keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Ellu 6kk


 Puolivuotias. Toisaalta tuntuu, että siitä on ikuisuus kun sain Ellun syliin ekaa kertaa, ja toisaalta, vastahan tämä vauvaperhe-elämä alkoi. Kun tuota kierivää, hytkyvää, kujertavaa ja kurottelevaa tyttöä vertaa siihen puolen vuoden takaiseen tapittavaan nyyttiin, ei voi kuin ihmetellä elämää ja ajan kulua.

Mitat 

Pituus 66,5 cm (kuukausi sitten 65,3 cm  ja syntyessä 52 cm)
Paino 6390 g (5820g/2874g)
Päänympärys 42,2 cm (41,2 cm/ 32 cm)


Muuta terveysasiaa

Painoa oli tullut kuukaudessa oikein hyvin. Ellulla on painossa se kuuluisa oma käyränsä ja pituus hakee vielä aika vahvasti linjaansa (niin kuin kaikilla alle yksivuotiailla), mutta painon kehitys on tasaista. Ensi kuussa ei olisi neuvolaa, mutta me menemme käväisemään nopeasti mittauksissa  - ihan nyt vain varmuuden vuoksi.

Tässä kuussa käytiin niissä sivuäänitutkimuksissa, Ellu oli reipas eikä sydämestä löytynyt yhtään mitään vikaa. Kyseessä oli harmiton, pienenpieni sivuääni, joka tulevaisuudessa saattaa kuulua vähän selvemmin flunssien yhteydessä, tai sitten ei.

Ellu sairasti tässä kuussa ensimmäisen flunssansa, nuhaa on tähän mennessä kestänyt puolitoista viikkoa (josta ensimmäiset pari päivää koko tyttö oli ihan täynnä räkää). Kuumetta oli aavistus parina ensimmäisenä sairaspäivänä. 


Luonne

Nyt Ellusta voi jo ehkä vähän sanoa, millainen hän on luonteeltaan. Aikaisemmin kun on ollut vähän vaikea erottaa, mikä on Ellun luonnetta ja temperamenttia ja mikä ihan vain vauvuutta. Ellu on siis...
 
  • aamuvirkku, iltatorkku - mutta ei ruokahalun puolesta, syömiset hoidetaan päiväsaikaan, ei aamupuurolla
  • rohkea - antaa lääkäreiden tutkia, on oma itsensä uusissa paikoissa, haluaa tutustua kaikkiin ja kaikkeen
  • energinen: koko ajan mennään ja touhotetaan.Varsin fyysinen tyttö, pelkkä katselu ei ole meidän likan hommaa vaan pitää kieriä, kurotella, huitoa, kiipeillä, olla hyppyytettävänä...
  • "minä itse" -persoona: jo kuukausia tyttö on harmistunut, kun ei osaa jotain (esim. kääntyä) tai yletä johonkin itse, ja sitten tyhmä äiti tulee ja auttaa....
  • tyytyväinen tapaus, huutaa ainoastaan yliväsyneenä

Ellu on alkanut katsella vähän pitempään vieraita ennen ensihymyjä, mutta miusta ei vielä varsinaisesti vierasta. Toiset ihmiset ovat kivoja, erityisesti kaikenikäiset lapset.


 Ellun kehitystä

Ellu pyörii näppärästi mahalla ollessaan "kellon ympäri" ja liikkuu parin metrin matkoja pyörimällä kyljeltä toiselle. Tyttö osaa käyttää esimerkiksi lelukaarta ja huonekalujen jalkoja apuvälineinä ja vetää niiden avulla itseään eteenpäin. Ryömimisyrityksiä on ja joskus mennään niin vähän eteenpäinkin, mutta yleensä eteneminen tapahtuu kierimällä ja on tytölle iloinen yllätys.

Ellu osaa istua pieniä hetkiä syöttötuolissa.

Leluja käsitellään aika näppärästi, niitä tutkitaan, hakataan ja maistellaan. Niihin myös kyllästytään aika äkkiä, joten kierrätän leluja aika ahkeraan: osa on leikkimatolla saatavilla ja osa piilossa korissa. Tutit Ellu saa itse suuhun, jopa ihan oikein päin. Lempileluja ovat Sophie-kirahvi, kirjat, tuo kuukausikuvassakin oleva sienisoittorasia ja kaikki, missä on jotain iiiiihania naruja.

Ellu on oppinut tekemään perässä: jos minä taputan kuivausrummun luukkua, tyttökin taputtaa. Myös vilkuttaminen saa Ellun oman käden nytkimään.

Ellu osaa nauraa, ja naureskelee erityisesti koirille, mutta nykyään myös vanhempien hölmöilyille. Juttelua tulee nykyään aika paljon, niin vanhemmille, koirille kuin leluillekin.


Uusia kokemuksia

  • Muskari
  • Avoin päiväkoti
  • Flunssa
  • Sydäntutkimukset sairaalassa
  • Hampaiden harjaaminen
  • Perunapelto 
  • Syöttötuolissa istuminen 
  • Junassa ja bussissa matkustaminen
  • Taiteilijan mallina oleminen - herrajumala, kymmenen minuuttia melkein paikallaan! 
Voi jee, vettä!

Mieluisia juttuja 

  • vesihörpyn juominen
  • toiset lapset 
  • omat koirat
  • peilit
  • asioiden hakkaaminen
  • muskari: toisten lasten katselu on IHANAA, samoin heiluvat huivit
  • vaatteiden vaihto: Ellu katsoo tarkasti uusia vaatteita ja tutkailee niitä iloisesti pölisten  
Voi jee, naksu!
Inhokkeja 

  • Pikkuniistäjä oli Ellusta kamala, Nenä-Fridalle sen sijaan välillä kikateltiinkin 
  • Välillä iskee yliväsymys, ja silloin kaikki on aika kamalaa 
  •  


Ruokailu

Ellu syö seuraavasti:

klo 7.30/8: vähän puuroa (seassa hedelmäsosetta), paljon maitoa + d-vitamiinitipat
n.10.30: sosetta, vihannesta + lihaa/kalaa/kanaa ja vähemmän maitoa
n. 13.30 marja/hedelmäsosetta, paljon maitoa
n. 16.00 sosetta, vihannesta (+lihaa/kalaa/kanaa, ainakin jos lounaalla ei ollut) ja maitoa
(n. 18.00 vähän marja/hedelmäsosetta, maitoa - tätä ei aina ole, jos päivällinen on ollut myöhemmin tai tyttö ei vaikuta nälkäiseltä. Silloin sitten vain enemmän iltapalaa:)
n. 19.30 paljon puuroa, jonka seassa hedelmä/marjasosetta, maitoa

Soseruokailuja tuli lisää ihan itsestään ja tämä vaikuttaa nyt sopivalta rytmiltä. "Lounaalla" ja "päivällisellä" sosetta menee yleensä pilttipurkillinen, muilla aterioilla marja/hedelmäsosetta pikkuisen vähemmän. Soseet ovat yleensä itsehtetyjä, mutta uudet maut ja reissuruuat ovat kaupan valmissoseita. Ellu syö kumpiakin yhtä hyvin. Omatekemiin lämmitettäviin soseisiin lisään lääkärin ohjeistuksen mukaan hiukan öljyä, teelusikallisen per purkki.

Puuro maistui aiemmin hyvin, mutta flunssan tullessa lakkasi maistumasta. Nyt sitä taas menee jonkin verran, kun puuron sekaan laittaa reilusti jotain hedelmä- tai marjasosetta.

Ellun ruokavaliossa on runsaasti eri hedelmiä ja kasviksia, marjoista ne "perusmarjat" (paitsi mansikka), lihoista nauta, kana ja lohi ja viljapuolelta riisi ja maissi.  Muiden viljojen kanssa olen odotellut tätä puolen vuoden ikää. Banaania en ole pienen ihoreaktion jälkeen vielä kokeillut uudestaan.

Ellu syötetään, mutta ainakin yhden aterian yhteydessä annan tytön syödä itse syöttötuolissa istuen höyrytettyjä kasviksia, jotain hedelmää tai vaikka kurkkua ja maissinaksuja. Se sujuu jotenkuten, maissinaksut Ellu syö yleensä nätisti mutta muista menee ainakin puolet lattialle ja pitkin pöytää. Noooh, mitäs pienistä.


Arkea

Ellu herää itsekseen klo 7-7.30. Ruokailut ylläkuvatun mukaan rytmittävät päivää. Hereilläolot kuluvat perushoidon lisäksi leikkiessä yksin tai vanhemman kanssa: nykyään Ellu puljailee yleensä itsekseen ja mie tai mies röhnöttää vieressä, tyttö ottaa kyllä kontaktia, kun leikki- tai seurusteluseura kelpaa.

 Päivällä ulkoillaan yleensä kahdesti, toisella kertaa lyhyt kauppa- tai koiranpissatusreissu (n. 30 min) ja toisella kertaa pitempään (noin tunti), jolloin Ellu usein nukkuu.


Aktiviteetit

Kerran viikossa käymme Ellun kanssa muskarissa, josta tyttö on tykännyt (ne iiiihanat toiset lapset) ja nyt kävimme myös ensimmäisen kerran avoimen päiväkodin vauvapäivässä. Pitää ottaa sekin viikko-ohjelmaan, Ellusta on kiva katsella toisten lasten touhuja ja varmaan kohta osallistuakin niihin. Toisia äiti-lapsipareja tapaamme välillä kyläillen tai kaupungilla.


Unet

Yöunien laatu on hiukan heikentynyt: tyttö jumppailee unissaan ja herää välillä siihen itsekin. Yleensä osaa kyllä myös nukahtaa itse uudestaan kun saa tutin suuhun. Ellu myös häiriintyy helposti, kun minä ja mies tullaan nukkumaan samaan huoneeseen. Unille Ellu menee klo 20 ja herää itsekseen seitsemän aikoihin.

Ellu nukkuu tosiaan yleensä kahdet päiväunet, tytön mielestä niiden riittävä pituus olisi puoli tuntia per kerta (Tämän äidin mielestä se on hiukan liian vähän...)  Flunssan aikaan päikkäreitä nukuttiin taas kolmet ja kaikki vähän pitempinä, nyt tuntuu, että kaksien unien malli on tullut takaisin. Aamupäivän unet ovat nyt olleet tunnin verran, iltapäivällä pahimmassa tapauksessa sitten vain vartin, ja sitten kiukutellaan väsyneinä...

Tämän kuukauden aikana Ellu on myös oppinut nukkumaan ulkona paikallaan olevissa vaunuissa, siis niin, että nukutan tytön sinne. Jos likka nukahtaa kävelyllä, hän myös herää minuutti sen jälkeen, kun vaunut ovat pysähtyneet, oli nukkunut vaunuissa sitä ennen tunnin tai viisi minuuttia.




Äiti

Ihan kivasti menee. :D Meillä on Ellun kanssa yleensä ihan rattoisaa. Tytön lyhyet päiväunet ovat vähän hankaloittaneet esimerkiksi kotitöiden tekemistä ja se "oma aika" on oikeastaan vain, kun tyttö on jo yöunilla, mutta silloin on suhteellisen loppu jo itsekin. Kahdesti viikossa yritän saada itseni revittyö sinne jumppaan tuohon kävelymatkan päähän, kun Ellu on jo nukkumassa.

Ellun flunssa oli raskas, vielä kun sairastuin itse samaan aikaan ja öiden nukkuminen oli kaikilta vähän mitä oli. Raskainta on kuitenkin se, kun tyttö nukkuu vaikka vain vartin päiväuniaan, herää ja kuvittelee olevansa pirteä, ja sitten kohta kiukuttelee ja huutaa yliväsyneenä. Tuo "Mikään Ei Kelpaa Ja Olen Niin Vihainen Että Tukehdun" -itku muistuttaa niistä Ellun ensimmäisistä kuukausista, kun tyttö karjui väsyneenä joka ilta. Huoh. Noh, siitä selvittiin, ehkä tämäkin on taas vain jokin vaihe.

Ellun muskarista olen tykännyt itsekin, laulaminen ja soittaminen on mukavaa, vaikka aina välillä koen suuria vaikeuksia heittäytyä yhtään mihinkään sisiliskotanssiin. Mitäpä sitä ei lapsensa vuoksi tekisi, sihistään ja hypitään sitten sisiliskoina... Avoimesta päiväkodista en vielä oikein osaa sanoa, mutta on kiva, että tuollainen paikka on ja että Ellu tykkäsi käydä siellä visiitillä. Tänään menemme uudestaan. 

Uskomatonta, että mie olen puolivuotiaan äiti. Toisen samanlaisen, niin lyhyeltä tuntuneen ajan päästä mie olen yksivuotiaan äiti. Huih! Odotan kyllä sitäkin aikaa, kun Ellu alkaa kävellä, puhua ja esimerkiksi puuhailla hiekkalaatikolla, mutta toisaalta on aika surullista, että miun vauva on jo noin iso. Kultapieni. <3

Ensi viikonloppuna olen päättänyt kirjoitella Kelaan ja töihin ilmoitukset hoitovapaalle jäämisestä. Miehen kanssa nyt sitten pohditaan, että anotaanko miulle hoitovapaata nyt elokuulle 2014 vai tammikuulle 2015: kerranhan sitä saa jatkaa, mutta, mutta... Myös miehen lopun isyyvapaan ajankohta on mietinnässä. Ja sitten aamulla luin lehdestä, että kotikaupunkimme lakkauttaa kotihoidontuen kuntalisän niin, että Ellusta ehtisimme saada sitä kuukauden. Kiva. Olisihan sille rahalle ollut käyttöä, kotihoidontuki kun on aika surkea. Mies ehdotti ratkaisua tähän raha/moraali/vanhemmuus - yhtälöön: tehdään toinen vauva, nyt heti! Miusta tuntuu, että mokoma yritti ratkaisumallillaan kuitenkin vain välttää lomakkeiden täyttelyn ja taskulaskimen käytön. 

Nyt lähden lykkimään tuota esikoistani kohti sitä avointa päikkyä. Toivottavasti sieltä löytyisi joku muukin aamuvirkku pieni jonkun yhtä lailla hiukan väsyneen vanhempansa kanssa!

Ihanaa keskiviikkoa!

jk. Voi luoja, mikä kilometrikertomus taas.... Pitänee opetella tiivistämään. Samaa on tainnut vuosien varrella toivoa aika moni miun hoitolastenkin vanhempi...

13 kommenttia:

  1. Huippu huippuihana tyttö. Rakastan lapsilla kirkkaita värejä, joten tuo eka kuva, missä on valkoinen jakku on punaiset housut on todella mun mieleen.

    Vakkari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miustakin tuo on kiva asuyhdistelmä. Miun linja lastenvaatteissa taitaa tosin olla kovin hukassa - eilen tytöllä oli kokonaan ruskeat vaatteet, toissapäivänä tuo mustakeltainen mekko... Mistähän tämä äiti oikein tykkää? :D

      Poista
  2. Onnea puolivuotiaalle ♥ Meillä ollaan ensiviikolla jo 8kk! Nopeasti se aika kuluu.

    Tylsää kun teiltä loppuu tuo kuntalisä :/ meidän kunnassa sitä ei oo koskaan maksettukkaan ja tuo kodinhoidontuki on kyllä aivan nurettavan pieni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti se loppuu sopivasti juuri silloin, kun meillä olisi ollut sille tarve. :P Sitä ei nyt vielä ole virallisesti lopetettu, mutta se on viimeistä hyväksyntää vailla pitkässä leikkauslistassa, joten aika varmasti se loppuu. Harmi - se olisi tiennyt meidänkin perheeseen ylimääräistä satasta kuukaudessa. Kyseenalaistan myös tästä syntyvän säästön, koska keväällä sitä oltiin lakkauttamassa edellisen kerran, ja silloin todettiin, että lakkautus tulisi turhan kalliiksi, koska se toisi päivähoitoon lisää hoidokkeja.

      Poista
  3. Onnea Ellu! Olipa kiva lukea teidän arjesta :) mekin ollaan käyty avoimessa päiväkodissa, se oli paljon rauhallisempi paikka kuin Mll:n perhekerho, joka oli hirmuisen meluisa suuren osaanottajamäärän takia...
    Mutta siis, apua, voiko hoitovapaata muuttaa vaan kerran!? Voi itku, mä en tiennykään! Mun pitää sit miettiä ihan samaa... Kyllä mun on varmaan pakko hakea se nyt alkuun niin, että meen elokuussa töihin, kun en yhtään tiedä riittääkö rahat siihen, että olisin vielä ens syksynkin kotona. Kiitos tästä tiedosta, nyt täytyymalkaa tarkasti laskeskella menoja ja "tuloja"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla on tosi kivat tilat, ja yleensä tosi rauhallista, vaikka porukkaa olisi koolla enemmänkin. :)

      Lain kirjaimen mukaan työnantajan ei tarvitse hyväksyä hoitovapaata kuin kahdessa osassa: joissain firmoissa ollaan ehkä joustavampia, mutta heillä ei ole velvollisuutta ottaa enempää muutoksia vastaan.

      Meilläkin tämä on päivän kuumin aihe, jota käsitellään kumpikin (Ellun isän kanssa siis) omissa pääkopissa, yhdessä ja mie jopa unissani. Aina välillä olen varma, että tiedän ratkaisun, ja aina välillä taas en tiedä. Argh.

      Poista
  4. Onnea muruselle <3 ihana kun jaksat kirjoittaa niiin tarkasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoh, miusta olisi ihanaa, jos osaisin tiivistää. :D

      Poista
  5. Ellu on älyttömän suloinen tyttö! Ja niin ihanan ilmeikäs, kuten jo ihan pikkupikkuvauvanakin.

    Hauskaa, että hän on niin omatoiminen monessa asiassa. Vaikka välillä ehkä hoituisi vähän kätevämmin, jos antaisi vähän auttaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeitä kyllä riittää - pitäisi varmaan joskus tehdä kollaasi.

      Olen ihan samaa mieltä, antaisi nyt vähän auttaa ja innostuisi tekemään itse sitten vähän myöhemmin. :D

      Poista
  6. Onnittelut puolivuotiaalle (köh, hiukan myöhässä =D)!

    Ihana Ellu kyllä on ja on niin paljon samaa etten oikein tiedä mistä alottaisin.

    Tuo "Mikään Ei Kelpaa Ja Olen Niin Vihainen Että Tukehdun" -itku on kyllä tullut viimeaikoina meilläkin tutuksi, niin tutuksi että oli pakko aloittaa päivien tiukka rytmittäminen ja päiväunikoulu, siitä illan huudosta ei meinannut enää tulla mitään. Noh, nyt se sitten huutaa sängyssä päiväsaikaan ennen nukahtamista, mutta ehkä siitäkin taistelusta saadaan joskus otteluvoitto.. =D Ja eikös lapset aina taistele päiväunille mentäessä? Näin mie olen ainakin käsittänyt.. Miten sie muuten jaksat sitä huutoa? Minun pitää mennä välillä huoahtamaan toiseen huoneeseen, ottamaan vesihuikka ja sitten jaksan taas. Koittelee vähän omia hermoja..

    Voi että mie olen niin kade tuosta vaatteidenvaihdosta ja ihailusta. Ihan hirveää huutoa sekin. Pysyykö Ellu muuten miten aloillaan vielä hoitopöydällä? Hyvä, että mie saan nykyään edes vaipan laitettua. Mies sentään saa, kun siinä on ilmeisesti jotain hyvin maagista, isi vaihtaa vaippaa.. =D

    Voi että miten äkkiä aika meneekään. Apua. Kohta kotiin tulee ensimmäiset sulhasehdokkaat. Ja apua, hyvä tuo sun miehen logiikka tuohon raha-asiaan. =D Mie meinasin tätä silloin lukiessani tikahtua nauruun.. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei yhtään myöhässä, puolivuotiashan Ellu on edelleen! ;D

      Meillä Ellu on itkenyt tuota samaa itkua kolmeviikkoisesta lähtien, ensin kaikki illat, sitten iltapäiväunille käydessä, joten tässä on ehtinyt jo vähän turtua.:P Inhottavaa se on edelleen, mutta aluksi se herätti miulla ihan samanlaisia tunteita, välillä piti oikeasti käväistä viereisessä huoneessa puhaltelemassa. Nyt osaan jo luottaa siihen,että kyllä se joskus nukahtaa - jos ei muualle, niin vaunuihin huudettuaan ensin kilometrin verran. :P

      Ellu pysyy yleensä paikallaan aika hyvin, annan tutkittavaksi sukkaa, kirjaa, lelua tai jotain muuta, että saan taiteilla likalle vaippaa jalkaan rauhassa. Välillä Ellu yrittää kääntyä mahalleen ja ei tulisi pieneen mieleenkään, että menisin puoli askelta kauemmas hoitopöydästä, yhtäkkisiä syöksähtämisyrityksiä tulee aina välillä...

      No niinpä, sulhasehdokkaita odotellessa! Mie olin aika ahdistunut jossain kohtaa ajatuksesta, että vuoden päästä miun pieni on jo kuukauden päivät ollut päiväkotilainen, mutta ahdistus väheni heti, kun päätin (päätimme) nyt kitkutella kotona tammikuuhun 2015. Voi olla, että kadun tätä päätöstä vielä aika monta kertaa. :D

      Poista
    2. Hei onnittelut päätöksestä! Kyllä se hyvin menee, ehkä voi vähän tehdä rahallisesti tiukkaa, mutta kaikesta selviää! :-) meillä mies sai hyvän työtarjouksen, oisin saanut olla huolettomammin kotona (ilman suuria rahahuolia), mutta hän kieltäytyi. Uusi työ olisi tarkoittanut enemmän vastuuta ja vähemmän aikaa kotona, eli aikaa pois meiltä. Mies tuli siihen tulokseen ettei aika ollut nyt oikea eikä raha merkitse kaikkea. En kyllä pistänyt vastaan, ohan se ihanaa kun mies on täyspainoisesti läsnä kotona ollessaan.

      Hyvin me vedetään - tulevat kotiäidit! :-D

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!