torstai 5. joulukuuta 2013

Hei hei, Tiimari!

Lapsena jokavuotisiin koulunaloitusperinteisiin kuului käydä kaupungissa reppuostoksilla ja Tiimarissa ostamassa kyniä. Kynät ja kumit tulivat koulun puolesta ja omia ei kai saanut edes käyttää koulutehtäviin, mutta pitihän sitä läksykynät olla. Miten kivaa olikaan valita jotain ihanaa tuoksukumia ja myöhemmin jotain, jossa oli hauska teksti ja jokin sarjakuvahahmo. Siihen sai menemään aikaa! Myöhemmin Tiimarista tuli kannettua kymmenittäin vihkoja eri tarkoituksiin  ja valokuvakehyksiä, ensin eläinpostikorteille, sitten kavereiden kuville. Ja tuikkukippoja! Montakohan tuikkupottia olenkaan elämäni aikana omistanut...



Opiskeluaikoinani tarvitsin Tiimarista milloin mitäkin, askartelutavaraa harrastuksiin tai opintoihin, tarroja harjoittelupaikkojen lapsille hyvästelylahjoiksi ja pientä sisustustilpehööriä opiskelija-asuntoon. Häiden kutsukorttikartongit tulivat Tiimarista, samoin kehykset meidän perhevalokuvakollaasiin.

Tänään pakkasin Ellun autoon ja lähdimme Tiimarin konkurssialennusmyyntiin. Tein kilttinä tyttönä ihan ostoslistan, mutta tulihan sitä tehtyä joitain heräteostoksiakin. Olin ajatellut, ettei tänä vuonna tule uusia joulukoristeita, mutta saattaa nyt kuitenkin tulla. Ja tuon yläkuvan tontun ostin lahjaksi, mutta saatamme kuitenkin pitää sen itse. Mies vaikuttaa siihen kovin kiintyneeltä.


Ellukin selkeästi viihtyi Tiimarissa. Kaikki jutut näyttivät kivoilta, kaikkea olisi haluttu koskea ja tyttö tuijotti huuli pyöreänä geelikyniä, ontelokuteita ja kartonkeja. Välillä kuului ihastunut "ooooh". Hiukan harmittaa, olisi ollut hienoa aikanaan pyöritellä tuoksukumeja Ellun kanssa juuri Tiimarissa. Tigersissa tuskin saa samanlaista fiilistä, Suomalaisesta kirjakaupasta puhumattakaan.


Että hei hei, Tiimari, ainakin nykymuodossaan! Sinuun liittyi monta muistoa ja on harmillista, että päädyit Ellun muistoissa samaan kastiin puhelinkoppien, lankapuhelimella soittamisen, netittömyyden ja televisiolupatarkastajien kanssa. Mie säilytän muistoa siusta samalla tavalla kuin muutamaa muistolaatikossani olevaa puhelinkorttia.

3 kommenttia:

  1. Kiva kirjoitus :). Nosti muistoja mieleen omasta lapsuudesta :). Kuinka sitä saatiin ystävän kanssa helposti kulutettua aikaa tiimarissa pisempikin tovi. Tiimarista löyty aina se mitä etsikin. Oi niitä aikoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kavereiden ja siskojen kanssa oli Tiimarissa niin ihanaa, sieltä olisi voinut ostaa kaiken ja kaikkea kivaa pientä oli ihana näplätä - niin, ehkä siksi se konkurssi tulikin, kun tyttöjen näperöinneillä ei oikein kauppaa tehdä. :/

      Poista
  2. Tosi kiva kirjoitus... tosi harmi ku loppuu :(

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!