lauantai 21. joulukuuta 2013

Hei hei, vauvalelut!


Joulu sattuu meidän perheelle otolliseen aikaan, koska on koittanut aika päivittää Ellun vauvalelut isompien tyttöjen leluihin. Ennen viihdytykseksi riitti lelukaari roikkuvine leluineen (kunhan niitä muisti vaihtaa välillä), helistimet ja helpot kilkuttimet. Nyt leluissa pitää olla vähän enemmän haastetta, että ne kiinnostaisivat pitempään kuin puoli minuuttia.

Joululahjaksi pyysimme sukulaisilta muutamaa tiettyä leluja ja duploja. Ei enää vauvaleluja meille kiitos, vaan sellaisia, jotka pysyivät käytössä pitempäänkin. Kyläpaikoissa Ellu on päässyt hiplaamaan duploja, ja ne ovat loistavia jo tuonkin ikäiselle, vaikkei niillä vielä osatakaan itse rakentaa.

Mutta niin, niihin vauvaleluihin, joita lupasin joskus muistella! Osa on vielä käytössä, osa on varastossa ja joitakin myin kirpparilla pois. Vältyimme Ellun kanssa mahdottomalta leluarsenaalilta eikä meillä montaa turhaa lelua ollut, mutta jotain kuitenkin. Kaikki lelut eivät ole olleet yhtä aikaa käytössä, niitä on tullut pikku hiljaa ja aina välillä osa on ollut tauolla ja osa saatavilla lelulaatikossa - mielenkiinto on siten pysynyt paremmin.

 

Näistä Ellu tykkäsi ihan ensiviikoistaan saakka. Hempeää musiikkia soittava norsu olisi jäänyt miulta kauppaan, mutta onneksi kummisetä toi sen Ellulle rotinalahjaksi. Sen rauhallinen ääni rauhoitti kitisevää tyttöä ja punainen väri miellytti Ellua alusta asti. Sophie-kirahvi on kummitädin rotinalahja ja pysyi Ellun kädessä aika varhain tutkittavana, ja sitä oli kiva imeskellä ja pureskella pitkään - tällä hetkellä se on Ellusta vähän tylsä, mutta kokee ehkä uuden tulemisen, kun hampaita alkaa tulla? Oivallinen rotinalahja siis, voisin viedä itsekin tuttavien vauvoille.

Peiliä Ellu tykkäsi myös tuijotella aika varhain, ja musta-valko-punainen kuvakirja on roikkunut meillä hoitopöydän ääressä alusta asti. Lemppari se on ollut pitkään, ensin tuijoteltiin värejä, sitten juteltiin nallelle, sitten tapettiin kalaa ja nyt yritetään repiä kuvia alas seinältä....

Helistimet olivat todella in useamman kuukauden ajan. Ensin niitä vain pyöriteltiin ja imeskeltiin, sitten niillä soiteltiin. Barbapapat olivat Ellusta erityisen kivoja. (Pienempi pupu koki katastrofin pesukoneessa, voi ressukkaa.)
 

 Nämä olivat huippukivoja siinä neljän kuukauden ja puolen vuoden välillä, ripustettavat jutut, joita voi tutkia ja pyöritellä. Olen itse ommellut tuon vaaleanpunaisen örvelön (siinä on hapsut tutkittavaksi ja imeskeltäväksi). Takana keskellä oleva tukaani roikkui ensimmäiset seitsemän kuukautta Ellun turvakaukalossa ja tytöstä oli kiva pulista sille. (Ja muisto matkan varrelta: yhdellä automatkalla huomasin, että tukaani oli ollut koko ajan väärin päin ja katseli Ellu varpaita naaman sijaan. Ajattelin ilahduttaa lastani ja käänsin tukaanin oikein päin. Ellu katsoi lintua kulmat kurtussa ja aloitti sitten sellaisen kiukkuisen huudon, ettei tottakaan. Äidit ei vaan aina osaa.)


Kaikenlaiset kangaslelut ovat olleet nyt vauva-aikana parhaita, vaikka tulevaisuudessa haluankin suosia kestäviä puuleluja. Muutama muovilelu on kuitenkin kelpuutettu iloista kiljuen meillekin: siskoillani lapsena olleet laulava televisio ja kilisevä nallelelu, sekä atomit. Atomit ovat oikeasti mummin ja siellä on niitä lisää, mutta lainasin nuo kiireessä autoviihdykkeeksi viime visiitillä. Todella kivoja ja kestäviä leluja kaikki, ja ihanan retroja!


 Ellulla on paljon kirjoja, varmaan liikaakin, mutta noh, onpahan vaihtelua sitten kun tyttö alkaa selailla kirjoja itse. Nämä kolme ovat olleet lemppareita, tuosta Vaukirjan Meren ystävät -kirjasta pidämme molemmat. Miusta siinä on hauska ja hyvin kirjoitettu runo, ja Ellu pitää lystikkäistä kalojen kuvista. Pikku Poron päivä taitaa olla muutaman vuoden takaisesta äitiyspakkauksesta, Ellun lemppari on Leikitään -runo ja äidin Taputus.

Leikitään

Taapero
paapero
pumpero
tömperö

Pontevin askelin
porhalla tiellä,
pirteä purtilo, purjehdi siellä!
Puksuta puksuta junani villi,
päristä päristä
veturinpilli!

Mutrussa huulet tai hymyssä suu,
leikistä lapsi innostuu!


Taputus

Tam tam taputapa
pam pam papupata
tapu tapu tam
papu papu pam!
Nam nam
naputapa
napataputus -
tam tam
tapu-naputus


Jotkut lukijat muistanevat tämän koiran, jonka S-ryhmä ystävällisesti lähetti Ellun ollessa muutaman kuukauden vanha. Laulavilla leluilla on lapsiperheen arjessa paikkansa vaikken ylenmäärin niitä meille haluakaan: niillä saa hämättyä itselleen sen kaksi minuuttia ruuanviimeistely- tai tavaroidenkokoonhaalimisaikaa. Itse en olisi tätä ostanut, mutta olen kyllä ollut aika monta kertaa iloinen, kun olen saanut vetäistä tämän esiin lelulaatikosta ja Ellu on hämmentyneenä hetken kuunnellut lallattavaa koiraa. Että kiitos vaan, S-ryhmä! Nykyään Ellu painii koiran kanssa, mutta ainakin tuo meidän hauva on sen verran kosketusherkkä, että tyttö turhautuu sen koko ajan vaihtaessa kappaletta.

(Niin pieni!!)

 Lamazen leluja meillä on useampi, näiden lisäksi hirvi ja tuo alemmassa kuvassa näkyvä robotti. Lahjavinkki kaikille vauvaperheessä kyläileville: jos haluat vielä pienelle lelun, vie Lamaze. Ei mene pieleen. Paljon kiinnostavia yksityiskohtia monen ikäiselle vauvoille, viihdyttävät niin lelukaaressa, turvakaukaloissa, rattaissa, ostoskärryissä kuin muutenkin vain.


Ja sitten nämä, painossaan kullan arvoiset iltakapistukset, tuutulaulua laulava sieni ja unikoira. Ellun mamma toi koiran rotinalahjaksi, ja aloimme miehen kanssa laittaa sen aina Ellun mukaan yöunille. Tarkoituksena oli, että koirasta tulisi Ellulle tuttu ja turvallinen rauhoittumisväline. Yhä edelleen lykkäämme koiran Ellulle kainaloon ja joskus tyttö nyhvää hetken sen kanssa, mutta emme kyllä oikein tiedä, miten tärkeä se tytölle itselleen on.

Sieni on niitä harvoja leluja, jotka olen itse ostanut Ellulle uutena. Se laulaa kaunista, harvinaisempaa tuutulaulua ja olemme nyt muutaman kuukauden ajan laittaneet sen laulamaan aina iltaunille käydessä. Se toimii, välillä Ellu parin silityksen jälkeen nukahtaa itsekseen tuutulaulua kuunnellen.


Pehmoleluja Ellulla on jo aika monta, tässä eivät ole kaikki. Näistä on alkanut olla Ellulle iloa vasta nyt, niitä aletaan tutkia, hoivata (? ainakin haluaisin tulkita läpsimisen ja lattiaan hakkaamisen hellyydenosoituksiksi) ja niiden kanssa yritetään seurustella. Poro tuli pohjoisesta (kiitos Oo! <3 ), norsu mummilta (sopii meidän lastenhuoneeseen ;)), corgi (pesussa takkuuntunut) miulta ja Surku kummilta. Norsua lukuunottamatta nämä ovat kaikki kivan pieniä, Ellun on kiva käsitellä niitä, ja norsu taas on oiva kiipeilyteline. Tosin luoja meitä varjelkoon valtavan kokoisilta pehmonalleilta - missä ihmeessä me niitä säilytettäisiin ja mitä ihmettä meidän pitäisi niillä tehdä?

Kamera peittoaa kyllä edelleen pehmot kiinnostavuudessa, 6-0

 Sellaisia leluja meillä siis oli. Muutama jäi puuttumaan, kuvasin näitä nimittäin Ellun päiväunien aikaan enkä päässyt kaivamaan kaappia, mutta tämäntyylisiä leluja meidän lattioilla pyöri Ellun ollessa 0-8,5 - kuukautta. Yksi aika elämästä on ohi: esikoisemme pikkuvauvavaatteet ja -lelut, sitteri ja yhdistelmävaunujen vaunukoppa on viety varastoon, ja moni lelu, vaate ja kovin värikäs lelukaari ovat jatkaneet matkaansa uusille omistajille. Nyyh.

Olette varmaan jo kyllästyneet kuulemaan miun voivotteluja siitä, kuinka nopeasti tämä vauva-aika menee? Ei sitä oikein muuten tajua kuin vanhoja kuvia katsoessa. Miten pieni Ellu onkaan ollut hoitopöydällä tai turvakaukalossaan, ja herrajumala, onko tyttäreni oikeasti joskus syönyt tuttia? Huoh. Tänään on vanhempainvapaan viimeinen päivä, joten pieni huokailu lienee sallittua.

Mukavaa viikonloppua! Kohta se pukki tulee!

9 kommenttia:

  1. Ihan näin vain lapsettomana oli tosi kiva lukea tämä juttu. Paljon ideoita. Muistui mieleen oma unileluni se on sellainen koira vähän Ressun näköinen mutta sillä on punaiset haalarit jonka vaaleanpunaisia nappeja imin vaikka äiti varmasti kielsi. Sain sen viime vuonna itselleni kun äiti oli jostain löytänyt ja kysyi saako sen heittää roskiin!! No eipä tietenkään saanut..mutta saan kyllä ihan ilman sen apua unta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana lelumuisto! Miullakin on tallessa yksi leveäpyllyinen nalle jonka olen saanut rotinalahjaksi. Pitää säästää Ellulle jotain, mutta ei tosiaan noita kaikkia..

      Poista
  2. Bongasin nopeasti laskettuna seitsemän samaa lelua, jotka Tirpallakin on ;)

    Hyvä kun kirjoitit tämän, tuli nimittäin itsellekin mieleen että tarvitsisi perkailla tytön lelut läpi. Ei tosiaan olisi pahitteeksi, kun on joulu ja synttäritkin tulossa!

    VastaaPoista
  3. Ihania leluja on teidän likalla ollut ja tuollaisia atomeja oli minullakin muksuna. Tosin tylsemmän värisiä. :)
    Hyvää viikonloppua ja enää kolme yötä jouluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Atomit oli kyllä ihan parhaita ja töissäkin lapset pitää noista edelleen. Joku voisi ottaa nuo uusiotuotantoon.

      Poista
  4. Ihania leluja siellä :)
    meilläkin jo haettu isompien leluja esille ja kohta pitäis laittaa vauva ajan lelut pois..äää..mä en kestä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei. :D Tää kasvamisen vauhti on kyllä ihan karmeaa.

      Poista
  5. Ihana tuo sieni! Mistähän tuollaisen saa? :)

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!