttia kirjoittamaan. Enkä koskaan ole tämmöistä tarvetta kokenutkaan.Eli kohtele muita niinkuin toivoisit itseäsi kohtelevan.
    Usein mietin myös tuota mitä voin blogissani kirjoittaa meidän elämästä. Toisaaltaan se on mun oma julkinen päiväkirja, niin saan kirjoittaa ihan mitä vaan. On kuitenkin kolme asiaa joista en kirjoita : Uskonto, seksi ja politiikka. Kaikesta kivasta pyrin kirjoittamaan vaan ja elämän perusasioista kuolemasta syntymään.

    Mukavaa viikonloppua ja anteeks pitkä kommentti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siulla oli tarkat silmät! :D

      Mie en ole halunnut estää anonyymien kommentointia, koska esim. Ellun mummilla, kummilla ja tädillä ei ole sellaisia tunnuksia, joilla he pääsisivät halutessaan kommentoimaan enkä taas halua niitä heiltä vaatia. Mutta jos kommenttien linja menee ihan asiattomaksi, niin sitten pitää rajata kommentointioikeutta - siinä vain menettää sitten monta mukavaakin, asiallista kommenttia. :/

      Hyvä linjaus siulla. :D Viimeksimainitusta mie olen kirjoittanut aina vähän jotain, mutta kaksi ensimmäistä saavat jäädä käsittelemättä täälläkin.

      Eikä ollut yhtään pitkä kommentti, pöh! :D

      Poista
  9. Vilho kiittää! Tuolla se lattialla pyörii norppa suussa. Tai no ei nyt, kun innostui huutamaan. =D Ja heijastinkin pääsi heti hoitolaukkuun kiinni. Eli todella iso kiitos vielä näinkin!!

    Ja pöh nuo kommentoijat saisi suksia kuuseen. Anonyyminä vielä kehtaa tulla aukomaan päätään. Mulle sentään tullaan aukomaan päätään puhelimitse.. =D Ja sun blogi on oikeasti ihana tämmöisenä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain, kiva, että norpasta on iloa! :)

      Juuh, miulla menee tietysti paremmin kuin siulla, pääsen ikävistä kommenteista, jos suljen tietokoneen - ei tarvitse sulkea puhelintakin. :D

      Poista
  10. Hei, olen muutaman kerran lukenut blogiasi ja pidän siitä todella paljon! Itselläni on 6kk vanha poitsu ja minulla ei mennyt imetys ollenkaan niin kuin olin ajatellut ja toivonut joten lukisin todella mielelläni "imetyksenloppumisvuodatuksesi" :-) ilkeät kommentit ovat todella surullinen juttu, kaikkien pitäisi osata ilmaista asiansa rakentavasti ja positiiviseen sävyyn. Mielipiteitä toki on monia mutta kenellekään ei saa tehdä pahaa mieltä. Tsemppiä syksyyn ja ihanaa kun jaksat kirjoittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos kommentistasi! :)

      Ja juuri muita "kohtalotovereita" varten mie haluaisinkin julkaista sen kirjoituksen - yritin silloin harmissani etsiä vastaavia tarinoita, mutta en löytänyt. Ehkä nyt olen sen verran päässyt huonosta omastatunnosta, että voisin julkaista sen ja pystyisin ehkä ottamaan kritiinkinkin vastaan vielä kuukausi sitten tosi herkästä aiheesta.

      Kiitos tsempeistä ja ihanaa syksyä teillekin!

      Poista
  11. Ihana tuo heijastin ja täytyy myöntää että minä en tuota pehmoa silloin kuvasta bongannut :).

    Harmillisia nuo ilkeät kommentoijat ja vielä anonyymina. Helppohan se sillon on huudella. Jotkut vain nauttivat kun saavat "mollata" toisia :/.
    Minä ainakin nautin blogistasi ja innolla odotan aina uusia postauksia. Ihanaa lauantaita teidän perheelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanaa viikonloppua sinnekin! :)

      Anonyymina on tosiaan helppo huudella, mutta toisaalta, olen saanut monta todella ihanaa anonyymikommenttia (kuten esim. tähänkin kirjoitukseen), joten anonyymikommentointimahdollisuus (sanahirvitys...) kannattaa ainakin toistaiseksi.

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!