perjantai 7. helmikuuta 2014

Kolme sanaa minusta (ja teistä!)


Tällä viikolla oli eräs aivan mahtava iltapäivä. Lapsi menee tyytyväisenä päiväunille, äidillä on suht siisti koti, iltapäivän ruoka valmiina, kahvia ja espanjalainen mantecado-leivos, ja postilaatikosta löytyy vielä yllätysnäytenumerona tullut Trendi. Ei parempaa vapaahetkeä!

Ja sitten. Tiedättekö, kun luette lehdestä jonkun ihmisen elämästä tai hänen mielipiteitään, ja voisitte olla sanasta sanaan samaa mieltä?


 Maria Veitola oli kirjoittanut uskomattoman hienon kolumnin illanvieton seuraleikistä ja siitä, millaisena hän näkee itsensä. Illanvietossa jokaisen oli yhtäkkiä pitänyt keksiä kolme sanaa kuvaamaan itseään. Ja Veitola oli keksinyt ne sanat, jotka mie olisin itsestäni sanonut, jos oikeasti olisin rohjennut.



 Herkkyys on hieno ja "hyväksyttävä" ominaisuus ihmisessä, sitä ei tarvitse selitellä muille. Mutta yksinäinen? Veitolallakin on perhe ja hän oli viettämässä iltaa ystäviensä kanssa, ja silti hän valitsi sanan yksinäinen. Luin eteenpäin ja paukutin samalla innoissani kädelläni pöytää: näin miekin sen ilmaisin, jos vain osaisin!


Tuo kohta "kukaan ei voi ymmärtää minua sellaisena kuin olen" kuulostaa tietysti vähän teiniangstaukselta, mutta en usko, että kadonnut kaksoissisareni Maria tai mie itse tarkoittaisi sitä niin. En tiedä, onko se jotenkin yhteydessä siihen, että on hyvä ihmisten kanssa: koska osaan puhua erilaisille ihmisille ja käyttäydyn suht luontevasti tilanteessa kuin tilanteessa, en ehkä koskaan ole täysin aidosti mie. Ymmärrättekö? Se ei ole esittämistä eikä hienostelua, vaan koska meissä ihmisissä on niin monta puolta, eivät kaikki niistä voi koskaan päästä yhtälailla esille. Mie olen niin erilainen eri tilanteissa, ettei kukaan koskaan voi nähdä miun kaikkia puolia, eikä ehkä siksi voi koskaan ihan täysin ymmärtääkään. Eikä se haittaa, en ehkä edes haluaisi, että joku toinen ymmärtäisi miua aivan täydellisesti.



Ja se yksityinen. Tämä on nyt hiukan ristiriitaista, koska olen toisaalta todella avoin: kerron, miltä miusta tuntuu ja pystyn puhumaan luontevasti vaikeistakin asioista jos sattuu sellainen fiilis (niin, ja kirjoitan tätä blogia), mutta miulla on tiukka raja siitä, mitä en kerro edes ystäville. En puhu helposti omista sairauksistani, peloista enkä väsymyksestä, enkä ristiriidoista miehen, perheenjäsenten tai ystävien kanssa. Miusta ei tunnu mukavalta, että silloin kun jo itse olen sopinut ja unohtanut jotkin riidat, joku tilanteesta ulkopuolinen vielä tietää ja muistaa ne.

Toisaalta miun on vaikea kertoa myöskään mistään kivasta tai positiivisesta, koska pari ystävyyssuhdetta on katkennut koska "siun elämä on liian onnellista sivustaseurattavaa" ja "helppohan siun on, kun siulla on kaikki niin hyvin ja osaat ja ehdit kaikkea". Tiedän, etteivät nämä mitään oikeita ystäviä sitten olleetkaan, mutta jälkensä se jättää.


Miekin haluan valita itseäni määrittämään jotain positiivisempia sanoja. Ja onhan niitä paljon: Marian tavoin tuo herkkä, luotettava ja rohkea, ja niiden lisäksi itsenäinen, positiivinen, selviytyjä, rakastava, rakastettu, lämmin, aito, rauhallinen, spontaani, harkitseva, luova, iloinen, puhelias, ajattelevainen, nautiskelija, vahvatahtoinen, huumorintajuinen ja helposti lähestyttävä. Rajaaminen vain kolmeen sanaan onkin sitten vaikeampaa, ja se riippuu niin tilanteesta ja päivästä. Varmaan juuri nyt rakastava, itsenäinen ja luotettava?



 Opiskeluissa ja töissä olen joutunut tai saanut väsymyksiin asti pohtia, millainen mie olen ihmisenä, työntekijänä, työkaverina, esimiehenä, yhteistyökumppanina... Äitiyden myötä sai taas pohtia, millainen mie olen äitinä. Entä vaimona, ystävänä, tyttärenä, siskona, lapsenlapsena? Erityisesti äitiyteen niitä sanoja löytyisi, mutta haluaisin ajatella, että ainakin tätä nykyä olen rauhallinen, kannustava ja osallistuva.

Ja sitten:

Jos jaksoit lukea tänne asti, olisi kauhean kiva kuulla, millaiset kolme sanaa määrittävät siua! Vai kuulutko niihin, jotka ahdistuvat tällaisista seuraleikeistä?

Mukavaa perjantaita!

18 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus. :)

    Hmmm..nyt laitoit vaikean, mutta sanotaan nyt ne jotka tuli ensimmäisenä mieleen: ystävällinen, luotettava ja onnellinen. :)

    VastaaPoista
  2. Ai kamala !! Miten sitä ikinä voisi itseään kuvata kolmella sanalla? Jos ne olisi aina vaan ne samat kolme! :D Siis ehdottomasti muuttuu päivittäin ja miksei montakin kertaa päivässä, aina siitä tilanteesta missä on ja kenen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, hetken ja päivän mukaan ne sanat olisivat niin erilaisia!

      Poista
  3. Sie olet oikeasti mun kadonnut kaksoissisko, kuten olet joskus määrittänyt. Samoilla sanoilla voisin määritellä myös itseäni. Tarkoittaako tämä nyt myös sitä, että sitä on melkein-sukua-julkkikselle? :-D

    VastaaPoista
  4. Hyvä kirjoitus ja mahtavaa pohdintaa! Jos kolmella sanalla pitäisi kuvata itseään, niin tänään ne olisivat: itsenäinen, onnellinen ja luova. Huomenna ne voivatkin olla jo jotain aivan muuta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostavat kyllä siua loistavasti kuvaavilta sanoilta, ainakin mitä blogisi kautta välittyy. :)

      Poista
  5. Onpas kinkkinen tehtävä, mutta uskoisin että ne olisivat: rauhallinen, varautuva, ystävällinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauhallisuus on hieno ominaisuus, sitä toivoisin lisää itsellenikin.

      Poista
  6. "Miusta ei tunnu mukavalta, että silloin kun jo itse olen sopinut ja unohtanut jotkin riidat, joku tilanteesta ulkopuolinen vielä tietää ja muistaa ne." Puit sanoiksi sen, mitä miekin olen ajatellut. Ja ahdistun seuraleikeistä! Afrikan Tähti menee!

    Eeva
    pohtiva, ystävällinen, itsenäinen.

    VastaaPoista
  7. Hyvin kirjoitettu postaus minustakin ja olisi sopinut sinun omakin tekstisi Trendin kolumniksi! :)
    Olen miettinyt samoja asioita itse paljonkin ja kuvaukset varmaan vaihtelevat sen mukaan millainen päivä on ollut... Tänään sanat voisivat olla vaikka: rauhallinen, iloinen, vastuuntuntoinen (hyvä päivä töissä siis) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöhpöh! :D

      Vastuuntuntoisen miekin tunnistan itsestäni, se on hyvä ominaisuus mutta pitää varoa, ettei sorru liiallisuuksiin.

      Poista
  8. Tällä hetkellä "positiivinen, herkkä ja rakastettu" tulivat mieleen. Rakastettua en tarkoita sellaisella "kaikki rakastaa mua"-tavalla vaan sitä, että koen lähipiirin rakastavan minua. Myös yksityisen olisin voinut laittaa, mutta sitten olisi ollut 2/3 samoja kuin otsikossa. Minäkin olen aika tarkka siitä, mitä jaan toisille, edes ystäville. Toisaalta välillä se tietysti voi johtaa siihen, että elämäni näyttää ulospäin helpommalta kuin mitä se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie haluaisin ajatella, että jokainen omaan elämäänsä perustyytyväinen tietää, ettei toisten elämä koskaan ole yhtä herkkua vaikkei ongelmiaan ja haasteitaan levittelekään.

      Ihanaa, että tunnet olevasi rakastettu - se on ihanaa.

      Poista
  9. "En puhu helposti omista sairauksistani, peloista enkä väsymyksestä, enkä ristiriidoista miehen, perheenjäsenten tai ystävien kanssa." Tiijätkö, miusta kaikista asioista ei tarvitsekaan puhua, tai edes sanoa ystävälle. Ystävä kyllä tietää jotkin asiat sanomattakin. Ja ymmärtää myöskin sen, ettei kaikesta pysty tai halua aina puhua :) Joskus hiljaisuus on myös hyvästä.

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!