keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Visiitillä "aikuisten maailmassa"


Tämä mamma oli eilen kokouksessa. Ihan oikeassa aikuisten kokouksessa, pöytäkirjoineen kaikkineen, puhuttiin budjetista ja kyselyistä ja muista aikuisten asioista. Oli aika ihanaa, kokouksen jälkeen syötiin rauhassa ja sai vaihtaa työaiheisia kuulumisia, puhua koulutuksista ja projekteista eikä tarvinnut siinä lomassa nostella tuttia kenellekään tai heilutella barbapapaa. Uskomatonta, miten virkistävää on käyttää päätään välillä muuhunkin kuin sen pohtimiseen, tarjoaisinko tyttärelleni seuraavaksi aprikoosia vai bataattia.

Kokousmaisemat, oih!

Mie en tosiaan ole mitenkään urasuuntautunut ja huvittavaa on, että iso osa miun työstä on sitä, mitä mie nytkin teen kotona kaiket päivät: laulan, leikin, kannustan ja hoidan. Mutta siihen kuuluu niin paljon muutakin, kehittämistä, organisoimista, yhteydenpitoa ja hallintoa, ja sitä puolta kotona ollessa (sairasloman vuoksihan mie olen ollut kotona joulukuusta alkaen) on salaa kaivannut. Mie olen hyvä työssäni mutta äitinä vasta kovin aloittelija, joten oli kiva käydä vähän muistelemassa, että tässä maailmassa on sellainenkin maailma, jonka mie hallitsen, vaikken äityttä aina niin handlaisikaan. Tunnistaako kukaan muu samoja fiiliksiä?


Mutta, oli ihana tulla kotiin kurkkimaan jo nukkuvaa Ellua ja tänä aamuna, kuten kaikkina aamuina, on ollut ihana puljata tytön kanssa (vaikka aamu ei ollutkaan meillä kummallakaan se ihan kaikkein aurinkoisin).  En olisi yhtään missään mieluummin kuin nyt kotona tytön kanssa, ja onhan tämä nyt ehdottomasti arvokkaapaa kuin mikään tuolla "aikuisten maailmassa" tällä hetkellä.

Tänään me kuitenkin ollaan aika monessa muussakin paikassa kuin kotona. Kohta lähdetään sinne sivuäänitutkimuksiin, ja sen jälkeen mennään asuntonäyttöön. Taisikin mainita jossain, että meillä oli maanantaina lainaneuvottelu pankissa? Edellinen lainalupaus oli vanhentunut jo ajat sitten. Pankkireissu meni yllättävän kivasti, ja nyt jos löytyisi kiva koti, niin voitaisiin ostaa sellainen! Tämänpäiväinen yksilö on kivalla sijainnilla, kivan kokoinen, ulospäin kivannäköinen talo, mutta aikamoisen pintarempattava. Ja hiukan epäilyttää, koska välittäjän sanamuoto puhelimessa oli, että "kun nyt näette sen ja jos nyt yhä edelleen haluaisitte tarjota siitä, niin...". Mitä ihmettä siellä on? Kirveellä hakattuja seiniä? Hometta? Ruumis? Veikkauksia otetaan vastaan! 

Ja pitäkää peukkuja, että sairaalassa menee kaikki kivasti eikä vikoja löydy. Mie olen yrittänyt tietoisesti olla ajattelematta koko asiaa, koska turha sitä on ollut etukäteen murehtia, enhän mie sille voisi mitään tehdä. Murehditaan vasta sitten, jos jotain huolta ilmenee. 

Aurinkoista syyskeskiviikkoa!

8 kommenttia:

  1. Talo? Mahtavaa, jos pankissa mennyt hyvin, nykyään kun tuntuu olevan niin vaikea saada lainaa. Onneksi oltiin "ajoissa" ja saatiin laina, nyt ei ehkä sitä oltais saatu, koska mie oon kuitenkin tällainen osa-aikaopiskelija/työläinen.

    Aikuisten maailma, huiiihh. Pelottavaa. Käytiin kanssa mun / meidän työpaikalla tässä yksi päivä ja pitää sanoa ettei tullut yhtään ikävä. Ehkä siellä voisi käydä tekemässä vuoron kuussa ihan vaan sen takia, että tosiaankin saisi muuta ajateltavaa välillä. Mutta kyllä mie nautin tästä ajasta kotona, aivan kuten sinäkin. Ohan tää ihanaa! Tietysti aikansa kutakin, oon valmis palaamaan työelämään jo joulun jälkeen, jos vain saan toisen työpaikan.

    Joko sulta kysellään milloin meinaat palata takaisin töihin? Nimim. multa sitä on kyselty jo monta kuukautta.. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, miehän unohdan puolet jutuista eli tsemppiä lääkäriin! Kyllä se hyvin menee! Olet ajatuksissa!

      Poista
    2. Kiitos tsempeistä,lekurireissu meni tosiaan kivasti. :)

      Mie ihan yllätyin, kuinka helposti me saatiin lainalupaus. Näyttää tosin siltä, että lupaus jää käyttämättä, kun markkinoilla ei ole kivantuntuisia taloja. Nyt alkaisi olla viimeiset hetket ostaa jotain, hoitorahalla kituutellessa ei kyllä taloja ostella...

      Ensimmäinen kysely siitä, milloin aion palata töihin, taisi tulla raskausviikoilla 12 ja jotain... :D Ja viimeksi sitä kysyttiin sitten tänään. Ainakin ensi elokuuhun asti meinaan olla kotona, mutta katsotaan, katsotaan.

      Poista
    3. Hah, Teillähän on oltu ajoissa tuon töihinpaluun suhteen! =D Täällä se tais alkaa vasta sen jälkeen kun poika oli syntynyt.. =)

      Poista
  2. Pidetään peukkuja sen puolesta että sairaalassa menee kaikki hyvin ja jotta asunto olisi mukava. :)
    Aurinkoista syyspäivää!

    VastaaPoista
  3. Tuo kotiäidin roolista irtautuminen on toisinaan kyllä tosi virkistävää! Itsehän olin tänään luennolla ja nautin kyllä siitä, että sai keskittyä täysillä johonkin. Siis johonkin muuhun kuin Tirpan viihdyttämiseen. Eikä se tietenkään tarkoita sitä, ettenkö nauttisi lapsen kanssa kotona olemisesta. Välillä on vain mukava piipahtaa siellä "aikuisten maailmassa". Eli samoja tuntemuksia täälläkin :)

    Kerro sitten löytyikö asuntonäytön kohteena olleesta asunnosta ruumiita tai muuta jännittävää??

    Niin ja toivottavasti sairaalareissu meni hyvin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei tuo, että nauttii lapsesta ja nauttii töistä tai opiskelusta, ole toisensa poissulkevia juttuja, paitsi ehkä joidenkin kiihkoäitien mielestä. :P

      Ei ollut ruumiita ei, mutta jonkinlainen tekovika lattiassa. Huoh, uutta matoa koukkuun ja onkimaan...

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!