sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Pari tavaramuistoa


Meille kaikille lienee tuttua se, että aina välillä jokin esine vain ilmestyy omaan kotiin. Sitä ei etsitty eikä tarvittu, mutta kun sen näki, niin sen myös tiesi haluavansa.


 Tänä syksynä löysin pienen lipaston Facebookin Annetaan -palstalta. Sieluni silmin näin sen joskus tulevaisuudessa Ellun huoneessa, sen päällä nököttäisi nukkekoti ja vetolaatikoissa voisi säilyttää kaikkia ihania barbijuttuja (jaaaaa sitten tyttäreni tietenkin innostuu leikkimään vain autoilla ja monstereilla). Koska sillä ei tässä nykyisessä Ellun huoneessa olisi paikkaa, seilasi se koko syksyn pitkin olohuonetta, löytäen viimein paikkansa matkamuistotaulun alta.

 

Taulun juliste on (yllätysyllätys) matkamuisto Pariisista ja hieno muistutus siitä, kuinka kaikki kivat esineet pitää ostaa heti eikä jäädä miettimään liikoja. Näin tuon julisteen kirjakauppiaan kojussa Seinen varrella, Notre Damen kohdalla, ja se oli ihana. Päätin kuitenkin, ettei sitä vielä loman ensimmäisenä päivänä kannata ostaa - mitäs, jos jossain toisessa kojussa on jotain vielä ihanampaa?

No ei tietenkään ollut, totesin sen jo seuraavana päivänä. Eikä tällaisia julisteita ollut Pariisin keskustan alueella kuin yksi ainoa. Ja se ainoa oli kojussa, jonka pitäjä päätti viettää muutaman päivän loman. Tallasimme kojun ohi useamman kerran päivässä, mutta ei.

Meidän hotelli oli tuossa
Sitten viimeisenä lomapäivänä, kun olimme jo luovuttaneet huoneen ja vedimme matkalaukkuja perässämme pitkin Notre Damen ympäristöä, oli koju auki ja innosta kiljuen ryntäsin ostamaan julistetta. Jes, kerrankin kävi tuuri! Ostosten jälkeen tosin sain kokea hiukan kauhuakin: kovin suuren venäläisen rouvan korkokengän korko jäi kiinni viemärikaivoon ja rouva kaatui jalkakäytävälle pitkin pituuttaan. Mie olin kulkenut juuri hänen ohitseen ja rouva alkoi huudella miulle verenseisauttavia kirosanoja ja uhkauksia, kuvitellen ilmiselvästi miun kampanneen hänet. Huih.


Ompelulaatikkokin aiheutti hiukan kylmää hikeä. Lempikirpparini löytyvät kaikki Hämeestä ja siellä sukuloidessa tulee aina tehtyä myös kirppariostoksia. Kerran löysin tämän rasian ja seoliihanpakkosaada, vaikka mieheni yritti muistuttaa, että meillä oli autossa muitakin ostoksia ja kaara kovin täynnä. "Aina on tilaa vielä yhdelle ompelulaatikolle!", vakuutin reippaasti. Se ei oikeasti kotimatkalla meinannut mahtua autoon ja auton pakkaus oli kuin olisi Tetristä pelannut. Tällaisia meidän Hämeen reissujen loput kovin usein ovat...


Vanha räjähdelaatikko toimii meillä lehtilaatikkona, ja sen tarina sentään oli aika vaivaton. Olin vaihtamassa kukkakimppua housuihin eräiden hoitolasteni äidin luona, kun hän sattui kysäisemään, haluaisinko puulaatikon. No tottakai mie halusin, mutta vasta kotimatkalla aloin miettiä, että mitäs mie oikeasti sillä teen. Ihmisen ahneus on ilmeisesti rajaton. Mutta puulaatikothan ovat äärettömän tarpeellisia, niissä voi säilyttää vaikka mitä tai niistä saa pieniä pöytiä, hyllyjä tai jakkaroita... Ystävä ehdotti tämän maalaamista, mutta ainakin vielä kieltäydyin ehdottomasti. 

Kiva, kun melkein jokaisella kotoa löytyvällä esineellä alkaa olla jokin muukin tarina, kuin se, että "tää maksoi Ikeassa 19,90e". Ei Ikeassa mitään vikaa (meilläkin on todella Ikea-koti), mutta on kivaa, kun kotoa löytyy erilaisia, eri-ikäisiä tavaroita, joita ei löydy miljoonasta muusta kodista yhtä aikaa. 

Mukavaa viikonloppua! Meillä se sujuu täällä Hämeessä, ehkä jopa kirpparilöytöjä tehden!

2 kommenttia:

  1. Hämeessä on ihania kirppareita! Miä haluan aina poiketa siellä käydessä yhdellä tietyllä kirpparilla ja aina sieltä löytyy jotain kivaa :) Ja puulatikko.. sille löytyisi miunkin huushollista (kunhan saisi neliöitä lisää) käyttöä. Ja neliöiden määrän lisääntyminen ei suinkaan olisi huono juttu tässä tapauksessa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoh, niitä lisäneliöitä olisi kiva saada itse kustakin! :P

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!