maanantai 30. joulukuuta 2013

"Pidä kivaa iskän kanssa!"


Tietääkö tuo tyttö varmasti, että mie rakastan häntä?

Ihan varmasti?

Ihan ihan ihan varmasti?

Sunnuntai-iltana kävin miettimään, että miulla on ollut hiukan vaille yhdeksän kuukautta aikaa kertoa mahani ulkopuolella olevalle pikkuihmiselle, kuinka hieno, rakas ja tärkeä tämä on. Olen kuvitellut tehneeni sitä antaumuksella, mutta sunnuntaina iski epävarmuus. Tietääkö ja muistaako Ellu sen myös nyt, kun olemme päivät erossa? 


Maanantaina tyttö jäi vielä nukkumaan kun miun oli aika lähteä töihin. Edessä on siis kolme viikkoa työelämää, kun mies viettää isyyslomaansa. Sen jälkeen mie jään vuosilomalle ja sitten hoitovapaalle, näillä näkymin vielä vuodeksi. Hoitovapaan takia kolmen viikon palkka on ihan tervetullut, mutta tärkeintä miulle on, että mies ja Ellu saavat viettää arkea myös kahdestaan. Olisi ollut ihanaa viettää myös kolme viikkoa perhelomaa, mutta tämä on kokemus, jonka mies ja Ellu meistä molemmista vanhemmista ansaitsevat.

Mies on loistoisä enkä lainkaan epäile kaksikon pärjäämistä. Ja isyysloma sattuu loistavaan vaiheeseen, Ellu ei ole tällä hetkellä kiinni miussa ja joulu oli hyvää aikaa laskeutua tähän arkeen, jossa iskäkin on kotona. Olen siis ihan varma, että kotijoukoilla menee hienosti.


Mutta miten menee äidillä? En vakavissani osaa kuvitella, että itkisin kahvitauolla vessassa ikävääni, mutta ihan varmasti kiroilen kotimatkalla edessä matelevia rekkoja ja punaisia liikennevaloja aiempaakin kiihkeämpään tahtiin. Tuijottelenko kelloa odottaen kotiinpääsyä?  Vietänkö illat surren kaikkea sitä, mitä kaikkea kotona tapahtunutta menetin päivän aikana, tai makaanko rättipoikki duplojen seassa lattialla ja yritän tyynnytellä Ellun protesti-itkuja, kun tyhmä äiti jätti hänet ja lähti itse muualle leikkimään? Koska jonkinlainen protesti, iso tai pieni, on varmasti tulossa, ennemmin tai myöhemmin. Onhan tämä Ellulle elämänmuutos, vaikka läsnä onkin koko ajan toinen vanhempi ja Ellu saa olla kotona omien tuttujen tavaroiden ja rutiinien keskellä. 


Tänään ensimmäinen työpäivä meni hyvin. Miulla oli kivaa, isällä ja tytöllä oli ollut kivaa, eikä miun kotiutuminen aiheuttanut Ellussa surkeaa itkukohtausta. Toivotaan, että tilanne jatkuisi näin, mutta muutaman päivän päästähän sen vasta näkee.

Ellu oli kuulemma hokenut aamupäivän tuttuun tapaan "äittääittääittä" mutta vaihtanut iltapäivällä hokemaan "ishäishäishä". Sattumaa? Voi kökkö jos tässä parin viikon aikana opitaan ekat sanat tai vaikka kävelemään tukea vasten, enkä mie ole näkemässä!

9 kommenttia:

  1. Varmasti he pärjäävät mainiosti! :)

    Ja voi että kun aika menee jo niin nopsaa..... Vastahan sie jäit äippälomalle!!
    Toivotaan että tilanne jatkuu tasaisen mukavana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulukuun puolivälissä tuli vuosi siitä, kun jäin kotiin sairaslomalle. Aika meni tosi äkkiä loppujen lopuksi!

      Poista
    2. Niin sitä tarkoitinkin :) tuntuu että aika menee liian nopeaa

      Poista
  2. Hyvin se sujuu :) ....ja ihan varmasti E tietää, että rakastat <3 Nythän hän näkee senkin, että vaikka äiti on välillä poissa, palaa se aina luo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin. Vauvan muisti on vain niin kamalan lyhyt, että tiedän, ettei tyttö miun poissaollessa edes muista miun olemassaoloa kuin aamun ensimmäisinä tunteina. Onneksi isä on tuttu ja turvallinen.

      Poista
  3. Ihania kuvia! :)
    Mukava kuulla että ensimmäinen työpäivä ja Ellun ja isin päivä oli sujunut hienosti..siitä se lähtee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin meni tokakin päivä.Tästä osaa nauttia kun tietää tämän olevan väliaikaista, en tiedä, millaista sitten olisi, jos tämä jatkuisikin nyt näin kunnes Ellu lähtisi hoitoon.

      Poista
  4. Varmasti harmittaa, jos jotain jää näkemättä työpäivän aikana, mutta onhan Se pientä siihen verrattuna kuinka paljosta isit jäävät paitsi ollessaan töissä päivittäin, lukuunottamatta lyhyttä isyyslomaa. Oikein harmittaa miten huonosti tasavertaisuutta vanhempien kesken nuo vapaat tukevat. Paljon iloa työpäiviin, saat vielä paljon yhteisiä hetkiä tytön kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhempainvapaa (lapsen ollessa 3-9kk) on mahdollista jakaa tai isän pitää vaikka kokonaan, joten jos isältä löytyy tahtoa jäädä kotiin, niin onnistuuhan toki sekin. :) Meillä miehellä on onneksi siisti päivätyö joten hänelle jää hyvin aikaa puljata Ellun kanssa iltaisin ja viikonloppuisin, joten mie olen saanut meillä pitää vanhempainvapaan.

      Kiitos, otan tästä pätkästä ilon irti!

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!