keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Ihana puolivuotias

Puolivuotiaan äitinä on aika ihanaa. Jos et halua vauvakuumetta tai et tahdo pahentaa sitä, niin älä kyläile puolivuotiaan kotona. Niin iloinen, niin hauska, niin reipas ja niin utelias ikä.


 Ellu on tällä hetkellä "helpoimmillaan" koskaan. Tyttö syö hyvin, nukkuu yöt läpeensä tai yhdellä tutinnostolla, pulisee, nauraa, puhaltelee, viihtyy myös itsekseen ja on kaikille aurinkoinen. Ellun kanssa on helppo mennä minne vain, koska likka ei ole millänsäkään rytminmuutoksista ja viihtyy niin vaunuissa, manducassa, autossa kuin bussissakin. Ellu on kaikkialla kuin kotonaan ja ihastunut kaikesta uudesta. Itse olen oppinut tuntemaan itseni ja lapseni sen verran hyvin, että arki rullaa mukavasti ja elo on muutenkin ihanaa.

Tyttö kierii ja ryömiikin hiukan, mutta ei etene vielä varoittamatta kahta metriä pitempää matkaa, joten omaisuus ja tytön henki ovat vielä turvassa. Vielä ei tarvitse miettiä pottailuja, ei stressata itsesyömisestä eikä vahdata, mihin horjahtelevasti etenevä pieni seuraavaksi lyö päänsä. Ja takana ovat myös iltahuudot, huolet sivuäänestä, pienipainoisuudesta, imetyksestä ja kätkytkuolemasta.


Aika ihanaa aikaa siis. En kirjoittanut tätä kehuskellakseni tai pahoittaakseni kenenkään mieltä - Luoja tietää, että meilläkin on täällä ollut välillä aivan hirveää hiukan haastavampaa, mutta nyt meillä on ihanan leppoisaa ja haluan kirjoittaa senkin ylös. Palailen tähän sitten, kun tyttäreni juoksee täällä ympäriinsä uhmaten, huutaen, tavaroita viskoen, kakkavaippa päässään ja kieltäytyen kaikesta suht järjellisestä toiminnasta. Koska sitähän se on, välillä on vähän tasaisempaa, sitten kohta taas ei. Tasaisuus loppuu nimittäin meilläkin lähitulevaisuudessa, kun Ellu muuttaa omaan huoneeseensa. Saas nähdä, kuinka nukkuminen siellä sujuu.

Asiasta kukkaruukkuun. Viikkasin tässä yhtenä päivänä tämän ihanan lapsen pyykkejä, ja huomasin, että meillä on yhtä väriä enemmän kuin muita. Ja se ei näköjään ole vaaleanpunainen:



Kovin harmaata, mutta miusta harmaa on vauvanvaatteissakin kaunis väri vaikka vaaleanpunaiseen tai -lilaan yhdistettynä. Noistakin vaatteista pari alkaa käydä jo pieneksi - kuka ihme käy vaihtamassa miun vauvaa koko ajan suurempaan?

Tänään lähdemme ystäväperheen luokse viettämään lapsiperheiden saunailtaa - tai noh, iltapäivää. Saunomiset, jäähdyttelyt ja juoruilut kun pitää saada hoidettua lastenhoidon ohessa kahdeksaan mennessä, että Ellu pääsee aloittelemaan yöuniaan autoon. Niin se elämä muuttuu - erilaiseksi, mutta ei ainakaan huonommaksi.

12 kommenttia:

  1. Ihana lukea tätä. <3 Ja varmaan tosiaankin hyvä palata tämän ääreen, kun (tai jos, eihän sitä koskaan tiedä!) on vähän haastavampaa.. =)

    Meillä homma meni toisinpäin, nyt on hirveä huuto, nukkumaan ei haluta mennä, öisin on joka toinen yö selittämätöntä kitinää (en tiiä pitäiskö mennä lääkäriin), vaatteiden laitto on kamalaa, vaipan vielä hirveämpää. Tekisi mieli antaa pojan kirmata alasti.. =) Mutta onneksi poika on kuitenkin erittäin sopeutuvainen uusiin tilanteisiin ja on muualla kuin kotona kala vedessä. Noh, ehkä tää on taas joku VAIHE! =D Hih, mie inhoan kohta tuota sanaa.. =)

    Mutta ihana Ellu, voi että! Ihana tuo toinen kuva, kyllä on syötävän suloinen tapaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempi asennoitua siihen, että se on "kun". :D Eipähän tule pettymyksiä kun ei elättele liikoja kuvitelmia siitä, että loppuelämä on ihanan leppoisaa!

      Yhtä vaihetta tämä koko vauvavuosi. :P Toivottavasti tämä VAIHE menee teillä äkkiä ohi. Kai tuo on jotain temperamentin kehitystä, mutta mitähän tuo yökitinä on? Mahavaivaa vai tuleeko ryömimisen oppiminen uniin?

      Poista
  2. Voi, ihana Ellu! Ihan oikein, että hehkutat ja nautit kun kaikki menee hienosti! Minun mielestäni ainakin saa olla avoimesti onnellinen, kun kaikki on hyvin ja on oikein jakaa sekä hyvät että huonot hetket. =)

    Sitäpaitsi tämän myötä muistaa, että ehkä meilläkin joskus vielä esim. nukutaan hyvin ja muutenkin vauvan elämä on muuttuvaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä suomalaisilla kai on tapana olla hehkuttamatta, ettei leimata ylpeäksi? Hiukan kummallista. Pitäisi kai hehkuttaa enemmän, :)

      Juu, yhtä muutosta tämä vauva-aika! Ja niin se lapsuuskin taitaa olla... Sitten kun tulee tasaista, niin nämä muuttavat pois kotoa. :P

      Poista
  3. Ihana kirjoitus ja niin suloinen tyttö :). Mustakin tuntuu että joku vaihtaa meidän vauvaa suurempaan :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvamisen vauhti on kyllä jotain ihan uskomatonta! Niinhän aina varoitellaan, mutta ei sitä etukäteen ymmärtänyt. :/

      Poista
  4. Sinä todellakin tykkäät harmaasta aivan kuin minä vihreästä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään. :D Tykkään mie muistakin väreistä, mutta olen niin nopea kyllästymään, että turvallinen harmaa ilmeisesti sopii miulle. :D

      Poista
  5. Hei joo, totta! Puolivuotiaan äitinä on ihan parasta :) Olen vaan puskenut arkea eteenpäin enkä ole tajunnut miten kivaa ja helppoa juuri nyt on, kiitos tästä hoksautuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä! :D Pitäisi huomata useammin olla iloinen kaikesta siitä, mikä nyt tällä hetkellä on hyvin.

      Poista
  6. Miten nopeesti aika tosiaan meneekään. Ihanat nuo kuvat Ellusta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ajan kuluminen on jotenkin kymmenkertaistunut nopeudeltaan! :/

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!