torstai 17. lokakuuta 2013

Valokuvia syksystä, ajatuksia valokuvista

Olikohan se viime vuonna, kun luin lehdestä jonkun ammattivalokuvaajan haastattelun, jossa hän (miun mielestä) kritisoi sitä, kuinka kännykkäkamerat ja halvemmat järjestelmäkamerat ovat ihmiset räpsimään tekotaiteellisia otoksia, "harrastamaan valokuvausta" ja leikkimään valokuvaajia.

Mutta sehän on ihanaa! Jokaisella kävelyretkellä näkee ainakin jonkun, joka pysähtyy ottamaan jostain mielenkiintoisesta paikasta tai tilanteesta kuvan, joko ihan vain itselleen tai Facebookiin, Instagrammiin tai blogiinsa. Eihän sillä ole mitään väliä, vaikka lopputulos olisi tärähtänyt, sumea ja jonkun toisen mielestä täydellisen epäonnistunut. Se ihminen pysähtyi näkemään jotain eikä vain paahtanut ohi sata lasissa ajatellen töitä, rahaa ja elämän oravanpyörää.


 Mie olen todellakin harrastelijavalokuvaaja. Pidän kuvien ottamisesta ja niiden ihastelusta, rajailusta ja muokkaamisesta, mutta olen ollut liian laiska opettelemaan esimerkiksi järjestelmäkamerani kaikkia hienoja ominaisuuksia. Haluaisin kuitenkin uskoa, että "riittävä vauhti korvaa puuttuvan suuntavaiston" - jos innostusta ja yritystä on tarpeeksi, niin kyllä siitä sitten jotain tulee. (Tiedän, pitäisi mennä sinne kuvauskurssille, mutta eihän miulla ole sellaiseen aikaa!)

Tänä vuonna olen nauttinut syksystä kahden syksyn edestä ja kuvannut ennätysmäärän puita, lehtiä ja maisemia. Viime syksy kului voiden niin pahoin, etten oikeasti muista syksystä paljon mitään. Oliko pihlajanmarjoja? Miten kylmää oli? Pysähdyinkö kertaakaan vain ihastelemaan maisemaa vai ainoastaan miettimään, että onko oksennuspussi käsilaukussa vai ei?



Omasta mielestäni olen näiden kaikkien näiden vuosien aikana onnistunut ottamaan muutaman Uskomattoman Hyvän Kuvan: kun olen nähnyt ne tietokoneelta, olen oikeasti kiljaissut ääneen riemusta. Noin hieno, ja mie otin tuon! Muutama niistä kuvista on Ellusta, osa on maisemia reissuista tai ihan muuten vaan ja osa muotokuvia. Miun lempikuva on potretti, jonka olen ottanut papastani punaisena hehkuvan villiviinin edessä papan täyttäessä kahdeksankymmentä. Siinä kaikki on onnistunut uskomattoman hyvin ja myös pappa oli kuvaan tyytyväinen: nähdessään sen ensimmäistä kertaa hän sanoi heti, että haluaa sen sitten hautajaisiinsa kynttilän viereen. Valitettavasti niin kävi sitten  suureksi yllätykseksi jo puolen vuoden päästä, vain hiukan ennen, kuin mie sain tietää odottavani Ellua. Nykyään mie en oikein tiedä, että onko se surullinen vai onnellinen kuva - on ihanaa, että se on olemassa, mutta toisaalta sitä katsoessa tulee edelleen niin kova ikävä.


On ihanaa, että meillä nykyään on valokuvia. Saa katsoa kuvia niistä rakkaista, joita ei enää ole, hetkistä, joita ei tahdo koskaan unohtaa ja ajoista, joita ei enää muista kunnolla, vaikka kuinka yrittäisi. Juuri eilen juttelin ystäväni kanssa (suomalaiseen tapaan saunan lauteilla) siitä, etten muista, miltä Ellu ihan pienenä tuntui sylissä. Tai millaista ääntä tyttö piti ihan pienenä? Kyllähän hän silloinkin osasi huutaa, mutta oliko itku samanlaista kuin nykyään? Toisaalta muistan monia asioita selvästi ja elävästi, mutta osa alkaa unohtua jo nyt. Kamalaa.

Syksyä Instagrammista

 Mutta niin, ihana syksy, ihana elämä. Voisiko tätä saada säilöttäväksi pulloon ja käytettäväksi sitten taas jonain kamalana, kiireisenä aikana?

8 kommenttia:

  1. Kuvista näkee paljon kaikenlaisia kivoja asioita, joita on saattanut jo unohtaa. Ja päiväkirja on myöskin sellainen aarreaitta, josta löytyy asioita, joita ei muistanut eläneensäkään. Se on kyllä jännä, miten paljon ihminen unohtaa asioita! Hui!

    Miusta siun ottamat kuvat on ihania! Ja onko sillä niin väliä, ottaako niitä kuvia huvikseen vai harrastemielessä, jos itse vain tykkää? Tekemällä ja kokeilemalla sitä oppii. Jokainen kuvahan kertoo aina jonkin tarinan, siun kuvat kertoo siun elämästä ja siksi ne ovatkin niin hienoja ja ihania! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos nätistä kommentista!

      Miulla on aina takaraivossa sellainen Pitäisi Opetella Tekemään Tämä Oikein -pikkuääni lallattamassa: monesti tiedän, miten haluaisin jonkun kuvan onnistuvan, mutta taidot loppuu kesken. Pitäisi lähteä sinne kurssille - tai edes lukea tuo kameran mukana tullut opaskirja!

      Poista
  2. Ite en taas näe ikinä ketään kuvaamassa missään. Sitten kun itse ulkoilutan kameraa, tunnen itseni ihan idiootiksi kun pysähdyn kuvaamaan jotain puuta tai lehtikasaa :D Oon aina ihmetellyt, että missä välissä ne kaikki bloginkirjoittajat yms ne kuvansa ottaa.

    Munkin pitäs opetella kameran käyttöä (pitäs ja pitäs, tuntuu olevan mun vakiosanontoja nykyään..) Oli se kuva sitten ammatti- tai harrastekuvaajan ottama, niin kyllä se aina kertoo tarinaa. Niinkun sinunkin blogissa. Kuvat värittävät ihanasti asioita, joista täällä kerrot. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän meillä selittää tämän kuvaajien paljouden, kun eihän meillä pitäisi olla edes mitään kuvattavaa? :D Ehkä ulkomaalaiset opiskelijat?

      Mie olen blogannut niiiin kauan, että räpsin vaan menemään, ja sitten meillä onkin tietokoneen kuvalevy täynnä kukkien, ravintola-annosten ja kulkuneuvojen kuvia... :D

      Poista
  3. Mä alan olla vasta nyt pikku hiljaa kiinnostunut valokuvaamisesta, ja oon harkinnut jos hankkisi paremman kamerankin, kun nyt on vain tuollainen perus digikamera. Blogiin olen aikaisemmin ottanut kuvia ihan vain siksi, että postauksissa olisi muutakin kuin tekstiä. Nyt tekee jo mieli kuvata. Tiedän etten ole erityisen hyvä kuvaaja, mutta ei minulla ole hyvää kameraakaan, mutta ehkä joskus voisi vähän panostaa ja etsiä aikaa opetella uusi taito.

    Kuten cuakin sanoi, minusta tuntuu tyhmältä kaivaa kamera esiin jossain ulkona - tuntuu että kaikki tuijottaa, että mitä tuo nyt tuossa kuvaa jotain lehtikasaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä, miusta kun joka nurkalla tuntuu olevan joku kameran kanssa. :D Huolettomasti vaan kuvaamaan lehtikasaa - joku voi ihmetellä, mutta miettii korkeintaan, että oletkohan sie jokin kuuluisakin taiteilija joka haluaa nyt tehdä lehtiaiheista tilataidetta!

      Poista
  4. Minusta olisi kans kiva mennä valokuvauskurssille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisi varmasti tosi antoisaa. Mutta se aika, mistäs sen kaivaisi?:P

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!