perjantai 11. lokakuuta 2013

Miltä näyttivät kolme viisasta miestä?

 

Ala-asteen ensimmäisten luokkien uskontotunneilta mieleeni ei ole jäänyt paljon muuta kuin harmoonilla soitetut virret ja se, kuinka opettaja pelotteli kaikkien tuhmien lasten saavan taivaassa mustat siivet. Huih. Pohdin tätä pitkään ja kyselin huolestuneena äidiltä ja papalta, että jos on vähän tuhma, niin saako sitten sellaiset likaisenharmaat siivet.

Satuin löytämään isäni varastosta vanhan uskonnon vihkoni, ja mieleen muistui elävästi värityksessä käytetyt tussit, niiden tuoksu ja se,  miltä niiden korkki tuntui suussa (älkää kysykö, miksi ihmeessä olen pureskellut niitä korkkeja).

 Olin lapsena innokas piirtäjä ja uskonnon vihon kuvituksiin olen jaksanut panostaa aika kiitettävästi. Tiedättekö, miltä näyttivät kolme viisasta miestä, millaisia olivat ne Jeesuksen kuuluisat kalat ja missä Jeesuksen koulu sijaitsi? Mie tiesin, ainakin toisella luokalla.

Viisi leipää ja kaksi kalaa:

Miusta kaloja on nykyään kauhean vaikea piirtää, tokalla luokalla se näkyy sujuneen vähän paremmin, mutta mikä ihme tuota vasemmanpuoleista vaivaa?

 Jeesus tyynnyttää myrskyn: 

Jeesus näkee vissiin jotain mukavaa unta kun hymyilee unissaankin. Oikeinkirjoituksessa on vielä vähän harjoiteltavaa - lisähaasteta tuli siitä,että lasten tapaan piirsin aina ensin puhekuplat ja sitten yritin mahduttaa sinne tekstit.

 Hyvä paimen:

Oikealla näkyvä sininen putki on sitten vesiputous
Paimen on kovin hämmästynyt, kun hänen lampaansa on päässytkin noin korkealle - silmätkin meinaavat tipahtaa päästä!

 Kolme viisasta miestä:

Oikeanlaitimmainen kulkuneuvo lienee kameli, mutta mikä tuo vasemmanpuoleinen on? Entä tuo taaimmainen, dinosaurus? Viisaat miehet ja taikuritkin ovat tainneet mennä hiukan sekaisin

 Tunneilla yhdistelimme uskontokasvatukseen (harmooni)musiikin lisäksi myös maantietoa:


Tuijotin vihkoa ja ihmettelin pitkään, miksi karttaan on pitänyt lisätä myös Jeesuksen koulut, mutta ei tässä vissiin ihan sitä nyt haettu...

Teimme koulun kanssa myös retken kirkkoon ja piirsimme sitten siitä. Mutta missähän kirkossa mie olen mahtanut käydä? Ilmeisesti jossain etelässä, kun päärynätkin kasvavat noin nätisti... Kuvassa oikeassa laidassa se kirkko, johon visiitti nyt ilmeisesti kuitenkin tehtiin:


Alttarihan on jo vähän onnistuneempi, kaiteen pehmusteen värinkin olen muistanut oikein. Pappiakaan ei tosin tästä näkemyksestä tunnistaisi. :D

 Jos tunnistit kirkon, niin nyt saa huutaa hep!


 Ala-asteelta on jäänyt paljon mukavia muistoja, vaikka kyllä niitä surkeitakin sattumuksia mahtui niihin vuosiin aika monta - valtaosalle niistäkin osaa tosin nykyään nauraa. Oli hauska selailla tuota vihkoa sekä samassa laatikossa ollutta kolmannen luokan matikankirjaa. Mieleen muistuivat selkästi niin pulpetti, käytävässä olevan vesihanan veden maku, lattiavahan tuoksu ja ruokailussa käytetyt astiat.

Jossain kerrottiin pari syksyä sitten, että koulun aloittaminen tekee lapseen niin suuren vaikutuksen, ettei hän koskaan unohda ensimmäistä koulureppuaan, ensimmäisen luokan opettajansa nimeä eikä sitä, millainen aapinen hänellä oli. Miekin muistan, ja muistia virkistääkseni ostin pari viikkoa sitten kirpparilta samanlaisen aapisen kuin miulla oli, kun en ollut varma, onko meillä tallessa sekä miun että siskoni aapiset (meillä oli miun mielestä samanlaiset opukset). Tilitin siinä sitten kassallakin, kuinka miulla oli ekaluokalla samanlainen, ja niin kassarouva kuin muutkin asiakkaat huokailivat ihastuneina (tai säälien, en tiedä :D)


Mites teillä? Muistuvatko mieleen reppu, opettaja ja aapinen?

15 kommenttia:

  1. Opettaja teki kyllä kauhean virheen sanoessaan, että taivaassa tuhmat lapset saavat mustat siivet. Me kaikkihan ollaan "tuhmia" Jumalan edessä ja siis ansaittaisiin mustat siivet. HUI.

    Muistan vieläkin aapiseni. Siinä oli punainen iso A kannessa ja siitä A:sta oli muistaakseni tehty pieni talo. Muistan ulkoa jotain runoja aapisesta: Anni tanni talleroinen punaposki pulleroinen, tuli ulos, oven sulki pihanurmen yli kulki pikku kellariin. Anni tanni talleroinen punaposki pulleroinen otti kellarista voita, maitoa ja perunoita pikku kipposiin.

    Oli kiva katsoa piirustuksiasi. Ne olivat hyviä.

    Vakkari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opettaja oli aika jyrkkä, vanhempi ihminen. Tuossa muistossa on se hyvä puoli, että olen itse oppinut pitämään uskontokasvatusta kieli keskellä suuta.

      Ihana tuo runo! Meidän ajan aapisissa ei ollut runoja eikä riimittelyä, nyt ne ovat taas tulleet takaisin koska niistä on todellakin hyötyä lukemaanoppimisessa.

      Poista
  2. Minä en kuollakseni muista millainen koulureppu mulla oli 1 luokalla!:D Enkä kyllä minkälainen aapinen olisi ollut, mutta muistan millainen aapinen meillä oli kotona ennenkun menin kouluun kun äiti oli perhepäivähoitaja:D mutta muistan edelleen miten kamala opettaja meillä oli! Loppu vuodesta oli minä+4poikaa jotka ei osattu yhtä hyvin lukea kuin muut nii meille tehtiin luokan eteen sermeistä oma "tila" jossa voitiin harjoitella porukalla lukemista ILAMAN opettajaa kun ope kävi neuvomassa muita...mikään ihme että meillä kaikilla on lukihäiriö edelleen!:D ja se opettaja on nii kamala...kukaan ei vissiin siitä vieläkään tykkää:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamalamikä opetusmetodi!!! Meilläkin yhdellä perheenjäsenellä on lukihäiriö, kun opettaja uhkaili hidasta lukemaanoppijaa mattopiiskalla..

      Poista
  3. Itse kävin ala-asteen pienessä kyläkoulussa ja ekan luokan opettaja oli sama, joka oli opettanut jo mun omaa isää! Hän oli pelottava ja vanha! :D Ala-asteesta on muuten hyvät muistot ja ensimmäisen aapisenkin muistan; Siinä oli Onni ja Enni karhut jotka kävivät metsäkulman koulua ja repun muistan myös, koska mulla oli se sama kuudennelle luokalle asti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, kyläkoulu, vanha opettaja ja sama kuin isällä. :D

      Miehellä oli kuulemma sama aapinen kuin siulla. Uusi iloinen aapinen kuulemma - meillä taisi olla Vanha lama-ajan aapinen...

      Poista
  4. Onpa ihana uskonnonvihko! Aika perusteellisesti on näköjään opetettu Raamatun kertomuksia, mutta tuo mustat siivet -juttu on kyllä aivan järkyttävää puppua! Totaalisen epäraamatullista ja vesittää koko kristinuskon.

    No, mukavampiin asioihin. Minä muistan kyllä aika paljon ala-asteelta, myös Ennin ja Onnin aapisen, Mikki Hiiri -repun ja sen järkyttävän nakkikastikkeen lemun, joka tervehti joka ainoa syksy ensimmäisenä koulupäivänä. Erityisellä lämmöllä muistan tokaluokan opettajaani. Hauskaa on, että olen hoitanut hänen lastaan joskus päiväkodissa sijaistaessani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se pelttelu oli kyllä järisyttävää pikkukoululaisena, mutta inpahan opettanut puhumaan lapsille pehmeästi uskonnosta. :P

      Se on hauskaa, miten "vanhat tutut" tulevat välillä elämässä uudelleen vastaan!

      Poista
  5. Voi vitsit naureskelin tälle postaukselle, tai siis noille piirustuksille ja kommenteille! Mietityttämään jäi viimeisen piirustuksen ristiinnaulittu Jeesus ja hänen mahastaan roikkuva punainen vana - verta(ko)? :D

    Ja kaippa se aika tärkeä etappi lapsen elämässä on tuo kouluun meneminen. Muistan elävästi, kuinka paljon jännitti seistä koulun ulkopuolella ekana koulupäivänä. Ai kamala. Ja joo, muistan myös ekan repun, open ja aapisen (Enni ja Onni myös kuten parilla muullakin kommentoineella). Onkohan mun aapinen muuten tallessa, olisi kiva selailla sitä. Täytyykin kysyä äidiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, verta kai - tai lannevaate. :D

      Enni ja Onni taisi olla sen ajan aapisten juttu. Meillä oli useamman koululaisen käyttämät kovin vanhat aapiset, mutta oppihan niistäkin. :)

      Poista
  6. Vasemman puoleinen kala on miun mielestä selkeä Saimaannorppa :)

    T. Vakkarilukija Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Ja kalasta ja saimaannorpasta olisi riittänyt ruokaa vähän useammallekin!

      Poista
  7. Muistan oman itkuisen koulutaipaleen alun kyllä hyvin. Sitä ei edes vaaleanpunainen My little pony reppu juurikaan helpottanut. Aapinen oli vihreä kovakantinen ja mielenkiintoinen kirja jossa Anni ja Esa nimiset lapset seikkailivat. Sitä jaksettiinkin tutkia paljon isän kanssa yhdessä. Muistan hyvin ekan luokan ja koko ala-aste ajan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei miten ikävä koulunalku siulla. :/

      Meillä on sitten ollut samanlaiset aapiset!

      Poista
  8. Satuin sivuillesi, aivan mainio uskontovihko ja kommenttisi piirustuksista

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!