keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Keep calm and...

 

Juu, tiedän - tämän Keep Calm and... -taulun kanssa olen kauuuukana sisustustrendien aallonharjasta, mutta mitäs pienistä. Miusta tuo on kiva, ja johonkin niitä vuotavan tulostimen viimeisiä musteita piti käyttää.

Tulosteen tekemiseen käytin Keep Calm-o-matic :ia. Netistä löytyy muitakin palvelimia mieluisen, rauhoittavan julisteen tekemiseen, mutta tuo ainakin oli oikein näppärä.

Yhden puolivuotiaan akiivisen tytön, käsitöihin hurahtaneen ja sisustamisesta haaveilevan äidin ja sämpylätaikuri-frisbeegolffari-jatko-opiskelija -isän lisäksi perheeseemme kuuluu tosiaan myös ne kaksi karvamakkaraa. Jaloissa säästetty, korviin käytetty.... 


 Noa ja Nanna ovat siis Welsh Corgi Pembrokeja, tarmokkaita, ystävällisiä, energisia mutta kuitenkin myös lötköttelyä ja rentoa kotielämää rakastavia koiria. Herkkusuita, joista lähtee kauhea määrä kasvaa, mutta jotka rakastavat kaikkia. Äidin ja isän lenkkikavereita ja siivousmotivaattoreita (voi luoja tosiaan tätä karvan määrää) ja tyttären idoleita ja viihdyttäjiä.


Ellun tulo vaati luonnollisesti aika paljon meiltä kaksijalkaisilta, mutta niin kyllä koiriltakin.  Ruoka-ajat, nukkumapaikat ja lenkit pysyivät aika lailla ennallaan, mutta olihan se hauvoillekin valtava elämänmuutos, kun talossa yhtäkkiä olikin vauva. Minkäänlaisia protesteja meillä ei ole vielä (kop kop) nähty ja koirat ovat sopeutuneet lapsiperhe-elämään uskomattoman upeasti. Eivät nuo varmaan valittaisi, jos pääsisivät piiiitkille lenkeille useammin, tai jos rapsutuksia ja hellyyttä saisi vielä enemmän, mutta vaikuttaa siltä, että nytkin on hyvä.



Tänään hauvat joutuvat viettämään päivää keskenään, kun mies on töissä ja äiti ja tytär avoimessa päiväkodissa ja kaupungissa asioilla. Mutta iltapäivällä mennään sitten koko porukka koirapuistoon riekkumaan - sellaista tasapainotteluahan tämä on, niin kuin kovin moni asia nykyään.

Mistä tulikin mieleeni... 

Kuva täältä

Vanhempainvapaata ei ole enää kauhean kauaa jäljellä ja onnistuin kehittämään itselleni aikamoisen stressin hoitovapaan ilmoittamisesta. Minkä ihmeen töihinpaluupäivän mie ilmoitan? Pommitin tuolla kysymyksellä itseäni, miestä, sukulaisia ja ystäviä, ja aina päätin jotain ja sitten taas ahdistuin. Miun töihinpaluu kun tarkoittaa meidän perheessä tällä hetkellä myös sitä, että myös Ellu lähtee päiväkotiin (mutta todellakin eri päiväkotiin kuin mie, eihän siitä mitään tulisi) - mie, joka olen nähnyt kymmenittäin (sadoittain) eri-ikäisiä lapsia, en osaa ajatella, millainen omani on yksivuotiaana, puolitoistavuotiaana tai kaksivuotiaana.

Eilen sitten käytiin söpöilemässä työmaalla (Ellu veti oikean "Olen maailman näppärin, suloisin ja hyväntuulisin vauva, RAKASTAN kaikkia" -shown:n) ja samalla ilmoitin, että miua näkee pysyvästi töissä  5.1.2015. Ellu on silloin vuoden ja yhdeksän kuukautta vanha ja todennäköisesti aloittaa päivähoitouransa tuolloin hiukan alle kaksivuotiaana. Uskon, että se on ihan hyvä aika meille kaikille. Tosin onhan tässä vielä aikaa muuttaa mieltään....

Vuodenvaihteessa tulee kuitenkin vähän työkuvioita, kun mies viettää isyyslomaa muutaman viikon ja mie menen siksi aikaa työpaikalle ihmettelemään. Eilen moikkailin tuttuja ja uusia lapsia ja tuntuu siltä, että on ihanaa päästä niihin kuvioihin pieneksi hetkeksi. Varmasti yhtä ihanaa on sitten, kun hoitovapaa alkaa ja saan olla kotona ihan vain oman ihanan tyttöni kanssa, silloin vielä melkein kokonaisen vuoden.

jk. Eilen hyväntahtoinen porttia päiväkodilla avaava mies kommentoi turvakaukalossa istuvalle Ellulle, että "eihän äiti siua vaan noin pienenä tuonne vie?". Naureskelin siihen jotain, mutta sisälle päästyäni aloin miettimään, että mitäs, jos pitkähkö Ellu olisikin oikeasti ollut yhdeksän kuukauden ikäinen ja mie olisinkin ollut tuomassa tyttöä ensimmäiseen päiväkotipäiväänsä? Naurun sijasta olisi varmasti tullut itku. Annetaan siis jokaisen vanhemman tehdä ihan itse hoitokuviopäätöksensä, jokainen ratkaisu on ihan yhtä hyvä. Pienimmillä voi alku olla rankka, mutta niin voi isommillakin. Ja takapakkia ja hyviä hetkiä tulee aina, ihan kaiken ikäisille.

15 kommenttia:

  1. Hyvä että itse löysit nyt teille sopivan ratkaisun työhönpaluu ajastasi. :)
    Koirat harvemmin muksuista mustasukkaisuus kohtauksia saa. Et ole huoleti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustasukkaisia koirat eivät tosiaan osaa olla, mutta voivat kylläkin hermostua vauvan tuomista muutoksista ja reagoida aika ikävästikin. Onneksi meillä on vältytty ongelmilta.

      Poista
  2. Ihania haukkuja! Toinen näyttää vielä tuplasti toista karvaisemmalta, lieneekö hän iäkkäämpi yksilö? :) Se on kyllä ihmeellistä, miten nuo vauvat ihastuvat eläimiin. Tirppa on kanssa aivan in lööv Maisa-kissaamme. Kissaraukka vaan joutuu välillä kärsimään hieman tästä ylitsepursuavasta ihastuksesta..

    Varmaan helpottavaa, kun sait tehtyä päätöksen hoitovapaan kestosta. Tuo ikä (1v 9kk) kuulostaa tosi hyvältä päiväkotiin meno -iältä. Itseäni edelleen hieman epäilyttää, onko Tirppa liian nuori aloittamaan päiväkodin noin vuoden ikäisenä, mutta se nähdään sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noa on tuo karvaisempi, ja tosiaan Nannaa vähän vanhempi - karvojen kanssa ei tosin iällä ole mitään tekemistä, Noa vain on extrapörröinen. :P

      Voi Maisaa. :D

      Älä huoli, kaikki menee varmasti hyvin! Miun kokemuksen mukaan pienetkin pärjää hyvin kun vain elämä on kotonakin tasaista ja hoidostakin löytyy syliä - ja kyllä hoitajat tietävät, mitä pieni hoidonaloittaja aluksi tarvitsee ja homma järjestellään sen mukaan. :) Ei siinä kauaa mene, niin Tirppa on toisten kanssa kuin kotonaan!


      Poista
  3. Päätös hoitovapaan kestosta ja siitä, milloin lapsen laittaa hoitoon, ei tosiaan ole helppo. Itsellä samat pohdinnat menossa... Tällä hetkellä ajattelisin, että Hilda menee hoitoon n. 1v. ja 4kk iässä. Itse palaan töihin jo aiemmin, mutta mummi on sitten kesän hoitoapuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei tosiaan ole helppo. Oma työnkuva vielä entisestään rajoittaa sitä aikaa, järkevintä kun miun on palata töihin tammikuussa tai elokuussa, ei keskellä vuotta.

      Ihanaa, että teillä on mahdollista saada mummista apua! Meillä Ellun isovanhemmat asuvat sen verran kaukana, ettei hjelppiä oikein saa.

      Poista
  4. Ihania haukkuja siellä :). Täällä pitäisi alkaa täyttelemään Kelaan lappuja ja lippusia..pelkkä ajatuskin nostaa ihokarvat pystyyn. Onko mun vauva jo niin iso?!

    Tuo kuulostaa hyvälle iälle aloittaa hoidossa. Varmasti helpotti, kun sai päätöksen tehtyä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoh, voi Kela - ja miekin ihmettelen, että mihin tämä aika oikein menee??

      Miusta kaikki iät olivat huonoja, kun asiaa mietin. :P Toisaalta en tiedä, että olisinko Ellun kanssa kotona ihan kolmevuotiaaksi, vaikka voittaisin lotossa.

      Poista
  5. Kauniita koiria teillä :) Täälläkin on podettu koirakuumetta jo reilu vuoden ajan, mutta nyt vaan ei ole mahdollisuutta pentua ottaa :(

    Kyllä se niin on, että keskustelu siitä minkä ikäisenä lapsen voi viedä päivähoitoon on aika turha, koska kaikilla on erilainen elämäntilanne :( Itse jouduin töihin kun esikoinen oli reilu 8 kuukautta, enkä todellakaan nauttinut tilanteesta, se oli vaan pakko tilanne.

    VastaaPoista
  6. Ja tarkoitan keskustelua siis mediassa yleensä, en täällä sun blogissa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miustakin pitää ajatella perheen kokonaisuutta. Jokainen perhe, lapsi ja vanhempi on erilainen, niin myös esimerkiksi taloudellinen tilanne ja voimavarat. Se mikä sopii yhdelle, ei todellakaan sovi toiselle. Päiväkoti tms. ei tietenkään ole se kaikkein ihanteellisin paikka kelleen lapselle, mutta miusta siitä ei ole kehitykselle haittaakaan, kun sitten kotona on yksilöllistä huomiota ja rauhoittumista tarjolla. :)

      Poista
  7. Ihanat nuo teidän haukut! Ja hienoa, että koirat ovat suhtautuneet hyvin uuteen tulokkaaseen. Meillä ei sujunut niin hyvin ja jouduttiin luopumaan koirasta. Asia on ollut jopa niin kipeä itselle, etten ole tuolla oman blogin puolella asiasta mitään maininnut, menköön nyt täällä näin ohimennen sivulauseessa.. =)

    Huomenna mennään täyttämään Kelaan lappuja, voi rähmä. Mutta pakkohan se on. Töihin en oikeasti meinaa palata jouluksi, ajatuskin hirvittää. Enemmän siis se, että joutuisin itse töihin kuin se, että lapsi joutuisi hoitoon.. =D

    Pitää testata tuota maticcia, sitähän voisi hyödyntää vaikka mihin. Mitäs me sisustuksen aallonharjalla menijät.. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie olenkin huomannut, että teidän hauva on kadonnut johonkin, mutta en viitsinyt alkaa udella. :/ Ikävää, mutta joskus voi käydä niinkin vaikka kaikkensa yrittäisi.

      Siellä maticissa sai kruunun tilalle kuvaksi myös sukkapuikot!!!

      Voi Kela, tosiaan. Mie aattelin jättää täyttelyn ensi vuoden puolelle, kun sitä voi hakea takautuvastikin. Saan silloin tietyt laput nätisti suoraan kotiin eikä tarvitse alkaa vartavasten pyytelemään niitä.

      Poista
  8. Luin tuon pohdintasi hoidon aloittamisesta. Olen täällä tuskastellut ja miettinyt ja ahdstunut. Aika käy vähiin ja päätöksiä pitää tehdä. Jouduin meidän keskimmäisestä töihin heti ja pieni oli kyllä pieni. Minusta liian pieni mutta sopeutui todella hyvin. Ei itkun itkua. Piti toisena kotinaan. Muistan kun tyttö taas oli 1v3kk kun meni hoitoon ja silloin oli pitkään itkua ja kiukuttelua. Nyt tuntuu pelottavalta ajatella että hoito voi oikeasti kohta alkaa. Taistelen vastaan. En halua viedä vielä. Mutta töihin on pakko palata. Aloitan varmaan kotihoidon tuella ja teen hieman töitä siinä ohella. Ehkä sitten on helpompi tehdä ratkaisuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mikä ikä olisi hyvä tai edes vähiten huono? Lapset kun ovat temperamentiltaan niin erilaisia ja kehittyvätkin niin eri tahtiin.

      Tuo kotihoidontuki on kyllä naurettavan pieni.

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!