torstai 31. lokakuuta 2013

Sydänpöksyt (ja lukemista vauvan kanssa)

Kangashamsteri täällä hei!

Olen jo aiemminkin avautunut täällä siitä, etten osaa tehdä Ellulle oikeankokoisia vaatteita. Tyttö tarvitsi housut ja kangasvarastoa pyöritellessäni tunsin kauheaa sääliä, että joudun käyttämään jonkun ihanista kankaistani (...jotka olen kuitenkin hankkinut Ellun vaatteita varten). On surullista, että sitä ihanaa kirpparilöytökangasta ei saa enää mistään, ja nyt se sitten käytetään miun onnistuu tai ehkä ei  -taidoilla tehtyyn tekeleeseen.


Ja ongelma jatkuu: jos onnistunkin ja saan aikaan uskomattoman hienon vaatekappaleen, niin kohta se on Ellulle liian pieni! Sitten se ihana kangas on käytetty enkä enää saa katsella sitä Ellun päällä. Juu, tiedän, isot ne on miunkin ongelmat.

Tein sitten housut kokoa 80 yhdistelemällä kahta Ottobren kaavaa. Lahkeen resorit voi kääntää, joten periaatteessa Ellu voisi käyttää noita housuja jo nyt, kun vaatteista on käytössä yleensä koko 68, jos tytön vyötärö vain olisi vauvamaisen pyöreämpi. Eivätköhän nuo ole sopivat jo kuukauden päästä. Ja sitten saankin katsella niitä pitkään, koska onhan niissä nyt sitä kasvunvaraa!


 Nämä olivat ensimmäiset tekemäni housut, ja onnistuivat yllättävän hyvin - luulin, että niiden ompelu olisi vaikeampaa, mutta helpompaahan tämä oli kuin mekon teko. Ainoastaan yläresori meni edestä hiukan kiemuralle, mutta se ei näy eikä haittaa kun housut ovat jalassa.

Tunnistaako kukaan muu samanlaista kiintymystä kankaisiin? Tai oletteko ostaneet ihan liian isoja ihania lastenvaatteita toivoen, etteivät ne nyt ihan heti jää pieniksi? 

Lahkeiden resori taitettuna ja auki
Kuvistakin muuten välittyy, mikä meillä on tällä hetkellä in. Kirjat. Erityisesti tuo jonkun aiemman vuoden äitiyspakkauksessa ollut Pikku poron päivä ja Vau-kirjojen Meren ystävät.  Ellu on niin onnessaan, kun saa istua aikuisen sylissä ja hänelle luetaan. Kirjan riistämisen sijaan hän hihkuu kuville ja läiskii niitä.


Muutama vinkki vauvan tutustuttamiseksi kirjojen maailmaan:

  • Lue vauvalle lyhyitä kirjoja ihan pienestä pitäen, vaikka pari kertaa viikossa. Hän ei ehkä katso sinne päinkään, mutta homma tulee tutuksi. Pidä hetket lyhyinä ja lopeta heti, jos vauva hermostuu!
  • Valitse ensimmäiksi kirjoiksi kirjoja, joissa on isoja, värikkäitä kuvia ja loruja. Kuva-sana -kirjat ovat enemmän uusia sanoja opettelevien juttu, rytmikkäät lorut ovat vauvoista yleensä kiinnostavampia
  • Käytä lukiessasi erilaisia äänenpainoja, hihku, kuiski ja murise 
  • Yhdistä loruihin liikettä, jolloin lapsi jaksaa keskittyä hommaan paremmin. Pomputtelua, silittelyä, hyppyyttelyä, keinuttelua, tekstin tunnelman mukaan
  • Jos lapsi katselee kuvia tarkkaavaisesti, voit osoitella niitä ja kertoa, mitä ne ovat. Toimi samoin, jos lapsi läiskii kuvia: "Poro. Siellä se poro on."
  • Saako kirjoilla leikkiä? Niitä on hyvä antaa lapsen tutkia omatoimisesti, mutta siihen olisi hyvä ennen tai jälkeen yhdistää myös yhdessälukemista/katselua. Vaikka lapset osaavatkin tehdä kaikesta leluja (mikä on hienoa), on ihan hyvä opettaa alusta pitäen suhtautumaan kirjoihin vähän rauhallisemmin. 
  • Älä anna vauvankaan riistää kirjaa kädestäsi. Tarkkaile, milloin lapsi alkaa vaikuttaa kyllästyneeltä ja päästä hänet ennen hermostumista omiin puuhiin/menkää vaipanvaihtoon jne. Kirjan voi myös antaa lapselle tutkittavaksi, mutta yritä tehdä se niin, että lapsi luulee aloitteen tulevan sinulta (esimerkki: luen Ellulle, Ellu taputtaa ensin kuvia mutta alkaa sitten repiä kirjaa itselleen. Muutan ääntä tai hytkyttelen, että saan Ellun kiinnostumaan vielä pikkuhetkeksi, ja annan sitten kirjan Ellulle tutkittavaksi) - tällä viestität, että kirjat ja lukeminen ovat eri tekemistä kuin lelut ja leikkiminen
  • Valitse alun lukemishetkiksi hetki, kun lapsi on tyytyväinen, mutta ei ihan täysin puhku energiaa. Meillä se on ollut yleensä silloin, kun Ellu on hetken puuhastellut itsekseen ja kaipaa taas läheisyyttä. Älä pakota. Jos touhu ei yhtään kiinnosta, anna olla, ja kokeile uudestaan vaikka seuraavana päivänä. 
  • Aloita pienistä: ensin yksi lyhyt loru, sitten ehkä kaksi seuraavana päivänä, lapsen kiinnostuksen mukaan. Meillä Ellu haluaa nykyään kuunnella/katsella yleensä kaksi lyhyttä vauvakirjaa, joskus jopa toisen kahteen kertaan. 

Miksi vauvalle ja lapselle kannattaa lukea?

  • Yhdessälukeminen on läheisyyttä ja rauhoittumista
  • Aikuisen lukiessa lapsi oppii äänteitä, tunteiden käsittelyä ja uusia sanoja
  • Lapsi oppii uusia asioita
  • Mielikuvitus kehittyy 
  • Erityisesti riimilliset kirjat ovat hyviä ja tärkeitä omien riimittelytaitojen ja myöhemmin lukemaan oppimisen kannalta. Varmista tosin ensin, että runot ovat hyviä suomennoksia ja niissä on riimit edes suht kohdallaan. 

Taitaa alkaa olla vähän ikävä töihin, kun oikeasti kirjoittelen tällaisia. :P



Mutta hei, asiasta kukkaruukkuun! Olisiko ihan pyhäinhäväistys, jos värjäisin nuo kuvissa näkyvät vanhat Kaivo-verhot? Ne ovat aidot 1960-luvun tekeleet, mutta vähän haalistuneet, enkä ole käyttänyt niitä vuosiin koska ruskea ei enää innosta. Olisivatko ne sitten ihan pilalla?

9 kommenttia:

  1. Söpöt housut! Minä koen askartelutarvikkeista samanlaista haikeutta: nyt käytän tämän ihanan paperin, eikä tätä saa enää ikinä mistään kokonaisena. Ja osa askartelutarvikkeista on ollut minulla ala-asteelta lähtien!

    Hyvä kirjoitus vauvalle lukemisesta! Lukeminen, riimit ja lorut sekä ylipäätään puhuminen vauvalle ovat ihan ÄLYTTÖMÄN tärkeitä asioita. Äidin ääni aktivoi vauvan aivoissa äidinkielen äänteiden kannalta tärkeitä kohtia erityisen paljon. Varmaan myös isän, mutta äidillä on (tavallisesti) se etu, että vauva kuulee ääntä jo kohdussa. Tuon riimittelyn merkityksen lukitaitojen kannalta toitkin jo esiin. Voisin kirjoittaa aiheesta vaikka kuinka pitkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis isän ääni aktivoi, isän aivoja ei aktivoida. Tai kai sen äidin ääni isänkin aivoja aktivoi erityisellä tavalla!

      Poista
    2. Tuo askarteluvälinehaikeus! Miulla on sama vika, tosin yritän ajatella, että nyt tämä kaunis paperi tekee kortin saajan oikein iloiseksi...Ei pitäisi kiintyä tavaroihin, ainakaan sellaisiin, jotka on ostettu käytettäviksi!

      Hih, äidin ääni aktivoi isän aivoja aika vaihtelevasti, riippuu aika kovasti tilanteesta. :D "Tuletko syömään suklaakakkua" aktivoi huomattavasti paremmin kuin "tuletko pesemään lattiat"...

      Poista
  2. Ihanat pöksyt!
    Oon niin kade kun osaat tehdä kaikkea ihanaa Elskulle <3

    Meillä lueskellaan ihan päivittäin, vaikka tuo neiti ei aina niin jaksa ''keskittyä'' :)

    Värjää vaan nuo kaivot ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin keskittyminen on aiemmin ollut vähän mitä on ollut, mutta viimeiset pari viikkoa kirjat ovat olleet ihan huippujuttu!

      Siullahan oli se ompelukone - kyllä siekin nää samat osaisit. Kunhan vain on kaavat ja ohjeet niin ihmeen helpolla sitä syntyy jotain (ainakin, jos malttaa noudattaa niitä ohjeita. Miulle tulee usein ongelmia, kun yritän jossain kohtaa vähän oikaista..).

      Poista
  3. Tuo lapsen kanssa puhuminen ja lukeminen on todellakin tärkeää. Noin kuukausi sitten jossain oli otsikko: 30 miljoonaa sanaa. Se tarkoitti sitä, että jos lapselle puhuu paljon hän on parina eka ikävuotena kuullut 30 miljoonaa sanaa enemmän kuin jos lapselle puhuu vain aivan välttämättömät asiat. Lapselle voi lukea vaikka sanomalehteä ja näin vauvan aivoihin jää muistijälki äänteistä. Tutkija havahtui tutkimaan tätä kun hän huomasi, että jotkut sisäkorvaimplantin saaneet lapset alkoivat puhua melkein heti ja toisilla puhe viipyi ja viipyi. Kun perheitä tutkittiin huomattiin, että niisssä perheissä joissa lapsille puhuttiin paljon siihen siihen asti kuuro lapsi oppi tosi nopeasti puheen.

    Erittäi valaiseva havainto jonka pitäisi havahduttaa vanhemmat puhumaan lapsilleen

    Vakkari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista. Vanhemmilla on tosiaan niin erilaisia tapoja puhua lapsilleen - jollein voi tuntua todella hankalaltakin puhua vauvalle, mutta tärkeäähän se toki olisi. Vauva huomaa myös teeskentelyn ja väkinäisen yrittämisen, mutta luulisi, että äkkiä puhuminen omalle lapselle alkaa tuntua luonnollisemmalta.

      Poista
  4. Jos nyt tuota muuttoa muistelen, niin olisikohan minulla ollut 4 jätesäkillistä kankaita ja yksi neulelankoja :D ..mutta enhän mä hamstaa, ihan tarpeellisia ovat kaikki ;)

    Meidän Poju on ällistyttävä lukutoukka, anoppi tuo joka vierailulla uuden kirjan. Se on ihanaa, kun muuten vilkas lapsi rauhoittuu lukemisen pariin hetkeksi. Ja kaupunkilaispoika oppii possut, lehmät ja muutkin tuollaiset sanat vain kirjoista kuitenkin :) Me ollaan luettu ehkä noin 5kk ikäisestä lähtien Pojulle aina iltasatu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonnih, eihän miulla ole yhtään noin paljon! Varmaan se jätesäkillinen. :D Kun kohdalle sattuu kiva kangas, niin se tulee myös otettua talteen. Aika monta hamstrasin Ellulle pikkuisia mekkoja varten, mutta osa alkaa olla jo liian pieniä likalle mekoiksi.

      Oi, iltasatu! Meillä ei ole sitä vielä, kun tyttö on nuokkunut jo iltapuurolla, siitä vain vaipanvaihto ja sänkyyn, mutta tämä kellojen kääntö on taas muuttanut iltarytmejä. Pitääkin ottaa satu niihin mukaan.

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!