perjantai 6. syyskuuta 2013

Sydäntä ja syömistä

(Aika Hannibal Lecter -mainen otsikko tällä kertaa. )

Mutta asiaan, oltiin keskiviikkona Ellun kanssa keskussairaalassa sydämen sivuäänitutkimuksissa.


Tutkimuksiin kuuluivat ekg (sydänfilmi), pituuden, painon ja verenpaineen mittaus (vauvoilla molemmista käsistä ja jaloista) ja sydämen ultraääni. Jos jonkun tosien vauvalle joskus tehdään samat tutkimukset, niin kannattaa opetella muutama hämmentävä lastenlaulu ja ottaa mukaan leluja, joita vauva haluaa katsoa, mutta ei koskea (älkää sitten kysykö, millaisia ne sitten olisivat). Hiukan hankaluuksia tuotti, kun esimerkiksi ekg:n aikana kukaan (niin, ei se äitikään) ei saa koskea lapseen, mutta meillä selvittiin hyvin ilman mitään kiukkuja tai itkuja. Ihan hyvä, että tutkimuskutsu ei tullut ihan heti, kuukausi sitten Ellu olisi ollut paljon dramaattisempi tapaus. Nyt kaikki tuntui olevan vain kiinnostavaa.


Tutkimusten päätteeksi erikoislääkäri julisti Ellun sydämen olevan täysin kunnossa. Sivuääni on kuulemma hävivävän pieni, joten aika monelta lääkäriltä se olisi kuulemma jäänyt kokonaan kuulematta. Ääni johtuu ilmeisesti jostain sydämen virtauksesta eikä vaikuta mitenkään. Todennäköisesti se häviää tytön kasvaessa, koska moni vauvojen sivuääni on kuulemma ohimenevä.

Oli kiva kuulla, että tyttö on kunnossa. Mutta tätä ei ollut kiva kuulla, saati nähdä:


 Niinpä. Erikoislääkäri tivasi miulta useampaan otteeseen, enkä ole yhtään huolissani Ellun hoikkuudesta. Vastailin, että en ole kun tyttö syö niin hyvin ja on tyytyväinen, ja että tytön ruumiinrakenne on isänsä puolen "sukuvika", mutta mikään ei pelastanut miua tältä ruokapäiväkirjan täyttämiseltä. Huoh. Eilen aloitin, ja kirjasin tunnollisesti maito- ja soseannosten väliin mm. viisi Devisol-tippaa , yhden maissinaksun (ison) ja itsemaisteltua persikkaa, jota lahjakkaasti arvioin menevän mahaan asti noin teelusikallisen verran. Ruokapäiväkirjan ohjeistuksessa pyydetään ottamaan päiväkirjaan myös yksi viikonlopun päivä, jolloin "syödään rennommin".  Jaa, rennommin?

Tähän väliin voisi kirjoittaa vähän ärsyyntynyttä vuodatusta, mutta jätänpä kirjoittamatta tällä kertaa. Hyvähän asia on tutkia, mutta Ellun isä ja kaikki tämän suvun lapset ovat tosiaan olleet vauvoina ultrahoikkia ja kuitenkin kehittyneet normaalisti, joten mie en osaa olla huolissani tästä. Ja mie uskon, että osaamme miehen kanssa ruokkia tyttöä hyvin, mutta eihän tuollaiset "niin, olikos tämä teidän ensimmäinen lapsi?" -kyselyt kauhesti itsetuntoa nosta.

Muutoin ollaan viime päivinä kyläilty, lenkkeilty, leikkipuistoiltu, tehty isot määrät soseita pakkaseen, syöty välillä myös itse ja melkein ostettu talo. Sitten siitä löydettiin vajoava perustus. Kiva. Se olikin liian hyvä ollakseen totta.

Viikonlopun ohjelmassa on perunannostoa. Maalla kasvaneena se kuului miunkin jokasyksyisiin aktiviteetteihin, ja vihasin sitä. Pottujen poimiminen mullan seasta on pitemmän päälle aika tylsää. Meitä lapsia kannustettiin hommaan sanomalla, että "saatte sitten talvella syödä perunoita", mutta koska mie en ole oikein ikinä välittänyt perunasta, niin se oli aika kehno porkkana (hehheh).

Montakohan pottua ämpäriin mahtui vuonna -88

Ellun hommaksi tulee tänä vuonna (ja miun puolesta tulevinakin vuosina) lötkötellä pellon laidalla. Vaikka tyttö syökin tällä hetkellä enemmän perunaa kuin minä tai isänsä yhteensä.

Tänään eka muskari! Äiti ainakin on innoissaan. :D

22 kommenttia:

  1. Onneksi kaikki oli kunnossa :)
    Pakko sanoa, että perunannosto oli jotain ihan hirveetä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna se oli ihan mukavaa puuhaa, johtunee siitä, että nyt on aikuinen ja pinnakin on pidempi, tai siitä, että sää oli kerrankin suotuisa. :D

      Poista
  2. Ihanaa kun sydämessä ei ollutkaan sitten mitään. Äläkä ole yhtään huolissasi Ellun painosta. Hänhän on erittäin sirkeä terve tyttö. Pituuden seuraaminen on paljom tärkeämpää. Toisissa suvuissa vaan kasvetaan tällaiseen hitaaseen tahtiin. Meidän ainokainen tyttö painoi yksivuotiaana vain 7,5 kiloa, vaikka syntymäpaino oli melkein 3700 grammaa. Kaksivuotiaana hän painoi 9,5 kiloa. Ja oli hyvin terve ja reipas koko ajan alhaisesta painosta huolimatta ja hänestä tuli noin 175 cm pitkä hoikka ihminen hitaasta alusta huolimatta. Pituus oli vauvana keskikäyrällä, mutta silti tuli noin pitkä aikuinen. Meidän tytön serkkutyttö taas oli kaikkien käyrien yläpuolella sekä painossa että pituudessa, mutta heistä tuli yllättävän samankokoiset aikuiset.

    Vakkarilukija

    Olin kyllä silloin joskus alhaisesta painosta tosi huolissani ihan turhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie olisin ehkä huolissani, jos Ellun isän puolella ei oltaisi niin hoikkia - nyt pidän tuota ihan täysin "sukuvikana".

      Ja vauvaiän paino ei tosiaan ole suorassa yhteydessä aikuisiän painoon. Ehkä Ellusta vielä tulee menestyvä sumopainija!

      Poista
  3. Ihanaa, ettei sydämessä ollut mitään vikaa! Ja vaikuttaa siltä, että Ellun painosta ollaan kyllä ihan turhaan huolissaan.

    Haha, minä en ole kasvanut maalla, mutta serkkuni ovat. Silloin tällöin pääsin auttamaan heinätöihin tai perunamaalla ja minusta se oli niin hauskaa puuhaa! Serkut saattoivat olla eri mieltä. Minulle se oli vaan jännää, koska en joutunut tekemään sitä pakosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin jännä, että isot ja raskaatkin hommat voivat olla kivoja, kun ne ovat vaihtelua tai niitä ei ole täysi pakko tehdä!

      Poista
  4. Hieno juttu että kaikki oli kunnossa. Mulla oli kyllä koko ajan sellanen viba että kaikki on hyvin - Ellu on niin reippaanoloinen tyttö (:

    mutta voi tsiisus tuota ruokapäiväkirjaa.. huhhuh. Ja miten mä oon aina ollut ihan siinä uskossa, että nimenomaan esikoisen kaa tehään kaikki asiat just eikä melkein ja sitten niiden pienempien sisarusten kaa tehään niinkun..noh, ehitään/ollaan totuttu tekemään.. :b (Btw tästä oli vastikään ihan hauska artikkeli, en tie luitko http://www.hs.fi/elama/Toinen+lapsi+j%C3%A4%C3%A4+lapsipuoleksi/a1377666032955 )

    Nojoo. En tietty oo mikään ammattilainen, mutta minusta tuo ruokapäiväkirja ja painoon puuttuminen oli kyllä melkosta saivartelua. Ellun paino ja pituus on kuitenkin ollut koko ajan nousussa. Ja muutenkin tyttö vaikuttaa kehittyvän ihan erinomasen hyvää tahtia (: Ihan turhaa vouhotusta minusta..

    p.s. perunannosto on berseristä. t. ex-landepaukku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin lukea tuo Hesarin juttu!

      Miekin luulin, että esikoinen hoidetaan ja kasvatetaan ja toinen menee sitten vähän niinkuin rutiinilla, mutta terveydenhoito vissiin näkee esikoisen äidit kuitenkin vähän avuttomina?

      Siekö entinen landepaukku! Eikä!! :D

      Poista
  5. ihana että kaikki hyvin <3

    MIEKIN HALUAN NOSTAA PERUNNAA!

    Ellusta tulee Miss Suomi, tai joku huippumalli! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai se sumopainija. ;)

      Mie voin järjestää teidän koko perheelle ensi syksynä elämysmatkan perunanannostoon! Voin itse siemalla kuohujuomaa siellä pellon laidalla samalla. ;)

      Poista
  6. Hienoa että kaikki pikkuisen sydämessä kunnossa :)
    Elluhan on kasvanut hyvin, ja eikös se ole pääasia, että kasvaa sitten millä käyrällä tahansa, että kasvu on tasaista siihen omaan käyrään nähden :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä vissiin hämmennystä tuotti se, että kesäsijaisterveydenhoitajat ovat saaneet pituudesta erilaisia mittoja (toiset kun mittaavat lapset pidemmiksi kuin he todellisuudessa ovat). Oma terkkari ei siis ollut huolissaan mutta lääkärillä se pisti silmään, siitä varmaan tämä ruokapäiväkirja.

      Poista
  7. Ihana kuulla, että Ellun sydän on kunnossa! Reipas neiti, kun tutkimuksistakin selviytyi niin hienosti. Ja Ellustahan on tarkoitus tulla koripalloilija eli hänen KUULUUKIN olla pitkä ja hoikka! :)

    Pöh muuten tuota vajoavaa perustusta! Mua alkaa jo myötätunto-ärsyttään tuo teidän epäonni asuntojen kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, koripalloilijahan se oli eikä sumopainija. :D

      Arvaa vaan, paljonko miua ärsyttää! Noh, tiistaina taas näyttöön, tai siis mies ja Ellu, mie menen zumbaan. Mies osaa todeta talon homeiseksi ihan ilman miuakin. :D

      Poista
  8. Oi ihanaa, että kaikki hyvin! <3 Ja iso kielennäyttö tuolle lääkärille. Toki hyvä, että ne huolestuvat, jos nyt vaikka olisikin oikeasti joku hätä. Mutta jos perimäkin sen sanoo, että hoikkaa tyttöä ollaan niin ei kai sille mitään voi. Pläähh..

    Ja voihan rähmä tuo talo! Nyt alkaa oikeasti ärsyttämään täälläkin teidän puolesta. Ähhh..

    Ps. Ikinä en oo pottua nostanu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidänkin perhe on oikein tervetullut kokemaan elämyksiä meillepäin! Perunannostoa, traktorilla ajoa ja mätien omenoiden siivoamista!

      Poista
  9. Oi että, miten nopeasti Ellu on kasvanut! Hän näyttää jo niin isolta tytöltä! Tulin juuri lukemaan parin viikon postauksiasi kerralla. Olet taas ihanasti jaksanut kertoa teidän vauva-arjesta. Tulee itsellekin vauvakuume näitä lukiessa.

    Onneksi Ellulla ei myöskään ollut sydämessä sen suurempaa vikaa. Sukulaiseni vauvalla oli myös alle 1-vuotiaana todettu pieni sivuääni, mutta se hävisi ennen kouluikää, eikä kyllä vauhtia tai vaaratilanteita haitannut.

    Tsemppiä lisäksi pottuhommiin! Minäkin olin yhden syksyn potunnostotöissä, mutta työnantajalla sentään oli potunnostokone. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä, potunnostohan sujui paljon mukavammin kuin aina lapsena!

      Poista
  10. Joo.. inhosin perunannostoa, mut nyt aika näyttää kullanneen muistot ja melkein kaipaan perunamaalle :D MELKEIN.

    Hyvä kuulla, että Eltsulla sydän on terve ja ehjä. Sydänsurujen aika tulee mahdollisesti myöhemmmin!

    Eeva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MELKEIN. :D Miulle tarjottiin roolia kahvinkeittäjänä, mutta mie olin siellä pellolla silti, ohhoh!

      Sydänsuruja! Voi ei! Mie itken silloin varmaan enemmän kuin Ellu.

      Poista
  11. Meillä parin viikon päästä silloin 5kk vanhan tyttösen kanssa sydämen kontrolliultra ja voin sanoo et hitusen jännittää miten tuo meidän hulivili malttaakaan pysyy paikallaan o.o Meillähän on diagnoosina VSD, eli kammioväliseinäaukko(hyvin pieni sellainen) et siinä suhteessa ei luulisi yllätyksiä tulevan.. Viime lääkärineuvolassa sivuääni vielä kuului, mutta nyt näkee sit varsinaisen tilanteen tarkemmin ja voin sanoo että kyllä tätä äitiä taas niin jännittää vaikka kovasti kaikki sanovat ettei kannata niin huolehtia ku nää menee yleensä itekseen umpeen.. Joo, helpommin sanottu ku tehty! Vaikka kasvaahan tuo meidän rinsessa huisia vauhtia ja voi silminnähden hyvin <3
    Onneksi teillä kaikki mallikkaasti sydämen puolesta! :)

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!