sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Äiti kävi töissä (kokemuksia isyyslomasta)



Mies vietti Ellun kanssa kaksi ja puoli arkiviikkoa kotona miun ollessa töissä, ja mummi oli hoitamassa tyttöä kolmen päivän ajan. Mie olin töissä ja vaikka tämä ratkaisu oli tehty ihan ajatuksella ja monia hyviä ja huonoja puolia punniten, niin silti hiukan jännitti: mitä tästä tulee? Meistä vanhemmista tämä oli loistava idea, mieskin saisi kokea arkea Ellun kanssa ja mie saisin käydä työpaikalla muistelemassa, millaista "aikuisten maailmassa" on. Mutta olisiko tämä oikein Ellua kohtaan, kuinka tyttö suhtautuisi?


Meillä mies on aina hoitanut Ellua paljon. Jos olemme kumpikin kotona, huolehdimme Ellusta suurinpiirtein yhtä paljon, vaikkemme olekaan sopineet mistään vuoroista. Ellulla ei myöskään ole koskaan ollut selkeää äitiäitiäiti -kautta jolloin iskän syli ei kelpaisi, johtuen varmaan siitä että miehellä on päivätyönsä vuoksi ollut hyvät mahdollisuudet (ja intoa) osallistua Ellun hoitoon ja osaimetyksen myötä hän pääsi alusta asti osalliseksi myös Ellun ruokinnasta. Ei siis mikään yllätys, että isyylomapäivät sujuivat iskältä ja tytöltä oikein hienosti.

Ajattelin, että miun tullessa töistä kotiin Ellu olisi itkuinen sylityttö tai vastaavasti leikkisi, ettei huomaakaan miua. Ja pöh! Vastassa oli aina iloinen hymytyttö, joka loppuillan leikkiensä lomassa kävi ehkä hiukan useammin halailemassa miua jalasta (ja hoki hellästi aijaijai, aijaa).


Miehen isyysloma loppui vähän hassusti keskellä viikkoa, ja mummi oli lupautunut tulemaan hoitamaan Ellua että mie saisin tehdä työviikon loppuun. Mummi on hoitanut Ellua aiemminkin, parin kuukauden välein parin tunnin keikkoja, joten siinä mielessä arki oli tuttua ja lähdin töihin aika luottavaisin mielin. Hiukan vain mietitytti, kuinka päiväunille käyminen sujuisi, se kun on välillä meidän vanhempien kanssa aikamoista draamaa. Luotin kuitenkin, että kolmen lapsen äitinä mummi kyllä keksii jotain. Ja kaikki olikin sujunut hyvin - niin hyvin, että töistä palaavia vanhempia oli odottamassa päivän päätteeksi tyytyväinen likka, valmiit ruuat, jälkiruuat ja siivottu koti, kun "tämä on ollut niin helppo hoidettava, että aikaa jäi". Ellu oli rento ja tyytyväinen, joten tähänhän olisi voinut tottua!

Tiedän tietysti, ettei elämä olisi tällaista, jos Ellu olisi "ihan oikeasti" hoidossa kodin ulkopuolella ja me vanhemmat töissä. Ei täällä olisi odottamassa ruokaa eikä edes suht siistiä kotia, ja lapsikin olisi (ainakin aluksi) iltaisin kaikkea muuta kuin rento ja tyytyväinen. Töissäkäynti oli nyt ihanaa vaihtelua, mutta vaikka parin kuukauden jälkeen töihin lähteminen ei varmasti enää tuntuisi pieneltä hengähdystauolta arjen keskellä.


Innostuin töissä monesta uudesta asiasta ja huomasin, kuinka pää täyttyi taas ideoista. Oli kiva huomata osaavansa vielä muutakin kuin perusarjenpyöritystä kotiympyröissä, ja aloin tosiaan optimistisesti haaveilla niistä jatko-opinnoista työn ohella. Huomasin myös leikitteleväni ajatuksella, että palaisinkin töihin vähän suunniteltua aiemmin, mutta ehkei kuitenkaan.

Mies oli pitänyt isyyslomastaan, hänestä tämä oli hieno kokemus ja hän näki Ellusta ja meidän arjesta ihan uuden puolen. Myös mummi oli pitänyt Ellun hoitamisesta (no se nyt ei ollut yllätys) ja mie luulen, että tämä oli ihan hyvä kokemus myös Ellulle ja meille vanhemmille: Ellu oli meistä erossa pitempään kuin sen kaksi-kolme tuntia, vieläpä kolmena päivänä, ja kaikki meni upeasti. Tästä voi olla hyötyä tulevaisuudessa.


Mutta nyt siis luvassa taas kotiäitimäisiä päivityksiä, vauva-arjen viimeisiä kuukausia ja varmaan pian myös lisääntyviä manailuja kotihoidontuen pienuudesta. Töissä oli ihanaa, mutta on myös ihanaa, että ihan tavallinen arki taas alkaa. :)

Toivottavasti teillä oli mukava viikonloppu!

11 kommenttia:

  1. Kiva että siellä saatiin kivoja kokemuksia noista viikoista. :) Taitaa olla äidille aina se vaikein paikka jättää pikkunen hoitoon, vaikka hoitajat olisi niitä omia läheisiä. :)
    Mä ainakin mietin muistaako se nyt ton ja ton jutun vaikka pikku S jää vaan isänsä kanssa (ja kyllähän se ne jutut muistaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekoilla erossaolokerroilla mie varmistelin ja laittelin lappuja, nyt tyydyin vain ekaa työpäivää edeltäväni iltana pitämään tiivistetyn luennon meidän päivärutiineista. :D

      Mummille sitten kirjoitin ihan yksityiskohtaisen listan Ellun päivästä ja mistä kaikki löytyy. Helpointa niin, kaikille, vaikka soveltaa toki sai niin paljon kuin vain halutti.

      Poista
  2. Kivaa kun Ellu viihtyy niin hyvin isänsä kanssa. Mukavia viikkoja taas!!

    Vakkari

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että viikot sujuivat hyvin. Ja kyllä siihen pitkäjaksoiseenkin työarkeen sitten varmasti tottuu aikanaan.

    Ja voi että Ellulla on aivan täydellisen suloinen asu! Aivan ihana rusettipaita ja mekko. Ja Ellu itsekin on toki täydellisen suloinen, kuten aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti tottuu, mutta ihan tällaista rentoilua siltä ei kannata odotella. :D Pitää sitten aikanaan kehitellä siihen omat, uudet rutiinit.

      Mekko on Ellun tädin tekemä ja olin älyttömän iloinen, kun bongasin alennusmyynneistä tuon bodyn sen kaveriksi. Tällaiset pienet asiat piristävät!

      Poista
  4. Olipa ihana ja aurinkoinen postaus, niinkuin sinun postauksesi aina ovatkin :) Hienoa, että kaikki meni hienosti ja jokainen sai ihania kokemuksia :) Meilläkin oltaisiin varmasti harkittu vastaavaa järjestelyä, jos itsellä olisi vakityöpaikka jossain, mutta suoraan työttömyysputkesta mammalomalle siirtymisen vuoksi ei tuollaista paikkaa ollut :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kiva kokemus, mutta kivaa olisi ollut myös viettää kolme viikkoa koko perheen lomaa ja vaikka tehdä jokin reissu. Onneki niitä ehtii sitten myöhemminkin. :)

      Poista
  5. Ihanaa, että Ellu pärjää isänsä kanssa noin mainiosti. Meillä tyttö on selvästi enemmän kiinni minussa, eikä isän kanssa toimiminen ole aina niin mutkatonta (siis silloin jos olen itse kotona/näköpiirissä). Eikä kyse mielestäni ole siitä, etteikö mies olisi aina parhaansa mukaan yrittänyt osallistua lapsenhoitoon. Harmittaa vaan miehen kannalta, kun tyttö kränää hänelle paljon enemmän kuin minulle.

    Mutta siis, hienoa että kaikki meni teillä hyvin ja koko perhe nautti hieman erilaisesta arjesta!

    Off the topic: kiipeääkö Ellu jo ekalle portaalle, ou nou!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloin vielä ihastella Ellun asua ja huomasin, että meillä on ehkä samaa kuosia oleva keittiöpyyhe kuin Ellun body :D Joku suomalainen design-merkki (?) Sain sen keittiöpyyhkeen viikonloppuna synttärilahjaksi.. :)

      Poista
    2. Tää on ihan varmasti persoonakysymys, toiset lapset haluavat mieluummin puljata sen yhden vanhemman kanssa vaikka toistakin rakastavat, ja toiset taas viihtyvät vaikka naapurin mamman kanssa. Ellu on (vähän ihmeekseni) jälkimmäistä sorttia.

      Ai ekalleko? Pöh, ennen porttia jo kolmannelle (mie tietysti takana vahtaamassa). Sitten alkoi hirvittää niin että nappasin tytön pois ja laitoin miehen hakemaan portin varastosta! :P

      Body on Polarn o Pyret, joka tietääkseni ei tee keittiöpyyhkeitä (:D), mutta rusettipyyhe olisi kyllä älyttömän hieno! Kuviaaa!

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!